Yleistä keskustelua musiikista ›

Juolahti mieleen kysymyksen asettelu, miksi periaatteessa on turhaa enää pitkään aikaan ollut säveltää uusia kappaleita. perusteluni.
 
Otkaavissa on 7 säveltä,ja sitten sävelasteikkoja on 13, duuri ja molli molemmissa sama mikä avainsävel on.
 
Jokaisesta duuri ja molli -soinnusta on tietty määrää sointuvariantteja ja muunnoksia, ja jokaiseen sävelasteikon avainsäveleen menevästä kappaleesta on olemassa rajallinen määrä sointukiertoja, joita voidaan käyttää.
 
Tuon perusteella, kun uusia kappaleita on sävelletty maailman sivu, niin kaikki mahdolliset variantit on jo moneen kertaan käytetty, jos poissulkee sovituksen, tuotannon, ja sitten artistin esitystavan, eli jos tarkastelee pelkkän säveltämisen osalta asiaa. Onko joku muu samaa mieltä.
 
Joissain humaaneimmissa soittimissa on, kun soittajalla jokin ominainen äänestä kuulostava tyyli, josta tämän persoonallisuus ilmenee, niin siinä tullaan sitten jos tämä tekee jonkin itselleen tai oman artisti-imagon osalta itseltään kuulostavan sovituksen jos pelkkiä live-tilanteita ajatellaan, kun nettimaailma muuttanut ja jo pitkään ollut muuttuneena ainoastaan musiikkialan ansaintalogiikat, myos monen muun teollisuudenalan, kun pääosin jos ajattelee, että tekisi musiikkia massoille, niin pääsääntona voidaan pitää, että levyä edes tarvitse ostaa nykyään, niin sitten jää ainoastaan esiintymispalkkiot on se suurin, josta artisti ottaa sen leipänsä pääasiassa jos ei soitin/laitevalmistajat tarjoa partnership -sopimusta jossain kohtaa uraa.
 
Mitä olen kuunellut jo pitkään myos tämän hetken hyvin myyvien suurien nimien levyjä, uudempia artisteja, niin enemmän ehkä se levyntekopuoli, jos kiinnostaa artistina, niin se on lähinnä ehkä siinä tuotantopuolessa se levyn idea, en itse ole tuottaja-osaston asiantuntija, mutta voi olla, että sielläkään vaikeaa loytää uutta tapaa tuottaa levyjä.
 
Lopulta se päätyy siihen, kun maailmassa on 3-4 monikansallista levyyhtiotä, joilla isot artistit ovat, niin pitäisi olla siellä sisäpiirissä jossain niistä, joilla nuo miljoonia myyvät artistit on, ja sitten tekee sitä musiikkialan tyotä säveltää/soittaa studioraitoja/tuottaa mahdollisesti avustajana levyjä, ottaa oppia tuotantopuolesta, mahdollisesti jopa kuukausipalkalla, ja sitten mahdollisesti jonkin artistin taustakokoonpanossa soittaen niiden artistien osalta, joiden levyjen teossa ollut mukana, jos artisti on sen tyyppinen, että aitoja instrumentteja käytetään artistin tuotannossa.

Moi.
 
Rokkipeikko: Tuon perusteella, kun uusia kappaleita on sävelletty maailman sivu, niin kaikki mahdolliset variantit on jo moneen kertaan käytetty, jos poissulkee sovituksen, tuotannon, ja sitten artistin esitystavan, eli jos tarkastelee pelkkän säveltämisen osalta asiaa. Onko joku muu samaa mieltä.
 
Tldr:
Uusien kappaleiden säveltäminen on tärkeää, muuten ei kehity sen enempää viihde- kuin taidepuolikaan musiikin saralla.
 
Vaikka nuorehko olenkin, ja siitä syystä vasta 80-luvun puolessa välissä tiedostavamman musaharrastuksen aloitin, sama argumentti on tullut kuultua ja nähtyä jo monen monituista kertaa.
Ja aina on musiikkiin tullut jotain niin uutta että keinotekoisten genre-määritelmien (mulle vaikkapa grunge) lisäksi on syntynyt uusiakin tapoja laittaa näennäisesti rajallinen määrä sointuja ja säveliä uuteen järjestykseen.
 
