Media ja viihde ›

NHR: Vaan aattelepa jos oisit lukenut ees yhen kirjan alusta loppuun!
 
En ole täysin varma olenko lukenut vain en, veikkaan että en....
Mutta, se on niin tylsää
ja tylsyys on ihan tyhmää
Sivuja kirjassa on niin monta
Suuhun jää maku kuin sonta
Ei ole edes paikkaa mihin laittaa kirjahyllyy
pitäs tunkea kirjat pyllyy
Entä jos kirjassa on huono juoni
seuraavana aamuna ei toimi edes suoli
Ei mulla ole edes kirjanmerkkiä
se ei nostata tunteita herkkiä

Noniin, enhän minäkään enää lue kirjoja lain, vaan riimejä tuleepi vain, vaikkei niinkään priimaa ain, mut rölölöö sano Kain, Aatamin ja Eevan eka sain, poika tain, vain, lain, ain, pain, grain, main, -ain. Sehän sen todistaneekin ain? Fine!

Jack Kerouac: Yksinäinen matkamies.
Hienoja tarinoita reissaamisesta 1950 -luvulta. Välillä melko runollista tajunnanvirtaa on teksti beatnik -hengessä, mutta tämä kirja palauttaa taas mieleen, miksi reppureissuhommat on parasta.

Jyrki Lehtola: Tunteista
 
Erittäin kovaa tykittelyä jälleen Lehtolalta. Kaikki saa kyytiä.

Presidentti: Tuomas Vimma - Raksa
 
Fiktiivinen, mutta tositapahtumien ja erilaisten anekdoottien värittämä kertomus puolivalmiista rakennusinsinööristä, joka lyhyen työttömyysjakson jälkeen työllistyy arvokiinteistöjen korjausrakentamiseen erikoistuneeseen puljuun.
 
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ja oma sisäinen korttitalokin saattaa olla sortumavaarassa. Minämuotoinen kerronta syventää kuviota ja alalla olevat varmasti tunnistavat kirjassa esiintyvät rakennusalan arkkityypit.
 
5/5
 
Tämä tuli luettua männä viikolla. Paikoin sai karjahdella, ja paikoin kirja oli niin todenmukainen, että piti miettiä että onkohan tämä koko sepustus tositapahtumiin perustuva. Aika hyvin on saatu taltioitua rakennusalan ilot ja surut kirjan kansien väliin tässä.
 
Sanoisin kyllä myös että 5/5

Meri Valkama: Sinun, Margot (WSOY 2022)
 
Varhaislapsuutensa Itä-Berliinissä asunut nainen löytää isänsä jäämistöstä kirjeitä, jotka joku "Margot"-niminen nainen on kirjoittanut isälle, jota tämä kutsuu "Erichiksi", perheen Suomeen paluun jälkeen. Nainen rupeaa selvittelemään, kuka on kyseessä ja mitä on tapahtunut (paitsi että isällä ja "Margotilla" on selvästikin ollut suhde), mutta äiti ei suostu puhumaan asiasta mitään. Selvittely johtaa naisen ensin Berliiniin ja sitten jopa Ukrainan Pripyatiin.
 
Sujuva "lukuromaani", joka tuntui viittä ja puoltasataa sivua paljon lyhkäisemmältä. Saanut paljon hehkutusta, en ole ehkä ihan niin vakuuttunut, mutta ei tuo missään nimessä huonokaan ollut. Hyvää pohdiskelua ja kritiikkiä siitä, miten entisiin itäsaksalaisiin suhtauduttiin Saksojen yhdistämisen jälkeisessä DDR-demonisoinnissa.
 
(Toki iso osa jälkikäteisestä DDR-kritiikistä on ollut hyvinkin perusteltua ja aiheellista, mutta asioilla on useita puolia.)

Veijo Meri: Vuoden 1918 tapahtumat.
 
Melko nopealukuinen, hieman sekavahko romaani sijoittuen tuon ajan maaseudulle. Tykkäsin kyllä. Sekavuus lienee tyylikeino, kertoen tilanteiden luonteesta ylipäänsä.

Dave Grohl: Tositarinoita
 
Tämä oli pienoinen pettymys. Odotin enemmän juttua biisien ja levyjen teosta ja niiden taustoista, mutta Dave keskittyi kertomaan lapsistaan ja droppailemaan nimiä. Tässä mielessä kaksi aiempaa, muiden kirjoittamaa elämäkertaaa ovat parempia. Harmi.

Hannu salama: Lokakuun päiviä.
 
Ei ollut kyllä kaksinen kirja. Ryypiskelyä, parisuhdeongelmia ja tolkutonta keskustelua kommunismista. Liekö hieman Salaman omasta elämästä tämä tarina.
 
Veijo Meri: Tukikohta
Sijoittui vuoden -39 syksyn Kannakselle. Oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus. Näytelmätyyliin kirjoitettu.

Sininen (Maja Lunde)
 
Kyselin tässä ketjussa joku aika sitten dystopiakirjoja ja tämä menee kategoriaan. Kertoo vesipulasta kahdella muutaman vuosikymmenen erottavalla aikajanalla. Hyvin suoraviivaista kerrontaa, ihan ok luettava muttei mikään mestariteos. Sellainen 3-/5. Saman kirjailijan toinen ilmastoteos Mehiläisten historia on luultavasti parempi.

