Kitarat: kitarakamat ›

Kitaran rakenteeseen perustuva luokitus
 
Kitaroita on mahdollista luokitella eri perustein. Perusteeksi voidaan ottaa vaikkapa rakenne, sähköiset piirteet tai käyttöyhteys (esim. kitara on tarkoitettu soitettavaksi aina sähköisesti vahvistettuna).
 
Esimerkiksi joku voi määritellä täysin onttokoppaisen kitaran (esim. ES-175) puoliakustiseksi, koska kitarassa on sähkömagneettiset mikrofonit. Tai joku voi ajatella, että thinline-kitara on sähkökitara, johon on haluttu onttokoppaisen kitaran soundia joko tekemällä ontot kaikukammiot sivulle (esim. 335-malliset kitarat) tai tekemällä ohut täysin ontto koppa (esim. ES-330).
 
Tämä kaikki on ihan okei, ja on tavallaan myös hienoa, että on monenlaisia käytäntöjä. Ongelmia seuraa kuitenkin helposti siitä, että termit saattavat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joku esimerkiksi voi määrittellä ES-330 -mallin elektroakustiseksi kitaraksi ja joku toinen taas puoliakustiseksi.
 
Jos vaikkapa jälkimmäinen laittaa kitaran myyntiin muusikoiden.net -palstalle, ja ensinmainittu olisi kiinnostunut ostamaan juuri tuollaisen kitaran, mutta käyttää sitä etsiessään vain hakusanaa "elektroakustinen", jää myytävä kitara löytymättä.
 
Käsitteiden selkeyttämiseksi ehdotan yksinkertaista kitaran rakenteeseen perustuvaa kitaran luokitusta, joka perustuu Hornbostel-Sachsin luomaan soitinluokitusjärjestelmään (Hornbostel-Sachista lisää myöhemmin):
 
KITARAN RAKENTEESEEN PERUSTUVA LUOKITUS
(Sulkeiden sisällä on alan englanninkielisiä termejä selkiyttämässä luokitusta.)
 
- Akustinen kitara = Tähän luokkaan kuuluvat myös mikittämättömät kaarevankantiset (archtop) onttokoppaiset (hollow body) kitarat.
 
- Elektroakustinen kitara = akustinen kitara, jossa on joko piezo- tai sähkömagneettimikitys tai dynaaminen tai kondensaattorimikitys kiinnitettynä kiinteästi kitaran rakenteeseen, esimerkiksi kaikuaukon/-aukkojen sisään. Tähän luokkaan kuuluvat myös mikitetyt kaarevankantiset (archtop) onttokoppaiset (hollow body) kitarat (esim. ES-175), ja myös thinline-kitarat (esim. ES-330, Epiphone Casino), mikäli niiden kaikukoppa on täysin ontto.
 
- Puoliakustinen kitara = soittimessa ei ole varsinaista (onttoa) kaikukoppaa, vaan siinä on joko
a) palkki keskellä ja palkin sivuille asennettu kaikukammiot (esim. ES-335) tai
b) umpipuuhun kammioitu kaikukoppa (chambered) erikseen asennetulla etu- tai takakannella (esim. Gibson Les Paul chambered, Gibson Midtown, Carvin Holdsworth model chambered).
 
- Sähkökitara = umpipuinen kaikukoppa, jossa on sähkömagneettiset mikrofonit (esim. Telecaster, Les Paul), ja jossa voi olla lisäksi myös piezo-mikrofonit.
 
Huomio:
-Esittämäni luokittelun mukaan stratocaster-kitaraa voi näemmä pitää sähkökitarana ja puoliakustisena, koska siinä on "puolikammiointi" ja muovinen "puolikansi".
 
HORNBOSTEL-SACHSIN SOITINLUOKITUSJÄRJESTELMÄ
Hornbostel-Sachsin soitinluokitus on ensimmäisen kerran julkaistu 1914 nimellä "Systematik der Musikinstumente. En Versuch". Suomeksi luokituksen käänsi Timo Leisiö, ja se julkaistiin Musiikki-lehden numerossa 1-4, 1974.
 
Hornbostel-Sachsen luokitus on edelleen musiikintutkijoiden ja museoiden käyttämä luokitus. Sitä on kuitenkin kehitetty muun muassa täydentämällä elektrofonien (sähkösoitinten) luokkaa.
 
