Yleistä keskustelua musiikista ›

Epämuusikko: Ammattimuusikko on se joka sillä elää.
 
No tämähän se on.

Moi.
 
Epämuusikko: Ammattimuusikko on se joka sillä elää.
 
Aikas karu määritelmä.
 
Eli ne muusikot jotka eläkseen joutuvat tekemään muita töitä tai sisällyttämään muusikkouteensa sivubisneksiä kuten tilpehöörinmyynti tai naamankuluttaminen kaikenlaisissa mukatositvpläjäyksissä, eivät ole ammattimuusikoita?
Eivätkä myöskään ne jotka saavat tukea/apurahaa taiteen tai muusikkouden varjolla?
 
Tuo on aikalailla sama kuin sanoa ettei ole ammattimaanviljelijä jos joutuu käymään maatilan ulkopuolella muissa töissä elääkseen.
Tai ei ainakaan nosta maataloustukia.
Kuten valtaosa kuulemma edelleenkin joutuu.
 
Tai työttömäksikouluttautunut artesaani ammattitittelillä ei olisikaan ammattilainen kun ei ole toivoakaan koulutusta vastaavalla työllä elää?
 

 
Voihan tuo määritelmä toki paikkansa pitääkin, tuolla laskutavalla Suomessa olisi perstuntumalta kaiketi 10-100 AITOA ja OIKEATA ammattimuusikkoa :).
Tuossa valossa ei ole mikään ihme kuinka hampaaton ja munaton muusikoiden etuja "ajava" liitto tuntuu olevan.
 
Suomessa kun killat ja monet muutkin ammattitaitoa määrittelevät instanssit on pitkälti haudattu -jos niitä alunalkaenkaan on ollut- alalla kuin alalla on vakiintunut ilmapiiri jossa kuka tahansa voi todeta olevansa jonkin haluamansa alan ammattilainen.
Täysin riippumatta siitä löytyykö edes auttavaa taitoa kulloistakin tointa hoitaa.
Juridisissa asteissa ja vakuutusyhtiöissä noita ammattitaidottomuuksia sitten taajaan ruoditaan ja koska sanktioita -saati sitten toimintakieltoakaan- ei yleensä määrätä kuin poikkeustapauksissa, homma jatkuu samanlaisena vuosikymmenestä toiseen.
 
Onneksi ainakin mun tietääkseni alalla kuin alalla joilla juridiset keksityt tai todelliset pätevyysvaatimukset eivät tekemisiä suitsi, ammattilaiset eivät juuri korvaansa lotkauta määritelmille, vaan tekevät työnsä parhaalla mahdollisella taidolla ja itseään jatkuvasti kehittäen.
 

 
Mitä tämän tunnetun mnet nekrobumppaajan uusimman nimimerkin noston aiheeseen tulee, eiköhän kyse ole halveksunnan sijaan ihan yksinkertaisesti siitä että harrastelijamuusikko väkisinkin syö "ammattimuusikon" leipää.
Vieläpä niin että koska kyseessä on harrastus eikä satavarmasti kuulu liittoon, voi myydä itsensä/bändinsä keikkajärjestäjälle aivan eri hintaan kuin ammattilainen.
Tai tapauskohtaisesti nousta lauteille jopa ilman.
 
T:Samuli

Olen miettinyt pääni puhki tuota määritelmää, enkä kaiken aivojumpan jälkeen parempaakaan keksi. Liittojen liksat ja oman tienesti vs oma keskittynyt määrätietoinen harjoittelupanos vs omasta mielestä saavutettu taitotaso vs joidenkin ulkopuolisten mittarien ilmoittama taitotaso vs kansallinen menestys vs kansainvälinen menestys vs "has played with" -listan koko vs diskografia vs ymsymsyms -kelat sikseen, vaikkakin niitä on makea problematisoida ja tupakkapaikalla vierustoveria aiheesta hiuksista vetää.
 
