Rock, pop, alternative ›

Siis täähän on helvetin hyvä levy, saattaa olla jopa bändin paras. Harva näin pitkäikäinen yhtye tekee tässä vaiheessa uraansa näin mahtavan levyn. Toinen toistaan hienompia biisejä, Dreamy Skies on melkein yhtä hyvä kuin Paint it Black.

Nyt olen kuunnellut pariin kertaan ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti sekä biisien että toteutuksen (tuotannon/soundien) suhteen vaikka täällä onkin jo vähän kritisoitukkin. Tiedä sitten miten paljon Jaggerin laulua on tunetettu mutta ei ihan äkkiä uskoisi kenenkään pystyvän vielä 80-vuotiaanakin vetämään noinkin hyvin. Muuten hyvä kokonaisuus tuntuisi olevan mutta se viimeinen bluesbiisi olisi voitu jättää bonukseksi (tai siirtää aiemmaksi biisilistassa). Sweet Sounds of Heaven olisi hyvin voinut olla päätösbiisinä. Ei muuta kun lisää kuuntelua kehiin)...

Olen todella positiivisesti yllättynyt uudesta levystä, en uskonut että stoneseilla oli vielä jäljellä yksi oikeasti korkea tasoinen rock levy. Tämähän on täysin eri luokkaa kuin mikään mitä kändi teki 80-luvulla. Kitara soundit ovat erittäin hyvät, Mick laulaa upeasti ja koko bändi toimii.

Materialismin ilot
 
The Rolling Stonesin rumpali Charlie Watts keräili ensipainoksia. Herrasmies-keräilijän kuoltua kirjakokoelma huutokaupattiin palasina. Omistamisessa on ilonsa, vaikka mitään ei saakaan mukaan, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Annamari Sipilä.
 
Syyskuun lopulla Lontoossa ja verkossa järjestetty Christies-kamarin huutokauppa keräsi Wattsin kirjoilla, levyillä ja muilla harvinaisuuksilla yli 2,7 miljoonaa puntaa.
 
Lisää aiheesta:
 
https://www.hs.fi/visio/art-2000009931157.html

Get Close on jees raita, hyvä Tattoo You-swägä. Fonista etenkin pointsit. Viimeinen blues miellyttää myös, paluu lopuksi niin juurille kuin pääsee. Saa nähdä julkaisevatko koskaan niitä toista kahtatoista biisiä, mitkä äänitettiin samoissa sessioissa.

Bite my head offin kuuntelin, ei hyvä ei huono, ei mitään mainittavaa jos ei olisi vanhat gubbet asialla. Pitänee kuitenkin kuulla vähän enemmän jotta vois sanoa enempää itse levystä. Jos tuo Bite my head of mitäänsanomattomimmasta päästä niin se taitaa olla aika hyvä.

Bite my head off on levyn huonoin biisi omasta mielestä:), ainoa täysin turha ralli

Regalis Apertura: (...)Tiedä sitten miten paljon Jaggerin laulua on tunetettu mutta ei ihan äkkiä uskoisi kenenkään pystyvän vielä 80-vuotiaanakin vetämään noinkin hyvin. ...
 
Kuulostaa muuten aika lailla Gary Glitteriltä tätä nykyä!

zekeode: Kompressoitu täysin pilalle. Tänä päivänä ei ole enää mitään tarvetta.
 
Jep, Stonesin ei kyllä pitäis kuulostaa tältä, miltä tää uus vinyylikiekko kuulostaa. Muutenhan tää on kyllä parempi kuin uskalsin odottaa.

Regalis Apertura: Muuten hyvä kokonaisuus tuntuisi olevan mutta se viimeinen bluesbiisi olisi voitu jättää bonukseksi (tai siirtää aiemmaksi biisilistassa). Sweet Sounds of Heaven olisi hyvin voinut olla päätösbiisinä. Ei muuta kun lisää kuuntelua kehiin)...
 
Kyllähän tuossa ympyrä sulkeutuu, kun viimeinen biisi on juuri tuo. Siitähän se nimikin Brian Jonesin mieleen tuli, kun keikkaa oli sopimassa ja kysyttiin bändin nimeä. Lattialla oli Muddyn levy silmien edessä.

Kuuntelin minäkin vihdoin uuden Stonesin, minä kun halusin odottaa suoraan bändin kaupasta tilaamaani vinyyliä. Kyllä ajattelin, kun "Get Close" lähti soimaan, että todellä ärsyttävää tuo Jaggerin halu olla "tässä päivässä". Jos biisin olisi laulanut joku nuori nainen, menisi täydestä jossaki Energyllä. Tätäkö nyt sitten on koko levy? No ei onneksi, suunta kääntyi parempaan heti seuraavasta biisistä. Kuulostaa kyllä mulle, että autotunea on kovastikin käytetty laulussa, taitaa mennä jopa Richardsin laulu sen lävitse! Eniten kaipaan kyllä Charlien rumpalointia, eron huomaa heti niillä kahdella biisillä millä mies soittaa siitäkin huolimatta, että samankaltaiset turhat jytkyt soundit on niissäkin! Jordan kyllä on selvästi koettanut ottaa soittoonsa Charlien maneereja, mutta hänen elävyytensä puuttuu. Liekkö sitten Jordanin rummut vedetty tietokoneen lävitse ja iskut laitettu millisekunnilleen kohdille. "Rolling Stone Blues" on kyllä hieno lopetus, parempi kuin yksikään veto "Blue & Lonesomilla"!
 
