Studiotyöskentely ›

Eipä löydy paljon mitään enää. Olen siirtynyt lähes pelkästään miksaamaan. En enää tykkää musan äänittämisestä, sain siitä tarpeekseni. Leffaäänityksiin löytyy erilaisia haulikoita, stereopareja ja lavaliereja.

Ei löydy varsinaisia erikoisuuksia. SM57, SM58, Beta 52, pari C414B-XLS:ää, Røde K2. Sitten on pari halpaa ja hyvää GAP R1 Mk2 -nauhamikkiä sekä pari Warm Audion 414-kloonia, joissa on sopivasti hypeä ja mojoa verrattuna insinöörimäisiin esikuviinsa. Rumpuloiden lähimikitykseen on liuta Beyerdynamicin M201- ja M88-puikuloita; hienoja dynaamisia mikkejä! Sitten ostin kokeeksi pari Line Audion herttaa ja omnia, jotka ovat hintaisekseen oikein käyttökelpoisia.

wavelength: Ei löydy varsinaisia erikoisuuksia. SM57, SM58, Beta 52, pari C414B-XLS:ää, Røde K2.
 
Ostin aikoinaan parin K2:ia, joita käytin lähinnä overeina hyvin pitkään vuoroon mm. AKG C 451 B:n kanssa vähän musasta riippuen. Jossakin vaiheessa vaihdoin isokalvo-overit Lewitteihin, jolloin tein samalla K2:ista blumleinit rumpuhuoneeseen. Hyvä ja lämminsoundinen mikki moneen lähtöön ja varsinkin just tilamikkeinä tykkään.

wavelength: Ei löydy varsinaisia erikoisuuksia. SM57, SM58, Beta 52, pari C414B-XLS:ää, Røde K2. Sitten on pari halpaa ja hyvää GAP R1 Mk2 -nauhamikkiä sekä pari Warm Audion 414-kloonia, joissa on sopivasti hypeä ja mojoa verrattuna insinöörimäisiin esikuviinsa. Rumpuloiden lähimikitykseen on liuta Beyerdynamicin M201- ja M88-puikuloita; hienoja dynaamisia mikkejä! Sitten ostin kokeeksi pari Line Audion herttaa ja omnia, jotka ovat hintaisekseen oikein käyttökelpoisia.
 
Nuo Beyerin mikit ovat hyviä kapistuksia. Sääli, etteivät ole saaneet sen suurempaa suosiota tässä maassa.
 
Itsellä oli aikoinaan noita melkoinen läjä samoin kuin DPA:n 4000 sarjalaisia.
Nuo olivat aivan loistavia työkaluja moneen paikkaan.

Joskus omistin kaksi U67:a mutta teholähteineen kaikkineen oli aika raskas paketti. Myin pois ja haaveilin sekä C414 että AT:n 5040 -parista. Molemmista on hyvät kokemukset. Kerran vastaan tuli myös minulle liian kallis B&K pallopari, jonka olisin mielelläni ottanut. Äänityksiin tuli sattuneesta syystä muutaman vuoden tauko ja sitten rahapulassani ostin Superluxin kopion Schoepsin stereomikistä (ORTF). Kuoro- ja sinfoniapändien 2-raitaäänityksiin livenä aivan riittävä, vaikka aito asia pyörii aina mielessä.
 
Isot pojat saavat äänittää moniraitajutut, mutta kevyet stereoäänitykset onnistuvat kevyelläkin kalustolla. Ambienssi olisi kyllä monesti kiva lisä, kun salit tuovat omia sävyjä kuulokuvaan.
 
Käytin DAT-nauhaa ihan menestyksellä vuosia mutta kyllä muistikortti on huomattavasti helpompi. Tascam, Fostex, HHB, Sound Devices... mitä näitä onkaan.

Pauli Lappalainen: Nuo Beyerin mikit ovat hyviä kapistuksia. Sääli, etteivät ole saaneet sen suurempaa suosiota tässä maassa.
 
Samaa mieltä. Beyerin dynaamiset ovat monella tapaa mun suosikkeja. Löytyy myöskin M69, M88 ja M201.
 