Omasta mielestä harhakuva syntyy siitä että keskitytään vain ja ainoastaan viihdemusiikin listakärkeen, ja jok'ikinen joka on hivenenkään syvemmälti asiaan perehtynyt, tietää että listakärkeen pääsemisessä ei musiikillisilla avuilla juuri merkitystä ole ollut enää vuosikymmeniin.
Raha on se joka ratkaisee, ja tietysti pitääkin olla jotta musiikkiteollisuuden jatkuvuus varmistetaan ja myös sellaiset artistit jotka eivät koskaan menestystä saa, pääsevät sitä edes yrittämään.
 
Monasti keskustelussa populäärimusiikin kaavoihin kangistumisestastakin, verrokiksi otetaan klasarisävellykset.
Näennäisesti variaatiota on runsaasti, mutta todellisuudessa vain suosituimmat sopivasti erilaiset säveltäjät ja heidän teoksensa jäivät elämään, valtaosa erilaisista sävellyksistä vaipuivat vuosikymmenten (/-satojen) saatossa unholaan syystä tai toisesta, ja sama kohtalo oli käytännössä kaikilla kopiosäveltäjillä elleivät sattuneet kopioimaan jo unholaan vaipunutta materiaalia ;).
 
Vasta kirjapainotekniikan kehittyminen suhteellisen edulliseksi, ja etenkin musiikin audiotallentamisen murros mahdollisti käytännössä kaikille sen että hengentuotteensa -niin omaperäisen kuin kopioidunkin- saattoi suuremmalla todennäköisyydellä tallettaa jälkipolville kritisoitavaksi ja kopioitavaksi.
 
Oma suonsa etenkin nykyviihdemusiikkibisneksessä on se että eräänkin tuoreen klikkiotsikon mukaan Yhdysvalloissa vain ~30% nykymusiikista on "uutta", loppu on "vanhaa musiikkia".
Se mikä/kuka/miten määrittelee vanhan ja uuden musiikissakaan, se on sitten toinen juttu.
 
T:Samuli

Sanon vain, että kyllä on monotoninen ja kapitalistinen suhtautuminen taiteeseen.
Ja voisiko sanoa myös polyfoninen.

Koko ihmiskunta kuuntelemaan vain yhtä samaa äänijonoa, yhtenäiset yksiväriset vaatteet sekä takatukka kaikille.

Tässä maailmassa on niin, että mikään ei tapahdu kahdesti.
Toistoja ei oikeasti ole. Repeatlessness.
Tämä S ei ole tämä S.

Rokkipeikko: Otkaavissa on 7 säveltä,ja sitten sävelasteikkoja on 13, duuri ja molli molemmissa sama mikä avainsävel on.
 
Jokaisesta duuri ja molli -soinnusta on tietty määrää sointuvariantteja ja muunnoksia, ja jokaiseen sävelasteikon avainsäveleen menevästä kappaleesta on olemassa rajallinen määrä sointukiertoja, joita voidaan käyttää.
 
No yks huomautus tähän ainakin, että erilaisessa musiikillisessa kontekstissa sama melodia toimii jo ihan eri tavalla (siis yleensä ei toimi). Joten en oikein hyväksy tätä lähestymistapaa.
 
Toinen huomautus vois olla, että musiikin säveltämisessä kaikista perustavin lähtökohta voi olla itseilmaisu ennemmin kuin uuden luominen ...siis silloinkin, kun tuo uuden luominen on laitettu hyvin korkealle arvoasteikossa.

Eikä se sävelvalikoima ole aina oleellisin juttu. Rytmivariaatiotkin kannattaa ottaa huomioon.

No en mäkään totta puhuen niin jyrkkä ole, mitä argumentoin ton mun avauspostauksen puhtaasti sointukulku/sävelkierto -pohjalta ton biisnteon perusteilaan, mitä itsekään ole mikään vapaan markkinatalousjärjestelmän kannattaja toellakaan, ja mitä kuuntelen myös uusia disko-genren ja uusia levyjä ja artisteja paljon, missä ehkä 80% on turhaa musiikkia ja osa tuostakin populaatiosta jää elämäään, tosin se on fakta, että noista kaikista levyistä tai kappaleista levyinä puhutttaessa ne, jotka muistetaan osa niistä esim. 20-30 vuoden päästä vaikka arvioita on todella haastavaa aina antaa, niin on fakta, että ne on alunperin jokin noista muutamasta olemassa-olevasta monikansallisesta levy-yhtiöstä tuonut markkinoille miljoonien bufjetilla.
 
