Yleistä keskustelua musiikista ›

Rokkipeikko: Kiljulla tai Koskenkorvalla selvää ottaen, normiajattelua erittäin vääristyneellä ihmisen piilotajunnan tajuavana huumorilla varustettuna tolkku pysyy päässä, kun promillet veressä pysyy vakiona.
 
Tämä netti kyllä hyvä puoli tämä maailmanlaajuinen kanava, missä voi kuka tahansa julkaista mitä tahansa, niin itsekin hyodynnän julkaisukanavani mm. joihinkin keskustelupalstoihin osallistuen aktiivisesti oikeastaan parhaana ulostulokanavani luoda sosiaalipornotuotantoani maailmalle, jonka tarkoituksena lienee sivakoida tuoreet ladut modernin ja tulevaisuuden suomiviihteen umpihankeen, tai jos musiikista puhutaan, siinä minulla on kunnianhimoisia ja vakavista otettavia ambitioita, pitäisi vain päästä järkevästi jotenkin uran alkuun. Musiikin parissa ja kitaran soittoa jaksan tehdä loppuelämän sen lisäksi, että saan nautintoa siitä, niin pystyn myos elämään julkisten esitysteni kanssa loppuelämäni, että tarvitisisi huuhtoa Eurokossua joka live-esityksen jälkeen keikan jälkeen, kun käsittelee pääkopan sisällä mennyttä esitystä.
 
Turvallista matkaa!

New Scientist lehdessä taannoin käsiteltiin asiaa:
https://imgur.com/a/3oUz2Eq

nirzin: New Scientist lehdessä taannoin käsiteltiin asiaa:
https://imgur.com/a/3oUz2Eq
 
Aika runsaasti tuntuu melodiavaihtoehtoja löytyvän ihan länsimaisilla asteikoillakin. Kaikki mahdolliset sävelkulut toki eivät kuulosta hyvältä. Mutta meneekö homma niin, että mitä pitemmälle aika kuluu, sitä omituisemmat melodiat kelpuutetaan kuunneltavaksi. Vai onko tällainen ajatus ihan kuvittelua?

Kefiiri: Aika runsaasti tuntuu melodiavaihtoehtoja löytyvän ihan länsimaisilla asteikoillakin. Kaikki mahdolliset sävelkulut toki eivät kuulosta hyvältä. Mutta meneekö homma niin, että mitä pitemmälle aika kuluu, sitä omituisemmat melodiat kelpuutetaan kuunneltavaksi. Vai onko tällainen ajatus ihan kuvittelua?
 
Slonimsky'n Thesaurus of Scales and Melodic Patterns listaa hurjan kokoelman eri harjoituksia.
 
Suora lainaus Nicolas Slonimsky'ltä:
 
There are 479,001,600 possible combinations of the 12 tone of the chromatic scale.
With rhythmic variety added to the unbounded universe of the melodic patterns,
there is no likelihood that new music will die of internal starvation in the next 1000 years.

Jos musiikkikuvioita on vain rajallinen määrä niin uuden musiikin tekeminen on turhaa vasta kun kaikki ovat kuulleet ihan kaikki musiikit mitä ikinä on tehty.
Ehkä.
Minä en ole enkä aio.
Nuo vanhat tutut riittää.

Voi myös tehdä vanhaa kunnon turvallista, hyväksi todettua räntätäntää ja diudiuta.

Musiikki on enemmän kuin melodioita.
Samoja melodioita löytyy miljoonia. Silti kaikki ovat eri biisejä. Eri energia, eli luonto, eli ajatus, eri maailma.
Tietysti poislukien biisit, mitkä on paskoja, eli biisit, mitkä on alkujaankin lähdetty rakentamaan rakentamalla eikä mitään vilpitöntä alkuvoimaa niissä.

KaRa: Tietysti poislukien biisit, mitkä on paskoja, eli biisit, mitkä on alkujaankin lähdetty rakentamaan rakentamalla eikä mitään vilpitöntä alkuvoimaa niissä.
 
Eli niin sanotut täytebiisit eli fillerit.... Mitä ne edes on?

Jester44: Eli niin sanotut täytebiisit eli fillerit.... Mitä ne edes on?
 
Ehkä joku harrastaa, mutta sanoisin että murto-osan murto-osa niistä keistä tuon harrastamisesta haukutaan. Jos biisi kuulostaa tyhjältä omaan korvaan, ei se tarkoita että se on täytebiisi.
Nykyään varsinkin vaikea keksiä syytä täytebiiseille, kun ei ole pakko änkeä fyysistä formaattia täyteen.
E: Sitäpaitsi on hirveän vaikea kuvitella, että artisti tekisi albumille jotain vilpittömästi ja jotain ei. Kai kunnianhimoon liittyy se, ettei haluta ympäröidä hengentuotteita paskalla.

