Klassinen ›

sellisti: Vaikka tämä onkin parhaat pianistit -ketju, niin pakko jakaa kokemus myös sieltä toisesta päästä.
 
Ehkä tulkinta toisinaan on "liian hyvä". Minä en esimerkiksi pidä ollenkaan Janne Mertasen Satie-tulkinnasta. Hän tekee siitä jotenkin kamalan monimutkaista, mutta ilmeisesti joidenkin mielestä se on huippukamaa.

Texel: Ehkä tulkinta toisinaan on "liian hyvä". Minä en esimerkiksi pidä ollenkaan Janne Mertasen Satie-tulkinnasta. Hän tekee siitä jotenkin kamalan monimutkaista, mutta ilmeisesti joidenkin mielestä se on huippukamaa.
 
Tai sitten siitä yritetään tekemällä tehdä "hyvää", ts. jotenkin erilaista. Se on vaan kiusallisen hyvin kuultavissa milloin se tehdään musiikin ehdoilla, milloin taas siksi että yritetään vaan olla kaikin keinoin persoonallisia ja erottua joukosta. Onneksi on muusikkoja, jotka löytävät itse musiikista uusia elementtejä, joita korostamalla saavat uutta näkökulmaa teokseen niin että muusikon ego ei mene musiikin edelle.
 
Hyvyyskin riippuu tietysti osittain tilanteesta. Lang Langin Entertainer olisi varmasti ihan hauska taustamusiikkina jossain Pulttiboisissa tms. jossa kaatuillaan hauskasti ja kohelletaan muutenkin, ja tarvitaan huvittavaa soundtrackia. Muuten en tuota sirkustemppuilua oikein osaa ymmärtää, kuin että jotain ilkikurista huumoria on haettu. Ei sekään huono tavoite ole, mutta samalla ärsyttää ettei pianisti luota alkuperäisen kappaleen tehoon samojen asioiden tavoittamisessa vaan ymppää sen täyteen keinotekoista hauskuutta. Ihan hyvin olisi voinut tehdä jotain oivallisia yllätyksiä dynamiikan avulla, korostaa synkooppeja toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän jne. ja säilyttää teoksen alkuperäinen fiilis eli se synkoopeista ja etuiskuista syntyvä rytminen epäkeskoisuus, joka keinahtelee mukavasti svengaten. Nyt siitä ei ollut tietoakaan. Joplin itse ei takuulla ole soittanut noin.

TuntematonMuuttuja: (...) "Godowski pystyy soitamaan kymmenen kertaa nopeammin, mutta mekaanisella pianolla on kymmenkertainen määrä tunnetta."
 
Tuosta mekaanisuudesta: Josef Hofmann soitti 1920-luvulla mm. Chopinin musiikkia Duo-Art-pianolarullille, joista Nimbus-yhtiö on julkaissut modernilla Robot-toistimella tehtyjä levytyksiä. Ääni on komea ja puhdas, mutta myös raskas ja koliseva, ja mietin, miten tarkasti tämä mahtaa olla Hofmannin oman tyylin mukaista. Ymmärtääkseni Duo-Art/Robot-tekniikka pystyy kyllä toistamaan nopeimmatkin kuviot ja herkimmät vivahteet (sillä pianon ääntä määrää loppujen lopuksi vain muutama parametri). Hitaat tempot ainakin ovat Hofmannin oma valinta - lieneekö syynä se, että tämä tekniikka tekee mahdolliseksi varsin pitkän tallennusajan, sillä kuulemissani vahalle tallennetuissa Hofmannin Chopin-tulkinnoissa on yleensä varsin riuskat tempot. Mutta myös jotenkin hermoherkkä tunnelma. Ehkä tuo Robot ei vain soi kovin kauniisti, mene tiedä.
 
Kuitenkin esim. Chopinin cis-molli-scherzo saa tällä pianolatekniikalla tulkinnan, joka mielestäni on jonkinmoinen kuuma naula kuulijan päähän. Mutta sitten taas b-mollisonaatin finaalista puuttuu se syksyn kuivia lehtiä riipivän pyörretuulen tuntu, josta minä pidän. Olisi hauska kuulla jonkun toisen mielipiteitä näistä levytyksistä.

(ei missään järjestyksessä)
walter gieseking, dinu lipatti, vladimir sofronitski, wilhelm kempff, ignace tiegerman
 
Inhokkeja: gould, rubinstein, horowitz

Taitaa olla kuollut aihe kun kukaan ei kirjoita mitään. Korjataan tilanne ja nythän pääsen olemaan ylempi auktoriteetti. Heh.
Konserteissa kuulemistani pianisteista suurimman vaikutuksen on tehnyt Sokolov, koska hänellä on aina oma tulkintansa kaikesta mihin koskee. Levytykset häneltä ovat aina Live-taltiointeja koska äijä ei suostu studioon astumaan. Jostain syystä levyillä ei tavoiteta samaa. Lahdessa kuulin hänen b-molli-konserttotulkintansa ja mies takoi jo ykkösosassa paikallisen Steinwayn lunastuskuntoon, kun jatkossa vire oli kapakkapianon tyylinen.
 
Kyllähän mä Wilhelm Kempffinkin näin taannoin, mutta vaikutelma hänsetä jäi aika mekaaniseksi, taisi elehtiminen puuttua kokonaan. Tosin ikää jantterilla oli jo jotain 88 vee että menkää perässä vaan.
Hamelin on tehnyt vaikutuksen laaja-alaisuudellaan ja hyvinllä tulkinnoilla, ei kuitenkaan tajuntaa räjäyttänyt.
Ranskalainen Volondat soitti muutama vuosi sitten Tapiolassa hyvän konserton, mutta vasta ylimääräiset räjäyttivät pankin. Jäi erittäin positiivinen kuva.
Ja vielä: kaikki muutkin suuret nimet ovat hyviä, mutta useimmilla on pirunmoinen kiire. Venäläisillä on yleensä liian teräksiset kädet, ei musiikin tarvitse olla kovaäänistä, vaikka se tuntuukin auttavan yleisön suosion saamisessa.