Se on sama joka alalla, ei ainoastaan musiikkialalla, mutta joka alalla, että se ei riitä, että hallitsen puhtaan teknisen suorituksen, siihen liittyy paljon muutakin ja eritoten joka ammatti-alalla on niitä, jotka ryhtyy yrittäjäksi tajuten sen mun oman empiirisen kokemuksen mukaan vaihtelevasti, ja sitten on niitä, jotka tienaa leivän sillä työsopimuksen tehtyään sillä omalla ammattitaidollaan on se sitten koulutuksen kautta hankittu ammattipätevyys, tai itseoppineisuuus, samat pelisäännöt on musiikkiteolisuudessa, täällä jos missä.
 
Se on eri asia, kun mitä esimerkiksi Kylie Minoquen levyllä kolmen soinnun 12 -tahdin blues-kierto perussävelillä melodiassa pyörii, levy myy miljoonia, ja jos itse esittisin vastaavaa demonauhaa kotistudiossani nauhoitettua saman monikansallisen levy-yhtiön levytyksistä mitä se julkaisee ja minkä markkinointiin se investoi rahaa, niin todennäköiseti en saisi mitään vastausta sieltä koskaan. Se on se yksi syy, miksi en halua koskaan ole halunnut valtavirtaa tehdä: Tämä aika ei ole minua ja omaa musiikkityyliäni varten, kun aina pitäisi osua ajan hermoon siinä musiikkigenressäkin, joka ensimmäisenä siinä kuulostaa korvaan, jos haluaa rahallisesti menestyä.
 
On totta, mitä tässä kommenteissa tullut, ja itsekin olen sitä mieltä, että musiikki ja sen kokeminen on todellakin monen asian summa, josta juontuu se, että eri musiikki toimii eri tilanteissa täysin toisistaan poikkeavalla tavalla edukseen, tai toisinaan ei voi sietää jotain toista musiikkia, vaikka naisista pidänkin aina, mitä etymologinen tausta "musiikki" -sanalla lienee antiiikin kreikan sanasta "muusa", jolla viitataan nykykielessä böönään, gimuliin, naiseen, stadin slangissa Friiduun. Flikkaan, näin meitil Turuus.
 
Musiikki on niin henkilökotainen asia, ja tunnelma, joka siitä syntyy joka vaikuttaa ihmisen emootioihn, on tosiaan ihan tilannekohtainen asia, eikä mikään ole taiteessa oikein eikä väärin, erityisesti jos subjektiivista mielipidettä lähdetään analysoimaan, eikä kenelläkään ole mielestäni oikeutta tuomita toisen Ihmisen musiikkiin liittyvää mielipidettä.
 
Itse olen korvat avoinna kaikelle uudelle, ja ymmärrän hyvin laaja-alaisesti eri genrejä, itse kuuntelin tänään iltapäivällä viimeksi Adelen 30 -albumia, ja illalla aion katsoa Yle Teemalta Brit Awards -musiikkigaalan koosteen, mitä Englanti on aina haaste. Adelekin voitti siellä jonkin pystin, mutta en tiedä, mahtaneeko esiintyä myös siellä gaalassa, Adele yksi ja mielenkiintoisimmista ainakin artisti-imagoon liittyvä ulostulo esityksessä lauluäänen ja sen suhteen, miten tulkitsee melodiaa ilman, että sisäängengittää siinä laulutekniikassa, niin on hyvällä tasolla.
 
Eli Conclusion, In This Of, vähän liian teknisesti musiikin kappaleen teon teoriaan aloitin tuon avauspostaukseni, mutta ei olla niin suppeakatseisia, kuten tässä on laajentunut jo maailmankatsomus, jos sen tyhjästä lähtee tämän keskustelusäikeen avauksen osalta luomaan sitä, niin ollaan avoimia! Keskustelu voinee jatkua!

Rokkipeikko:
Otkaavissa on 7 säveltä,ja sitten sävelasteikkoja on 13, duuri ja molli molemmissa sama mikä avainsävel on.
 
7 sävelen erilaisia asteikkoja on 66 ja niistä on 7 eri moodia, eli asteikoita on 66 x 7=462.
Asteikoita voi olla myös 5, 6 tai 8 sävelen asteikoita, joten määrä kasvaa.
 