Hornbostel-Sachsen luokitusjärjestelmässä kitaran kannalta tärkeä pääluokka on 3 Kordofonit. Luokituksessa kitara kuuluu alaluokkaan 312.322 Kaulalaatikkoluutut.
 
Alla on nähtävissä kordofonien luokittelu ja kunkin luokan määrittely Leisiön suomennoksen mukaisin käsittein:
 
3 Kordonit = Kiinteiden tukipisteiden väliin on pingogettu yksi tai useampia kieli.
 
32 Kiinteärakenteiset kordofonit = Soitin rakentuu niin elimellisesti yhteen liiteitystä kielirungosta ja kaikupohjasta, ettei niitä voida erottaa toisistaan soittolaitteistoa tuhoamatta.
 
321 Luutut = Kielistä muodostuva taso on yhdensuuntainen kaikukannen kanssa.
 
321.3 Varsiluutut = Kielirunkona on yksi ainoa varsi. Satunnaiset lisavarret (kuten esim. intialaisessa prasarini vinassa) jatetaan vaille huomiota. Varsiluuttuihin lasketaan myos sellaiset luutut, joiden kielet jakautuvat monen varren osalle (kuten harpolyyrassa), seka sellaiset, joissa kamana on vain koriste (kuten lyyrakitarassa).
 
321.22 Kaulaluutut = Varsi on kiinnitetty kaulanomaisesti kaikupohjaan tai se on siita kaulanomaisesti veistetty.
 
321.322 Laatikkoluutut eli laatikkokitarat = Kitara, viulu, gamba, jne. (Huom! Ne luutut, joiden runko on rakennettu maljamaiseksi, kuuluvat maljaluuttuihin, esim. balalaikka ja mandoliini.)
 
LISÄTIETOA (Wikipediatasoista:
Soitinluokitus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soitinluokitus
 
Hornbosttel-Sachs -luokitusjärjestelmä (englanninkielellä)
https://en.wikipedia.org/wiki/Hornbostel%E2%80%93Sachs
 
Lista Hornbostel-Sach -luokitusjärjestelmän luokan 321.322 -soittimista
https://en.wikipedia.org/wiki/List_ … by_Hornbostel-Sachs_number:_321.322
 
Kordofonien lista Hornbostel-Sachs -järjestelmän numeroinnin mukaan (englanniksi):
https://en.wikipedia.org/wiki/List_ … tel%E2%80%93Sachs_number#Lutes_(321)
 
Ks. kohta 321.322, jossa on soittimet luokitellaan alaryhmiin (alla on vain valikoima):
321.322 Laatikkoluutut
-Banjo
-Kitara
--Akustinen
---Barokkikitara
---Klassinen kitara
---Flamencokitara
---Harppukitara
---Teräskielinen
----Onttokoppainen (archtop)
----Resonaattorikitara
--Sähkökitara
---Kammioitu
---Elektroakustinen (electric-acoustic)
---Puoliakustinen (semi-holloew)
-Viuluperhe
--Kontrabasso
--Sello
--Alttoviulu
--Viulu

Tästä oli keskustelua tällä palstalla jokunen vuosi sitten.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10686655#p10686655
 

_
 
semi-acoustic = puoliakustinen
hollowbody electric = kaikukoppainen sähkökitara
semi-hollowbody = puoli-kaikukoppainen sähkökitara
thinline electric = thinline
 
semi-hollowbody ei ole sama kuin puoliakustinen kitara. Olen tosin huomannut että joissakin yhteyksissä tuota nimitystä käytetään, ja mikäs siinä, mutta puoliakustinen tarkoittaa yleisemmin myös ihan noita tavallisia hollowbodyjä.
 
Elektro-akustinen ei mielestäni ole kitaratyyppi. Se on akustinen kitara, jossa on mikrofoneja.

On vähän pölhöä että puoliakustisiin on koko akustinen-sanaa sotkettu ollenkaan. Eihän kukaan niitä käytä akustisessa soitossa. Onttokoppainen sähkökitara -nimitys olisi loogisempi.

