Kitarat: kitarakamat ›

Alla on muutamia tarkennuksia ja ajatuksia.
 
Huomio!
 
Ennen kuin kirjoitat kommentteja, pyydän että
1) luet molemmat kirjoitukseni ajatuksella ja riittävän tarkasti, että tiedät mitä minä olen kirjoittanut ja mitä kohtia sinä aiot kommentoida
 
2) kommentoi asiasisältöä ottaen huomioon, mitä siitä olen kirjoittanut ja mitä siitä muut ovat jo kommentoineet
 
3) jätät henkilöön kohdistuvat kommentit pois, vaikka kuinka harmittaisi. Sellaiset kommentit ovat muotoa argumentum ad hominum, joka on eräs klassisista argumentaatiovirheistä: kommentti ei kohdistu itse asiaan vaan asian esittäneeseen henkilöön.
 
=Muutamia tarkennuksia ja ajatuksia=
 
1) Luokitusten moninaisuus
 
Ehdottamani luokitus on vain yksi tapa jäsentää kitaroita. Se ei välttämättä sulje pois muita tapoja. Aurinkoakin voi katsoa erilaisten aurinkolasien läpi. Aurinko on silti aina sama; ja kaikki tavat katsoa ovat "oikeita". Mutta on mahdollista kysyä, ovatko ne kaikki yhtä järkeviä ja käyttökelpoisia.
 
2) Rakenteeseen perustuva luokitus
 
Ehdottamani luokitus perustuu kitaran rakenteeseen (tämä käy ilmi jo viestiketjun otsikosta!). Se ei perustu esimerkiksi käyttöyhteyteen. Tällöin se, että historiallisesti lankku-/umpipuukoppaisiin sähkökitaroihin haluttiin akustisempaa soundia tekemällä sivuontelot ei muuta sitä asiaa, että soitin on esittämässäni rakenneluokituksessa rakenteeltaan puoliakustinen.
 
3) Hornbostel-Sachs luokitusjärjestelmä
 
Hornbostel-Sachsin luokittelu perustuu ammattilaisten tekemään systemaattiseen ja globaalisti ihmiskunnan soittimet luokittelevaan työhön. Se ei perustu meidän yksittäisten "tavallisten" ihmisten, muusikoiden, musiikkitoimittajien, kitarakirjailijoiden ja yksittäisten soitinrakentajien omissa usein länsimaisen pop-/rock-kitarakulttuurien kuplissa muodostuneisiin mutu-tuntumiin. Esimerkiksi museoissa soittimien luokitukset seuraavat yleensä tätä Hornbostel-Sachs -luokitusta.
 
4) Luokittelemisen mittakaava
 
Kitaran luokittelusta puhuttaessa on hyvä ottaa huomioon myös mittakaava. Hornbostel-Sachsin luokitusjärjestelmässä kitara on vain yksi edustaja alaluokassa 321.322. Kitaralle voidaan rakentaa kuitenkin myös omat alaluokkansa (321.322.1 Akustinen kitara, 321.322.2 Lankkukitara, jne.).
 
Voi kysyä perusteita sille, millä luokitustasolla olisi riittävä tarkkuus puhua kitaroista (tämä riippuu tietenkin siitä, missä yhteydessä ja keiden kanssa puhutaan).
 
Joillekin riittävä taso on 321.322 Laatikkokaulaluutut (sis. kitaran lisäksi myös banjon ja viuluperheen), ja joku toinen taas haluaa tarkastella asiaa tarkemmassa alakategoriassa kitara. Tästä tarkemmasta luokittelemisesta mekin tässä ketjussa puhumme.
 
Jos ylipäätään emme halua määritellä tarkemmin, voisimme samantien vain puhua vaikka laatikkokaulaluutuista tai hieman tarkemmin kitarasta, jos emme halua tarkoittaa banjoa tai viuluperhettä.
 
Jos taas haluamme määritellä kitaran tarkemmin - kuten nyt kuitenkin tässä ketjussa näyttäisimme tekevän -, on erikoista haluta pyrkiä kohti käsitteellistä epäselvyyttä.
 
5) Luokitusten tämänhetkinen sekavuus
 
Tässä keskusteluketjussa on tähän mennessä tullut ilmi, että monilla osallistujilla tuntuu olevan jonkinlainen luokittelu käytössään - tai ainakin mielipide luokittelemisesta.
 
Kitara voi luokitella erilaisin perustein, mitä työtä mekin tässä keskustelussa teemme. Kitaroiden luokittelu kitarateollisuudessa ja populaarikulttuurissa (valmistajat, kitaralehdet- ja kirjat (media ylipäätään), kauppiaat, muusikot, jne.) tuntuu olevan sekavaa sen tähden, että luokitellaan käyttäen erilaisia perusteita sekaisin keskenään. Esimerkiksi luokitellaan sekä rakenteen, sähköisyyden ja käyttöyhteyden perusteella (tämän mainitsin jo ensimmäisen viestini ihan alussa).
 
Jos esimerkiksi kitarat (ja soittimet ylipäätään) luokiteltaisiin vain vaikkapa äänen syntytavan mukaan, voisi pääluokkia olla akustiset ja sähköiset kitarat. Tällaisessa luokituksessa haasteena olisi se, että esimerkiksi sähköä tarvitsevilla mikeillä varustetusta umpikoppaisesta "lankkusähkökitarasta" lähtee myös akustinen ääni. Ääni vain on vaimea verrattuna niin sanottuun akustiseen kitaraan.
 
