Yleistä keskustelua musiikista ›

On se totta, että vaikka noiden sointukierto/melodioiden kombinaatioiden määrä on melko suuri lopulta vaikka vain länsimaalaiset skaalat ja sointukierrot, ja sitten länsimaissa myös arabialaisia sooloskaaloja käytetty paljon, niin on ne varmaan kaikki järkevän oloiset jo jossain muodossa käytetty, mutta ei kyse ehkä tosiaan olekaan siitä.
 
Kaikki ihmiset kuuntelevat musiikkia, mutta kaikki ihmiset eivät ole kuulleet maailmassa kaikkia julkaistuja kappaleita, saati sitten, kun massa tuosta kuuntelijapopulaatiosta saattaa kuunella kappaletta kaikki eri syistä välttämättä tietäen mitään musiikin teoriasta, ja aina joku kuulee jonkun jutun ensimmäistä kertaa jollain tavalla vaikka pois sulkisi tilanteeseen, henkilökohtaiseen tunnelmaan, ja aikaan sidotun äänisisällön. Sitten tuosta kuuntelijamassasta osa voi pitää jostain kappaleesta tietyn sanoituksen perusteella, johon esimerkiksi melko pitkälle puhemelodiaan perustuva nyt myyvä rap/hiphop ainakin suomirap -perustuu, niin sittenhän juttujen lukumäärä, mitä tämä kyseinen prospektiehdokas ostaa, on loputon.
 
Itse en pidä sanoitusta mitenkään tärkeänä, ja onhan rock/metalli-yhtyeiden kitarariffeissäkin variointia voi harjoittaa, että ei se aina siitä sointukierrosta ja melodian yhdistelmästä lähde, mitä esimerkiksi AC/DC:n kappaleet kaikki kitarariffit Angus Young ja kumppanit jotain variaatioita kehittäneet 3:n soinnun pohjalta, niin jos rajaisi pelkän melodian sekä sointukulun pohjaan kappaleen, onko se tehty vai ei, niin sittenhän kun yhden AC/DC -kappaleen on kuullut jo ennen, kun kuuntelee ensimmäistäkään AC/DC -kappaletta koskaan, jos argumentiksi validi on se, että kuuntelee sen perusteella musiikkia, mitä koskaan ei olisi tehty melodian/sointukierron pohjalta, niin sehän on ihan väärä skaala-lähestymistapa koko musiikin kuuntelu-bisnekseen. Silti hiljattain luin Wall Street Journalista, että Sony oli investoinut ihan mielettömästi rahaa AC/DC:n tuotantoon, kun uskoo Classic Rockin tuovan vielä tulevaisuudessa rahaa moninkertaisesti enemmän, mitä se investointi oli jotain päälle 100 miljoonaa taalaa, ja jokin Sony Musicin edustaja sanoi kyseisen amerikkalaisen johtavien talouslehtien joukossa olevalle toimittajalle, että Sonyn mielestä Rock-musiikin historia on yhtä lailla pätevä tulonlähde, mitä sen tulevaisuus, kun varmaan Sonyllekin tulee uusia bändejä ja artisteja lähettää demoja päivässä tulee varmaan sadottain globaalisti.
 
Musiikkibisneksen kääntöpuolella on plagiointi-oikeudenkäynnit, josta viimeisin, mitä muistui mieleen, jos nyt poissulkee pitkän linjan menestyneiden artistien joukkokanteen Spotifyä vastaan sen ääliömäisestä pillkka-hinnoitteluista artistia kohtaan, niin oli jopa Yleisradiossa ihan vähän aikaa sitten uutinen, että Led Zeppelin oli voittanut Stairway to Heaven -plagiaattioikeudenkäynnin lopulta, mitä siinä artikkelissa kerrottiin, että peräti toistakymmentä vuotta case oli aktiivinen eri tuomioistuimissa.
 
Tuon mitalin kääntöpuolen ja piratismin vastaisen taistelun vuoksi ennen kuin lähtee perustamaan kotistudiollaan julkaisua "levyjen valmistus, vai mikä se AV-tallenteiden valmistus ja myynti" -toiminta on siellä kaupparekisterissä, niin kannattaa vähän arvioida sitä, että mitkä ne resurssit nykyään globaalisti toimivien jakeluverkkojen osalta on valvoa niitä omia oikeuksia, että siinä mielessä ei ihan kannata pienellä budjetilla välttämättä kotistudio-asteelta levy-yhtiötä perustamaan, tai kustantamoakaan, jollei saa jakelusopimusta jostain tarpeeksi isosta lafkasta, jolla on ne maailmanlaajuiset 1000 puolustusjuristia valvomassa niitä sen yhtiön omaisuuteen liittyviä oikeuksia. Se on nähdäkseni näin.
 
Tuosta, että fyysinen ääniteaika on katoamassa, olen eri mieltä, uuttakin musiikkia, mitä itse ostan levyni Turusta Levykauppa Äxästä ja Kasiraita -levyliikkeistä, niin uuttakin musiikkia julkaistaan yhä enemmän taas LP-levy tullut takaisin levyharrastajien keskuudessa, ja C-kasettikin silläkin formaatilla julkaistaan taas uutta musiikkia muutakin äänimateriaalia ja -tuotantoa, kuin remasterointeja vanhoista klassikoista.
 
Kuuntelen melko paljon Spotifystä myös musiikkia, oikeastaan ainoa digitaalinen julkaisukanava nykyään poislukien jotkin live-vedot Youtubessa, ja sellaiset kotikitaristit, joilta ole edes mitään digitaalisessa jakelussa, mutta olen sen ajan kasvatti, että oli todella hitaat nettiyhteydet, ja Napsteriakaan ei oltu siinä alkuperäisessä ensimäisen vertaisverkkopalvelun muodossa olemassa, ja CD-levy oli vallitseva formaatti, että mun piti käyttää kaikki vähäiset taskurahat siinä heräämisen iässä varhais-teini-iässä ja teini-iässä fyysisiin äänilevyihin.
 
Olen yhä sitä mieltä, että fyysisissa tuotteissa on todellakin järkeä, että kaikki ei ole pelkkää bittiavaruuteen katoavaa streamia, mitä nyky-nuoriso taida edes tietää, mikä on ääni-levy fyysisesti. Sama se elokuvissa, että mitä DVD-oli upouusi formaatti, kun suoritin lukiota, niin pitkään vielä lukion jälkeenkin ostin elokuvia ja katsoin VHS-formaatissa, kun tarjonta oli DVD-levyissä sillon kovin niukkaa, kaikkia uusia ei julkaistu DVD:llä vielä, enkä omistanut soitinita, kun kuten kaikki tekniikka, maksaa loppukuluttajille aina aluksi todella paljon. Katson niitä vieläkin, olen kait vanhaa kultaisen ajan sukupolvea, noita levyjä musiikin puolella oman aikakauteni CD-formaatissa, ja LP-levyjä olen myöhemmin keräillyt kirppareilta, ja DVD -elokuvia on vajaa tuhat tuossa kokoelmassani, että vaikka netti nyt kaatuisi, niin saisin kulttuuriravinnon tarpeeni tyydytetyksi.
 
Markkinointitermi "Varhaiseherännyt" -asiakassegmentteihin liittyen ei sisällytä minua kategoriaansa kulttuurin kuluttajana, eikä oikein millään muullakaan alalla. Pare pysyä vain oman sukupolven formaateissa.