Rock, pop, alternative ›

On aika elämänkertakirjan.
 
https://www.tammi.fi/kirja/tommi-sa … a/heikki-silvennoinen/9789520457938

Kevyet mullat :(
 
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010911516.html

Oli se Hessu jo nuorena kova soitto_ukko
 
https://www.youtube.com/watch?v=G685yd4A8YA

Aika vaikuttava ja merkittävä hahmo poistui keikka- ja esiintymislavoilta. Itse kuulun siihen sukupolveen, jolle Heikki tuli ensin tutuksi TV-ruudun välityksellä sketsitaitelijana ja musiikki sitten sen kautta.
 
Muutaman kerran tapasin livenä. Kerran Tampereella, kerran Linnatuulessa Porkkana Ryhmän kanssa kahvilla ja kerran Hämeenlinnassa. Joka kerta häiriköin ihan random-tyyppinä ja joka kerran Heikki otti ystävällisesti vastaan ja vaihdettiin kuulumiset ja muutamat kommentit.
 
Ison perinnön jätti niin musiikin kuin televisioviihteen saralla.

Yksi hienoimpia sävellyksiä ja sopii tähän päivään.
 
https://open.spotify.com/track/23ow … uULuSuPFxGYrhmN?si=501d3b2959c942cc

McNulty: Aika vaikuttava ja merkittävä hahmo poistui keikka- ja esiintymislavoilta. Itse kuulun siihen sukupolveen, jolle Heikki tuli ensin tutuksi TV-ruudun välityksellä sketsitaitelijana ja musiikki sitten sen kautta.

 
Millintarkka Kummeli-komppi silloin 90-luvulla oli suorastaan ilmiö. Silvennoinen-Nykänen-Rantanen (ja Kahila) monen taustalla, mutta erityisesti Kuustosen. Tulee jotenkin kotoisa fiilis niistä soundeista.
 
Lepää rauhassa, turhan aikaisin veivät.

Nyt sieppasi :(

Pari kertaa keikkojen jälkeen juttelin Heikin kanssa ja aina yhtä mukava ja ystävällinen oli. Mieleen on jäänyt Oulun keikka Erja Lyytisen kanssa, keikan jälkeen selailin merkkaripöytää kun Heikki käveli tiskin taakse, kätteli mua ja sanoi "Morjensta, mitä mies?" kuin olisi vanhalle tutulle jutellut. Heikin keikat oli aina yhtä hauskoja ja unohtumattomia iltoja, olivat ne sitten omia keikkoja tai esim. Dave Lindholmin ja Pave Maijasen kanssa vedettyjä. Aina oli hauskoja hetkiä ja upeaa kitaransoittoa. Hyvää matkaa mestari.

Muistokirjoitukseni Heikki Silvennoiselle.
 
https://www.soundi.fi/jutut/muistok … maan-naurusta-ja-nauramaan-itkusta/

Kuuntelin pikkupoikana isosiskojeni jäljiltä jäänyttä muutamaa kasettia pienellä patteritoimisella kasettiradiolla. Ei Tabula Rasan Ekkedien tanssi ihan kolahtanut silloin, vaikka kaunis melodinen kuljetus jäi soimaan tajuntaani. Puolenkymmentä vuotta myöhemmin Kuusamon Valistustalon ilmoitusseinälle ilmestyi juliste, jonka mukaan Catwalk -niminen bändi olisi tulossa keikalle. Sinnehän oli tietysti mentävä.
 
Noin 500-600 vetävään saliin oli saapunut ehkä n.15 nuorta. Lämppärinä oli Juliet Jonesin Sydän, joka venytti ja venytti omaa aloitustansa. Samalla nauttien viinaksia. Lopulta tuo bändi ryömi lavalle sekoilemaan pari kolme biisiä, keskeyttäen keikkansa, kun viinan veto kiinnosti enemmän. JJS antoi siinä näytteen omasta suhtautumisestaan korpiseutujen nuorille, jotka olivat paikalla.
 
Jonesien häivyttyä sekoilemasta lavalle marssi Heikit Silvennoinen ja Vihinen, armoton rumpali Matti Takala ja basisti Mikko Löytty. Vihinen tuumasi alkuun, että vaikka teitä ei ole sen enempää täällä, niin me vedetään täysillä tämä keikka. Ja niin vetivät! Herran jestas, että teinipojat saivat näytteen kuinka sitä rockmusiikkia soitetaan! Silvennoinen nousi siinä omalle tutkalle ja tietysti pyörremyrskyn lailla soittanut Matti A. Takala. Hendrixin Fire tuli siihen malliin, että oksat pois!
 