Näinhän se voisi mennä. Asiaa on varmasti tutkittu ja noihin luokituksiin on järkevät perusteet sellaisissa ympäristöissä joissa tarkka luokittelu on tarkoituksenmukaista. Käytännössä tämä luokittelu kuitenkin on "Sääntö-suomi" ajattelua eikä se tule toteutumaan vaikka se sidotaan pakolliseksi aineeksi peruskoulun oppimäärään.
Jokaisella on oma näkemyksensä ja tulkintansa. Kaupalliset tahot keksivät uusia termejä innovoidessaan vanhasta konseptista uusia tuotteita, tai "tuotteita"
Tämä on aika lailla vapaa foorumi ja joskus tuolla torin puolella on myytävänä Stradogastereitakin. Vapaus on rikkaus.

Kefiiri: On vähän pölhöä että puoliakustisiin on koko akustinen-sanaa sotkettu ollenkaan. Eihän kukaan niitä käytä akustisessa soitossa. Onttokoppainen sähkökitara -nimitys olisi loogisempi.
 
Nimitys on historiallinen. Varhaisimmissa sähkökitaroissa oli akustisena melko voimakas ääni, ja komppisoitossa akustinen ääni saattoi kuulua johonkin osaan yleisöä.

Mä itse kutsun hollowpodya (L5, ES175) akustiseksi sähkökitaraksi ja semihollowpodyä (ES335) puoliakustiseksi sähkökitaraksi. Elektroakkareiksi pruukaan kutsua noita tasakantisia akkareita joissa on jälkikäteen asennettu mikitys tai voihan se olla jo tehtaalla asennettu. Sen sijaan nykyisin on lukuisa määrä ratkaisuja joille ei oikein luontevaa nimeä tai luokkaa löydy tai ei keksi eikä ainakaan ole vakiintunut. Niitä pitää vaan kuvailla tai sitten nettiaikana voi viitata suoraan kitaran merkkiin ja malliin, niin jengi voi googlata että mistä puhutaan.
 
Minusta on hyvä käydä keskusteluja näistäkin asioista, mutta kieli on elävä ja vakiintuneet termit syntyy spontaanisti sen mukaan miten kieltä käytetään. Tätä foorumia lukiessa tulee myös mieleen, että vakiintunut termi akustiselle sähkökitaralle on "jazzloota", mikä onkin aika hyvä ja kuvaava nimitys ja kaikki heti tietää mistä puhutaan :-D . Lisäksi lankkukitara on ihan osuva ja vakiintunut termi, mutta se ei riitä koska lankutkin on jakautuneet vielä hevikirveisiin ja aikuisten kitaroihin :-D .
 
Meinaan vaan, että ihmisiä on aika paha käskeä käyttämään kieltä jollakin tietyllä tavalla, vaan ihmiset tuppaa sinnikkäästi käyttämään niitä sanoja joita on tottunut käyttämään tai mitkä mukavasti sopii tilanteeseen. Mulle ja juccizelle "talla" pysyy sinnikkäästi "tallana" vaikka hirmu moni näkyy kutsuvan sitä alasatulaksi ja sitten on tietenkin tämä englantia puheessaan viljelevät, jotka kai .......

GiovanniDiRondo: Nimitys on historiallinen. Varhaisimmissa sähkökitaroissa oli akustisena melko voimakas ääni, ja komppisoitossa akustinen ääni saattoi kuulua johonkin osaan yleisöä.
 
Se kitara on suunniteltu akustiseksi eikä tarvitse mikrofonia lainkaan. Eli kitaraa voi käyttää ihan hyvin akustisena niin halutessaan ja vielä tänäpäivänä niitä on saatavana ilman mikrofonia. Eli ne varhaiset sähkökitarat olivat akustisisa orkesterikitaroita, joihin vaan lisättiin mikrofoni. Sen jälkeen alkoi kehitys kohti lankkukitaroita kun ymmärrettiin että se kopan sointi itseasiassa huonontaa sähköistä sointia, koska se magnaattimikrofoni rekisteröi vain kielen värinän. Ensin se lankku lisättiin sinne kopan sisälle jolloin syntyi puoliaksutinen ES335 ja lopulta jätettiin se koppa kokonaan pois siitä lankun ympäriltä.
 
