Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Heiskanen: https://www.youtube.com/watch?v=nnOqwlmXi50
 
St Angerin pelkät rummut.
Vähän kuin roskiksen takana ois tappelu.
 
Tuossa 3:20 kohta tuo kyllä kovasti mieleen sen Run DMC & Aerosmithin version Walk This Way'stä :D

Ojankaivaja: Ehkä tyhmintä spekulointia mitä olen hetkeen kuullut. Suorastaan M.net tasoista spekulaatiota. Vastaus on 100%.
 
Kappas. Ilahduttavaa, että palstalta löytyy aikalaistodistajia. Mitä muuten tykkäsit studion puitteista?

Kyllä Jucciz on oikeassa noista Justice soundeista. Ei ne mitkään hyvät ole ja basso ei kuulu yhtään, vaikka sitten kitaroissa on paljonkin alataajuuksia. On nuo basarisounditkin hieman ihmeelliset.
Minulle levy on ja oli jo ilmestyessään puuduttava, liian pitkiä ja koukeroisia biisejä.

mpekkanen: Minulle levy on ja oli jo ilmestyessään puuduttava, liian pitkiä ja koukeroisia biisejä.
 
Mä oon aina ollu sitä mieltä, että jos ne biisit loppus kolmen minuutin kohdalla ni olisi paljon parempi. Mutta joka helvetin biisissä pitää olla neljä minuuttia tilutusta "lopuks"
 
Puster of Mäppets on se mikä iski meikäläiselle mutta sekin vasta Blackin jälkeen ja niitä diggaan edelleen. Muut levyt ei ole koskaan iskeny yksittäisiä biisejä lukuunottamatta.
 
e: ja mitä saundiloihin tulee niin mie oon aina pitäny niitä vaan ns. ajan kuvana enkä anna häiritä. Paitsi st angerin rummut oli kyllä iso mitäv ja on edelleen.

Ojankaivaja: Vastaus on 100%.
 
Näin ollen käsittänyt. Editoitu kasaan n. miljardista palasesta.

Mää oon välillä ihan tosissani miettinyt, onko Kirka oikeesti ihan huomattavan kuuro sävellajien ja tonaliteetin suhteen, vai mikä selittää sen, miksi yllättävän monissa sooloissa tilanne on "okei, ihan jees fraaseja, mutta me ollaan kyllä eri sävellajissa" tai "tässä on kyllä ihan eri sointu kuin miten sää tilanteen näyt hahmottavan". Nopeana esimerkkinä vaikkapa The Shortest Straw:n loppupuolen soolo, jossa komppikitarat jauhavat E-molli/E-fryyginen-osastoa kun taas Kirka laskettelee silkkaa G-bluesasteikkoa - eikä vain hetkittäin, vaan härskisti koko matkalta: https://youtu.be/G1ZxoBk56jQ?t=295
 
Okei, onhan ratkaisu rohkea - suorastaan röyhkeä - ja syntyyhän tuossa hetkittäin jopa alt-sävyjä, mutta en varsinaisesti jaksa uskoa, että Kirka olisi tässä(kään) tilanteessa pyöritellyt päässään melodisen mollin moodeja, vaan ihan kaikki viittaa siihen, että hän valitsee, "että vedetään G:stä ja bluesasteikkohan nyt aina sopii hyvin, vähän wahia perään ja vot". Taustalla jauhavat komppikitarat eivät kuitenkaan harmonisessa mielessä tue millään tavalla tätä ratkaisua.
 
Vastaavia esimerkkejä on Metallican tuotanto pullollaan. Tässä on mielenkiintoista se, että joskus nuo "väärät asteikot" (lainausmerkit siksi, että eihän musiikissa ole vääriä ääniä tai asteikkoja pohjimmiltaan...) synnyttävät myös kiinnostavaa jälkeä, mutta valitettavasti aika usein lopputulos on ainoastaan sitä, mikä jää ainoaksi mahdolliseksi tulkinnaksi tilanteesta: solisti ei tiedä sointuja/sävellajia, jonka puitteissa kulloinkin operoidaan - tai jos tietää, päätyy silti luottamaan mieluummin "fiilikseen".
 