Kaikenlaisten perusvaithareiden ohella omista vois mainita tän hetken suosikkeja:
 
Telefunken M82 -isokalvoinen dynaaminen eq-preseteillä. Yleensä bassarissa jossa se on mun tähän astisista testaamistani bassarimikeistä ehdoton suosikki, mutta flat-asennossa toimii hienosti tosi monessa asiassa (kuten laulussa) samoin kuin just tuo M88 bayer.
https://www.telefunken-elektroakustik.com/product/m82-kick/
 
Mojave M301fet (pari) jotka on ikäänkuin vähän modernimpi versio U87:sta. Muuntajabalansoitu ulostulo, pad, HPF ja muutamat eri suuntakuviot. Erittäin laadukas workhorse-tyyppinen isokalvoinen vaikka mihin käyttöön, vaikka kyllä mä edelleen valitsen Neumann U87:n lauluäänityksiin.
https://mojaveaudio.com/microphone/mojave-ma-301fet/
 
sE-Electronics VR-1 -ribbon (pari). Nääkin monenlaisessa käytössä overheadeista, kitarakaapeille, laululle ja brasseille mut toimii tosi hyvin myös perkkamikkeinä tai akustisten soittimien kanssa (piano/akustinen kitara/viulu). Erittäin monipuoliset ribbonit ja ihanan pienet :D
https://seelectronics.com/products/vr1/
 
AKG C4000b -isokalvoinen konkka (pari) jonka valmistus lienee jo lopetettu, mut näitä näkee aina välillä ihan edullisesti käytettyinä. Tää oli mun ensimmäinen kunnollinen isokalvoinen kondensaattorimikrofoni, jonka ostin 1999 ja melko pian sit myös toisen. Oon äänittänyt näillä kaikkea mahdollista ja edelleen tykkään kovasti melkein missä tahansa mihin vaan isokalvoisen konkan ajattelee laittavansa.
https://www.soundonsound.com/reviews/akg-c4000b
 
Jäsen PJS:n AEA R84 -ribbon on ollut myös kovalla käytöllä monenlaisissa asioissa ja se on kyllä aivan mielettömän hieno laitos. Jos vaan olis varaa niin... mut siis toimii lähes mihin tahansa. Toki tietty kasi-kuvio ja ribbonin gain-tarve asettaa omat vaatimukset mutta soundi on kyllä enimmäkseen hunajaa.
https://aearibbonmics.com/aea-products/r84-series/

wavelength: Sitten ostin kokeeksi pari Line Audion herttaa ja omnia, jotka ovat hintaisekseen oikein käyttökelpoisia.
 
Nää ja myös ne hertat on must aivan älyttömän kivoja mikkejä ilman hintavertailuakin, vaikka toki ovat aivan älyttömän edukaat.

Kiinnostuin joskus noin parikymmentä vuotta sitten MXL:n mikrofoneista, joita ei vielä siihen aikaan kauheasti näkynyt. Kokeilumielessä ostin muistaakseni T-kaupasta edullisen MXL 9000 putkimikrofonin, joka osoittautui ihan temmeltäväksi silloisessa laiteympäristössä, missä sillä nauhoittelin pääasiassa laulua. Tästä positiivisesti yllättyneenä hankin seuraavaksi samaisen valmistajan silloisen lippulaivan V69M putkimikin vähän paremmaksi vaihtoehdoksi. Tämän jälkeen firman mallisto alkoikin kasvaa ja markkinoille tuli jos mitäkin astaloa, joista osa jäi melko pian rosterista kuitenkin pois. Jossakin vaiheessa vielä parantelin mm. Siemensin putkilla noita kahta ja edelleen ovat ihan kelpo pelejä esim. akustisille instrumenteille. Samalta valmistajalta hankin myös 603S puikkoparin, jota pidän edelleen toimivina haitsussa ja ridessä, ja melkein missä vaan missä puikkoja käytetään.
 
