Media ja viihde ›

Bullitt: Pete Suhonen: Myrskyn ratsastaja - Romaani seikkailija Seppo Murajasta...
 
Tämä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Täytyypi pistää korvan taakse muistiin.
 
Tullut luettua taas parisen kirjaa:
 
Fjodor Dostojevski - Pelurit
 
Kuvaus venäläisestä seurueesta Ruletenburgissa, jossa ruletti vie mennessään. Tragikoominen tyyli sopi hyvin tarinaan. Mummohahmo jäi parhaiten mieleen äksynä ja suorapuheisena. Yllättävän kevytlukuinen kirja ja oli aika sopiva ensitutustuminen Dostojevskin tuotantoon. Seuraavaksi Dostojevskilta odottamassa Rikos ja rangaistus.
 
Aldous Huxley - Saari
 
Utopiakuvaelma Palan saaresta, jonne toimittaja Farnaby haaksirikkoutuu. Kirja oli enemmänkin esseistinen ja dialogeihin perustuva kuin varsinainen tarinapohjainen kertomus. Paikoitellen mentiin omaan makuun turhan new age liiba laabailuun, mutta paikoin taasen mielenkiintoista peilailua länsimaisesta kulttuurista.
 
Stanislaw Lem - Rauha maassa
 
Koominen scifi-kertomus Ijon Tichystä, joka saa tehtäväkseen turvata rauhan maassa tutkimalla kuuta, jonka valtiot olivat aseistaneet itsekehittyvällä aseteknologialla. Kirja alkoi räväkästi, mutta menetti hieman otettaan puoleen väliin tultaessa. Tiedusteluretket kuitenkin taas herätti kirjan eloon. en tiennytkään kirjaa aloittaessani tämän Tichyn esiintyvän Lemin aikaisemmissa kirjoissa.
 
Friedrich Nietzche - Moraalin alkuperä
 
Viiksiherra pohtii aforistisesti kolmessa eri tutkielmassa moraalia. Ei ehkä paras iltalukemiseksi, jos tahtoo saada kunnolla Nietzchen ajatuksista kiinni. Pitää palata uudelleen kirjan pariin toinen kerta.
 
Seuraavaksi Arthur C. Clarken 2001: Avaruusseikkailun pariin, jonka jälkeen Rikos ja rangaistus.

Sain luettua Arthur C. Clarken 2001: Avaruusseikkailun
 
Elokuva on tehty aika kirjaa kunnioittaen, joten kirjaa lukiessa pyöri elokuva mielessä ja sitten vielä mausteena elokuvan soundtracki taustalla soimassa. Kirjassa oli tietysti vähän lisää yksityiskohtia ja loppu oli erilainen. Mukava tieteellinen ote, joka ei kuitenkaan ollut kuivasti kirjoitettu. Kyllähän tämä taitaa olla jokaisen scifistä kiinnostuneen listassa.

Friedrich Nietzche - Moraalin alkuperä
 
Kirjoitetaan "Nietzsche"

Sain luettua Arthur C. Clarken 2001: Avaruusseikkailun. Elokuva on tehty aika kirjaa kunnioittaen
 
Elokuva ja kirja on tehty samaan aikaan tekijöiden ollessa vuorovaikutuksessa. Niissä päädyttiin silti vähän eri ratkaisuihin, ovathan ne kuitenkin itsenäiset teokset.

sub zero: Kirjoitetaan "Nietzsche"

Aina menee väärin tämä. x )
 
Elokuva ja kirja on tehty samaan aikaan tekijöiden ollessa vuorovaikutuksessa. Niissä päädyttiin silti vähän eri ratkaisuihin, ovathan ne kuitenkin itsenäiset teokset.
 
No sepä selittääkin sitten kovin samankaltaisuuden.
 
Mutta mutta ei siinä mennyt kuin viitisen päivää lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistus.
 
Rikasta ihmiskuvausta, jossa ei juurikaan ole vain hyviä ihmisiä tai vastaavasti vain pahoja ihmisiä. Mielenkiintoisia hahmoja eritoten Raskolnikov, Petrovits ja Svidrigailov.
 
Kirja alkaa hieman jaaritellen, mutta kirjan päästessä vauhtiin, ei tekisi oikein mieli laskea kirjaa kädestä. Loppu vaiheessa ehkä parin kohdin tuli mieleen, että olisi voinut ehkäpä tiivistää, mutta enemmänkin makuasia. Ei tuossa juurikaan ollut sinänsä ylimääräistä. Dialogit ja monologit hienoa luettavaa.
 