Oma tuntumani on noin 35 vuoden Metallica-kuuntelun perusteella se, että Kirka sijoittuu soolokitaristina jonnekin Slayer-pöljäilyn (ei edes yritetä ilmentää sävellajia tai sointukiertoa mitenkään) ja bebop-jatsarin (soolon sävelvalinnoista selviää sointukierto, vaikkei sointusoitinta olisi lainkaan läsnä) välimaastoon - ja valitettavasti vähän sillä tavalla, että hän varmasti yrittää parhaansa mukaan ainakin hetkittäin seurata kappaleen harmoniaa, mutta teoriaosaaminen tai korvat eivät yksinkertaisesti riitä.
 
Täysin vastakkaisena esimerkkinä samasta bändistä voidaan nostaa vaikkapa Nothing Else Mattersin Jameen soolo, jossa äänivalinnat tukevat ja ilmentävät alla olevia sointuja upeasti. Kirkalta löytyy toki niin ikään myös hienosti rakennettuja ja melodisesti jäsenneltyjä sooloja, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että niiden laatimiseen on käytetty hieman enemmän aikaa, ts. kyseessä saattaa ainakin osassa tapauksista olla läpisävelletty solistinen osuus eikä niinkään "perinteinen" improsoolo on the spot.
 
No, tää oli tämmöistä analyysiä. Ei kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, jos Kirkan jokainen soolo on omasta mielestä timanttia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos joku kuulostaa itselle hyvältä, se on hyvää, eikä sitä millään teorialla tarvitse sinänsä lähteä perustelemaan tai kumoamaan. On vaan mielenkiintoista myös löytää syitä siihen, miksi Kirkan soolot toisinaan ovat niin uskomattoman epäsopivia tilanteeseen, ja siinä tiettyjen asioiden tarkasteleminen teorian kautta yleensä lisää ymmärrystä.

pehko: Olen sanonut sen aiemminkin, sanon sen nyt ja tulen jatkossakin sanomaan: Struggle Withinin soolo on Metallican paras. Vitun hyvä.
 
Siinä on kyllä hyvää kiukkua ja harmoniaakin kunnioitetaan Kirkan mittapuulla oikein hyvin. Mainio esimerkki onnistuneesta Kirka-soolosta.

Jucciz: Mää oon välillä ihan tosissani miettinyt, onko Kirka oikeesti ihan huomattavan kuuro sävellajien ja tonaliteetin suhteen, vai mikä selittää sen, miksi yllättävän monissa sooloissa tilanne on "okei, ihan jees fraaseja, mutta me ollaan kyllä eri sävellajissa" tai "tässä on kyllä ihan eri sointu kuin miten sää tilanteen näyt hahmottavan". Nopeana esimerkkinä vaikkapa The Shortest Straw:n loppupuolen soolo, jossa komppikitarat jauhavat E-molli/E-fryyginen-osastoa kun taas Kirka laskettelee silkkaa G-bluesasteikkoa - eikä vain hetkittäin, vaan härskisti koko matkalta: https://youtu.be/G1ZxoBk56jQ?t=295
...
 
(Kampela77: Katkaistu loppu pitkästä viestistä)
 
Mä muistelen aikoinaan lukeneeni Kirkan haastattelun, jossa se kertoi osaavansa ziljoona (käytti muistaakseni suomennoksessa tuota termiä) eri asteikkoa Satrianin opetuksien jäljiltä. En muista mitä se sanoi niistä, koska muistaakseni ei maininnut niitä vain hilluakseen vaan jossain kontekstissa tyyliin, että ei niistä ole hyötyä jos niitä ei osaa käyttää tai jos lopputulos kuulostaa huonolta. Mikä on sitten Kirkin juttu näiden ziljoonan asteikon osaamisen suhteen ja miten se niitä hyödyntää. Siitä en ole oikein koskaan päässyt selville konkreettisesti.
 
