Studiotyöskentely ›

Olisi kiva kuulla teidän näkemyksiä ja aiheen sisäistä keskustelua siitä, mitä virheitä aloittavat miksaajat tekevät. Oletko itse sortunut virheisiin ja millaisiin? Aloitetaan keskustelu miksausvirheistä. Kyllä, tiedän että jokainen kappale sisältää ennakkoluulotonta kokeilua ja soundin hakua mutta sellaiset selkeät >virheet

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että hommaa aloittaessa miksasi muutaman biisin pelkästään kuulokkeet päässä. Ei näin.. balanssi oli aivan miten sattuu, kun lopulta kappaleen töräytti kaiuttimista. Tottakai kipaleen oli vielä ehtinyt julkaista sen kummemmin miettimättä.
 
Jos haluaa saada hyvää jälkeä, kuuntelee kappaletta eri kuulokkeilla, stereoilla, autossa jne.

Olen täysamatööri, josta syystä amatöörin virheet ovat hyvässä muistissa (ja välillä vielä käytössäkin :o)
 
Kaikkein yleisin perusvirhe hommia aloitettaessa lienee se, että luullaan kappaleen volyymitason/loudnessin ("kaupallisen tason") tulevan volyymisäätimestä. Ihmetellään, kun biisi on niin hiljainen kaupallisiin tuotteisiin verrattuna, vaikka mittarit käyvät punaisella. Toimivat keinot: Sovituksen harkinta/ Volyymiautomaatio/EQ / kompressointi (raitakohtainen ja projektikohtainen)/ limiterin käyttö.
 
Tosin, äänen tason viimeistely tapahtuu tietysti masteroidessa, eikä perusmiksauksessa tulekaan pyrkiä lopulliseen volyymiin. Raitakohtainen volyymiautomaatio, EQ ja kompressointi on kuitenkin hoidettava ennen masterointia.
 
Usein myös yliarvioidaan se, millaisia määriä matalia ääniä tarvitaan tukevan botnen rakentamiseksi. Miksataan sellaisilla kaiuttimilla/sellaisessa huoneessa, ettei todellinen soundi kuulu, ja päädytään tuotokseen, joka muissa kuunteluympäristöissä on kuuntelukelvotonta kuminaa. Kannattaa vertailla kaupallisten äänitysten ja omien tuotosten EQ-käyriä keskenään taajuusplugareilla (esim. Voxengo SPAN, hyvä ja ilmainen)
Tähän liittyy myös se, että "turhat" matalat äänet lisäävät volyymitasoa (vievät mittareita punaiselle) vaikkeivät juurikaan kuulu tai tuo biisiin mitään hyödyllistä.
Esim. pianon matalat äänet/vasen käsi ja basso lyövät usein toisiaan korville, yhdistyvät mössöksi, ja tila on annettava jommallekummalle.
 
Monet dance/hiphop/mitänäitäon -tuottajat, kertovat asettavansa master-raidalle EQ-leikkurin n. 40 hertzin kohdalle. Leikkurin jyrkkyydestä riippuen sitä matalampaa sub-bassoa jää vielä mukaan, ja klubien yms. äänentoiston boosterit nostavat sen sitten ihan riittävästi kuuluviin. Jos työskentelee ei-niin-täydellisessä akustisessa ympäristössä, tuo on mielestäni aika hyvä lähtökohta aloittelijalle.

Miksaa kuuntelematta referenssejä. Liikaa bassohuminaa, liikaa kaikua, liika kaikkea.

Mokia:
 
Miksaus huonoilla kaiuttimilla ja huonossa akustiikassa.
 
Yleensä miksaukset ovat liian tumppusoundisia. Ei osata käyttää highpass-filttereitä.
 
Balanssi ja erottelevuus puuttuu.
 
Ei osata käyttää kompressoreita kunnolla.
 
Ei referenssejä käytössä.

Hinkkaa liikaa silloinkin kun ei tarvisi tehdä mitään. Näin ainaki minä.

Tässä jotain omia virheitä
 
- Tilan merkityksen aliarvoiminen miksatessa ja äänittäessä. Huono akustinen kitara kuolleessa tilassa jne..
 
- Nauhamallinnukset defaulttina kaikessa
 
- Numeroiden tuijottaminen (gain, ratio jne.)
 
- Liian varovainen eq:n käyttö
 
- Turha gaten käyttö etenkin rumpujen kanssa
 
- Solo nappi päällä hiominen
 
- Gearin hankkiminen parantaa maagisesti miksauksen laatua. Olis kiva kun olis yks massiivinen pullonkaula minkä poistamalla miksaukset siirtyisi heti ammattitasolle.
 
- Tutoriaalien ja ohjeiden mukainen "oikeaoppinen" tapa tehdä asioita sen sijaan että käyttää korviaan (uskaltaisko nostaa yli 6db yläpäätä, missä järjestykses kompura ja equ pitäis oikeasti olla.. :)
 
- Deadlinet projekteille

Ei ole virheitä, on vain onnellisia sattumia.

Luullaan että kakkapökäleestä saa hiottua timantin.

jossain koen ollut myös kaikua liian vähän.

telescope: Luullaan että kakkapökäleestä saa hiottua timantin.
 
On se mahdollista.

telescope: Luullaan että kakkapökäleestä saa hiottua timantin.
 
