Kitarat: kitarakamat ›

Tc Electronic Spark Booster hyvä säröboost särön jatkeeksi. Toimii. Ei mene kanttiaalloksi eikä pörinäksi.

hallu: Jep ymmärrän sinua hyvin kun en itsekään tykkää erityisesti kajahduksista enkä viiveistä. Mutta katso miten vahvistinten rakentajat asian ovat ratkaiseet? vanhoissa Fendereissä esimerkiksi ja muutenkin suosituimmissa bluesvahvistimissa on roverbin tilalla aina vibra (vai tremoloko se on?) mä itse tajusin jutun kun soittelin jonkin aikaa Fenderin Vibrochampilla, että ei tarvita mitään weverbiä ja vibra tuo siihen juuri sen kaivatun eloisuuden. Kuiva tsoundihan vaatii ihan armottoman tarkkaa soittoa ja kaiut ja viiveet on siinä mielessä armollisia että päästävät soittajan pälkähästä, ei ole niin alaston tunne :-) .
 
Tuo mainitsemasi kompura oli jossakin vaiheessa itsellänikin käytössä ja se on kyllä hyvä ratkaisu. Itse tykkäsin juurikin sellaisesta "värjäävästä" kompurasta jonka sääti niin jyrkäksi, että sai pyöreän atakin jonka jälkeen häntä vähän kyykkäsi jolloin se teki vähän samaa kuin tremolo, mutta tuli sellaista fiilistä mitä kunnon putkitasasuuntaajasta saattaisi tulla kun sitä ajetaan vähän liian lujaa. Itse käytin kompurana EHX whitefinger, josta tykkäsin tosiaan, mutta luovuin siitä sitten kun siirryin toisenlaisiin vahvistimiin niin sitä ei enää tarvinnut (Fender Vibrochamp ).
 
Mutta siis tunnen vahvaa hengenheimolaisuutta sun suuntaan kun olen itsekin tuon saman virvatulen perässä juossut. Lopulta se tsoundi löytyy sitten sormista kuitenkin :-D ....... tai mun tapauksessa luvattoman usein jonkun ihan toisen sormista :-D
 
Olit täysin oikeassa. Tuli hankittua tremolo ja tunnin soittelin cleanilla ja miedolla säröllä ja toi reverbin kaltaista eloa soundiin ilman soundin sekavuutta. Laitoin sellaiset asetukset, että pienen huojunnan kuulee pitkissä sävelissä, mutta normaalissa bluesnäppäilyssäni tremoloa ei kuule. Sen puutteen kyllä kuulee kun nappaa efektin pois päältä.

o0o: Olit täysin oikeassa. Tuli hankittua tremolo ja tunnin soittelin cleanilla ja miedolla säröllä ja toi reverbin kaltaista eloa soundiin ilman soundin sekavuutta. Laitoin sellaiset asetukset, että pienen huojunnan kuulee pitkissä sävelissä, mutta normaalissa bluesnäppäilyssäni tremoloa ei kuule. Sen puutteen kyllä kuulee kun nappaa efektin pois päältä.
 
Täytyypäs kokeilla. Voitko avittaa, millaiset asetukset?

Kylläpä tuo DE-7, onpas kyllä.

o0o: Olit täysin oikeassa. Tuli hankittua tremolo ja tunnin soittelin cleanilla ja miedolla säröllä ja toi reverbin kaltaista eloa soundiin ilman soundin sekavuutta. Laitoin sellaiset asetukset, että pienen huojunnan kuulee pitkissä sävelissä, mutta normaalissa bluesnäppäilyssäni tremoloa ei kuule. Sen puutteen kyllä kuulee kun nappaa efektin pois päältä.
 
Hieno homma :-). Itse suhtaudun efekteihin erittäin maltillisesti ja suorastaan varovaisesti. Aika monen jutun kanssa on tullut pähkäiltyä ja tuskailtua aika kauan ennenkuin olen siirtynyt eteenpäin. Esimerkiksi juuri nämä kaiut ja viiveet oli mulle sellainen hankala kysymys ja kokeilin nauhakaikua ja delayta ja reverbiä vaikka miten päin ennenkuin uskoin, että ne ei vaan ole mun juttu.
 