E: tai siis ei se akustisuus huononna sitä sointia, vaan lyhentää sustainia. Eihän niitä enää käytettäisi jos sointi olisi huono, mutta niitä käytetään joten se lyhyt sustaini on ihan haettu ominaisuus niissä kitaroissa. Lankkukitaroita alettiin kehittää pitkän sustainin toivossa ja siinä ohessa se rakenne poisti kierto-ongelman, joka kai on muuttunut ongelmaksi vasta vahvistinten suurentuessa ja soundi-ihanteen muuttuessa (ei se ääni Wes Mongomerylla näyttänyt kiertävän vaikka soitti akustista sähkökitaraa ison Fender vahvistimen läpi).

En tiedä selkiyttääkö vai hankaloittaako tuo aloitus tilannetta...
Kieli elää, teorialla pakkaa olemaan viive käytäntöön nähden, ja kaiken lisäksi fakkisanasto on myös kikka jolla erottaudutaan normaalista.
 
PS:
PerusStraton mikkikolot (ja pleksi) ei ole sitä mitä minä ymmärrän chambered-termillä. Stratossa kolo tekee tilaa kilkkeille, chambered-kitarassa kolon perusidea on painonsäästö tai jokin etsitty soundi. ThinlineStratot sitten erikseen.
Ja tuo seinällä roikkuva Harmony vm. 1964 on omissa mielikuvissa aina vaan akustinen archtop, vaikka seppä siihen mikin 2010-luvulla laittoikin.
;)

Tämmöistä tämä on... en osaa pitää jatsilootia puoliakustisina, kun koppa on paksu...
Vaikka sitähän ne ovat. Mulle puoliakustinen on aina litteä kuten 335. Vaikka nimitys silloin onkin epälooginen. Lopetan täältä tähän :)

Kefiiri: Tämmöistä tämä on... en osaa pitää jatsilootia puoliakustisina, kun koppa on paksu...
Vaikka sitähän ne ovat. Mulle puoliakustinen on aina litteä kuten 335. Vaikka nimitys silloin onkin epälooginen. Lopetan täältä tähän :)
 
No miksi ihmiset eivät saisi käyttää kieltä kuten parhaaksi katsovat? jotenkin olin aistivinani kritiikin kommentissasi?

312.322 Kaulalaatikkoluutut, yläluokka kordofonit
 
Tää on hyvä, pidetään tämä.

hallu: No miksi ihmiset eivät saisi käyttää kieltä kuten parhaaksi katsovat? jotenkin olin aistivinani kritiikin kommentissasi?
 
No pitäisihän kielen olla täsmällistä! Tai siis tarvittaessa saisi olla käytettävissä täsmälliset ilmaisut. Esimerkiksi hermostun aina kun elektroakustisista puhutaan puoliakustisina, vaikka sekin tavallaan on oikein.
 
Lupasin jo lopettaa, mutta sait houkuteltua takaisin!

Kefiiri: No pitäisihän kielen olla täsmällistä! Tai siis tarvittaessa saisi olla käytettävissä täsmälliset ilmaisut. Esimerkiksi hermostun aina kun elektroakustisista puhutaan puoliakustisina, vaikka sekin tavallaan on oikein.
 
Lupasin jo lopettaa, mutta sait houkuteltua takaisin!
 
Älä hermostu, en tarkoittanut ärsyttää. Mä itse ajattelen, että kieli on elävä olento joka muokkautuu ympäröivään maailmaan sopivaksi ja siksi se on aina vähän liikkuva maali.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, että kielen pitäisi olla täsmällistä ja joissakin yhteyksissä se on suorastaan elintärkeää (vaikkapa tiede), mutta käyttöielen pitäisi pystyä ilmaisemaan myös epätäsmällisiä ilmiöitä (kuten vaikkapa kitaroiden rakenteelliset erot ;-) ), niin tarpeettoman tiukat käsitteen määrittelyt tuppaavat jäykistämään sen arkikäyttöön epäkäytännölliseksi.
 
Sitten on tietenkin nämä kulttuuriset pyrkimykset edistää kansallista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta korostamalla yhteisen oman kielen eroja muihin kieliin. Aikanaan kaikille mahdollisille termeille haluttiin suomenkieliset vastineet mikä johti kyllä riemastuttaviin lopputulemiin. Keksittiin mm. että auto onkin hyrysysy (mitä ei edes applen oikoluku tunnistanut :-D ) tai mikroskooppi onkin hitutähystin :-D . Minusta ne ovat kylläkin kieltä rikastuttavia aarteita, mutta eivätpä vaan ole vakiintuneet arkikäyttöön.
 
