Keskustelua raskaammasta musiikista ›

On se vaan hienoa kun jotenkin tulee fiilis että raha ei o pilannut miestä ja miehen tunteita.. tää on hieno haastattelu! https://www.youtube.com/watch?v=hsXYlPfVtvI

Scrobble: Tosta kun nappaisi 25 minuuttia pois, niin olisi ihan kelpo kokonaisuus olemassa.
 
Älä nyt viitti, haastattelu on just sopivasti 72 minuuttia...

Ojankaivaja: Älä nyt viitti, haastattelu on just sopivasti 72 minuuttia...
 
Tarkoitin itse albumia. Tai ehkä tiesit, että tarkoitin mutta kuitenkin

Artturi: On se vaan hienoa kun jotenkin tulee fiilis että raha ei o pilannut miestä ja miehen tunteita.. tää on hieno haastattelu! https://www.youtube.com/watch?v=hsXYlPfVtvI
 
Paljon mukavampi kokonaisuus kuunnella ja käyttää 72 minuuttia elämästään, kuin uusi albumi.

Scrobble: Tarkoitin itse albumia. Tai ehkä tiesit, että tarkoitin mutta kuitenkin
 
Jaa ajattelin että tarkoitit haastattelua, kun vastaus oli suoraan tuon haastislinkin alapuolella. Pahoittelut.

Kaikki maailman laitteet käytössä ja kitarat kuulostaa tältä? Miksi? Ohuet ja ponnettomat.

Sawez: Kaikki maailman laitteet käytössä ja kitarat kuulostaa tältä? Miksi? Ohuet ja ponnettomat.
 
Se on sitä AOR:ia kato.

Henri Henri Olavi: Se on sitä AOR:ia kato.
 
Niinkai sitte. Laitan Justicen soimaan, siinä sentään kitarat kuulostaa hyvältä.

Sawez: Niinkai sitte. Laitan Justicen soimaan, siinä sentään kitarat kuulostaa hyvältä.
 
Enpä tiedä. Kumisevat aika helvetisti.

Ehkäpä minäkin kirjoitan muutamia hajanaisia aatoksia levystä, kun kuuntelukertoja on takana ainakin toistakymmentä ja levyn julkaisustakin on kulunut reilu viikko. Ihan alkuun on sanottava, että Metallicaa on tullut kuunneltua noin kaksikymmentä vuotta. Matka alkoi hieman St. Angerin julkaisun jälkeen. Ensimmäistä kertaa tänä aikana annoin itselleni luvan innostua ja odottaa levyä. Death Magneticia odotin aikanaan paljon, mutta kyllästyin odottamiseen ja singlejulkaisut eivät aikanaan iskeneet. Viisi vuotta on teinihevarin elämässä pitkä aika odottaa levyä. Hardwired kiinnosti enemmän, mutta senkin annoin hieman mennä julkaisuaikaan ohi. Metallica-fanitukseni eli tuolloin jonkinlaista suvantovaihetta.
 
No, mutta, sitten itse asiaan. Annoin tosiaan itselleni luvan innostua levystä ja sen odotuksesta, kun singlejulkaisutkin kolahtivat kivasti. Leffateatterissakin kävin levyn kuuntelemassa ja ensimmäistä kertaa hain Metallican levyn kaupasta julkaisupäivänä. DM:n hommasin aikanaan jostain mid price -laarista ja Hardwiredin sain keikkalippujen kylkiäisenä. Hetfieldin ääni kuulostaa hyvältä. Noin kuuskymppinen ukko ja kuulostaa ikäänsä nähden nuorekkaalta. Monella hevilaulajalla on tuossa iässä tullut ääneen mukaan käheyttä, kireyttä tai tekohampaiden myötä suhisevaa ässää.
 
Levyllä on kokonaisuutena hyviä riffejä ja semmoisia hönttejä riffejä ei oikein ole. Biisit toimivat kokonaisuuksinakin varsin hyvin ja riffiä riffin perään biisin venyttely biisejä en ole löytänyt. Höntein riffi omaan korvaan on ehkä Shadows Follown soolon jälkeinen nananana nananana -Batman-riffi. Shadows Follow aloitusriffi on muuten aika kova enkä tällaista odottanut nyky-Metallicalta kuulevani. Kuulostaa mun korvaan vähän AJFA-tyyliseltä ja joku tubeukkeli olikin sitä jo AJFA kitarasoundeilla soitellut. Intron jälkeen kaipaisin tempon muutosta ja vauhdikasta rässiä, mutta sitten se meneekin keskitemporokiksi ja biisi vähän lässähtää. If Darkness had a Son on myös vähän saman tyylinen, että odotan, että se lähtisi intron jälkeen rässivauhtiin, mutta sekin jää keskitemporokiksi.
 
Levyllä on hyviä biisejä ja soundit toimii. Bassokin kuuluu välistä, mikä on oikein hyvä asia. Levyä kuunnellessa tuntuu, että Hetukka ja pojat ovat kuunnelleet Diamond Headia ja Motörheadia biisejä kirjoittaessaan. Ei nyt ihan koko levyllä, mutta monessa kohti. Oikeastaan koko Metallican ura kuuluu levyllä. Lux Aeterna vie KEA-tunnelmiin ja joku toinen biisi Load-/Reload -meininkeihin. Laulumelodioissa ja Hetfieldin äänen tuotossa on myös mukavasti tuota loadmaisuutta siellä täällä.
 