Toinen juttu mitä Kirkan soitossa olen ihmetellyt, miten se saa aina soolot kuulostamaan epävireisiltä. Mielestäni aina ei ole edes kyse ainakaan livenä edes pelkistä taivutuksista vaan painaako herra välillä niin kovasti nuotteja välillä, että ne menevät vähän teräviksi. Luulisin, että kitarat on miehellä kuitenkin säädetty kuntoon tosin kunnon kammen vatkauksella saa varmaan silti kitaran lievään epävireeseen, jos vatkaa kunnolla alaspäin ääniä, eikä sen jälkeen kevyesti nykäise kammella vähän ylöspäin, että kielet olisivat taas vireessä.
 
Kaikesta tästä Kirkan parjaamisesta huolimatta oli mies aikoinaan yksi esikuvia, kun kitara tuli hommattua, vaikka pääkrediitit menevätkin Petruccille. Joten hatunnosto kuitenkin Kirkalle, että on innoittanut niin monia pikku jannuja poimimaan kitaran käteensä.

Kampela77: Mä muistelen aikoinaan lukeneeni Kirkan haastattelun, jossa se kertoi osaavansa ziljoona (käytti muistaakseni suomennoksessa tuota termiä) eri asteikkoa Satrianin opetuksien jäljiltä. En muista mitä se sanoi niistä, koska muistaakseni ei maininnut niitä vain hilluakseen vaan jossain kontekstissa tyyliin, että ei niistä ole hyötyä jos niitä ei osaa käyttää tai jos lopputulos kuulostaa huonolta. Mikä on sitten Kirkin juttu näiden ziljoonan asteikon osaamisen suhteen ja miten se niitä hyödyntää. Siitä en ole oikein koskaan päässyt selville konkreettisesti.
 
Toinen juttu mitä Kirkan soitossa olen ihmetellyt, miten se saa aina soolot kuulostamaan epävireisiltä. Mielestäni aina ei ole edes kyse ainakaan livenä edes pelkistä taivutuksista vaan painaako herra välillä niin kovasti nuotteja välillä, että ne menevät vähän teräviksi. Luulisin, että kitarat on miehellä kuitenkin säädetty kuntoon tosin kunnon kammen vatkauksella saa varmaan silti kitaran lievään epävireeseen, jos vatkaa kunnolla alaspäin ääniä, eikä sen jälkeen kevyesti nykäise kammella vähän ylöspäin, että kielet olisivat taas vireessä.
 
Kaikesta tästä Kirkan parjaamisesta huolimatta oli mies aikoinaan yksi esikuvia, kun kitara tuli hommattua, vaikka pääkrediitit menevätkin Petruccille. Joten hatunnosto kuitenkin Kirkalle, että on innoittanut niin monia pikku jannuja poimimaan kitaran käteensä.
 
Onhan siellä ollu (paino sanalla ollu) paljon hyvä sooloja, niitä jotka jää soimaan päähän ja simppeleitä yksinkertasia, melodisia. Eihä se hämmetti o kai koskaan edes kuvitellu saati yrittäny olla samassa liigassa Satrianien, Vain ym aikalaistensa kaa varsinaisena kitarasankarina.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009455451.html
 
Metallica pisti pennit jonoon ja osti oman vinyylilevyprässäämön.

Bullitt: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009455451.html
 
Metallica pisti pennit jonoon ja osti oman vinyylilevyprässäämön.
 
Loistavaa. Nyt lyhenee jono niiden oikeasti hyvien levyjen kohdalla.

Henri Henri Olavi: Loistavaa. Nyt lyhenee jono niiden oikeasti hyvien levyjen kohdalla.
 