Peluso tuli vastaan aikoinaan Tape Op:n sivuilta, missä valmistajaa ja tuotteita kehuttiin kovasti. Se jäi kiinnostamaan. Hinta ja saatavuus silloin asettui kuitenkin esteeksi tutustua, kunnes sitten erään sattumuksen kautta tarjoutui mahdollisuus. Olis just saanut uuden studioni käyttövalmiiksi kohta pari vuotta kestäneen urakoinnin jälkeen, kun vanha soittokaverini tuli tekemään nauhoituksia. Hänen rahatilanteensa oli kuitenkin just silloin heikohko, mutta hänen ehdotti oravannahkakauppaa. Hänelle oli jossakin isommassa kaupassa tullut Peluson 22 251 eli Telefunken ELA M 251E kopio ja sovittiin, että josko mikrofoni osoittautuu temmeltäväksi, hän maksaa session sillä. Pelusolla narutettiin ainakin akustisia kitaroita ja laulua, ja vaikutti siinä määrin pätevältä mikrofonilta, että se jäi sitten taloon. Viimeisen 17 vuoden aikana siitä on tullut ehdoton luottopeli aika moneen hyvän mikin tarpeeseen.
 
Pannuissa olen mennyt melko perinteisellä mikrofonikattauksella. Tomeissa käytin ensin Sennhaisulin E604:a, jotka olen myöhemmin päivittänyt 421:iin. 604:t on kuitenkin myös edelleen käytössä, mutta tomien alakalvomikkeinä, jos tarvetta on. Joskus kokeilin tomeissa DIY-elektreettimikrofoneja, mutta niissä oli omat ongelmansa, vaikka ei soundi ihan tallin seinästäkään ollut, sikses.
 
Virpassa oli hyvin pitkään Sennheiser E905, jota ei vissiin enää tehdäkään. Mikki on hieman tummasoundinen, mutta siinä on yksi etu moneen muuhun virppamikkiin. Se on yhtä luja ottamaan vastaan ja kestämään iskuja kuin Nokian 3310 luuri. En uskalla edes arvailla montako SM57:n grilliä kuluneena aikana olisi mennyt shaibaksi kaikista tarkkaamoon kuuluneista kopinoista päätellen. Tässä mikissä ne eivät edes näy. Sitä voi käyttää vaikka vasarana. On lujaa tekoa. Nyttemmin olen korvannut sen kuitenkin Lauten Audion snare mikrofonilla, joka on aivan verraton kaikin puolin, varsinkin sillä omalla adapterillaan. Alakalvolla olen pitänyt Senkun MD441:stä, joka on messevä myös puhaltimille. 905:sta vois testailla joskus joko snaren runko-/sivumikkinä tai johonkin styrkkariin.
 
Basarissa olen pitänyt neljää mikrofonia: iskulle vaihdellen AKG D112 tai D12 riippuen mitä kulloinkin haetaan. Lisäksi rummun sisältä löytyy Sennkun E 901 laattamikki. Usein hyvä napsun ja sisäsoinnin suhde löytyy edellisiä balansoimalla. Etukalvolle mulla on DIY sub kick, jonka joskus kokeilumielessä askartelin. Vuosien aikana olen sitä vielä entisestään hiukan parannellut ja nyt se alkaa olla aika hyvä käyttötarkoituksessaan. Sen kaveriksi tuli nyt sitten toi Dachmanin FET 47, jota ennen mitään erityisen vakiintunutta en ole paikassa käyttänyt. Isokalvoisia Rödejä ja AKG:itä siinä on ollut lähinnä.
 
Muutakin mikkitarvaraa on kasautunut hirmuinen läjä, kun en ole yhtään niin innokas myymään kuin ostelemaan, vaikka joitakin mikkejä ja mikkisettejä olen ajanoloon realisoinutkin. Toisaalta ei kaikkia kannata edes myydä, jos ei niistä saa mitään. Joskus mulle tuli jostakin TSM:n, jos joku muistaa tämän halpismerkin, U87 kopiot, joskin kokoluokkaa U89. Niissä on ihan kelvollinen runko ja olen usein pohtinut, josko antaisin jonkun näpertää näiden sisukset uusiksi.