"Vain kansainvälinen menestys ratkaisee" -Jukkis Uotila
 
basisti1971:
Suomessa kun killat ja monet muutkin ammattitaitoa määrittelevät instanssit on pitkälti haudattu -jos niitä alunalkaenkaan on ollut- alalla kuin alalla on vakiintunut ilmapiiri jossa kuka tahansa voi todeta olevansa jonkin haluamansa alan ammattilainen.
 
Jos rehellisiä ollaan, niin tuota kiltameininkiä kaipaan. Ennen oli mm. Muusikoiden liiton jäsenhakemusprosessin osana teoriakoe.
 
basisti1971: kun ei ole toivoakaan koulutusta vastaavalla työllä elää? En sanonut että Suomessa ammattimuusikolla olisi erityisen hyvät elämän edellytykset. Täällä on moisen ekosysteemin osalta about kaikki pielessä. Mutta kaikki koulutus on itseisarvoisesti tärkeää, sanoivat pukukyrpäpäättäjät mitä tahansa.
 
Suomalainen apurahajärjestelmä vielä sokerina pohjalla, voi jösses. Ranskassa ja Belgiassa saat, jos täytät tietyt kriteerit (sis. mm. 80 tai yli paikallisen keikkaminimin ylittävää veronalaista taiteellisesti korkealaatuista esiintymistä per vuosi), 1000-1500 euroa tukea toimintaasi per kuukausi palkkojen päälle. Suomessa pitää joko lykästää eri buzzwordeilla höystetyn pyöränuudelleenkeksimisprojektin saralla tai vetää covereita ja hääkeikkoja pimeänä jos oot toimeentulotuella yms. Tässäkin kohdassa saisi Suomen menon hakata vatkuliksi ja nussia uudestaan.

basisti1971: Aikas karu määritelmä...
 
Ihan kuin tässä olisi ollut rahtunen (tai enemmänkin) tahallista väärinymmärtämistä, katkeruutta tai jotain muuta. Voin olla väärässäkin, ja jos näin on, pahoittelut.
 
tuolla laskutavalla Suomessa olisi perstuntumalta kaiketi 10-100 AITOA ja OIKEATA ammattimuusikkoa
 
Tähän teki mieli puuttua. Pelkästään minä tunnen varmasti sata semmoista tyyppiä, jotka elättävät itsensä musahommilla - enkä taatusti tunne kuin ihan pienen osan tämän maan sellaisista. En ole mitenkään erityisesti "ines skenes" oikein missään porukoissa, mutta silti. Ei niistä monikaan mitenkään erityisen leveästi elä, mutta pärjäävät sillä, mitä tekevät - osalla on ammattitutkinto, osa on ollut muuten vaan ahkera ja/tai innokas ja/tai halunnut verkostoitua.
 
Myöskään tuurin osuutta ei sovi väheksyä: ittekin oon saanut jonkin verran keikkoja tai muita työtilaisuuksia ihan vaan kun sattumalta olen mennyt avaamaan joskus suuni oikeaan aikaan oikealle tyypille tietämättä etukäteen yhtään, mitä tapahtuu - tai vaikkapa soittanut jossain sillai, että yleisössä on ollut kuulemassa joku avainhenkilö jonkin seuraavan siirron kannalta. Näitä on kauhean hankala ennustaa.
 
Ammattimuusikkoutta en lähde määrittelemään itse kauhean tarkasti: jollekulle se voi merkitä jonkinlaista ammattitutkintoa, mutta siinä tapauksessa vaikkapa Beatlesin jätkät olivat valemuusikoita, vaikka ilmeisen hyvin myös itsensä touhulla (lopulta) elättivät.