Lukekaa tämä, jos ei ole vielä tullut luettua.
 
Viikonloppu taukoa lukemisesta ja maanantaina taas kirjastoon.

Kesälomallakin ehtii hyvin lukea, ja miksi ei ehtisikään. Mökillä, kotona, bussissa tai siellä sun täällä voi lukea.
 
Aki Ollikainen - Nälkävuosi
 
Ollikainen kertoo lohdutonta tarinaa perheestä kerjuutaipaleella ja Rennqvistin parempiosaisten koettelemuksista nälkävuosien Suomessa. Paikoin tuli mieleen, eikö Ollikainen osaa kertoa tarpeeksi mielenkiintoista tarinaa ilman sormitteluista, mutta silloin kun keskityttiin varsinaiseen tarinaan, oli kerronta paikoin hyvinkin herkkää ja minimalistista vailla turhia kuorrutuksia.
 
Kari Hotakainen - Henkireikä
 
Hotakaisen tuorein romaani kertoo poliisista, joka käy kuorossa tuulettumassa omasta poliisin arjestaan. Poliisin harmiksi eräs parturikampaaja ja suntio sotkevat poliisin kuoroharrastuksen omilla omantunnonkamppailuillaan. Kerronnallisesti ei ollut parasta Hotakaista, mutta noin muuten kirja oli täynnä taattua Hotakaisen huomioita ja oivalluksia.
 
Arto Paasilinna - Jäniksenvuosi
 
Ensikosketukseni Paasilinnan kirjallisuuteen ja ei ollut kyllä yhtään paha sellainen. Sympaattinen ja ihastuttava kertomus toimittajasta, joka kyllästyy nykymenoon törmättyään työkaverinsa kanssa metsäjänikseen. Ottaa jäniksen huostaan ja matkaa läpi kesän Suomen halki kokien erinäisiä sattumuksia. Kirja vei mennessään ja pakkohan tätä on suositella!
 
Fjodor Dostojevski - Vanhan ruhtinaan rakkaus
 
Dostojevskin humoristinen kirja ruhtinas K:sta, joka saapuu pikkukaupunkiin vierailulle, jonka emäntänä Aleksandrova koettaa naittaa ruhtinasta saadakseen vanhan ruhtinaan omaisuutta omalle suvulleen. Hienoa dialogia jälleen Dostojevskilta. Loppunäytös oli varsin mehukasta komiikkaa ja kaiken komiikan alla kirjassa kyti silaus vakavaakin.

Kurjat (Victor Hugo)
 
Tämä oli ihan kelpo opus.
 
3.5/5

Pertti Palviainen - Polkupyörällä Euroopassa
 
Raskasta oli lukea kun kirja oli täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä, kappalejaotkin olivat miten sattuu. Hauskimpia olivat asiavirheet. Esim. Pizzaan oltiin kovasti menossa, vasta kalteva torni paljasti kaupungin Pisaksi.
 
Onneksi jatko-osissa on hieman panostettu jo oikeinkirjoitukseen.

Wayne Kramer: The Hard Stuff: Dope, Crime, the MC5, and My Life of Impossibilities
 
MC5-kitaristi Wayne Kramer kertaa elämänsä vaiheet kutakuinkin kronologisesti. Kirja kahlaa läpi lapsuusvuodet Detroitissa, soittoharrastuksen alkuvaiheet, MC5-ajat (jotka kirjassa selvästi pääosassa) sekä myöhemmät vaiheet aina päihde ja rötöskierteineen, ja uuden suosion ajat raitistumisineen.
 
Tyyli on varsin konventionaalinen, välillä tulee vakavaakin asiaa, mutta suurin osa kuitenkin on sellaista pappamaista kuistilla jutustelua.

Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
 
Historiallinen romaanieepos lääkäristä nimeltä Sinuhe, joka kertoo omasta elämästään. Juonenkäänteitä ei ole liian vähän ja ollaan aika tummissa vesissä. Kirjoitustyyli raamatullinen, joka toi oman vivahteen kirjaan. Kyllä kannatti lukea ja suosittelen muillekin.

Jos Sinuhe maistui (ja miksipäs ei maistuisi), niin suosittelen lukemaan Waltarilta ainakin Mikael Karvajalka sen jatko-osa Mikael Hakim ja Turms - kuolematon. Muitakin hienoja on Mikalla, mutta nämä ehkä ne ilmeisimmät.

Henri Henri Olavi: Jos Sinuhe maistui (ja miksipäs ei maistuisi), niin suosittelen lukemaan Waltarilta ainakin Mikael Karvajalka sen jatko-osa Mikael Hakim ja Turms - kuolematon. Muitakin hienoja on Mikalla, mutta nämä ehkä ne ilmeisimmät.
 