Viihde- ja soitinteollisuus, media yms. käyttävät koko ajan sekavaa terminologiaa kaikenlaisista asioista, myös kitaroista, ja sen asian kanssa on tärkeä oppia elämään.
 
Todennäköisesti meidän itse käyttämämme mutu-kategoriat ovat tällaisen teollisuuden, median ja kasvuympäristömme ihmiskontaktien aikaansaamia - eivät ne ole meidän "omiamme" vaan me olemme omaksuneet ne monesti kritiikittä (näin saattaa olla asia monien muidenkin käsityksiemmekin kanssa).
 
Niistä kuitenkin voi tulla meidän omiamme sitä kautta, että pohdimme ja perustelemme ne itsellemme ja muille. Tarvittaessa määrittelemme niitä uudelleen ja uudelleen, kun uusia asioita ilmenee tai kitarat muuttuvat.
 
(Nythän kitarat muuten ylipäätään ovat pääosin olleet samanlaisia noin 1950-luvulta lähtien, kun sähkökitaroiden ja puoliakustisten kitaroiden klassikkomallit kehitettiin; kitaristit ovat hyvin konservatiisia;-)).
 
6) Luokituksen tekemisen järkevyys
 
Esittämäni hahmotelma luokituksesta on vain yksi tapa luokitella kitaroita. Tämä luokittelu perustuu rakenteeseen, kuten jo aiemmin on käynyt ilmi. Tarkoituksenani ei ole yrittää "pakottaa" ketään käyttämään mitään luokitusjärjestelmää.
 
Halusin selvittää, miten ja millä perusteilla kitaroita luokitellaan, ja voisiko kitaroita luokitella jotenkin yksiselitteisesti tiettyjen periaatteiden (esim. rakenteen) mukaan.
 
Ehdottamani rakenne on mahdollisimman tarkkarajainen, jotta olisi selvää, mihin luokkaan mikäkin soitin kuuluu.
 
Tarkkarajaisten luokitusten ja termien käyttö ei rajoitu pelkästään tieteeseen, politiikkaan tai työelämään vaan se on vahvasti läsnä myös arkisessa kanssakäymisessä; parisuhteissa elävät ovat ehkä huomanneet tämän;-).
 
7) Kielen eläväisyys
 
Nykyään on vallalla ajatus, että kieli on elävä eikä sitä voi tai edes kannata pyrkiä liiaksi rajoittamaan. Tällainen linjaus on käsittääkseni muun muassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskusken kielitoimistolla, joka on yksi suomenkielen korkeimmista auktoriteeteista.
 
Kuten muutama kommentoija toi esiin, niin termistö aina näyttäisi elävän omaa elämäänsä meidän ihmisten arjessa, vaikka jotkut luokittelijat yrittäväisivätkin määritellä asioita. Se on ok homma, ja toimii tietenkin mainiosti, kun asiaa arvioidaan tietyissä arkisissa toimintaympäristöissä.
 
Kielen eläväisyys -argumentti ei kuitenkaan ole mikään peruste olla tekemättä tällaista kitaran luokitus- ja käsitteidenmäärittelytyötä. Nimittäin samalla logiikalla ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen (jos uskoo ilmastonmuutokseen) tai vaikkapa demokraattisen tasa-arvoisen yhteiskunnan edistäminen ja puolustaminen (jos uskoo sellaisen olevan haluttava asia) olisi turhaa, koska kuitenkin jossain joku (diktaattorit, oligarkit, monikansalliset suuryritykset, jne.) ei noudata sääntöjä ja tekee mitä haluaa.
 
Jos meillä jokaisella on omat sanat, käsitteet ja luokitukset, emme pysty keskustelemaan järkevästi keskenämme, koska emme ymmärrä, mitä toiset tarkoittavat. Jos kaikki käsitteemme ovat omanlaisiamme emme pystyisi mitenkään edes selittämään millään muillakaan termeillä kenellekään mitään.
 
Monipolvinen keskustelu on tietenkin sinällään rikastuttavaa ja luo elämäämme merkityksellisyyttä. Mutta on järkevää huolehtia myös yhteisestä käsitemaailmasta.
 
8) Säännöistä
 
Säännöt ylipäätään tuntuivat närästävän joitakin. Tällainen reagointi on ihan ok, ja se on tärkeää, jotta saadaan asioita ja omia käsityksiä pohdittavaksi ja ylipäätään "maailmaa muutetuksi".
 
Meillä Suomessa saa onneksi nykyään arvioida sääntöjä kriittisesti. Tämä on mahdollista, koska on olemassa SÄÄNTÖJÄ: ihmisoikeudet, sananvapaus, jne.
 
9) Pohdinta
 
Arkielämän kannalta oleellisinta kitaran luokittelussa taitaa lopulta olla hahmottaa käsitteiden ja luokittelutapojen moninaisuuksia, ja luovia niiden maailmassa sillä tavoin, että tulee ymmärretyksi ja itse ymmärtää. Tai tulee ainakin tunne siitä, että molemminpuolista ymmärrystä syntyy.