Kitarat: akustinen ›

Eli siis tässä on tullut heräteltyä uudelleen teinivuosien harrastusta ja nurkissa vuosikaudet pyörinyt Fender DG-4 alkaa instrumenttina olla tiensä päässä ( kaula aavistuksen korkkruuvi ja muutakin säädettävää alkaa löytymää ). Halvan peruskitaran täysimittainen huolto ei oikein tunnu järkevältä, eikä FG muutenkaan oikeen koskaan mitään suunnatonta soittamisen iloa tuottanut, joten olen tässä viimeaikoina surffaillut ahkerasti eri soitinliikkeiden verkkokauppoja läpi.
 
Vaan valikoima on räjähtänyt siitä kun viimeksi kitaraostoksiilla tuli käytyä tai sitten valintaperustet ovat muuttuneet vähemmän ulkonäkökeskeisiksi :). Voisihan tässä tietysti seuraavat puolivuotta ravata eri soitinliikkeissä sitä täydellistä tikkua, mutta koska aika on melko arvokasta itselleni, olisi ehkä hyvä rajata valikoimaa etukäteen ja yrittää tehdä vähän täsmällisempää iskua. Periferiassa kun asun, niin vierailu kitarakauppaan on aina aika pitkällinen ja suunnittelua vaativa projekti.
 
Lähdetään liikkeelle siitä, että kitaran soundi on tällä hetkellä "toissiijainen" ominaisuus. Koska tässä uudelleen lämmitellään harrastusta, en oikeen itsekään osaa sanoa minkä kuuloista kitaraa tässä haetaan. Osaamistaso on siis sellainen, että kitarasta saa ulos lähes soinnun kuin soinnun ja "nuotion ääressä" komppaaminen onnistuu kyllä jotakuinkin mille tahansa kappaleelle, kunhan sointukulusta on joku käsitys. Viimeaikainen treenaaminen on keskittynyt lähinnä oikean käden hallintaan. Soittaminen on vaan itselle, joten "soitettavuus" on erittäin korkealla ominaisuuksien listassa.
 
Kitaran koko on sinällään sivuseikka. Pitkäsormisena isona miehenä ei vielä elämän aikana ole tullut otelautaa tai kitaraa, joka olisi tuntunut liian suurelta. Kitaran pienuus itseasiassa on useimmin ongelma. Nykyisen DG:n otelauta tuntuu ehkä hetkittäin vähän ahtaalta kun vähänkään huolimattomasti tehty ote aiheuttaa yleensä kielien sammumista, kun nakkisormet tappavat avoimet kielet. Tokihan tuo pakottaa tekniikan kuntoon, mutta joskus olisi kiva soittaa enemmän fiiliksellä ja vähemmän tekniikalla.
 
Nuoruudessa olen omistanut Squierin Straton ja jonkun Gibson SG-kopion, jonka tarkka merkki on vaipunut unholaan. Noista SG oli huomattavasti parempi soittaa leveämmän kaulan takia. Tosin on sanottava, että otelaudan profiili oli ehkä hivenen lättänä omaan makuun ja olisi saanut olla vähän pyöreämpi ( niinkuin Squierissa ja Fenderissä on ollut ).
 
Osaisiko joku näiden sepustusten perusteella vähän tuupata oikeaan suuntaan, että mitä tässä pitäisi oikein lähteä etsimään? Yamahan kanssa ei varmaankaan voi hirveästi mennä pieleen ( FG 8xx )? Budjetti ei ole kiven hakattu ja käytettyjäkään en katso mitenkään kieroon.
 
edit. mallien lyhenteitä korjattu. Näemmä iloisesti menivät DG, SG ja FG sekaisin...

Missä päin Suomea kauppa voisi mieluiten olla?
Käytettykin on yksi mahdollisuus. Täällä torilla voisi katsoa, onko jotain sopivaa omassa maakunnassa tai läänissä: https://muusikoiden.net/tori/?category=1
 
Yamahan kanssa ei tosiaan voi mennä pahasti pieleen, mutta onhan niitä muitakin.
 
Fenderin sukuisissa kitaroissa tuppaa otelaudan kaarevuus olemaan jyrkempää kuin melkein missään muissa. Muut on enimmäkseen litteämpiä.

Luulen että se oli tällainen kitara mitä kerran soitinkaupassa kokeilin. Älyttömän mukava soittotuntuma ja rapsakka sointi. The Loar LH-200:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1468719

hobes: Pääkaupunkiseutu / Pirkanmaa -akseli... Furch, Sigma, Seagull ja Framus. Nuo ilmeisesti ovat kuitenkin sen verran premium-merkkejä, että yksilöerot eivät ole aivan kamalia?
 