Musiikin lopputulos riippuu myös siitä miten ja millä se soitetaan. Esim sama harmonia kuulostaa erilaiselta jos soittimet on piano, basso ja rummut trio kuin viulu, basso ja vaikka hawajinkitara. Yhdistelmiä/kokoonpanoja on lähes lukematon määrä.
 
Miksi sitten tehdä mitään jos samalla harmonialla on jo joskus tehty musiikkia? Vastaus on varmaan sama kuin moneen muuhunkin. Eli soittaminen, asteikot ja harmoniat kiinnostaa soittajia.
Onhan myös sellaisiakin artisteja jotka soittaa muiden tekemää musiikkia ja jos sellainen kiinnostaa, niin niinkin voi tehdä musiikkia. Aki Kaurismäki sanoi joskus, että jos hän haluaisi tehdä rahaa, niin hän möisi hammastahnaa. Varmaan sama juttu on monen muunkin taiteen kanssa, eli sitä on järjellä vaikea perustella.

Rokkipeikko:
Se on eri asia, kun mitä esimerkiksi Kylie Minoquen levyllä kolmen soinnun 12 -tahdin blues-kierto perussävelillä melodiassa pyörii, levy myy miljoonia, ja jos itse esittisin vastaavaa demonauhaa kotistudiossani nauhoitettua saman monikansallisen levy-yhtiön levytyksistä mitä se julkaisee ja minkä markkinointiin se investoi rahaa, niin todennäköiseti en saisi mitään vastausta sieltä koskaan. Se on se yksi syy, miksi en halua koskaan ole halunnut valtavirtaa tehdä: Tämä aika ei ole minua ja omaa musiikkityyliäni varten, kun aina pitäisi osua ajan hermoon siinä musiikkigenressäkin, joka ensimmäisenä siinä kuulostaa korvaan, jos haluaa rahallisesti menestyä.
 
Biisin rakenne voi olla vaikka yksinkertainen blues, mutta se voi silti olla ns modernia musiikkia. Monet pop-kappaleet on yksinkertaisia lällätyksiä ja voisi luulla että ne on jotenkin teknisesti myös yksinkertaisesti tehty. Usein niitä on kuitenkin ollut tekemässä todella ammattitaitoinen porukka. Voi olla niinkin, että monimutkaisen kuuloinen jazz/proge on helpompaa harmonisesti kuin joku pop lällätys.
Se on jo toinen asia mikäli sinun tai minun tekemä musa ei myy miljoonia. Musahan voi olla todella laadukastakin, mutta ilman levy-yhtiötä ja jakelusopimusta ei ne demotkaan paljoa auta. Toki niistä sitten on apua, mikäli tasaiseen tahtiin tulee uutta ja laadukasta kamaa, mutta tämäkin on hieman kiinni musagenrestä.

Ihmisten säveltämä musiikki on niin passé -- itse olen siirtynyt kuuntelemaan ihmisten tekemän tietokoneohjelman generoimaa musiikkia: https://www.youtube.com/65propaganda/live
 
Tietokoneen generoiman tietokoneohjelman musiikkia odotellessa.

Ensin oli ihmiset, jotka tekivät musiikkia. Sitten tuli tietokoneet ja tekoäly joita hyväksi käyttäen ihmiset teki musiikkia. Sitten tekoäly alkoi tekemään musiikkia. Seuraavaksi tekoäly käyttää ihmistä musiikin tekemiseen?

AI vetää hyvin, mutta tuppaa helposti unohtamaan idean, jos sitä ei virkistetä. Ainakin vielä. Mielenkiintoisia kohtia kuitenkin joukossa.
 
https://www.youtube.com/c/Broccaloo

En itse ainakaan halua tehdä omia uusia huonoja biisejä, kun on jo olemassa valmiita hyviä biisejä. En ymmärrä miksi kukaan haluaa enää edes yrittää.

Lennu: En itse ainakaan halua tehdä omia uusia huonoja biisejä, kun on jo olemassa valmiita hyviä biisejä. En ymmärrä miksi kukaan haluaa enää edes yrittää.
 
Miksei voi tehdä hyviä uusia omia biisejä? Ei huonoja kannata tehdä

Tärkein biisi on se, mitä ei ole vielä tehty.