Epämuusikko: Suomalainen apurahajärjestelmä vielä sokerina pohjalla, voi jösses. Ranskassa ja Belgiassa saat, jos täytät tietyt kriteerit (sis. mm. 80 tai yli paikallisen keikkaminimin ylittävää veronalaista taiteellisesti korkealaatuista esiintymistä per vuosi), 1000-1500 euroa tukea toimintaasi per kuukausi palkkojen päälle. Suomessa pitää joko lykästää eri buzzwordeilla höystetyn pyöränuudelleenkeksimisprojektin saralla tai vetää covereita ja hääkeikkoja pimeänä jos oot toimeentulotuella yms. Tässäkin kohdassa saisi Suomen menon hakata vatkuliksi ja nussia uudestaan.
 
En tunne Ranskan enkä Belgian systeemiä, enkä väitä etteikö Suomessa olis kirveellä töitä, mutta jotenkin tosta "taiteellisesti korkealaatuisesta" tulee mieleen, että täällä se johtais luultavasti lähinnä siihen, että jazz-, klasari- ja kamuporukat rinkirunkkais keskenään ja jakais apurahoja toinen toisilleen. Miten noissa määritellään se taiteellinen korkealaatuisuus ja mikä taho sen tekee?

Vessajono: En tunne Ranskan enkä Belgian systeemiä, enkä väitä etteikö Suomessa olis kirveellä töitä, mutta jotenkin tosta "taiteellisesti korkealaatuisesta" tulee mieleen, että täällä se johtais luultavasti lähinnä siihen, että jazz-, klasari- ja kamuporukat rinkirunkkais keskenään ja jakais apurahoja toinen toisilleen. Miten noissa määritellään se taiteellinen korkealaatuisuus ja mikä taho sen tekee?
 
No nuohan juuri on sitä korkealaatuista?

basisti1971: Moi.
 

 
Aikas karu määritelmäl
 

 
Voihan tuo määritelmä toki paikkansa pitääkin, tuolla laskutavalla Suomessa olisi perstuntumalta kaiketi 10-100 AITOA ja OIKEATA ammattimuusikkoa :).
 
T:Samuli
 
Esimerkiksi pelkästään Helsingissä on useampi sata kuukausipalkkaista rautaista ammattimuusikkoa (RSO, HKO, Kansallisoopperan orkesteri). Ja todella ammattilaisia. Ja kokemukseni mukaan suhtautuvat amatööriin kannustavasti.

Lennu: No nuohan juuri on sitä korkealaatuista?
 
No näistä mainituista ryhmistä klassinen musiikki saa kyllä huomattavasti suurimmat tuet jo nyt... Jazzarit ainakin ovat oletettavasti nyreissään siitä, että periaatteessa "korkeakulttuurinen" musiikkityyli lasketaan sen kaiken muun "kevyemmän" musiikin kanssa yhteen näissä. Eli ei-klassinen kaikki muu.
 
Kefiiri: Teoston asiakkuus tai moisilla levyillä soittaminen ei oikein kyllä ammattilaisuuteen riitä. Kolmensoinnunsonnalla kyllä voi tulla ammattilaiseksi, ei se virtuositeettia vaadi. Ja toki sitäkin voi soittaa virtuoottisesti.
 
Virtuositeetti ei tähän mielestäni sinänsä kuulu; lähinnä ajoin omalla kommentillani sitä, mitä nimim. Epämuusikkokin sivusi: eli voithan soittaa vaikka yhdellä Teosto- ja Gramex-korvatulla lastenmusiikkilevyllä...etkä tee sen tiimoilta yhden yhtä keikkaa, etkä sen jälkeen enää yhden yhtään levytystä. :D Ja leipä tulee vaikkapa täysin muusta.
 
basisti1971: Eivätkä myöskään ne jotka saavat tukea/apurahaa taiteen tai muusikkouden varjolla? Tuo on aikalailla sama kuin sanoa ettei ole ammattimaanviljelijä jos joutuu käymään maatilan ulkopuolella muissa töissä elääkseen. Tai työttömäksikouluttautunut artesaani ammattitittelillä ei olisikaan ammattilainen kun ei ole toivoakaan koulutusta vastaavalla työllä elää?
 