KaRa: Ehkä joku harrastaa, mutta sanoisin että murto-osan murto-osa niistä keistä tuon harrastamisesta haukutaan. Jos biisi kuulostaa tyhjältä omaan korvaan, ei se tarkoita että se on täytebiisi.
Nykyään varsinkin vaikea keksiä syytä täytebiiseille, kun ei ole pakko änkeä fyysistä formaattia täyteen.
 
Tiedän yhden kappaleen joka on tehty viime hetkellä täytteeksi.
Metallica ja Escape. Se oli joko yritys päästä radioon tai joku levy-yhtiön vaatimus.
Joka tapauksessa aika inhottu bändin omasta puolesta.

Jester44: Tiedän yhden kappaleen joka on tehty viime hetkellä täytteeksi.
Metallica ja Escape. Se oli joko yritys päästä radioon tai joku levy-yhtiön vaatimus.
Joka tapauksessa aika inhottu bändin omasta puolesta.
 
Joo. Tietysti kun on oma juttu niin rajanveto on hankalaa. Asioita voi roiskia, kun osaa. Jos koko levy on täytebiisejä, niin onko ne silloin täytebiisejä?

KaRa: Joo. Tietysti kun on oma juttu niin rajanveto on hankalaa. Asioita voi roiskia, kun osaa. Jos koko levy on täytebiisejä, niin onko ne silloin täytebiisejä?
 
Tuo koko käsite täytebiisi on vähän höhlä. Täyttäähän ne "paremmatkin" jonkin aukon jossain?

Jester44: Tuo koko käsite täytebiisi on vähän höhlä. Täyttäähän ne "paremmatkin" jonkin aukon jossain?
 
Täytebiisillä sen palan ainoa tarkoitus on saada albumin mitta täyteen, "paremmilla" kappaleilla voi olla muitakin funktioita. Kyllähän noita viime tingassa tehtyjä täytebiisejä on, ja joskus ne ovat tuoreudessaan albumin parhaimmistoa. Ja ei, en osaa kylmiltään sanoa yhtään esimerkkiä. Get On oli Remun juttujen mukaan sellainen, mutta oikeastihan sen aihiota oli soitettu keikoilla jo ennen levyttämistä.
 
Tommi Liimatta taisi jossain pakinoida että biisintekijän syvin olemus paljastuu parhaiten kiiressä kyhätyistä single-levyjen b-puolista. Ne rykäistään kasaan turhia suodattamatta että päästään studiosta kaljalle ja kotiin.
 
Fyysisen formaatin poistuessa b-puolten tekeminen tosiaan muuttuu katoavaksi kansanperinteeksi.

Kefiiri:
Tommi Liimatta taisi jossain pakinoida että biisintekijän syvin olemus paljastuu parhaiten kiiressä kyhätyistä single-levyjen b-puolista. Ne rykäistään kasaan turhia suodattamatta että päästään studiosta kaljalle ja kotiin.

 
Kyllä, aivan loistava pakina tuo. Tosin taisi olla näin, että kuvitteellisen bändin basisti oli napsauttanut jo kaljan auki, vielä kun b-puolen äänitys oli käynnissä.
 
Vinyyliaikaan on tosin tunnettu myös "double-A" formaatti, mutta tuo on ilmeisesti harvinaisempi kuin A-B https://en.wikipedia.org/wiki/A-side_and_B-side#Double_A-side
 
E: olikohan tuossa samassa pakinassa myös tämä juttu, että iskelmän parodiointi on vaikeampaa kuin rockin? Johtuen siitä syystä, että iskelmä on jo valmiiksi parodia aikuisen ihmisen tunne-elämästä.

Eikös myös Black Sabbathin Paranoid ollut ihan vaan väsätty koska tarvittiin lisää materiaalia levylle?

nirzin: New Scientist lehdessä taannoin käsiteltiin asiaa:
https://imgur.com/a/3oUz2Eq
 
Ja sitten sitä käsiteltiin vähän lisää:
https://imgur.com/a/yqAtXv2

On se totta, että vaikka noiden sointukierto/melodioiden kombinaatioiden määrä on melko suuri lopulta vaikka vain länsimaalaiset skaalat ja sointukierrot, ja sitten länsimaissa myös arabialaisia sooloskaaloja käytetty paljon, niin on ne varmaan kaikki järkevän oloiset jo jossain muodossa käytetty, mutta ei kyse ehkä tosiaan olekaan siitä.
 