Kyllä minulle sopii että akustisen sähkökitaran nimestä poistetaan etuliite "akustinen" tai mitä nyt sitten keksitäänkään, mutta se että me edes keskustellaan näistä termeistä, kertoo ettei ne ole kovin vakiintuneita. Lisäksi kitarat on onneksi edelleen yhtä eläväisiä kuin kielikin eli koko ajan tulee uusia kitarainnovaatioita joille ei ole nimeä. Tällaisessa tilanteessa tiukka käsitemäärittely voi johtaa helposti tahattomaan omaan jalkaan ampumiseen.

K. Kitarat
. K.1. Akustiset
. . K.2.1. Matalajännityksiset (nailonkieliset)
. . K.2.2. Teräskieliset
. . . K.2.2.1. Tasakantiset
. . . K.2.2.2. Kaarevakantiset
. K.2. Sähkökitarat
. . K.2.1. Onttokoppaiset
. . K.2.2. Puolionttokoppaiset
. . K.2.3. Kaikukammiolliset
. . K.2.4. Umpirunkoiset

 
Tällainen se luokittelu noin suunnilleen on
 
Suomeksi vastaavat termit:
 
K. Kitarat
. K.1. Akustiset
. . K.2.1. Klasarit
. . K.2.2. Teräskieliset
. . . K.2.2.1. Flat-topit
. . . K.2.2.2. Orkesterikitarat
. K.2. Sähkökitarat
. . K.2.1. Jatsilootat
. . K.2.2. Essi, dotti ja mitä niitä on
. . K.2.3. Thinline
. . K.2.4. Lankkukitarat
 
Jatsiloota voi olla sama kuin orkesterikitara, jossa on sähkökitaramikki.
Elektro-akustinen voi olla joko klasari tai teräskielinen.

Otsikoiden, joissa HUUDETAAN, pitäisi johtaa automaattiseen kirjoituskieltoon. Sattuu silmiin ja aivoihin.
 
Akustiset kitarat, joihin saa piuhan kiinni, eivät ole puoliakustisia, vaan elektroakustisia tai sitten puhutaan vain akustisista, joissa on jokin mikkisysteemi. Suomen kielessä puoliakustiset kitarat ovat vakiintuneet tarkoittamaan erityisesti näitä 335-tyyppisiä, osittain onttoja sähkökitaroita, joissa on keskipalkki ja/tai f-aukot tai sitten ei, mutta joita kuitenkin käytetään nimenomaan sähkökitaran tavoin, ts. vahvistimen kera, ei sellaisenaan. Esim. Les Paul Elegant saattaisi mennä puoliakustisesta, koska on suurelta osin ontto, vaikka siinä ei f-aukkoja olekaan. Les Paul Bantam/Florentine on sitten muuten sama, mutta f-aukkojen kera.
 
Olen valmis em. määritelmästä johtuen kutsumaan myös ES-175:iä ja muita läskimpiä kitaroita puoliakustisiksi, joskin selventävänä lisämääreenä voidaan tarvittaessa käyttää vaikkapa termiä "paksukoppainen" tai "jazzkitara", joskin jälkimmäisen kanssa on oltava varovainen, sillä tunnetusti ES-175:llä on soitettu paljon muutakin kuin jazzia. Luultavasti myös monet Rickenbackerit (esim. 330 ja muut osittain ontot mallit) sekä useat Gretschit olisi syytä lukea puoliakustisiksi, mikäli halutaan säilyttää johdonmukaisuus.
 
Tokihan sitten on kaikenlaisia välimallin ratkaisuja, joista on hankalampi sanoa, miksikä niitä kutsuisi.