No mitä sillä ammattitutkinnolla tekee, jos ei ammattiaan voi harjoittaa / harjoita koskaan yhtään missään? Mikä se sellainen "ammattilainen" on?
 
Ja apurahat - voihan sen ajatella niin, että se on sitä "ammatinharjoittamisen tukemista" mitä muissakin ammateissa voidaan tehdä, mutta itse vähän kallistun sen vaihtoehdon puoleen, että jos yksioikoisesti tienaat = saat rahaa tarpeeksi valitsemallasi työtavalla ilman tukia, se on sit sitä täysammattilaisuutta. Ei se toki myöskään ihan noin mustavalkoista ole, on myös täysin maailmanluokan muusikoita, joilla on muu päivätyö, eli se muusikkous on ikäänkuin puoliammattimaista.

lukethesis: No mitä sillä ammattitutkinnolla tekee, jos ei ammattiaan voi harjoittaa / harjoita koskaan yhtään missään? Mikä se sellainen "ammattilainen" on?
 
Näinhän se vähän on. Voi omata ammatitaidon, vaikka ei harjoita ammattia.
Jos leipä tulee muualta, niin vaikeahan semmoista henkilöä on ammattilaisena pitää.
 
Toisaalta rajan vetäminen siihen, minkä verran tuloja saa tulla muualta, on myös vaikeaa. Jos vaikka kymmenen prosenttia tulee pullojen keruusta ja loput soittamisesta, niin onhan tökerömpikin pelimanni silloin mielestäni ammattilainen. Apurahat laskisin mukaan soittamalla tienattuihin.
 
Se olisi kaameaa jos apurahojen saaminen vaatisi "korkealaatuisuutta". Kuka piru senkin määrittelisi?

Vessajono: En tunne Ranskan enkä Belgian systeemiä, enkä väitä etteikö Suomessa olis kirveellä töitä, mutta jotenkin tosta "taiteellisesti korkealaatuisesta" tulee mieleen, että täällä se johtais luultavasti lähinnä siihen, että jazz-, klasari- ja kamuporukat rinkirunkkais keskenään ja jakais apurahoja toinen toisilleen. Miten noissa määritellään se taiteellinen korkealaatuisuus ja mikä taho sen tekee?
 
Meinaatko etteivät he sitä tee tähänkin asti?
 
Voihan sitä muutakin tehdä korkealaatuisesti, mutta joku komitea siellä on joka tuon määrittää.
 
sinänsä tuosta lopputulemastasi en valittaisi ollenkaan, mutta tietämäni tyypit jotka ovat noihin piireihin päässeitä ovat joko yleisfreelancer-, jazz- ja etnohiippareita.
 
lukethesis:
No mitä sillä ammattitutkinnolla tekee, jos ei ammattiaan voi harjoittaa / harjoita koskaan yhtään missään? Mikä se sellainen "ammattilainen" on?
 
Ja apurahat - voihan sen ajatella niin, että se on sitä "ammatinharjoittamisen tukemista" mitä muissakin ammateissa voidaan tehdä, mutta itse vähän kallistun sen vaihtoehdon puoleen, että jos yksioikoisesti tienaat = saat rahaa tarpeeksi valitsemallasi työtavalla ilman tukia, se on sit sitä täysammattilaisuutta. Ei se toki myöskään ihan noin mustavalkoista ole, on myös täysin maailmanluokan muusikoita, joilla on muu päivätyö, eli se muusikkous on ikäänkuin puoliammattimaista.
 
yks nolla suomen väkilukuun perään, ja sama määrä esiintymispaikkoja per neliökilometri kuin esimerkiksi etelä-Ruotsissa on niin siinä olis hyvä alku. Nämä ongelmat eivät ratkea netissä avautumalla, vaikka toki sitäkin tässä tulee tehtyä :D
 
Sax-pappa: useampi sata kuukausipalkkaista rautaista ammattimuusikkoa (RSO, HKO, Kansallisoopperan orkesteri).
 
