Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Minusta tämä on kiinnostava pohdinnan aihe ja vaikka itse rakastankin putkivahvistimia, niin uskon että kitaravahvistin tulee tulevaisuudessa käsitteenä katoamaan hiljalleen pois kokonaan. Vahvistimen sijasta aletaan puhua sähkökitaran liitettävyydestä. Sähkökitaristi voi tulevaisuudessa kytkeytyä erilaisiin laitteisiin (esim. tietokoneeseen, studioon, PA:han, tms.). Hyvä multipaavo hoitaa helposti tuon kytkettävyyden, mutta ei sen ole pakko olla digitaalinen, vaan perinnehenkinen voi käyttää putkietuastetta ja analogista pedaalilautaa tai ihan mitä lystää. Kattava multipaavo ja vaikka USB- portti voidaan rakentaa myös suoraan kitaraan jolloin kytkettävyys on blug & play luokkaa (Gibson X-sarjahan lähestyi jo tätä ajatusta).
 
Mielestäni ainakin kaksi seikkaa tukee yllä kuvattua trendiä. Ensinnäkin kitaravahvistin, varsinkin putkisellainen on kömpelö laite jonka tarvetta joutuu yhä enemmän perustelemaan ja missään tapauksessa sellainen ei ole mikään välttämättömyys sähkökitaran soittajalle. Toinen juttu on että laitteet ovat alkaneet pienentyä (kaikenlaisia kirjahyllyyn mahtuvia mikrofullstakeja ja yksiwattisia mininuppeja vähän joka vahvistinvalmistajalta) ja näillä nukkekotivahvsitimilla on aina vain vähemmän ja vähemmän tekemistä isojen esikuviensa kanssa. Jossakin kohtaa tullaan sille rajalle, että vahvistimen olemassa olo siinä soittamisen välissä on jo niin ilmeistä teeskentelyä ettei se enää kaikkia huvita. Minusta tuntuu, että jo nyt osa porukasta kyselee, että mihin sitä päätevahvistinta enää tarvitaan kitaralle erikseen.
 
Tälläkin hetkellä iso osa vahvistimia käsittelevistä keskusteluista muusikoiden netissäkin käsittelee sitä mikä putkivahvistin toimii parhaiten hiljaa soitettuna. Vastaushan on ilmeinen transistori ja digitekniikka vastaa kaikkein parhaiten hiljaisuuden vaatimukseen ja putkietuaste tarjoaa sitä putkien lämpöä heille jotka kaipaavat sitä mojoa.
 
Totta kai putkivahvistimia monet haluaa käyttää ainakin nostalgia syistä ja itsellänikin on kaksi isoa putkicomboa joita en ole suunnitellut myyväni (en toki uusiakaan ostavani). Tuntuu vain siltä että niiden olemassa oloa muulla kuin nostalgialla ja mojolla on vuosi vuodelta vaikeampi perustella. Minä pelkään, en toivo, että nykyinen putkivahvistinbuumi on putkivahvistinten joutsenlaulu. Viimeinen suuri roihahdus ennen väistämätöntä tuhoa ja siltä tuhkasta tulee nousemaan aivan uudet tavat toistaa myös näiden vanhojen ponien temput.
 
Kymmenisen vuotta mennyt ja olinpahan aika lesojätkä mielipiteineni :-D . Siis ensinnäkin nuo mainitut vahvistimet on myyty ja niiden jälkeen ostettu kolme eikun neljä vahvistinta, jotka nekin on myyty ja joiden jälkeen ostettu vielä kaksi vahvistinta ja kaksi kaappia jotka ovat nyt käytössä ja taas vannon, että ne on ne loppuelämän vehkeet :-D .
 
Tosin ymmärrän kyllä keskeisen pointin mitä tuossa kirjoituksessa ajoin takaa ja ehkä se jollakulla meneekin noin. Itse olen kovin kiinnostunut digihiiveleistä, mutta en vieläkään ole varsinaisesti niille lämmennyt. Olen matkan varrella digillä leikkinyt lähinnä muutamalla kännykkäsoftalla ja tietokonesoftalla sekä parilla erillisellä laitteella Blackstar ID60, Line6 jm4 ja viimeisenä Boss waza air, joka on jo varsin lupaava. Nuo nykyiset tietokonemallitkin ovat jo aika jees kun niitä tarpeeksi ruuvailee. Mutta eihän niistä mikään ole edes samalla hehtaarilla oikean vahvistimen ja kaapin kanssa..... eikä sitä vahvistinta tarvitse edes huudattaa kun se vie sydämen mennessään. Mutta esim tuo waza air kelpaa minulle kerrassaan mainiosti treenailemiseen se on oikein hauska ja hyväsoundinen peli.
 
Minulle kävi kehityksen kanssa niin, että lähdin kulkemaan kohti digitaivasta, mutta törmäsin vastoin odotuksiani substanssiongelmaan ja palasin takaisin luontoon. Nimittäin jotensakin en osaa suhtautua siihen, että jos digilaite parhaimmillaankaan ei pysty kuin samaan mihin analoginen, niin miksi ei sitten osta "aitoa asiaa", vaikka kopio olisi kuinka hyvä? toisaalta jos digihiiveli tekeekin enemmän kuin analoginen esikuvansa, niin se on mielestäni oikeilla jäljillä, mutta en pidä siitä että soundia prosessoidaan liikaa kun oma ihanteeni on, että vahvistin tulostaa kitaran soundin mahdollisimman tarkasti ja autenttisesti. Eli ei digillä ole oikein mahdollisuuksia minun asennemaailmassani :-D . Mutta en luovuta, ehkä tuo ennustukseni vielä joskus käy toteen edes omalla kohdallani :-D.
 
Sen verran uskon edelleen siihen, että olen keräillyt salkkuuni varaputkivarastoa omiin tarpeiseeni ajatuksena, että kun niiden valmistus joskus loppuu niin minun kahteen vahvistimeen niitä olisi varastossa ainakin omaksi eliniäksi ja ehkä seuraavankin sukupolven eliniäksi :-D