Tremoloon törmäsin aika sattumalta ostettuani kaveriltani Fender Vibrochamp vahvistimen jossa sellainen oli ja se kolahti muhun samantien. En ihan hirveästi tykkää noista muistakaan muljuttimista (chorus, phaser, etc.), mutta tremolo tuntui olevan sopivan neutraali ja teki heti sellaisen "taianomaisen" herkän tunnelman vaikka käytti tosi huomaamattomilla asetuksilla.
 
Luovuttuani Vibrochampista olen etsiskellyt passelia tremolopoljinta ja eilen se sitten taisi löytyä piiiitkän jahkailun jälkeen. Kotiutin torilta Carl Martinin TremoVibe pedaalin ja eilen sitä testailin, niin tykkäsin siitä kyllä. Enimmäkseen tykkäsin siitä siksi, että se on vintagehenkinen ja yksinkertainen laite. Se ei ole monipuolinen vaan sen hanskaa ainoastaan sen yhden tremolotyypin ja sille on ne kaksi säädintä. Vaikka tremolo on yksinkertainen ja ehkä yksipuolinen niin se on lämmin ja pehmeästi toimiva ja imitoi minusta ihan uskottavasti Vibrochampin biasmodulaatioon perustuvaa tremoloa.
 
Tässä kyseisessä pedaalissa on vielä virtalähde sisäänrakennettu vanhempien CarlMartinien tapaan, mistä myös pidän ja arvostan. Uusissa pedaaleissa näyttää virtalähde jääneen pois, mikä tietenkin laskee vähän niiden hintoja ja varmaan pedaalilaudan rakentelioille on ihan hyvä ratkaisu, mutta itse tykkään enemmän näistä virtajohdollisista malleista kun käytän pedaaleja niin vähän niin tämä sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ajatella polariteetteja, lähtöjen eristyneisyyttä, ampeereja tai jännitteitä tai muutakaan. Senkun vaan laittaa töpselin seinään niin se on siinä :-) .

Tulipa mieleeni tähän yleiseen efektirupatteluun liittyen. Nimittäin minä tapaan jakaa efektit kahteen kategoriaan, niihin joita kitaristi käyttää suoraan oman ilmaisunsa vuoksi, ja sitten niihin tuotannollisiin efekteihin joita äänihenkilö lisää miksauspöydästä joihin soittaja ei voi vaikuttaa eikä edes kuule niitä soiton aikana. Kaiut, kompressorit ja eq:t lienevät sellaisia tyypillisiä tuotantoefektejä.
 
Niin varmaan myös soittajissa voi olla kahdenlaista ajattelua suhteessa efekteihin. Itse ajattelen efektejä sellaisena tekijänä omassa soundissa, jotka saa minut soittamaan tietyllä tavalla. Näen efektin sellaisena vuorovaikutuksellisena välineenä ja en yleensä ajattele lopputulosta kun valitsen efektiä, vaan ajattelen enemmän sitä miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa soittmeni ja minun vuorovaikutukseen. Sitten varmaan joskus joku voi ajatella efektejä sen lopputuloksen näkökulmasta (vähän niinkuin tuotantoefekteinä) että miltä se soitto kuulostaa ja että mielessä on joku soundi jota tavoitellaan. Sellainen ajattelu varmasti pistää kiinnittämään huomiota erilaisiin asioihin.
 
Saattaa olla, että oma tapani käyttää efektejä aika niukasti, juontaa juuri siihen että soittamisen tuntuma säilyy paremmin kun efektejä ei ole paljoa. Huomasin asian konkreettisesti kun aloin äänittää erästä kitararaitaani uudelleen (siis olin jo miksannut ja lisännyt tuotantoefektejä raitaan, kun keksin että soittoa pitää korjata). Laitoin piuhan kiinni, että soitan siitä vaan suoraan, niin oli aika uskomaton fiilis ruveta soittamaan suoraan sellaisella equtetulla ja kaiutetulla ja kompressoidulla soundilla...... siis se tuntui vähän samalta kun olisi heilutellut velttoa munaa käsissään...... eli aika helvetin kaukana hekuman huipulta olis se meininki :-D . Se juonsi minut miettimään kuinka tärkeää sen soiton kannalta on miltä se soitto kuulostaa.
 