Siitä voi tehdä timantin muotoisen, ja oikeassa tunnelmassa se meneekin täydestä!

Yksi paha virhe on miksata musiikkia, jossa on itse laulajana. Ai että mistäkö tiedän...?

Tässähän näitä parhaita on jo tullutkin. Itellä oli lisäksi sellainen harhakuvitelma, että vain parhailla mahdollisilla vintagevehkeitä mallintavilla plugareilla on mahdollista saada hyvää aikaiseksi tai että niillä ainakin saa jotain mystistä mojoa aikaan mitä muuten ei saa. Aluksi kannattaisi opetella käyttämään niitä ihan DAW:in omia perustyökaluja, jotka suurimmaksi osaksi softissa on oikeasti todella hyviä. Toki jos rahaa piisaa niin voihan sitä ostella mitä vaan, muttei kyllä oikeasti tarvitse päästäkseen ihan loistaviin lopputuloksiin.
 
Sit toinen harha oli se, että kaikesta voi edioida kelpoisaa. Aika paljon pystyy tekemään, mutta kannattaa myös miettiä missä kohtaa olisi järkevää äänittää asiat uudelleen. Muutenkin siihen äänittämiseen kannattaa myös perehtyä ja ottaa se tosissaan. Mikään plugari tai vekotin ei lopulta tee paskasti äänitetystä asiasta edes lähelle yhtä hyvää, kuin että se olis alunperin äänitetty/soitettu/laulettu hyvin.

Mikael:
Sit toinen harha oli se, että kaikesta voi edioida kelpoisaa. Aika paljon pystyy tekemään, mutta kannattaa myös miettiä missä kohtaa olisi järkevää äänittää asiat uudelleen.
 
Tämä, on koettu niin monta kertaa. Kyllä se on monesti helpompaa suosiolla soittaa/laulaa/äänittää uusiksi kuin käyttää aikaa korjailun yrityksiin. Paitsi tietysti jos nimenomaan opettelee sitä korjaamista ja säätämistä.

Mikael: Tässähän näitä parhaita on jo tullutkin. Itellä oli lisäksi sellainen harhakuvitelma, että vain parhailla mahdollisilla vintagevehkeitä mallintavilla plugareilla on mahdollista saada hyvää aikaiseksi tai että niillä ainakin saa jotain mystistä mojoa aikaan mitä muuten ei saa. Aluksi kannattaisi opetella käyttämään niitä ihan DAW:in omia perustyökaluja, jotka suurimmaksi osaksi softissa on oikeasti todella hyviä. Toki jos rahaa piisaa niin voihan sitä ostella mitä vaan, muttei kyllä oikeasti tarvitse päästäkseen ihan loistaviin lopputuloksiin.
 
Niinpä. Nippelihulluus, kaikissa eri vivahteissaan, lienee yksi yleisimmistä taudeista näissä harrastuksissa. Vaikka perustasoinen DAW tarjoaa moninkertaisesti ne mahdollisuudet, mitä 60-70 -lukujen huippustudioissa oli, kuvitellaan sitkeästi, että jossain on joku vimpain (jonka saa alle viidelläkympillä), joka tekee minustakin ammattilaisen ilman vuosien harjoittelua. Tai ilman, että muokkaan äänitystilani kelvolliseksi tai hankin yhden kunnon mikrofonin. Tai saa vanhan vanerilandolan kuulostamaan 3000€:n Martinilta.
Se on niin ihana illuusio!

Mikael: Tässähän näitä parhaita on jo tullutkin. Itellä oli lisäksi sellainen harhakuvitelma, että vain parhailla mahdollisilla vintagevehkeitä mallintavilla plugareilla on mahdollista saada hyvää aikaiseksi tai että niillä ainakin saa jotain mystistä mojoa aikaan mitä muuten ei saa. Aluksi kannattaisi opetella käyttämään niitä ihan DAW:in omia perustyökaluja, jotka suurimmaksi osaksi softissa on oikeasti todella hyviä. Toki jos rahaa piisaa niin voihan sitä ostella mitä vaan, muttei kyllä oikeasti tarvitse päästäkseen ihan loistaviin lopputuloksiin.
 
Pätee hyvin moneen ja ihan eqvalisaattoreista lähtien. Mulle on ollut aina mysteeri miten niitä on niin pirusti erilaisia. Kompuroita myös. Toki niissä on eroja, mutta monet perusvehkeet riittää mainiosti.

Äänitetään huonosti "jotain" ja uskotaan että työkaluilla saadaan korjattua jälkikäteen kaikki täydelliseksi. Tai ei sisäistetä, että hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi on olemassa tietty marssijärjestys, josta ei voi poiketa:
 
A: Hyvä biisi
B: Hyvä soittosuoritus
C: Hyvä miksaus
 
Kohta A voi pelastaa kohdat B ja C, mutta B ja C ei voi pelastaa kohtaa A.

Samaa mieltä Groovin kanssa.
 
Kohdan A ja B väliin itse sijoittaisin omaksi kohdakseen Sovituksen, vaikka uskoisin että Groovilla kohta A sisältää jo sen. Sovitus on kuitenkin etenkin miksauksen kannalta hyvin olennainen asia, ikäänkuin esimiksaus :)
 
Samoin B:n ja C:n väliin tai B:n kanssa rinnan asettaisin asian: Äänitys.