Kaikki ihmiset kuuntelevat musiikkia, mutta kaikki ihmiset eivät ole kuulleet maailmassa kaikkia julkaistuja kappaleita, saati sitten, kun massa tuosta kuuntelijapopulaatiosta saattaa kuunella kappaletta kaikki eri syistä välttämättä tietäen mitään musiikin teoriasta, ja aina joku kuulee jonkun jutun ensimmäistä kertaa jollain tavalla vaikka pois sulkisi tilanteeseen, henkilökohtaiseen tunnelmaan, ja aikaan sidotun äänisisällön. Sitten tuosta kuuntelijamassasta osa voi pitää jostain kappaleesta tietyn sanoituksen perusteella, johon esimerkiksi melko pitkälle puhemelodiaan perustuva nyt myyvä rap/hiphop ainakin suomirap -perustuu, niin sittenhän juttujen lukumäärä, mitä tämä kyseinen prospektiehdokas ostaa, on loputon.
 
Itse en pidä sanoitusta mitenkään tärkeänä, ja onhan rock/metalli-yhtyeiden kitarariffeissäkin variointia voi harjoittaa, että ei se aina siitä sointukierrosta ja melodian yhdistelmästä lähde, mitä esimerkiksi AC/DC:n kappaleet kaikki kitarariffit Angus Young ja kumppanit jotain variaatioita kehittäneet 3:n soinnun pohjalta, niin jos rajaisi pelkän melodian sekä sointukulun pohjaan kappaleen, onko se tehty vai ei, niin sittenhän kun yhden AC/DC -kappaleen on kuullut jo ennen, kun kuuntelee ensimmäistäkään AC/DC -kappaletta koskaan, jos argumentiksi validi on se, että kuuntelee sen perusteella musiikkia, mitä koskaan ei olisi tehty melodian/sointukierron pohjalta, niin sehän on ihan väärä skaala-lähestymistapa koko musiikin kuuntelu-bisnekseen. Silti hiljattain luin Wall Street Journalista, että Sony oli investoinut ihan mielettömästi rahaa AC/DC:n tuotantoon, kun uskoo Classic Rockin tuovan vielä tulevaisuudessa rahaa moninkertaisesti enemmän, mitä se investointi oli jotain päälle 100 miljoonaa taalaa, ja jokin Sony Musicin edustaja sanoi kyseisen amerikkalaisen johtavien talouslehtien joukossa olevalle toimittajalle, että Sonyn mielestä Rock-musiikin historia on yhtä lailla pätevä tulonlähde, mitä sen tulevaisuus, kun varmaan Sonyllekin tulee uusia bändejä ja artisteja lähettää demoja päivässä tulee varmaan sadottain globaalisti.
 
Musiikkibisneksen kääntöpuolella on plagiointi-oikeudenkäynnit, josta viimeisin, mitä muistui mieleen, jos nyt poissulkee pitkän linjan menestyneiden artistien joukkokanteen Spotifyä vastaan sen ääliömäisestä pillkka-hinnoitteluista artistia kohtaan, niin oli jopa Yleisradiossa ihan vähän aikaa sitten uutinen, että Led Zeppelin oli voittanut Stairway to Heaven -plagiaattioikeudenkäynnin lopulta, mitä siinä artikkelissa kerrottiin, että peräti toistakymmentä vuotta case oli aktiivinen eri tuomioistuimissa.
 
Tuon mitalin kääntöpuolen ja piratismin vastaisen taistelun vuoksi ennen kuin lähtee perustamaan kotistudiollaan julkaisua "levyjen valmistus, vai mikä se AV-tallenteiden valmistus ja myynti" -toiminta on siellä kaupparekisterissä, niin kannattaa vähän arvioida sitä, että mitkä ne resurssit nykyään globaalisti toimivien jakeluverkkojen osalta on valvoa niitä omia oikeuksia, että siinä mielessä ei ihan kannata pienellä budjetilla välttämättä kotistudio-asteelta levy-yhtiötä perustamaan, tai kustantamoakaan, jollei saa jakelusopimusta jostain tarpeeksi isosta lafkasta, jolla on ne maailmanlaajuiset 1000 puolustusjuristia valvomassa niitä sen yhtiön omaisuuteen liittyviä oikeuksia. Se on nähdäkseni näin.
 