Thinlizzymaiset kitaraharmoniat kuulostaa kivalle tällä ja myös edellisellä levyllä. Too Far Gone? on tuosta hyvä esimerkki ja siinä biisissä on myös kokonaisuudessaan hyvä kertsi. Kertsin riffi on myös hauska, miten se hieman muuttuu puolessa välissä "Am I too far gone to save?" -kohdalla. Inamorata on hyvä biisi ja yllätyin miten doom -vaihteella Metallica vetää. Riffistä tulee mulle paikoin mieleen T. Rexin Children of the Revolution. Inamorata tuo mulle sanoituksillaan mieleen Sweet Amberin, koska siinä puhutellaan jonkinasteisia negatiivisuuksia naisen hahmossa.
 
Hyvä levy, tykkään, mutta en vielä osaa sanoa mihin sijoittuu kataloogissa. Tuossa nyt ensimmäisiä ajatuksia mitä tuli mieleen.

Sawez: Kaikki maailman laitteet käytössä ja kitarat kuulostaa tältä? Miksi? Ohuet ja ponnettomat.
 
Makuasioitahan nämä on... Itselläkin meni pari kuuntelua vähän ihmetellen mutta nyt vasta alkaa toimimaan ainakin omissa puukorvissa;).

Floor Jansen pääsee näköjään lämppäämään Amsterdamin toiselle keikalle https://www.metallica.com/news/2023 … inger-death-punch-in-amsterdam.html
 
Se olis sitten ylihuomenna tosiaan kiertueen eka keikka, saas nähdä miten alkavat setit muotoutuun..? Jos veikkaan, niin aloituspiisinä vaihtelevat 72 Seasons ja Lux Aeterna ja toinen vastinpari vois olla Sad but True ja We must burn! Näillä keikoillahan luultavasti vain toisella tulee Sandman ja sitten sillä toisella Nothing else matters, joten osa "firman lipuilla" paikalla olijoista aina taatusti pettyy kun ei tule näistä molempia :-) Tää nyt on vaan ennakkospekulointia, ei ole inside-tietoa, hah!

Sawez: Kaikki maailman laitteet käytössä ja kitarat kuulostaa tältä? Miksi? Ohuet ja ponnettomat.
 
höpsis, paksut ja munaisat. metallicalla o aina ollu loistavat kitarasoundit niinku nytki

72 Seasons soitettu livenä: https://www.youtube.com/watch?v=_JSeMuMA2H8

72 meripoikaa ollut nyt kuuntelussa lähes kaksi viikkoa niin voi jotain mietteitä tännekin käydä laukomassa.
 
Ensinnäkin oli siistiä miten puskista tämä levy lopulta tuli. Kylmänviileä ilmoitus ilman mitään vihjeitä että uutta albumia pukkaa 14.4. Kuuntelin kolme ekaa maistiaisbiisiä ja jätin ne hautumaan päähäni ennen kuin kävin kokonaisuuden kimppuun.
 
Soundit ovat 2020-lukua hyvässä ja pahassa. Aika kliinistä mutta ei kuitenkaan hengetöntä. Mukava että basson erottaa kitaroiden alta. Kitarathan kuulostavat pirun hyvältä kuten Jamesin laulu.
 
Riffit ja sanoitukset ovat etäisesti tutun kuuloisia mutta kuitenkin uudella twistillä. Levy vaikuttaisi olevan täysin luontevaa jatkumoa herrojen 42 vuotta kestäneelle taipaleelle. Tällä hetkellä biiseistä ainoastaan Sleepwalk & You must burn ei oikein lähde, muuten 5/5 & 6/5 matskua pelkästään. Inamoratan viimeinen riffi ja sooloilu on parasta sitten.... Orionin. Iho menee kananlihalle joka kerta. Edellisellä levyllä oli Halo on fire josta tuli hiukan samoja viboja mutta Inamorata on moninkertaisesti parempi. Musavideo kyseiseen biisiin on upea. Lux AEterna, Chasing light, Too far gone & Room of mirrors myös aivan ensiluokkaista tekemistä.
 
Koko elämäni Metallicaa fanittaneena mielipiteeni voi olla hieman puolueellinen mutta se ei poista sitä faktaa että olen oikeassa.

Nyt pitää tarkkakorvasimmilta ihan kysästä, onko tähän biisiin päätynyt pienen pieni virhe rytmikitaroihin kohdassa 6:17, ihan niinkuin siellä olis vähä joku nuotti pielessä noin kaksi millisekuntia?
 
https://www.youtube.com/watch?v=x_t53a5Ons0

Ojankaivaja: 72 Seasons soitettu livenä: https://www.youtube.com/watch?v=_JSeMuMA2H8
 
Väliosassa James soittaa A:ta? Tuota videon kommenteissa ihmeteltiin.

Sawez: Väliosassa James soittaa A:ta? Tuota videon kommenteissa ihmeteltiin.
 
Ja Kirk näyttää ottavan e-kieleltä g#:n peukalolla tuossa samaisessa kohassa?

Kylyma: Ja Kirk näyttää ottavan e-kieleltä g#:n peukalolla tuossa samaisessa kohassa?
 
Mystistä. Tuskin ne kitarat eri vireessä on, siinähän ei ois mitään järkeä koko biisin osalta. Ei se silti kuulosta epävireiseltä. A ja G# ois kyllä selkeä ja huomattava riitasointu.
 
Jospa se ei ole oikea live. Kirka vaan soittanu väärin ja on korjattu. Emt. Ehkä joku keksii mistä kyse.