...
 
Kitaroissa on aina yksilöeroja. Varsinkin akustisissa kitaroissa.
 
Jos ehtii pysähtyä Tampereella, kannattaa poiketa ainakin: Musacorner ja Tampereen Musiikki keskustassa, Tammerpiano ja Kitarakuu Tammela - Kaleva suunnalla ja F-Musiikki, jonka Tampereen liike on muuttanut Pirkkalan puolelle kauppakeskukseen.
 
Kitarakuulla näkyisi olevan aika hyvä valikoima Takaminen kitaroita, myös mainitussa hintaluokassa.
 
Helsingissä sitten paikkoja on muistaakseni enempikin - ja isompia (isompi valikoima).

perttime: Kitarakuulla näkyisi olevan aika hyvä valikoima Takaminen kitaroita, myös mainitussa hintaluokassa.
 
Itse komppaan Takaminea hyvän hinta-laatusuhteen kitarana. Aivan halvimmista ei ole kokemusta, mutta keskihintaluokasta ylöspäin on jonkin verran. Ainoa mikä arveluttaa, on monen Takaminen kapeahko kaula. Tämän vuoksi - kun aloittaja mainitsi isoista käsistä - suosittelen pitämään silmällä myös Larriveen Dreadnoughtia pienempikoppaisia kitaroita (ainakin 00-03, P-03, OM-03, L-03), joissa on kaula hieman leveämpi (nut width 1-3/4"). Kaikki (muutamat) kokeilemani ovat olleet sekä soitettavuudeltaan että soundiltaan todella miellyttäviä. Käytettynä noita liikkuu ajoittain alle tonnin; omasta pikkukolhuisesta P-03:sta maksoin muutama vuosi sitten jopa todella reilusti alle.

Vaikka puhut teräskielisestä, niin miten olisi klassinen kitara? Siinä on leveä otelauta. Se toimii nuotiokitarana siinä missä teräskielinenkin. Itselläni on monasti ollut reissussa mukana nailonkielinen, jota soittelen pääasiassa pletralla.

hobes: Pääkaupunkiseutu / Pirkanmaa -akseli on on tuo oma vaikutusalue kun työt vievät säännöllisesti myös sivistyksen pariin.
 
Jos pääkaupunki-seudulla liikut, käy levytukussa testaamassa Ibanezin akustisia.

Tämä projekti päättyi visiittiin Helsingin musamaailmassa, josta mukaan tarttui Tanglewood TW40D-AN. Tikku istui käteen saman tien kuin sukka jalkaan, eikä tuossa siten enää hirveästi tullut mietittyä. Tuota ennen tuli kuitenkin käytyä käytännössä koko F-Musiikin mallisto läpi, joten ihan hetken mielijohteesta ei tuota sentään tullut hankittua.
 
Mutta tosiaan reissulla tuli opittua, että nähtävästi reilu 1.5mm lisää kaulan leveydessä tekee ihmeitä. En ole koskaan uskonut välineurheiluun, mutta nyt on pakko sanoa kitaraa vaihtamalla tuli allekirjoittaneesta kyllä parempi kitaristi :)
 
Kiitoksia muuten kovasti kaikille vastanneille.

hobes: Tämä projekti päättyi visiittiin Helsingin musamaailmassa, josta mukaan tarttui Tanglewood TW40D-AN. Tikku istui käteen saman tien kuin sukka jalkaan, eikä tuossa siten enää hirveästi tullut mietittyä. Tuota ennen tuli kuitenkin käytyä käytännössä koko F-Musiikin mallisto läpi, joten ihan hetken mielijohteesta ei tuota sentään tullut hankittua.
 
Mutta tosiaan reissulla tuli opittua, että nähtävästi reilu 1.5mm lisää kaulan leveydessä tekee ihmeitä. En ole koskaan uskonut välineurheiluun, mutta nyt on pakko sanoa kitaraa vaihtamalla tuli allekirjoittaneesta kyllä parempi kitaristi :)
 
Kiitoksia muuten kovasti kaikille vastanneille.
 
Onneksi olkoon mieluisan kitaran löytymisestä! Kelpaa soitella kun kitara tuntuu sopivalta.
 
Millin ero kaulan leveydessä on jo paljon, 1,5 milliä valtavasti. Sen uskoo kun kokeilee ja vertaa. Toki leveys ei ole ainoa tekijä, myös kaulan paksuus ja muoto vaikuttavat.

Sigma tekee myös erinomaista laatua just keskihintaisissa.
Mulla olisi nyt 6kpl..