Kitarat: kitarakamat ›

Aikalailla kyse on mielikuvista ja tietenkin musiikkityyliin liittyvistä käytännön asioista. Vaikka joku viimeiseen asti yrittäisi itsepetosta "onttokoppainenkin on allround -kitara" -jutuilla niin viimeistään tunnetaso on se mikä ratkaisee.
 
Nuoret ja miksei vanhemmatkin ostavat tietyntyyppisen kitaran koska haluavat samaistua kitarasankariinsa. Ja harvoin ne sankarit tulevat siltä suunnalta mihin isot onttokoppaiset pääosin yhdistetään eli jazz, rockabilly ja vanhempi blues.

IntriguingMan: Aikalailla kyse on mielikuvista ja tietenkin musiikkityyliin liittyvistä käytännön asioista. Vaikka joku viimeiseen asti yrittäisi itsepetosta "onttokoppainenkin on allround -kitara" -jutuilla niin viimeistään tunnetaso on se mikä ratkaisee.
 
Nuoret ja miksei vanhemmatkin ostavat tietyntyyppisen kitaran koska haluavat samaistua kitarasankariinsa. Ja harvoin ne sankarit tulevat siltä suunnalta mihin isot onttokoppaiset pääosin yhdistetään eli jazz, rockabilly ja vanhempi blues.
 
Olen samaa mieltä kanssasi, että tunnetaso ratkaisee. Siitä en voi olla samaa mieltä etteikö täysakustinen sähkökitara voisi olla joka paikan kitara sille, joka haluaa sitä sellaisena käyttää. Onhan noita nähty kevyessä musiikissa melkeinpä laidasta laitaan.
 
Enemmän minä näen itsepetoksena nostaa omat mieltymykset universaaleiksi totuuksiksi.

Onttokoppaisella menee suurinpiirtein kaikki "normaali" musiikki, mutta se mättömetalli on jo kierron kannalta ongelma. Toki asenne ratkaisee paljon. Sille tasolle ei kannata jäädä että en mä voi soittaa tätä ja tätä kun on vaan tällanen kitara. Maailma tarvitsee out-of-the-box -ajattelua.

IntriguingMan: Onttokoppaisella menee suurinpiirtein kaikki "normaali" musiikki, mutta se mättömetalli on jo kierron kannalta ongelma. Toki asenne ratkaisee paljon. Sille tasolle ei kannata jäädä että en mä voi soittaa tätä ja tätä kun on vaan tällanen kitara. Maailma tarvitsee out-of-the-box -ajattelua.
 
Juu mättömetallia pitää mättää huomattavasti vähemmillä säröillä kuin sitä yleensä mätetään;-). Koska säröä ei voi käyttää niin paljon, niin siinä pitää käyttää mielikuvitusta millä se puuttuva särö korvataan (okkultistisilla tatuoinneilla tai jotain), itse en tiedä kun en tunnelajityyppiä niin hyvin. Periaatteessa äärimmäinen särökitara hevissä on sellainen dogmi, että olisi kiinnostavaa nähdä miten sitä lähdettäisiin siitä musiikista riisumaan ja millä tavalla se uudistaisi hevillistä ilmaisua.
 
Äärimäisissä säröissä tietenkin kierto tulee ongelmaksi, mutta oman kokemukseni mukaan myös särösoundit alkavat puuroutua paljon lankkukitaroita aikaisemmin (en tiedä onko totta, vai olenko soittanut vain huonoja kitaroita). Gretschissähän on toisaalta ne TV Jonesin filtron mikit, joiden soundi yleensä kuulostaa aika erottelevalta ja kirkkaalta, mutta itselläni ei ole niistä omakohtaista kokemusta. Toinen ongelma on, että kaulat eivät ole näissä lähellekään kahta oktaavia eli tilut pitää soittaa matalampaa (tai virittää kitara korkeammalle).
 
Itseolen soittanut muutaman keikan rokkenrollia kaverin puoliakustisella ibanezilla kun omat kitarat oli aikanaan kanissa:-) kyllä se ihan hyvin toimi ja meitillä säröt pyöri siinä Eppu Normaali - AC/DC luokassa eli selkeästi säröä, mutta ei mitään mättöä.
 
Minustakin maailma tarvitsee ennakkoluulottomuutta ja kaapista ulos tulemista;-), mutta sydäntään kannattaa kuunnella näissä asioissa. Ei minusta ole mitään itseisarvoa lähteä väkisin vetämään heviä kanteleella. Mutta jos tuntee vetoa kannelta kohtaan ja se tuntuu omalta, niin miksipä ei. Yleensähän tavanomaisuudesta poikkeavat ratkaisut voivat johtaa innovaatioiden äärelle. Musiikki kehittyy kun joku tekee jotakin eri tavalla.