Niinhän niitä on, ja heitä kovasti arvostan, mutta heistä ei tavallaan ole nyt puhe.
 
(tai toisaalta, Norjan mallissa joka läänille on joko sinfis tai "muu-yhtye". ne muut kiinnostaa kovasti, mutta en valita että klassisen musiikin järjestelmänsä on myös vakaalla pohjalla, sis. liksat)

Epämuusikko:
 
Niinhän niitä on, ja heitä kovasti arvostan, mutta heistä ei tavallaan ole nyt puhe.
 
(tai toisaalta, Norjan mallissa joka läänille on joko sinfis tai "muu-yhtye". ne muut kiinnostaa kovasti, mutta en valita että klassisen musiikin järjestelmänsä on myös vakaalla pohjalla, sis. liksat)
 
Tavallaan hiukan provosoinkin, koska kevyen musan puolella helposti hyljeksitään musiikin muita osa-alueita.

Sax-pappa: Tavallaan hiukan provosoinkin, koska kevyen musan puolella helposti hyljeksitään musiikin muita osa-alueita.
 
Mitä kahtiajakoon tulee, niin itsekin nykyään havaitsen asenteiden yleensä olevan juurikin noin päin.

Sax-pappa: Tavallaan hiukan provosoinkin, koska kevyen musan puolella helposti hyljeksitään musiikin muita osa-alueita.
 
Ai niinku vaikkapa raskasta musiikkia?

mitä jos jättäis sen ammatti ja amatööri kokonaan pois, muusikkojahan tässä kaiketi vaan ollaan. jos nostaa itteään muitten yläpuolelle niin sitten saa sen amatööri leiman.

Kefiiri:
Se olisi kaameaa jos apurahojen saaminen vaatisi "korkealaatuisuutta". Kuka piru senkin määrittelisi?
 
En tiedä, mutta Ranskassa veikkaan että se on se sama taho jonka edessä katusoittajiksi haluavat joutuvat esiintymään. Siellä on lautakunta, joka päättää kuka saa katusoittoluvan ja kuka ei.
 
Itse olen tehnyt lautakuntatyötä kohta 20 vuoden ajan, eli ajatus toki ei ole itselleni ollenkaan vieras.
 
Suomessa apurahojen myöntämiseen on omat geiminsä joista tiedän todella vähän. Tosin oon sitä mieltä, että päivän polttavimmat täkysanat ovat saaneet liikaa valtaa. Kaikki omat hakemukseni ovat aina pompanneet, ja olen toivottanut koko systeemille tunkit jo ajat sitten, mielipiteelläni ei siinä mielessä ole mitään väliä koska en ole osa koko järjestelmää.
 
Hyvä heille jotka saavat. Akuutimpana ongelmana mm. nykyinen hallitus, jonka harras toive jättää kulttuurin tukeminen Veikkaus-varojen käytön ulkopuolelle saa minut, ja pitäisi saada jokaisen tämän palstan käyttäjän takajaloilleen ja polttopulloilleen.

Juu ei itsellänikään ole musiikkipuolen apurahakuvioista kokemusta mutta täkysanat tuntuvat monilla kulttuurin aloilla toimivan rahoitusta haettaessa. Tavallaan ymmärrettävää että ajan hermolla on hyvä olla, mutta perus-ähellys saattaa syyttä suotta jäädä paitsioon.
 
Ja nykyisen hallituksen... no ei muuteta tätä politiikkapalstaksi mutta samaa mieltä ollaan.
 
Olisi hauska tietää olisiko taannoinen omaa musaa esittänyt katusoittoprojektimme saanut Ranskassa lupapaperit :D Vähän epäilen.