GiovanniDiRondo: K. Kitarat
. K.1. Akustiset
. . K.2.1. Matalajännityksiset (nailonkieliset)
. . K.2.2. Teräskieliset
. . . K.2.2.1. Tasakantiset
. . . K.2.2.2. Kaarevakantiset
. K.2. Sähkökitarat
. . K.2.1. Onttokoppaiset
. . K.2.2. Puolionttokoppaiset
. . K.2.3. Kaikukammiolliset
. . K.2.4. Umpirunkoiset

 
Tällainen se luokittelu noin suunnilleen on
 
Suomeksi vastaavat termit, oikaistu versio:
K. Kitarat
. K.1. Kitarat
. . K.2.1. Kitarat
. . K.2.2. Kitarat
. . . K.2.2.1. Kitarat
. . . K.2.2.2. Kitarat
. K.2. Kitarat
. . K.2.1. Kitarat
. . K.2.2. Kitarat
. . K.2.3. Kitarat
. . K.2.4. Kitarat

toni.honkala:
-Esittämäni luokittelun mukaan stratocaster-kitaraa voi näemmä pitää sähkökitarana ja puoliakustisena, koska siinä on "puolikammiointi" ja muovinen "puolikansi".
 
Hornbostel-Sachsin soitinluokitus on ensimmäisen kerran julkaistu 1914 nimellä "Systematik der Musikinstumente. En Versuch"
 
Ensimmäiset lankkukitarat vielä 1914 keksimättä. Miten tuota luokittelua voi soveltaa sen jälkeen rakennettuihin kitaroihin ? Kaikissa sähkökitaroissa on jotain pleksillä peitettyjä "kammioita" potikoita varten.

Little Savage: Ensimmäiset lankkukitarat vielä 1914 keksimättä. Miten tuota luokittelua voi soveltaa sen jälkeen rakennettuihin kitaroihin ? Kaikissa sähkökitaroissa on jotain pleksillä peitettyjä "kammioita" potikoita varten.
 
Mitä moisella luokituksella ylipäätään tehdään kun kaikki tai ainakin suurin osa alan harrastajista/ammattilaisista tietävät mitä peruskitaramallit ovat ja mikä niiden rakenne on.
Eil iene suuri yllätys että topicin aloittaja on Opetustehtävissä musiikin tieto- ja teoria-aineiden, musiikkiteknologian sekä kitaran- ja bassonsoiton aloilla. Keikkailua satunnaisesti.
 
Enemmän keikkaa, turhat pähkäilyt ja opetukset sinne siviiliammatin puolelle niin hyvä tulee.

Alla on muutamia tarkennuksia ja ajatuksia.
 
Huomio!
 
Ennen kuin kirjoitat kommentteja, pyydän että
1) luet molemmat kirjoitukseni ajatuksella ja riittävän tarkasti, että tiedät mitä minä olen kirjoittanut ja mitä kohtia sinä aiot kommentoida
 
2) kommentoi asiasisältöä ottaen huomioon, mitä siitä olen kirjoittanut ja mitä siitä muut ovat jo kommentoineet
 
3) jätät henkilöön kohdistuvat kommentit pois, vaikka kuinka harmittaisi. Sellaiset kommentit ovat muotoa argumentum ad hominum, joka on eräs klassisista argumentaatiovirheistä: kommentti ei kohdistu itse asiaan vaan asian esittäneeseen henkilöön.
 
=Muutamia tarkennuksia ja ajatuksia=
 
1) Luokitusten moninaisuus
 
Ehdottamani luokitus on vain yksi tapa jäsentää kitaroita. Se ei välttämättä sulje pois muita tapoja. Aurinkoakin voi katsoa erilaisten aurinkolasien läpi. Aurinko on silti aina sama; ja kaikki tavat katsoa ovat "oikeita". Mutta on mahdollista kysyä, ovatko ne kaikki yhtä järkeviä ja käyttökelpoisia.
 
2) Rakenteeseen perustuva luokitus
 
Ehdottamani luokitus perustuu kitaran rakenteeseen (tämä käy ilmi jo viestiketjun otsikosta!). Se ei perustu esimerkiksi käyttöyhteyteen. Tällöin se, että historiallisesti lankku-/umpipuukoppaisiin sähkökitaroihin haluttiin akustisempaa soundia tekemällä sivuontelot ei muuta sitä asiaa, että soitin on esittämässäni rakenneluokituksessa rakenteeltaan puoliakustinen.
 