Luin jostakin, että joku bändi oli tehnyt äänityksen niin että kitaristi oli äänittänyt kuivan signaalin raidalle ja se sitten myöhemmin reampattiin ja työnnettiin kaikkien tarvittvien tuotantoefektien läpi. Ajattelin, että jos itse tekisin niin, tarvitsisin ehdottomasti sen oman soundini ja se kuiva signaali vaan otettaisiin jostakin siitä heti kohta kitaran jälkeen, mutta vaikuttaisi kyllä soittoon merkittävästi jos rämpyttelisi kuivalla DI kuuntelulla.

Ollaan tehty nauhoituksia samalla tavalla. Oon hinkuttanu jotain sooloja kasaan kotona yamahan thr:llä ja siitä sitten kuiva raita päämiksiin reampattavaksi tai ihan vaan jollain plugarilla turmeltavaksi.
 
Voi kotona rauhassa ottaa 50 otosta kun soittaa ei osaa.

hallu: Hieno homma :-). Itse suhtaudun efekteihin erittäin maltillisesti ja suorastaan varovaisesti. Aika monen jutun kanssa on tullut pähkäiltyä ja tuskailtua aika kauan ennenkuin olen siirtynyt eteenpäin. Esimerkiksi juuri nämä kaiut ja viiveet oli mulle sellainen hankala kysymys ja kokeilin nauhakaikua ja delayta ja reverbiä vaikka miten päin ennenkuin uskoin, että ne ei vaan ole mun juttu.
 
Itse olen tullut tulokseen, että efektit on enemmän musiikista kiinni kuin soittajasta. Ei suoraan tietysti, mutta minusta usein tietynlaiseen musiikkiin sopii tietynlaiset efektit ja jos yrittää laittaa "väärää" efektiä "väärään" musaan, niin se ei ole välttämättä suoranaisesti soittajan mieltymyksistä kiinni, jos ei toimi. Tarkoitan, että se ei tarkoita, että soittaja ei yleisesti tykkäisi ko. efektistä.
 
Tässä kyseisessä pedaalissa on vielä virtalähde sisäänrakennettu vanhempien CarlMartinien tapaan, mistä myös pidän ja arvostan. Uusissa pedaaleissa näyttää virtalähde jääneen pois, mikä tietenkin laskee vähän niiden hintoja ja varmaan pedaalilaudan rakentelioille on ihan hyvä ratkaisu, mutta itse tykkään enemmän näistä virtajohdollisista malleista kun käytän pedaaleja niin vähän niin tämä sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ajatella polariteetteja, lähtöjen eristyneisyyttä, ampeereja tai jännitteitä tai muutakaan. Senkun vaan laittaa töpselin seinään niin se on siinä :-) .
 
Onhan tuossa omat etunsa. Ehkä tuo kääntyy hankalaksi, jos efektejä on enemmän.

Laulava Kylätohtori: Itse olen tullut tulokseen, että efektit on enemmän musiikista kiinni kuin soittajasta. Ei suoraan tietysti, mutta minusta usein tietynlaiseen musiikkiin sopii tietynlaiset efektit ja jos yrittää laittaa "väärää" efektiä "väärään" musaan, niin se ei ole välttämättä suoranaisesti soittajan mieltymyksistä kiinni, jos ei toimi. Tarkoitan, että se ei tarkoita, että soittaja ei yleisesti tykkäisi ko. efektistä.
 
Niin no silloin ne minun kategoriassa ovat tuotantoefektejä. Mutta joo ymmärrän pointtisi ja tietty puhun silleesti harrastajan näkökulmasta, että meikäläisellä se musatyylikin on soittajasta kiinni koska kaikki on soittajasta kiinni.
 