Kefiiri: Juu ei itsellänikään ole musiikkipuolen apurahakuvioista kokemusta mutta täkysanat tuntuvat monilla kulttuurin aloilla toimivan rahoitusta haettaessa. Tavallaan ymmärrettävää että ajan hermolla on hyvä olla, mutta perus-ähellys saattaa syyttä suotta jäädä paitsioon.
 
Ja nykyisen hallituksen... no ei muuteta tätä politiikkapalstaksi mutta samaa mieltä ollaan.
 
Olisi hauska tietää olisiko taannoinen omaa musaa esittänyt katusoittoprojektimme saanut Ranskassa lupapaperit :D Vähän epäilen.
 
Tai meidän Sonja O. https://youtu.be/524xfH5jGKo?si=mT7dOis7Cx_zofFP

Musiikki - tai taide ylipäätään - on varmaan ainoa tai ainakin lähes ainoa ala jonka kohdalla tällaista väittelyä voidaan käydä pääsemättä yksimielisyyteen. Siis että miten ammattilaisuus määritellään. Kun menestyksekkääseen uraan tarvittava taitotaso on periaatteessa mahdollista saavuttaa käymättä minkäänlaisia kouluja. Harvemmin kylläkään klassisella puolella. Mutta monella muulla alalla siinä ei ole hirveästi epäselvyyttä - ammattitaito hankitaan koulussa ja siitä on tutkinto todisteena, eikä monella alalla töihin pääse ilman sitä. Aika vähän on maailmalla amatöörinä uraa tekeviä lääkäreitä, rekkakuskeja, yliopiston lehtoreita, virkamiehiä tai vaikka asianajajia. Itsestäänselvyyksiähän nämä on, mutta ihan mielenkiintoinen juttu noin musiikkia ammattina ajatellen. Kyllä mä ajattelisin että amatööristä tulee ammattilainen siinä vaiheessa kun hän tekee työkseen pääasiassa musiikkia ja saa ainakin merkittävän osan elannostaan siitä. Oletusarvo on silloin että taitotasokin on riittävän korkea, tuskin sitä muusikon työtä muuten olisi tarjolla.
 
Senkin vuoksi olis mielenkiintoista tietää - näin vuosien jälkeenkin :D - että millä kriteereillä aloitusviestissä mainittu henkilö on pitänyt itseään ammattilaisena, ja millä kriteereillä niitä alempiarvoiseksi katsomiaan amatööreinä. Koulutuksesta tai tutkinnoista se ei ollut kiinni, sen verran selvisi jossain vaiheessa keskustelua. Ja että onko hänen näkökantansa tässä ~10 vuoden jälkeen yhtään kypsynyt.

sellisti: Musiikki - tai taide ylipäätään - on varmaan ainoa tai ainakin lähes ainoa ala jonka koamatööristä tulee ammattilainen siinä vaiheessa kun hän tekee työkseen pääasiassa musiikkia ja saa ainakin merkittävän osan elannostaan siitä. Oletusarvo on silloin että taitotasokin on riittävän korkea, tuskin sitä muusikon työtä muuten olisi tarjolla.

Se on myös määrittelykysymys mitä tarkoittaa "tekee työkseen musiikkia". Alalla on kuitenkin aika monta ammattikuntaa, äänittäjiä, tuottajia, ohjelmoijia, koodaajia. Lisäksi musiikin ja median raja-aidat ovat jo pitkään olleet rikkoitumassa. Itse tunnen loistavia soittajia, joille riittää duunia mutta suurin osa tuloista tulee muista hommista, heidän oma valintansa. Samoin tunnen "moderneja tuottajia", jotka eivät oikeastaan osaa soittaa perinteisesssä mielessä mitään, mutta tienaavat elantonsa musiikilla. Jotkut lähinnä opettavat musiikkia. Pitäisikö alkaa käyttää termiä "musiikkiala", joka pitää sisällä laajemman työnkuvan, koska se vastaa paremmin modernia tilannetta.