Tämän teoksen jälkeen on uuden musiikin säveltäminen ollut turhaa. https://www.youtube.com/watch?v=3B4JyGdpn3Q
 
Mitä sanottavaa enää tämän jälkeen on?

phiit: Miksei voi tehdä hyviä uusia omia biisejä? Ei huonoja kannata tehdä
 
Se on hengenvaarallista. Jimi teki monta hyvää biisiä ja kuinkas kävi?

No Jimistä puhuen Hendrix ollut todella tuottoisa artisti kuolemansa jälkeen, kun elniaikanaan varmaan joakinen henkan soitto äänitettiin ja Hendrix ei hyötynyt elinaikanaan taloudellisesti itse välttämättä mitenkään erityisen hyvin musiikki-alalla, kun musiikkiteollisuudessa tottakai se ei ollut siihen maailman aikaan vielä niin raa-asti kaupallista toimintaa, mitä se koko ajan on yhä enemmän kaupallista ja markkintalouden pelisäännölllä toimivaa, mutta oli se jo 60-luvulla bisnestä, ja sama oli silloin, mitä tosiaan nykyisin vielä enemmän, että vaikka ei pitäisi lainkaan bisnes-puolen ajattelusta, pitää siinä jonkin verran sitä jalat maassa ja järki päässä ajatella, jos haluaa oikeasti tienata musiikk-alalla jotenkin edes jokseenkin toimeentulonsa ansaita, vaikka sekin voi nykypäivänä olla haastavaa.
 
Hendrixin noita kappaleitta on coveroitu todella paljon, avasin tuolla Imperiumin messulaudalla Jimi Hendrix (feat.Coverit) -keskustelusäikeen, johon vielä ole tainnut kukaan mitään vastausta pistää yhtä ainutta edes, jossa viittasin esim. Little Wing -kappaleeseen, jota on ihan tolkuttomia määriä niitä soittajia, tunnetumpia tai sitten ihan omaksi iloksi soittajia, jotka sitä on apinoinut vaihtelevalla menestyksellä. Monta Google-hakutulos -osumaa tulee, jos katsoo Youtubesta hakuavainsanatermistöllä "Jimi Hendrix cover"? En ole itse muistaakseni painanut merkille viime kun katsoin niitä. Sekin vain, että nuo kaikki tulot noista virallisista covereista, ne ei päädy Hendrixin kuolinpesän osakkaille, kun ne on valtaosin muut oikeudenomistajat niissä ääniraidoissa, se nyt ainakin hyvä lähtökohta, että jos yrittäjä tekee artistin uraa, niin oikeudenomistukset kannattaa pitää viimeiseen asti joka ääniraidassa, mitä soittaa tallenteelle, kun nuo musiikin käyttömaksut, jos niitä kertyy, niin esittäjä ei saa välttämättä mitään, ko ne menee raitojen oikeudenomistajille, ja se ei ole sama asia joka tilanteessa, mitä se esittäjä. Ainakaan mitään ääniraitaa ei nyt kannata sitä omistusoikeutta luovuttaa ilman minkäänlaista rahallista korvausta millekkään taholle.
 
Tuosta, että tietokoneohjelma ohjelmoijsi musiikkia generoivan ohjelman, ei vielä ole 2021 tietojenkäsittelystä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneena siitä valmistuin 2017 helmikuussa, tai vaikka olen yleisen liiketalouden ja hallinnon tradenomi, ja sitten on FM-opintoja Tekniikan laitoksella tietojenkäsittelytieteestä sen jälkeen kertynyt, mitä tuossa tradenominopinnoissa oli ohjelmistokehitystä verkkotietoturvaa, verkkosovellusturvallisuutta ja liiketoimintaa pääasiassa, ja sitten yliopistossa ohjelmointia, sähköoppia, yms. niin vielä ei ole 2021 käsittääkseni tiedossa, että mitenkään äkkiseltään ainakaan olisi mahdollista, että tietokonetta ei voisi valjastaa ohjeloimaan lähdekoodia. Eli ohjelmointi on aina ihmisen käsityön ja aivotyöskentelyn tulosta. Sitähän ei tiedä, kun tekoälytutkimus ja koneoppiminen kehittyy, onko joskus tulevaisuudessa ohjelman lähdekoodia tuottavia ohjelmointialgoritmejä, sitähän ei kukaan tiedä, mutta alunperin sekin ohjelmakoodia tuottavan ohjelmointialgoritmin laadinta vaatii tosiaan ihmisen käsityötä ja aivotyöskentelyn ponnisteluja nykytiedon mukaan. Niin ei se varmaan, mitä tise olen neljänkymmenen ikävuoden tietämissä, niin varmaan vaikka eläisin verrattain pitkänkin elämän, mitä toivon joskus sitten paljon myöhemmin vanhuudessa humaania loppua elämäntaipaleelleni, niin onko se siinä kohtaakaan mitenkään arkitodellisuutta?
 