Itse vetelen punkkia Gretsch 6120 (TV Jones filtertronit) + Marshall 1959 yhdistelmällä ja meidän musassa ei kierto ole muodostunut ongelmaksi. Muutaman kerran olen koittanut tuolla yhdistelmällä + buusterilla kaivaa jonkin näköisiä hevisaundeja omaksi ilokseni ja täytyy myöntää, että kyllähän se aika pierulle alkaa kuulostaa. Sellainen kasarirokki/hevi -soundi vielä irtoaa kyllä ihan mainiosti, mutta sen jälkeen alkaa mennä aika tukkoon. Kevyempään musaan filtertronit sen sijaan tarjoilevat ihan mahtavan räyhäkän ja erottelevan soundin.

GiovanniDiRondo: flat top = flattop (kantri-kitara, western-kitara, tasakantinen teräskielinen akustinen)
archtop = orkesterikitara (kaarevakantinen akustinen)
semi-acoustic = puoliakustinen
hollowbody electric = kaikukoppainen sähkökitara
semi-hollowbody = puoli-kaikukoppainen sähkökitara
thinline electric = thinline sähkökitara
 
( Editti: väliviivojen korjaus)
 
Tuo "kaikukoppainen sähkökitara" on kieltämättä hyvä ja siinä on sekin etu ettei siinä ole sitä "akustinen" sanaa sekoittamassa (sähkökitarahan ei ole millään tavalla akustinen kaikukoppaisenakaan).
 
E: voisiko tuo thinline ole ohutlinjainen sähköitara? tai oikeastaan, onko ne kaikki ontoksi koverrettuja? sehän voisi olla myös ontto lankkukitara?
 
Suomen kuvalehtihän aikoinaan järjesti näitä nimiehdotuskilpailuja eri termeille. Muistatteko hyrysysy (=auto), hitutähystin (=mikroskooppi), hippahomma (=urheilu (tämä sana voitti)), etc. Olisi kiinnostavaa keksiä ihan oikea sana vastineeksi mieluumin kuin vain kääntää suoraan englannista. En tiedä.

Vähän offtopicina: Minkälaisilla kielillä tuollaiset autenttiset jazzpöntöt on varustettu tehtaalta lähtiessä? Pitääkö nekin varustaa kaupan seinää varten "mukavuusaluekielillä" eli tavallisilla kympeillä? Vai onko valmiiksi jotkut 12-setin hiotut?

IntriguingMan: Vähän offtopicina: Minkälaisilla kielillä tuollaiset autenttiset jazzpöntöt on varustettu tehtaalta lähtiessä? Pitääkö nekin varustaa kaupan seinää varten "mukavuusaluekielillä" eli tavallisilla kympeillä? Vai onko valmiiksi jotkut 12-setin hiotut?
 
No kaupan seinallä en ole nähnyt hiottuja kieliä noissa yhdessäkään, ainakaan musafasulla (lieneekö kielten hinta syynä siihen?). Yleensä on ollut punottu G, mutta muuten tavalliset karkeat roundwoundeiksiko niitä nyt sitten sanotaan. Paksuus luullakseni ,011 alkuinen.

GiovanniDiRondo: flat top = flattop (kantri-kitara, western-kitara, tasakantinen teräskielinen akustinen)
archtop = orkesterikitara (kaarevakantinen akustinen)
semi-acoustic = puoliakustinen
hollowbody electric = kaikukoppainen sähkökitara
semi-hollowbody = puoli-kaikukoppainen sähkökitara
thinline electric = thinline sähkökitara
 
Plussaa tälle :) Olenkin aina miettinyt noitä nimiä ja eroja, tässäpä se tuli tiivistettynä.

Näissä teidän terminologiaehdotuksissa on se vika, että niissä on yhdistetty sellaisia ominaisuuksia, jotka voivat liittyä erilaisiin soittimiin.
 
Itse miellän asian seuraavasti:
 
- koska kitaran arkaainen perusmuoto on akustinen kitara, määritelmä akustinen kitara ilman lisämääreitä viittaa tällaiseen perusakustiseen
- kitara voi olla tasakantinen (flattop) tai kaarevakantinen (archtop)
- se voi olla onttokoppainen (hollowbody), puoliakustinen (semi acoustic) tai lankku (solidbody)
- se voi olla kopaltaan ohut (thinline)
- jos kitara sattuu olemaan ontto tai puoliakustinen, siinä voi olla f-aukot tai tavallinen pyöreä kaikuaukko, joista voi joutua selvyyden vuoksi mainitsemaan. F-aukot toki liittyvät olennaisesti kaarevakantisiin instrumentteihin, joten niiden kyseessä ollessa en asiasta maitsisi
- kitara voi olla varustettu magneettisin mikrofonein, jolloin se on sähkökitara
 
(Nämä piezoviritykset akustisessa kitarassa tekevät kitarasat elektroakustisen)
 
Näitä määreitä yhdistelemällä saadaan täsmällisesti ja vallitsevaa terminologiaa noudatteleva luokittelu jotakuinkin kaikkiin kitaratyyppeihin. Terminologia vastaaa myös englanninkielen vastaavaa terminologiaa.
 