No jokatapauksessa aikalailla Bigger Bangin tasolle nousee, ei siis yhtä hyvä kuin Voodoo Lounge ja Bridges to Babylon, mutta parempi kuin Emotional Rescue ja Black & Blue.

Mortte: No jokatapauksessa aikalailla Bigger Bangin tasolle nousee, ei siis yhtä hyvä kuin Voodoo Lounge ja Bridges to Babylon, mutta parempi kuin Emotional Rescue ja Black & Blue.
 
Mielestäni menee kyllä Biggerin ohi noin kokonaisuutena. Mitä noihin muihin levyihin verrattuna tulee niin aika Voodoon ja Bridgesin (hyvälle) tasolle nousee... Ainakin tällä hetkellä muutaman kuuntelun jälkeen.

Regalis Apertura: Mielestäni menee kyllä Biggerin ohi noin kokonaisuutena. Mitä noihin muihin levyihin verrattuna tulee niin aika Voodoon ja Bridgesin (hyvälle) tasolle nousee... Ainakin tällä hetkellä muutaman kuuntelun jälkeen.
 
Veikkaan, että mulla ei nouse Voodoon tai Bridgesin tasolle...jo ihan senki takia, että niissä soittaa Charlie. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vasta kerran kun olen lätyn kuunnellu! Tänään ehdottomasti kuuntelen uudelleen töiden jälkeen. Bigger Bang on mulla muute vuosien myötä alkanut kuulostaa paljo paremmalta ku silloin ku se ilmesty. Siinä on aikas monta hienoa biisiä sitte kuitenkin!

Andrew Watt on tämän päivän Rick Rubin tai Brendan O'Brien. Tuottaja, jonka kaikki haluavat, mutta joka ei todellakaan kaikille sovi. Tälle levylle ei sovi. Tuotannollisesti ihan kuraa tämä levy. Rollarien huonoin sillä saralla. Miksaajan ja masteroijankin CV:t ovat täynnä kaikenlaista huttua. Kyllä tässä on yritetty olla niin tätä päivää että. Ei vaan istu Rollareille, valitettavasti.
 
Onneksi levy ei ole tuon pidempi, korvat ei kestäisi yhtään pidempään. Biisithän ovat kyllä sinällään ihan hyviä. Mutta ei tätä levyä pysty kuuntelemaan kuin pieninä annoksina silloin tällöin.

Flash: Andrew Watt on tämän päivän Rick Rubin tai Brendan O'Brien. Tuottaja, jonka kaikki haluavat, mutta joka ei todellakaan kaikille sovi. Tälle levylle ei sovi. Tuotannollisesti ihan kuraa tämä levy. Rollarien huonoin sillä saralla. Miksaajan ja masteroijankin CV:t ovat täynnä kaikenlaista huttua. Kyllä tässä on yritetty olla niin tätä päivää että. Ei vaan istu Rollareille, valitettavasti.
 
Onneksi levy ei ole tuon pidempi, korvat ei kestäisi yhtään pidempään. Biisithän ovat kyllä sinällään ihan hyviä. Mutta ei tätä levyä pysty kuuntelemaan kuin pieninä annoksina silloin tällöin.
 
Olen kyllä aikas samaa mieltä! Pystyn kyllä kuuntelemaan levyn kokonaisuutena, kuuntelen kuiteski sitte ikäviä modernejä soundeja mielummin Rollareilta kuin joltaki tusinapoppitehtaalta. Mutta kun kuuntelee "Dreamy Skiesin" ja "Rolling Stone Bluesin", ei voi olla miettimättä, miten hyvältä koko levy olisi kuulostanut, jos se olisi toteutettu kokonaan samalla tavoin kuin nuo kaksi biisiä.

Nytku muutama kierros takana niin hieno levy tämä on, paranee vaan kokoajan

https://www.crossfirehurricane.com/
 
Uutta projektia pukkaa, saa nähdä mitä on tulossa.

Aivan mahtava levy tämä uusi. Mess It Up koukutti jo ensi kuulemalta mutta muutenkin laatutavaraa levy täynnä. Parasta Stonesia pitkään aikaan ja vetää vertoja kultakauden levyille.

Jos Rollarit olisivat lopettaneet It's Only Rock 'n Roll -albumin jälkeen 1974, en olisi kokenut jääneeni mistään paitsi. Silläkin levyllä nimikappale on ainoa, jonka muistaa ja haluaa kuulla uudestaan.