3) Hornbostel-Sachs luokitusjärjestelmä
 
Hornbostel-Sachsin luokittelu perustuu ammattilaisten tekemään systemaattiseen ja globaalisti ihmiskunnan soittimet luokittelevaan työhön. Se ei perustu meidän yksittäisten "tavallisten" ihmisten, muusikoiden, musiikkitoimittajien, kitarakirjailijoiden ja yksittäisten soitinrakentajien omissa usein länsimaisen pop-/rock-kitarakulttuurien kuplissa muodostuneisiin mutu-tuntumiin. Esimerkiksi museoissa soittimien luokitukset seuraavat yleensä tätä Hornbostel-Sachs -luokitusta.
 
4) Luokittelemisen mittakaava
 
Kitaran luokittelusta puhuttaessa on hyvä ottaa huomioon myös mittakaava. Hornbostel-Sachsin luokitusjärjestelmässä kitara on vain yksi edustaja alaluokassa 321.322. Kitaralle voidaan rakentaa kuitenkin myös omat alaluokkansa (321.322.1 Akustinen kitara, 321.322.2 Lankkukitara, jne.).
 
Voi kysyä perusteita sille, millä luokitustasolla olisi riittävä tarkkuus puhua kitaroista (tämä riippuu tietenkin siitä, missä yhteydessä ja keiden kanssa puhutaan).
 
Joillekin riittävä taso on 321.322 Laatikkokaulaluutut (sis. kitaran lisäksi myös banjon ja viuluperheen), ja joku toinen taas haluaa tarkastella asiaa tarkemmassa alakategoriassa kitara. Tästä tarkemmasta luokittelemisesta mekin tässä ketjussa puhumme.
 
Jos ylipäätään emme halua määritellä tarkemmin, voisimme samantien vain puhua vaikka laatikkokaulaluutuista tai hieman tarkemmin kitarasta, jos emme halua tarkoittaa banjoa tai viuluperhettä.
 
Jos taas haluamme määritellä kitaran tarkemmin - kuten nyt kuitenkin tässä ketjussa näyttäisimme tekevän -, on erikoista haluta pyrkiä kohti käsitteellistä epäselvyyttä.
 
5) Luokitusten tämänhetkinen sekavuus
 
Tässä keskusteluketjussa on tähän mennessä tullut ilmi, että monilla osallistujilla tuntuu olevan jonkinlainen luokittelu käytössään - tai ainakin mielipide luokittelemisesta.
 
Kitara voi luokitella erilaisin perustein, mitä työtä mekin tässä keskustelussa teemme. Kitaroiden luokittelu kitarateollisuudessa ja populaarikulttuurissa (valmistajat, kitaralehdet- ja kirjat (media ylipäätään), kauppiaat, muusikot, jne.) tuntuu olevan sekavaa sen tähden, että luokitellaan käyttäen erilaisia perusteita sekaisin keskenään. Esimerkiksi luokitellaan sekä rakenteen, sähköisyyden ja käyttöyhteyden perusteella (tämän mainitsin jo ensimmäisen viestini ihan alussa).
 
Jos esimerkiksi kitarat (ja soittimet ylipäätään) luokiteltaisiin vain vaikkapa äänen syntytavan mukaan, voisi pääluokkia olla akustiset ja sähköiset kitarat. Tällaisessa luokituksessa haasteena olisi se, että esimerkiksi sähköä tarvitsevilla mikeillä varustetusta umpikoppaisesta "lankkusähkökitarasta" lähtee myös akustinen ääni. Ääni vain on vaimea verrattuna niin sanottuun akustiseen kitaraan.
 
Viihde- ja soitinteollisuus, media yms. käyttävät koko ajan sekavaa terminologiaa kaikenlaisista asioista, myös kitaroista, ja sen asian kanssa on tärkeä oppia elämään.
 
Todennäköisesti meidän itse käyttämämme mutu-kategoriat ovat tällaisen teollisuuden, median ja kasvuympäristömme ihmiskontaktien aikaansaamia - eivät ne ole meidän "omiamme" vaan me olemme omaksuneet ne monesti kritiikittä (näin saattaa olla asia monien muidenkin käsityksiemmekin kanssa).
 
Niistä kuitenkin voi tulla meidän omiamme sitä kautta, että pohdimme ja perustelemme ne itsellemme ja muille. Tarvittaessa määrittelemme niitä uudelleen ja uudelleen, kun uusia asioita ilmenee tai kitarat muuttuvat.
 