Kiitti vinkistä! Laitetaan korvan taakse muhimaan.
 
LordWinter: Itsekin luin Sinuhen juuri. Kelpo opus. Olisi varmaan ollut vielä parempi jos muinainen Egypti olisi ollut enemmän tuttu. Esim. Horemhebiä luulin originaalihahmoksi, mutta kyllähän sekin oikea faarao joskus on ollut.
 
Hauskasti Waltari lainaili historiallisia hahmoja: Tutankhamon, Horemheb ja Ramses. Myös Waltari käytti kivasti hyödykseen Egyptin uskontojen välisiä valtataisteluja sekä Lähi-idän valloitusretkiä.

Henri Henri Olavi: Jos Sinuhe maistui (ja miksipäs ei maistuisi), niin suosittelen lukemaan Waltarilta ainakin Mikael Karvajalka sen jatko-osa Mikael Hakim ja Turms - kuolematon. Muitakin hienoja on Mikalla, mutta nämä ehkä ne ilmeisimmät.
 
Niitä ei vain kannata lukea putkeen. Alkaa helposti ärsyttämään se, että kaikissa on jotakuinkin sama tyyppi kertoja/päähenkilönä...

jPekka: Niitä ei vain kannata lukea putkeen. Alkaa helposti ärsyttämään se, että kaikissa on jotakuinkin sama tyyppi kertoja/päähenkilönä...
 
Se voi ärsyttää. Itse luin nuo ehkä aikavälillä 1995-2005.

Peter Franzen - Särkyneen pyörän tila
 
Perhe kokoontuu perheen äidin 80-vuotisjuhlia juhlistamaan perheen tilalle sotakorvausten jälkeisenä aikana. Kirjan tapahtumat käytännössä tapahtuvat parin päivän aikana, jolloin seurataan perheen sisäistä jännitettä, johon heijastuu sotavuosien jättämät arvet. Kirja on kuin Markku Pölömäistä Suomi-kuvaelmaa tragikomikaalla höystettynä. Kirja parani loppua kohden ja jännitteiden purkausta oli viihdyttävää lukea.

Nietzsche - Näin puhui Zarathustra
 
Tämä oli ehdottomasti paras kirja herralta, jonka olen lukenut. Lennokasta tekstiä, joka vei mennessään. Aforismia, vertauskuvia ja tykitings!

Antti Tuuri - Ikitie
 
Ensimmäinen kirja kyseiseltä kirjailijalta, jonka luin. Kirja oli jännästi kirjoitettu, sillä siinä ei ollut ainuttakaan puheviivaa. Jokainen keskustelu kerrottiin siis kirjan minäkertojan kautta, joka haetaan 1930-luvun aamuna lapualaisten toimesta muilutusten ikitielle. Kertoja, joka on samalla kirjan päähenkilö Jussi Ketola, päätyy lopulta Karjalan sosialistiseen tasavaltaan rakentamaan sosialistista valtiota, kunnes lopulta Stalinin vainot iskevät Karjalaankin.
 
Tarina eteni virtaviivaisesti kohti loppuaan. En ole nähnyt elokuvaa, joten en tiedä, kuinka uskollisesti elokuva seuraa kirjaa. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa 1930-luvun tapahtumat.

Leo Torvalds: "Olin tosiaan onnellinen"
 
Hauska, raivostuttava, kärkäs, iljettävä. Tarkkaa havainnointia ja tarkkaa kieltä, hienoiseen surrealistiseen sumuun verhottuna.

santakasa: Kirja oli jännästi kirjoitettu, sillä siinä ei ollut ainuttakaan puheviivaa.
 
Taitaa olla Tuurille melko tyypillinen kerrontatapa, ainakin Talvisota-romaanissaan oli sama. Aluksi tuntui hieman häiritsevältä, vaan äkkiäpä siihenkin tottui.

santakasa: Kuvaus venäläisestä seurueesta Ruletenburgissa, jossa ruletti vie mennessään. Tragikoominen tyyli sopi hyvin tarinaan. Mummohahmo jäi parhaiten mieleen äksynä ja suorapuheisena. Yllättävän kevytlukuinen kirja ja oli aika sopiva ensitutustuminen Dostojevskin tuotantoon. Seuraavaksi Dostojevskilta odottamassa Rikos ja rangaistus.
 
Toi mummo on kyl ihan paras hahmo.
 
Mut lue mielummin Idiootti, parempi ku Rikos ja ransu.