Studiotyöskentely ›

Kiinnostuin joskus noin parikymmentä vuotta sitten MXL:n mikrofoneista, joita ei vielä siihen aikaan kauheasti näkynyt. Kokeilumielessä ostin muistaakseni T-kaupasta edullisen MXL 9000 putkimikrofonin, joka osoittautui ihan temmeltäväksi silloisessa laiteympäristössä, missä sillä nauhoittelin pääasiassa laulua. Tästä positiivisesti yllättyneenä hankin seuraavaksi samaisen valmistajan silloisen lippulaivan V69M putkimikin vähän paremmaksi vaihtoehdoksi. Tämän jälkeen firman mallisto alkoikin kasvaa ja markkinoille tuli jos mitäkin astaloa, joista osa jäi melko pian rosterista kuitenkin pois. Jossakin vaiheessa vielä parantelin mm. Siemensin putkilla noita kahta ja edelleen ovat ihan kelpo pelejä esim. akustisille instrumenteille. Samalta valmistajalta hankin myös 603S puikkoparin, jota pidän edelleen toimivina haitsussa ja ridessä, ja melkein missä vaan missä puikkoja käytetään.
 
Peluso tuli vastaan aikoinaan Tape Op:n sivuilta, missä valmistajaa ja tuotteita kehuttiin kovasti. Se jäi kiinnostamaan. Hinta ja saatavuus silloin asettui kuitenkin esteeksi tutustua, kunnes sitten erään sattumuksen kautta tarjoutui mahdollisuus. Olis just saanut uuden studioni käyttövalmiiksi kohta pari vuotta kestäneen urakoinnin jälkeen, kun vanha soittokaverini tuli tekemään nauhoituksia. Hänen rahatilanteensa oli kuitenkin just silloin heikohko, mutta hänen ehdotti oravannahkakauppaa. Hänelle oli jossakin isommassa kaupassa tullut Peluson 22 251 eli Telefunken ELA M 251E kopio ja sovittiin, että josko mikrofoni osoittautuu temmeltäväksi, hän maksaa session sillä. Pelusolla narutettiin ainakin akustisia kitaroita ja laulua, ja vaikutti siinä määrin pätevältä mikrofonilta, että se jäi sitten taloon. Viimeisen 17 vuoden aikana siitä on tullut ehdoton luottopeli aika moneen hyvän mikin tarpeeseen.
 
Pannuissa olen mennyt melko perinteisellä mikrofonikattauksella. Tomeissa käytin ensin Sennhaisulin E604:a, jotka olen myöhemmin päivittänyt 421:iin. 604:t on kuitenkin myös edelleen käytössä, mutta tomien alakalvomikkeinä, jos tarvetta on. Joskus kokeilin tomeissa DIY-elektreettimikrofoneja, mutta niissä oli omat ongelmansa, vaikka ei soundi ihan tallin seinästäkään ollut, sikses.
 
Virpassa oli hyvin pitkään Sennheiser E905, jota ei vissiin enää tehdäkään. Mikki on hieman tummasoundinen, mutta siinä on yksi etu moneen muuhun virppamikkiin. Se on yhtä luja ottamaan vastaan ja kestämään iskuja kuin Nokian 3310 luuri. En uskalla edes arvailla montako SM57:n grilliä kuluneena aikana olisi mennyt shaibaksi kaikista tarkkaamoon kuuluneista kopinoista päätellen. Tässä mikissä ne eivät edes näy. Sitä voi käyttää vaikka vasarana. On lujaa tekoa. Nyttemmin olen korvannut sen kuitenkin Lauten Audion snare mikrofonilla, joka on aivan verraton kaikin puolin, varsinkin sillä omalla adapterillaan. Alakalvolla olen pitänyt Senkun MD441:stä, joka on messevä myös puhaltimille. 905:sta vois testailla joskus joko snaren runko-/sivumikkinä tai johonkin styrkkariin.
 
Basarissa olen pitänyt neljää mikrofonia: iskulle vaihdellen AKG D112 tai D12 riippuen mitä kulloinkin haetaan. Lisäksi rummun sisältä löytyy Sennkun E 901 laattamikki. Usein hyvä napsun ja sisäsoinnin suhde löytyy edellisiä balansoimalla. Etukalvolle mulla on DIY sub kick, jonka joskus kokeilumielessä askartelin. Vuosien aikana olen sitä vielä entisestään hiukan parannellut ja nyt se alkaa olla aika hyvä käyttötarkoituksessaan. Sen kaveriksi tuli nyt sitten toi Dachmanin FET 47, jota ennen mitään erityisen vakiintunutta en ole paikassa käyttänyt. Isokalvoisia Rödejä ja AKG:itä siinä on ollut lähinnä.
 
Muutakin mikkitarvaraa on kasautunut hirmuinen läjä, kun en ole yhtään niin innokas myymään kuin ostelemaan, vaikka joitakin mikkejä ja mikkisettejä olen ajanoloon realisoinutkin. Toisaalta ei kaikkia kannata edes myydä, jos ei niistä saa mitään. Joskus mulle tuli jostakin TSM:n, jos joku muistaa tämän halpismerkin, U87 kopiot, joskin kokoluokkaa U89. Niissä on ihan kelvollinen runko ja olen usein pohtinut, josko antaisin jonkun näpertää näiden sisukset uusiksi.