(Nythän kitarat muuten ylipäätään ovat pääosin olleet samanlaisia noin 1950-luvulta lähtien, kun sähkökitaroiden ja puoliakustisten kitaroiden klassikkomallit kehitettiin; kitaristit ovat hyvin konservatiisia;-)).
 
6) Luokituksen tekemisen järkevyys
 
Esittämäni hahmotelma luokituksesta on vain yksi tapa luokitella kitaroita. Tämä luokittelu perustuu rakenteeseen, kuten jo aiemmin on käynyt ilmi. Tarkoituksenani ei ole yrittää "pakottaa" ketään käyttämään mitään luokitusjärjestelmää.
 
Halusin selvittää, miten ja millä perusteilla kitaroita luokitellaan, ja voisiko kitaroita luokitella jotenkin yksiselitteisesti tiettyjen periaatteiden (esim. rakenteen) mukaan.
 
Ehdottamani rakenne on mahdollisimman tarkkarajainen, jotta olisi selvää, mihin luokkaan mikäkin soitin kuuluu.
 
Tarkkarajaisten luokitusten ja termien käyttö ei rajoitu pelkästään tieteeseen, politiikkaan tai työelämään vaan se on vahvasti läsnä myös arkisessa kanssakäymisessä; parisuhteissa elävät ovat ehkä huomanneet tämän;-).
 
7) Kielen eläväisyys
 
Nykyään on vallalla ajatus, että kieli on elävä eikä sitä voi tai edes kannata pyrkiä liiaksi rajoittamaan. Tällainen linjaus on käsittääkseni muun muassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskusken kielitoimistolla, joka on yksi suomenkielen korkeimmista auktoriteeteista.
 
Kuten muutama kommentoija toi esiin, niin termistö aina näyttäisi elävän omaa elämäänsä meidän ihmisten arjessa, vaikka jotkut luokittelijat yrittäväisivätkin määritellä asioita. Se on ok homma, ja toimii tietenkin mainiosti, kun asiaa arvioidaan tietyissä arkisissa toimintaympäristöissä.
 
Kielen eläväisyys -argumentti ei kuitenkaan ole mikään peruste olla tekemättä tällaista kitaran luokitus- ja käsitteidenmäärittelytyötä. Nimittäin samalla logiikalla ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen (jos uskoo ilmastonmuutokseen) tai vaikkapa demokraattisen tasa-arvoisen yhteiskunnan edistäminen ja puolustaminen (jos uskoo sellaisen olevan haluttava asia) olisi turhaa, koska kuitenkin jossain joku (diktaattorit, oligarkit, monikansalliset suuryritykset, jne.) ei noudata sääntöjä ja tekee mitä haluaa.
 
Jos meillä jokaisella on omat sanat, käsitteet ja luokitukset, emme pysty keskustelemaan järkevästi keskenämme, koska emme ymmärrä, mitä toiset tarkoittavat. Jos kaikki käsitteemme ovat omanlaisiamme emme pystyisi mitenkään edes selittämään millään muillakaan termeillä kenellekään mitään.
 
Monipolvinen keskustelu on tietenkin sinällään rikastuttavaa ja luo elämäämme merkityksellisyyttä. Mutta on järkevää huolehtia myös yhteisestä käsitemaailmasta.
 
8) Säännöistä
 
Säännöt ylipäätään tuntuivat närästävän joitakin. Tällainen reagointi on ihan ok, ja se on tärkeää, jotta saadaan asioita ja omia käsityksiä pohdittavaksi ja ylipäätään "maailmaa muutetuksi".
 
Meillä Suomessa saa onneksi nykyään arvioida sääntöjä kriittisesti. Tämä on mahdollista, koska on olemassa SÄÄNTÖJÄ: ihmisoikeudet, sananvapaus, jne.
 
9) Pohdinta
 
Arkielämän kannalta oleellisinta kitaran luokittelussa taitaa lopulta olla hahmottaa käsitteiden ja luokittelutapojen moninaisuuksia, ja luovia niiden maailmassa sillä tavoin, että tulee ymmärretyksi ja itse ymmärtää. Tai tulee ainakin tunne siitä, että molemminpuolista ymmärrystä syntyy.