Kasarin loppupuolella tuli seurattua Q.Stonea ja Silvennoisen maukasta soittoa osana sitä. Kirjansa lähes lukeneena ymmärrän, että tuo aika oli tärkeä hänelle ja niillä keikoilla ja kiertueilla mies tapasi monia esikuviaan ja ison maailman aikalaisiansa. Nevalaisen Flyin Finn tuli tunnetuksi muuallakin kuin Suomessa. Ysärin loppupuolella tulivat sitten mm. Bobcat ja Sweet Surrender -levyt, jotka ovat edelleen kuuntelussa.
 
Mutta sitten yksi kohokohdista nähtyjen keikkojen joukossa on Maijanen & Silvennoinen Bandin keikka Kuusamossa 2017. En voinut uskoa kuinka hiton hyvä se nelikko oli bändinä ja tietysti Pave ja Heikki karismaattisina muusikkoina hoitivat shown niin, että homma hoitui ja yleisö viihtyi. Rock in Peace herra Silvennoinen.
 
Olen tänään surullinen, mutta jo huomenna iloitsen taas musiikistasi. Nöyrä kiitos siitä. Esiintymislavoille jää iso aukko...

Näin QStonen Ilosaarirockissa 1992 vai oliko 1993. Hämmästyin, kuinka hyvä kitaristi Silvennoinen oli. Sieltä tuli eikä meinannut Goldtop Les Paulilla. Kuustonen kutsui Silvennoista koko ajan "kuparikatoksi":)

Mitäköhän biisejä Heikin soolouralta kannattaisi tsekata

Onko muuten kukaan miettinyt tätä, kun ekalla tuotantokaudella Kummelissa Heikki esitti biisit Poor Little Girl ja So Hard to Leave...
 
Että noissa biiseissä oli tietynlainen lähdön tunnelma? Ja kuitenkin puhuttiin Kummeleiden kolmesta ekasta jaksosta. Ikään kuin vakava hetki siellä komiikan keskellä.

sub zero: Mitäköhän biisejä Heikin soolouralta kannattaisi tsekata
 
Ekalla levyllä Mature and Cool on ihan huikeita amerikan AOR-vetoja, jotka taltioitiin Kummeliin (löytyvät YouTubesta):
 
Poor Little Girl
You Run
So Hard To Leave, So Hard To Stay
 
Näissä on vielä Olli Keskisen ajattomat sanoitukset. Kovempaa kamaa kuin mikään Kummeli-sketsi ikinä.
 
Silleen vakavammin olen pitänyt Matkamiehen tiestä, josta löytyy Tubesta hieno studioliveversio.

shuffle: Näin QStonen Ilosaarirockissa 1992 vai oliko 1993. Hämmästyin, kuinka hyvä kitaristi Silvennoinen oli. Sieltä tuli eikä meinannut Goldtop Les Paulilla. Kuustonen kutsui Silvennoista koko ajan "kuparikatoksi":)
 
Joskus Silvennoinen oli jossain Alatalon taustaporukassa, joka Mikon huilatessa soitteli kaikkia Cream- ja Hendrix -covereita. Kyllä pölähti! Ekaa kertaa näin miten kitaralla tehdään vibrato niin että peukalo on irti kitaran kaulasta. Hulppean näköistä.

Jukka Leppilampi tuossa tv-ohjelmassa (https://areena.yle.fi/1-72846313) paljasti että Tabula Rasa olisi tehnyt comebackin ensi vuonna jos tätä ei olisi tapahtunut, olis ollut mahtava nähdä...

sub zero: Mitäköhän biisejä Heikin soolouralta kannattaisi tsekata
 
Poismenonsa jälkeen kuuntelin Saimaa-biisin, se sopi tunnelmaan.
 
https://www.youtube.com/watch?v=SW5DUf39s5w

Hetfield: Poismenonsa jälkeen kuuntelin Saimaa-biisin, se sopi tunnelmaan.
 
https://www.youtube.com/watch?v=SW5DUf39s5w
 
Itse pyöräytin Tabula Rasan molemmat pitkäsoitot ja vielä niiden perään Frendz:in ekan LP:n. Viimeksi mainitun päätösraita "My Final Song" oli tällä kertaa aika voimakas kokemus.

Jucciz: Mainio keikkamuisto! Osaatko sanoa, minä vuonna tämä tapahtui ja muistatko sattumalta, oliko Matin setissä jo tuolloin gongi?
 
Vuosi oli 1986 ja rumpusetti punainen, gongia ei tainnut olla. Joskin sitä en varmalla muista.