 
Onhan tuossa omat etunsa. Ehkä tuo kääntyy hankalaksi, jos efektejä on enemmän.
 
No on, mutta kuten totesin niin pedaalilaudan rakenetajalle tästä systeemistä ei liene isompaa hyötyä. Ehkä jopa haittaa......

hallu: Hieno homma :-). Itse suhtaudun efekteihin erittäin maltillisesti ja suorastaan varovaisesti. Aika monen jutun kanssa on tullut pähkäiltyä ja tuskailtua aika kauan ennenkuin olen siirtynyt eteenpäin. Esimerkiksi juuri nämä kaiut ja viiveet oli mulle sellainen hankala kysymys ja kokeilin nauhakaikua ja delayta ja reverbiä vaikka miten päin ennenkuin uskoin, että ne ei vaan ole mun juttu.
 
Tremoloon törmäsin aika sattumalta ostettuani kaveriltani Fender Vibrochamp vahvistimen jossa sellainen oli ja se kolahti muhun samantien. En ihan hirveästi tykkää noista muistakaan muljuttimista (chorus, phaser, etc.), mutta tremolo tuntui olevan sopivan neutraali ja teki heti sellaisen "taianomaisen" herkän tunnelman vaikka käytti tosi huomaamattomilla asetuksilla.
 
Luovuttuani Vibrochampista olen etsiskellyt passelia tremolopoljinta ja eilen se sitten taisi löytyä piiiitkän jahkailun jälkeen. Kotiutin torilta Carl Martinin TremoVibe pedaalin ja eilen sitä testailin, niin tykkäsin siitä kyllä. Enimmäkseen tykkäsin siitä siksi, että se on vintagehenkinen ja yksinkertainen laite. Se ei ole monipuolinen vaan sen hanskaa ainoastaan sen yhden tremolotyypin ja sille on ne kaksi säädintä. Vaikka tremolo on yksinkertainen ja ehkä yksipuolinen niin se on lämmin ja pehmeästi toimiva ja imitoi minusta ihan uskottavasti Vibrochampin biasmodulaatioon perustuvaa tremoloa.
 
Tässä kyseisessä pedaalissa on vielä virtalähde sisäänrakennettu vanhempien CarlMartinien tapaan, mistä myös pidän ja arvostan. Uusissa pedaaleissa näyttää virtalähde jääneen pois, mikä tietenkin laskee vähän niiden hintoja ja varmaan pedaalilaudan rakentelioille on ihan hyvä ratkaisu, mutta itse tykkään enemmän näistä virtajohdollisista malleista kun käytän pedaaleja niin vähän niin tämä sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ajatella polariteetteja, lähtöjen eristyneisyyttä, ampeereja tai jännitteitä tai muutakaan. Senkun vaan laittaa töpselin seinään niin se on siinä :-) .
 
Tekaisin pienen maistiaisen tästä uudesta spedustakin. https://maihinnousu.net/s/29162

Nonih. Ostin siis tossa vastikään hot rod deluxen ja nyt pitäs alkaa pedaaleja keräilemään. Eli oisko porukalla ehotella hot rodiin hyviä sopivia alottelu pedaaleja ja mitä pitäs pitää mielessä. Ja joo joo "se on mielipidekysymys" ja " käy koittamassa" kyllä kyllä mutta haluan vähä osvittaa ko oon aika uus pedaalien kanssa.

Sarko: Millaisia soundeja haet?
 
Aikalailla enimmäkseen semmmosia blues rock, funk, jazz ja rock. Pitää sopia monenlaisiin tilanteisiin.

Matias M: Aikalailla enimmäkseen semmmosia blues rock, funk, jazz ja rock. Pitää sopia monenlaisiin tilanteisiin.
 
Eikun että millaisia soundeja kaipaat, mitä ääniä tarvitset. Tarvitko säröä? Viiveitä, tietynlaisia tilaefektejä? Väpätystä, muljutusta?

Mad Professorin Royal Blue OD on kyllä verraton peli. Tosi hyvä eq ja gainia riittää kunnon soolosoundiin puhtaankin vahvarin päälle. Lisäksi se oikeasti toimii, jos haluaa polkaista puhtaalta kunnon liidisoundiin ilman, että vola nousee.
 