Esimerkkejä:
- Gibson Les Paul on kaarevakantinen sähkökitara
- ES 335 on kaarevakantinen puoliakustinen sähkökitara
- ES 175 on onttokoppainen tasakantinen sähkökitara
- Gretsch 6128 on ohutkoppainen, tasakantinen, thinline-tyyppinen sähkökitara
- Gretsch 6120 on kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara
- Fender telecaster on (tasakantinen) sähkökitara
- Telecaster thinline on thinline-tyyppinen puoliakustinen tasakantinen sähkökitara
- Gibson L-5 on kaarevakantinen onttokoppainen kitara
 
Sitten tietysti vielä nasevampia erityisnimikkeitä, esimerkisi f-aukollista sähköistämätöntä kaarevakantista onttokoppaista kitaraa tavataan kutsua nasevasti orkesterikitaraksi.

Olisikohan nyt syytä käydä tämä keskustelu loppuun. Ilmeisesti osa porukasta on sitä mieltä, että ainoastaan ES-335-tyyppistä "semi-hollowbody"-kitaraa pitäisi kutsua puoliakustiseksi?
 
Esim. englanninkielinen wikipedia aloittaa artikkelin
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Semi-acoustic_guitar
 
"A semi-acoustic guitar *or* hollow-body electric.."
 
= puoliakustinen kitara *eli* onttokoppainen sähkökitara
 
Tämäkö on nyt sitten virheellinen käsitys, joka pitää korjata?
 
En millään muotoa puolusta tämän käsitteen käyttöä, se ei ole millään lailla kuvaava, mutta tällaista sanaa tässä yhteydessä paljon käytetään.

varakeef:
- koska kitaran arkaainen perusmuoto on akustinen kitara, määritelmä akustinen kitara ilman lisämääreitä viittaa tällaiseen perusakustiseen
 
Akustinen kitara voi olla esimerkiksi klassinen, flamenco, flat top, arch top tai hawaijilainen. Se voi olla myös kaksoiskielinen barokkikitara. Akustinen kitara on yleisnimitys laajalle skaalalle erityyppisiä soittimia.

GiovanniDiRondo:
= puoliakustinen kitara *eli* onttokoppainen sähkökitara
 
Tämäkö on nyt sitten virheellinen käsitys, joka pitää korjata?
 
Tämä on juuri se, mikä pitää korjata.
 
Gibson teki joskus 50-luvulla innovaation (tai nyysi idean jostain), että tuolloin ihan oikeasti ontot sähkökitarat voi varustaa kitaran rungon läpi kulkevalla palkilla. Kutsuivat tätä systeemiään puoliakustiseksi.
 
Puoliakustinen ei siis ole kokonaan ontto eli hollow body.
 
GiovanniDiRondo: Akustinen kitara voi olla esimerkiksi klassinen, flamenco, flat top, arch top tai hawaijilainen. Se voi olla myös kaksoiskielinen barokkikitara. Akustinen kitara on yleisnimitys laajalle skaalalle erityyppisiä soittimia.
 
Sanoinkin "ilman lisämääreitä". Jos joku kertoo ostaneensa akustisen kitaran, aiheellinen lisäkysymys on ennenminkin "teräskielinen vai klassinen" kuin "ai, barokkikitaran vai 7-kielisen Vysotski-tyyppisen venäläismallin".

varakeef:
 
Gibson teki joskus 50-luvulla innovaation (tai nyysi idean jostain), että tuolloin ihan oikeasti ontot sähkökitarat voi varustaa kitaran rungon läpi kulkevalla palkilla.
Saattaa olla että Epiphone Sheraton on tämän kitaratyypin ensimmäinen versio. ES 335 julkaistiin ilmeisesti hiukan ennen, mutta samoihin aikoihin Gibson oli ostanut Epiphonen, ja se ilmeisesti vaikutti marssijärjestykseen.
 
ES-335 on rakenteeltaan saanut vaikutteita Les Paulin vuonna 1940 rakentamasta prototyypistä, jossa oli keskipalkki, ja onttokitaran kaikukopan osat ikään kuin siipinä.
 
Kutsuivat tätä systeemiään puoliakustiseksi.
Voi olla, että Gibsonilla markkinamiehet käyttivät tällaistakin nimitystä.
 
Mutta ainakin tässä Gibsonin esittessä
 
http://www.gibson.com/_microsite/el … sh/images/Gibson_Gazette_scan02.jpg
 
josta on kuva tällä sivulla
 
http://www.gibson.com/_microsite/electricspanish/history.html
 
käytetään nimitystä "semi-solid", joka muuten mielestäni kuvaa tämän kitaran luonnetta paljon paremmin kuin "semi-hollowbody".
 
Kaikkia kitaroita, poislukien siis hawaiji-kitarat, kutsuttiin tuohon aikaan nimellä "Spanish". Meillä täällä nykyään espanjalainen tarkoittaa useimmiten nylon-kielistä. Telecasterin nimittäminen "espanjalaiseksi" olisi nykyään vähintään hämmentävää, vaikka se olisi tehty Meksikossakin.