Eihän tuo kasvata kansainvälistä kapasiteettia että prässäämö vaihtaa omistajaa.
 
Ja sitäpaitsi seuraavan delukse boksin pitäisi olla käsittääkseni Load, mikä on oikeasti hyvä levy.

Bullitt: Eihän tuo kasvata kansainvälistä kapasiteettia että prässäämö vaihtaa omistajaa.
 
Ja sitäpaitsi seuraavan delukse boksin pitäisi olla käsittääkseni Load, mikä on oikeasti hyvä levy.
 
Miten ei? Jos tuolla siis prässätään kaikki tulevat Metallican levyt? Kyllähän se vaikuttaa jonoihin.

https://www.youtube.com/watch?v=2v7oK3oG0sY
 
On kyllä ollut hurja vauhti Metallicalla tuolloin.

pehko: Harmi vaan että soundit on kuuntelukelvotonta ripulia.
 
Tää on jännä, Justice kuulosti omaan korvaan ilmestyessään 100x paremmalle soundien puolesta kuin kaksi edeltävää levyä. Miksaus veteli kuulokkeiden kautta kuulijaa turpaan enemmän kuin mikään kuulemani levy siihen mennessä. Puppets tuntui siihen verrattuna sellaiselle pehmeälle mössölle. Enkä kyllä muista että kukaan olisi tuolloin valittanut levyn saundeista, päinvastoin isommatkin bändithän alkoivat äkkiä apinoimaan sitä kuivaa ja aggressiivista tyyliä. Toki esim. Prong osoitti, että sen saman tyylin voi toteuttaa niin että bassokin kuuluu. Mutta enpä osaisi kuunnella Justicea mitenkään muuten kuin niillä saundeilla, ne Justice for Jasonit on ihan persiistä.

bedlam: Tää on jännä, Justice kuulosti omaan korvaan ilmestyessään 100x paremmalle soundien puolesta kuin kaksi edeltävää levyä. Miksaus veteli kuulokkeiden kautta kuulijaa turpaan enemmän kuin mikään kuulemani levy siihen mennessä, Puppets tuntui siihen verrattuna sellaiselle pehmeälle mössölle. En muista että kukaan olisi tuolloin valittanut levyn saundeista, päinvastoin isommatkin bändit alkoivat apinoida sitä kuivaa ja aggressiivista tyyliä. Toki esim. Prong osoitti, että sen saman tyylin voi toteuttaa niin että bassokin kuuluu. Mutta enpä osaisi kuunnella Justicea mitenkään muuten kuin niillä saundeilla, ne Justice for Jasonit on ihan persiistä.
 
Jännä juttu kyllä. Minun kaveripiirissä taas Justice oli kaikkien mielestä huonompi kuin RtL tai MOP, mutta nämä on tietysti makuasioita. Mopin jälkeinen Garage days oli ja on tosi hyvä, vaikka cover ep onkin.

mpekkanen: Jännä juttu kyllä. Minun kaveripiirissä taas Justice oli kaikkien mielestä huonompi kuin RtL tai MOP, mutta nämä on tietysti makuasioita. Mopin jälkeinen Garage days oli ja on tosi hyvä, vaikka cover ep onkin.
 
Puhut nyt siis pelkästään miksauksesta ja saundeista? En ole tuota Garage Daysia kuunnellut vuosiin, en muista sen saundimaailmasta kyllä mitään.

Kuuntelin hieman Justicea äsken. Kyllä ne soundit ovat paremmat kuin millään sen jälkeen tulleella Metallica-levyllä, täysin subjektiivisesti sekä tunne- ja muistopohjalta tarkasteltuna.

Heiskanen: https://www.youtube.com/watch?v=2v7oK3oG0sY
 
On kyllä ollut hurja vauhti Metallicalla tuolloin.
 
Lemppari, täytyykin katsella taas.