Geoffrey Cain: Totaalinen poliisivaltio
 
Erittäin kattava paketti Kiinan perseilystä. Maailman suurin panoptikon on Kiina.

Rosa Liksom: Väylä (2021)
 
Lappilainen teinityttö lähtee kotitalon muutamien lehmien kanssa sotapakolaiseksi Tornionjoen (eli Väylän) toiselle puolelle Ruotsiin Lapin sodan alettua syksyllä 1944. Isä on rintamalla, isovelipuolet kaatuneet jo aikaisemmin, äidillä mielenterveysongelmia. Teinityttö ja hänen evakko-ikätoverinsa ovat pitkälti kahdestaan, lehmien kanssa.
 
Länsilapinmurteinen teksti on sympaattista luettavaa, välillä epookkivaikutelma kyllä rikkoutui kun tyttö muisteli setänsä ("Seän") kertomia tietoja tähtitieteestä ja evoluutiosta, jotka ovat joiltakin osin peräisin vasta vuosikymmeniä myöhemmiltä ajoilta. Ei suurta draamaa, runsaasti pieniä katastrofeja ja onnenhetkiäkin, paljon pieniä hienoja havaintoja maailmasta ja elämästä.

Franz Kafka: Mies joka katosi
 
On se vaan ällistyttävä sanaseppo tuo Kafka. Omalaatuinen kirjoitustyyli, joka kyllä vangitsee lukijansa. Helvetti, jos yhdestä ohikiitävästä hetkestä pystyy saivartelemaan kymmeniä sivuja, voisi luulla että se on tylsää. Mutta ei tässä tapauksessa.

Jim B. Tucker
 
-Olen elänyt ennenkin : lasten muistoja edellisestä elämästään
 
Halusin kunnon reinkarnaariotykittelyä ja sitä tavallaan sain. Huomaa vain, ettei Tucker oli häävi kirjoittaja ja näennäisen akateemiseen muotoon kirjoitettu kirja ei ole kovin viihdytttävä, vaan paikoin varsin raskas tarinointi, jossa koitetaan todistella asiaa tieteellisellä näkökulmalla. Kirjan lukeminenkin venähti aika tavalla, ei sentään niin, että seuraavassa elämässä olisi pitänyt lukea loppuun heh.
 
Nyt kesällä pitäisi varmaan jotain NDE-opuksia penkoa, onko suosituksia?

Daniel Coyle ja Tyler Hamilton:
 
VOITTOJA JA VALHEITA SALATTU ELÄMÄNI PYÖRÄILYN HUIPULLA : SUUREN DOPINGKOHUN TAUSTAT
 
Tyler Hamiltonin osittain omaelämäkerrallinen paljastuskirja ammattipyöräilyn doping -kulttuurista 90-00 lukujen taitteessa. Tyler Hamilton ajoi US Postal Service Teamissa Lance Armstrongin apuajajana ja siirtyi sittemmin Phonak-tallin ykkösajajaksi.
 
Kirja käsittelee varsin avoimesti dopingin käyttöä pyöräilyssä erityisesti aikana ennen luotettavia EPO-testejä sekä EPO-testauksen jälkeistä veritankkaukseen siirtymää. Hamilton itse kärysi kaksi kertaa menettäen mm. Ateenassa ajetun aika-ajon olympiakullan.
 
Vähän luulen, ettei esim. Jari Isometsä tai Harri Kirvesniemi tule ikinä puhumaan dopingista tällä avoimuudella, ensimmäinenhän julkaisi edellisille joulumarkkinoille paskanpuhumiskirjan. Noilla herroilla ei ole kanttia mm. kertoa kokemuksista, miten väärin säilytetty veri saa aikaan sen, että kusi on mustaa pari päivää.

Veikko Huovinen - Lampaansyöjät
Kerrassaan I-HA-NA!

En ole vielä kirjaa läheskään kokonaan lukenut mutta sulho rannan toimittama suomen säveltäjiä kirja on omalla suullaan kertovien säveltäjien jättämä kiehtova dokumentti säveltäjien elämästä ja urasta mutta heikkona asiana pitäisin sitä että itse musiikista ei kirjassa teosluetteloita lukuun ottamatta kerrota juuri lainkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta vaan Tuukkanenkin vain toteaa että säveltäjien teoksista puhuminen ei kuulu tekijöille vaan teoksille.

Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen.
 
Aiheesta on toki paljon kirjoitettu ja paljon olen lukenutkin, mutta tämä oli varsin hyvä lukukokemus. Ei turhia joukko-osastojen luettelointia yms, vaan maanläheisemmin ja pienen ihmisen näkökulmasta kirjoitettu.
Taas tuli fiilis, että pitäisi käydä paikan päällä, vaikka pari vuotta sitten kävin edellisen kerran.

lifer: Veikko Huovinen - Lampaansyöjät
Kerrassaan I-HA-NA!
 
Mies
 
Mies
 
Mies