Toimii myös hyvänä eq:na. Jotenkin nuo taajuudet tuntuvan olevan vähän normaalista poikkeavia, mutta toimii kyllä normaalia paremmin. Mulla tämä on boosteri, missä on boostaukseen tosi toimiva eq ja samalla saa lisättyä gainia reilusti. Ja tykkään myös gainin rakenteesta. En tiedä, onko tästä kaikkiin mahdollisiin od-tarpeisiin, mutta ainakin tietyissä hommissa ehdottomasti kokeilemisen arvoinen purkki. Eikä hintakaan ole mahdoton.
 
Tähän asti kokemuksia vain kotivolumelta (joka sekään ei ole mikään kerrostalovola), mutta uskoisin tuon toimivan vähintään yhtä hyvin keikallakin.

Laulava Kylätohtori: Mad Professorin Royal Blue OD on kyllä verraton peli. Tosi hyvä eq ja gainia riittää kunnon soolosoundiin puhtaankin vahvarin päälle. Lisäksi se oikeasti toimii, jos haluaa polkaista puhtaalta kunnon liidisoundiin ilman, että vola nousee.
 
Iso suosikki tuo ielläkin. Proffalta on tulossa Matt Scofield -nimikkospedu (Supreme, os. Double Royal protovaiheessa). Siinä on ekana Royal Blue ja tokana tuunattu Simble. Tonefestissä teki vaikutuksen nokkela jalkakytkinoptio: joko riippumaton on/off molemmilla puolilla tai on/off ja a/b kytkimet. Kätevä lisä normituplabokseihin verrattuna.

Sarko: Eikun että millaisia soundeja kaipaat, mitä ääniä tarvitset. Tarvitko säröä? Viiveitä, tietynlaisia tilaefektejä? Väpätystä, muljutusta?
 
Aa juu. Varmaan ainaki joku clean boosti, blues tyyppinen särö, jotain modulaatioita ois kiva myös omistaa esim: phaseri ja vastaavaa.

Matias M: Aa juu. Varmaan ainaki joku clean boosti, blues tyyppinen särö, jotain modulaatioita ois kiva myös omistaa esim: phaseri ja vastaavaa.
 
Fulltone Plimsoul voisi olla aika hyvä Fenderin puhtaan kanavan päälle blues/bluesrock-tyyliin:
https://youtu.be/t-ssraJRz7E
 
Tuossa yllä olevassa videossa verrataan SuperSonicia ja Deluxe Reverbiä ryyditettynä Plimsoulilla.
 
Toinen mikä toimii on Wamplerin Plexi Drive tai Plexi Drive deluxe. Mulla oli sekä Plimsoul, että Plexi Drive Fenderin Supersonicin kanssa ja taisipa molemmilla saada suunnilleen saman soundin puhtaan kanavan päälle kuin mitä SuperSonicin särökanavallakin. Hyviä pedaaleja molemmat.
 
Tuossa vielä Plexi Drive Deluxe ja Plexi Drive&TS808: https://www.youtube.com/watch?v=osw5KIktlrg

Matias M: Aa juu. Varmaan ainaki joku clean boosti, blues tyyppinen särö, jotain modulaatioita ois kiva myös omistaa esim: phaseri ja vastaavaa.
 
Super Hard-On tai Seymour Duncan Pickup Booster clean boostiksi, Boss BD-2 tai joku Tube Screamer -henkinen honotin bluesi_hommiin ja phaseriksi EHX Small Stone. Ehkä kuitenkin tremolo vois olla bluesihommiin tolkumpi? Ota molemmat. Mulla on FYA Customsin Phaser, joka perustuu Small Stonen ykkösversioon. Välittömät kokaiinirokkimuljut ja psykedeliat irtoaa.

Laulava Kylätohtori: Mad Professorin Royal Blue OD on kyllä verraton peli.
 
Amen. Toimii niin talossa kuin puutarhassakin. Kuten totesit, toimiva eq ja pelittää myös boostaajana.