Mullakin tomeissa presettinä 421 mut sit usein myös konkat (U89, MA301fet, C391b, C4000b) jotka sattuu olemaan riittävissä määrin vapaana. M201 on myös aivan mahtava tomimikki, mut toinen on rikki :/ Veikkaisin että myös M88 olis kova mutta niitä mulla on vain yksi.
 
Mulla on myös bassaria äänittäessä usein etukalvolla joku isokalvoinen konkka M82:n kaverina, mutta aika harvoin sitä kuitenkaan tarvitsee. Jotenkin kun M82:n botne on niin kohdillaan niin tuntuu et yksi mikki on parempi ja soundi siten helpommin kiinteämpi kuin useamman mikin kombinaatio. e604 tarvittaessa nuijalle etupuolelta on kätevä kun se on niin pieni mikki :)
 
Virvelissä tulee tasaisin väliajoin kokeiltua kaikenlaista, mut sit mä palaan kyllä vaan lopulta aina SM57:aan, jossa vaan mun korvaan yhdistyy monet hyvät ominaisuudet. M88 ja M201 sinänsä tosi hyviä mut superherttojen kanssa mulla on melkein aina epäonnea haitsun vuodon kanssa. Sama juttu 441:n kanssa vaik sekin on tietty aivan super soundinsa puolesta (koon puolesta virpalle vähän haastava). Lauten kyllä kiinnostais testata.

Beyer(dynamic) on kyllä hyvä merkki ja toisinaan noita liikkuu melko edullisesti käytettyinä.
 
Mulla on pari M500sia, joka on Beyerin nauhamikkisarjan "lauluversio". Olisiko siinä siis enemmän fylliä sekä pieni yläpään korostus vs. M160 ja M260. En ole tullut testanneeksi laulussa muuta kuin itse joskus luurit päässä siihen höpöttänyt, mutta tuosta on tullut luotettu rumpuoveri ja myös akustisia soittimia olen äänittäny noilla. Rumpuoverina noilla saa todella tasapainoisen settisoundin ja vuodot pysyy pieninä tiukan suuntakuvion takia. Myös yksi M260 löytyy, joka on todella rujossa kunnossa mutta soundaa hyvälle edelleen. Sitä ei vaan tule juuri käytettyä kun löytyy nuo täysin ehjätkin käytössä.
 
Yksi M201 löytyy myös, mutta sitä en ole juuri ehtinyt käyttämään (kyllä, mulla on liikaa mikkejä tarpeisiin nähden) eli mitää suosikkia ei ole vielä löytynyt. Livessä tuo on ollut tosi kiva akustisille soittimille. Livelauluhommiin ostin joskus 3 kpl M300sia Beyerin "sm58ja", ei moitittavaa ole niissäkään ja lähtivät suht edullisesti.
 
Neumannin u89 pari löytyy ja niiden soundista tykkään paljon. Ei käy yläpää korviin. Yhdessä melko pienessä tilassa kun äänittää, niin paljon tullut käytettyä myös md441:siä tiukan suuntakuvion takia sekä AKG:n D202:sta samasta syystä. Kontrabassolle tuo D202 on tosi hyvä mikki, siinä on siis kaksi kapselia ja proximityä ei ollenkaan, joten sillä saa läheltäkin tasapainoisen soundin. Ylipäätään tulee käytettyä mikkejä jotka toimii hyvin lähimikkeinä ja/tai offaxis on kurissa tai edes kohtuullisen kuuloista.

Mikael: M201 on myös aivan mahtava tomimikki, mut toinen on rikki :/ Veikkaisin että myös M88 olis kova mutta niitä mulla on vain yksi.
 
Soitannollisesti köpöhkö mutta soundillisesti kohtalainen (ollakseen kellaristudiotuotantoa) esimerkki edellämainituista: https://www.youtube.com/watch?v=c80gcByEd2A
 
Lattiatomeissa M88:t ja etutomeissa (sekä ykkösvirpassa) M201:t.