Tuosta, että fyysinen ääniteaika on katoamassa, olen eri mieltä, uuttakin musiikkia, mitä itse ostan levyni Turusta Levykauppa Äxästä ja Kasiraita -levyliikkeistä, niin uuttakin musiikkia julkaistaan yhä enemmän taas LP-levy tullut takaisin levyharrastajien keskuudessa, ja C-kasettikin silläkin formaatilla julkaistaan taas uutta musiikkia muutakin äänimateriaalia ja -tuotantoa, kuin remasterointeja vanhoista klassikoista.
 
Kuuntelen melko paljon Spotifystä myös musiikkia, oikeastaan ainoa digitaalinen julkaisukanava nykyään poislukien jotkin live-vedot Youtubessa, ja sellaiset kotikitaristit, joilta ole edes mitään digitaalisessa jakelussa, mutta olen sen ajan kasvatti, että oli todella hitaat nettiyhteydet, ja Napsteriakaan ei oltu siinä alkuperäisessä ensimäisen vertaisverkkopalvelun muodossa olemassa, ja CD-levy oli vallitseva formaatti, että mun piti käyttää kaikki vähäiset taskurahat siinä heräämisen iässä varhais-teini-iässä ja teini-iässä fyysisiin äänilevyihin.
 
Olen yhä sitä mieltä, että fyysisissa tuotteissa on todellakin järkeä, että kaikki ei ole pelkkää bittiavaruuteen katoavaa streamia, mitä nyky-nuoriso taida edes tietää, mikä on ääni-levy fyysisesti. Sama se elokuvissa, että mitä DVD-oli upouusi formaatti, kun suoritin lukiota, niin pitkään vielä lukion jälkeenkin ostin elokuvia ja katsoin VHS-formaatissa, kun tarjonta oli DVD-levyissä sillon kovin niukkaa, kaikkia uusia ei julkaistu DVD:llä vielä, enkä omistanut soitinita, kun kuten kaikki tekniikka, maksaa loppukuluttajille aina aluksi todella paljon. Katson niitä vieläkin, olen kait vanhaa kultaisen ajan sukupolvea, noita levyjä musiikin puolella oman aikakauteni CD-formaatissa, ja LP-levyjä olen myöhemmin keräillyt kirppareilta, ja DVD -elokuvia on vajaa tuhat tuossa kokoelmassani, että vaikka netti nyt kaatuisi, niin saisin kulttuuriravinnon tarpeeni tyydytetyksi.
 
Markkinointitermi "Varhaiseherännyt" -asiakassegmentteihin liittyen ei sisällytä minua kategoriaansa kulttuurin kuluttajana, eikä oikein millään muullakaan alalla. Pare pysyä vain oman sukupolven formaateissa.

Tuli mieleen vielä lisätä, mitä mainitsin aiemmin, että 6-sointuja ei juuri pop-levytyksissä kuule, niin laitan tähän nyt omiin havaintoihin perustuen yleisyysjärjestyksen noista käytettävistä Dominant -duuri soinnuista populaarimmasta päästä vähän kompelisempiin musiikkityyleihin.
 
Otan nyt mallina G-duurista koska melodia -nuottikirjoituksen alkumerkkinä on G-avain.
 
G/G7/G6/G9/G11/G11+9/G13
 
6-sointu ei ole aivan täysin yleinen, mutta vielä kevyeämmässä musiikissa yleisempi oman kokemuksen mnukaan, mitä 9-sointu, ja sitten noita muita näkee vielä harvemmin siellä kevyemmässä päässä.
 
Tuossa listassa ei nyt ole G3 ja G5 -sointuja, kun lähinnä 5-soinnut liittyvät metallimusiikkiin, ja 3-sointuja on esimerkiksi Kurt Cobain käyttänyt noissa Nirvanan sävellyksissä, mutta 3 ja 5-sointuja ei juuri käytetä metallia lukuunottamatta populaarimusiikissa soinnun laihuuden vuoksi, kun 5-soinnussakaan, ole, kuin kaksi säveltä, ja pohjasävel, johon sointu perustuu, on tehostettuna sitten tuplasti, ja sitten se sopii metallimusiikkin, koska särkevällä soundilla soitettaessa ei ulostulo puuroudu kuulijan korvassa, kun voimakäyttää kahden sävelen laihoja sointuja.

Nuottiavaimista C ja F unohtuivat, melodiaa kirjoitetan onneksi muuallekin.
 
Panen pari geetä perään, etteivät pääse unohtumaan:
Gsus4, G7sus4, G7-5, G7+5, G6/9, G/x, Gdim... omitit ja mollit vielä erikseen. Vähennetty on tietysti vähän enemmän molli kuin duuri, silti pudotin sen tuohon. Poppipuolella kaikkea käytetään, jatsista puhumattakaan.