Joka alallahan se on vähän sama, ei ainoastaan musiikissa, että se juuriason tekeminen ei perusteiltaan välttämättä nyt hirveästi muutu aikojen saatossa, mutta ne toimintaympäristöt ja teknologia siinä ympärillä ja siinä toimintaympäristössä muuttuu ja sitten bisnespuolella ne liikemaailman realiteetit pysyy jokseenkin samana, mutta siellä muuttuu ansaintalogiikat lähinnä nyt musiikkiteollsiuudessa teknologian kehittymisen myötä näkyvin muutos on tuo, että äänilevy itsessään ei ole mitään kannattavaa bisnestä uutena artistina välttämättä. Voihan kai se ollakin sitä, vai voiko?
 
On totta, että onhan niitä asteikoita, mitä itsekin tajuan laaja-alaisesti kitaran otelaudan kaikkine sävelasteikkoavaimineen, Ei välttämättä edes kovin montaa asteikkoa tarvita menestyslevyn kitaristin repertuaariin, niitä on jos ajattelee jotain Black Sabbathin Tony Iommia niin en tiedä, onko Black Sabbathin kitararaidoissa juuri pentatonista ja doorista molliasteikoja ihmeempää jollain lisäsävelillä höystettynä? On se totta, että mitä enemmän noita eri soolo-asteikoja ymmärtää ja hallisee, niin soittaminen on mielekkäämpää, ja ja ulosanti on hedelmällisempää,
 
En ole kouluoppinut musiikin teoriassa, mutta noistakin saa jotain vaihtelua, jos käyttää duuri-sooloasteikon lisäksi soittaa soolossa säveliä esimerkki, joku voi korjata jos tämä menee metsään:
 
Bob Dylanin Knocking on Heavens Door -kappaleessa mitä se sointukerto siinä on G D/Am,G D /C, niin siinäkin riittää periaatteessa, että soittaa sooloa G-pentatoniselta duuriasteikolta, joss on viisi säveltä, penta = 5, ja sitten osan sävelistä E-molli blues-asteikolta, onko tuo E-molli sitten tuon G-duurin 6:n asteen molli, kun tuo E on perus G-duuriasteikossa E on 6.sävel siinä, kun F:stä saa seiskasävelen joka on kätevä ainakin sointukierrossa siirrtymisestä esim. B-osaan tai kertosäkeeseen. Ainakin tuo 7-sointu on varmaan yleisin tuossa tilanteessa käytetty.
 
Lisäys vielä tuohon esimerkkiin, että jos joku tajusi nyt tätä lukiessa tuon ensimmäistä kertaa tuon periaatteen sointujen rakentamisesta, niin vähän koulutusnäkökulmasta vielä rautalangasta vääntäeen, että G6-Duuri sointu, mitä nyt ei pop-levytyksissä nyt paljoa käytetäkään, mutta erilaisissa sovituksissa, ja sitten jazz-musiikissa enemmänkin käytetty ihan teemoissakin, niin jos rakentaa tuon G6-duurisoinnut, tai voi se olla Gm6-G6-mollisointukin, mutta tuohon perus-G-duurisointuun lisää tuon E-sävelen, niin sitä kun soittaa, niin saa G6-soinnun, ja sitten kotitehtävänä annan muodostaa Gm6-soinnun.
 
Joku voisi kommentoida, jos on opiskellut esimerkiksi musiikin teoriaa enemmänkin, kun täälläkin palstalla on ihan ammattilaisiakin lukee ja kirjoittaa, niin missä järjestyksessä nuo eri soinnun variaatit ja sointumuunnokset yleensä käydään läpi siellä opinnoissa tuon soinnun muodostamisen yhteydessä? Mikä on se yleisin reitti, sanotaan vaikka perus G-duurista, kun lähtee liikkeelle, niin missä järjestyksessä nuo G-pohjalta G-soinnut kannattaa muodostaa siinä kohtaa, kun harjoittaa korvaa kuulemaan eri sointujen eroja?