Paljon on tullut matkusteltua työnkin puolesta, mutta merkittävät musiikin pyhiinvaelluskaupungit ovat jääneet paljolti väliin.
Pitkään ajattelin että pitäähän Memphisiin joskus päästä, koska Sun-records... Sittemmin ymmärsin että Nashville on ollut paljon merkityksellisempi mesta musabisneksen kannalta.
Nykyään suunnitelmat ovat vaihtuneet niin, että New Orleansiin on päästävä, koska kuitenkin rock'n'rollin kannalta Little Richard ja Fats Domino... No joo.
Kertokaahan te omat haaveenne e. tai jo toteutuneet pyhiinvaellusmatkanne. |
Neljä vuotta sitten vaimo hommasi minulle 50-vuotislahjaksi kahden viikon kiertomatkan etelävaltioissa. Washington-Virginia-Appalakkien yli-Nashville-Memphis-New Orleans-Pensacola-Orlando-Miami. Yllättävänkin hyvä pikatutustuminen maisemiin ja paikkoihin, vaikka pysähdykset musiikkimetropoleissa olivat perin lyhkäisiä (Nashville ja Memphis yksi yö, NO kaksi yötä). Toisaalta tuli nähtyä maaseutua ja monia sellaisia paikkoja, joihin ei omin toimin matkaillessa olisi tullut ajatelleeksi mennä.
Nashville ja Memphis ovat molemmat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Jälkimmäisessä tuntui kornilta viettää iltapäivää Gracelandissa - kun itse on tottunut ajattelemaan kaupunkia nimenomaan bluesin ja soulin paikkana - mutta kyllä Graceland käymisen arvoinen on (eikä vain siksi että olen suomentanut eräänkin Elvis-elämäkerran 8-). Nashvillen Broadway ja Memphisin Beale Street ovat (nykyään) eräänlaisia ympärivuotisia ja -vuorokautisia rokkifestareita, kaikki baarit ja kadunkulmat täynnä bändejä ja ääntä.
Mutta New Orleans, jonka suhteen odotukset olivat jo valmiiksi korkealla, osoittautui kyllä monin verroin maineensa veroiseksi. Huikea sateenkaarenkirjava musiikin, taiteen ja muun kulttuurin paratiisi äärikonservatiivisen Louisianan nurkassa. Siellä käytiin uudestaan tämän vuoden tammikuussa (kun vaimo täytti 50), mutta viikko oli kyllä ihan liian lyhyt aika. Ranskalaiskorttelit (ja etenkin Bourbon Street) ovat samalla lailla turistico kuin Broadway ja Beale Street, mutta hyvää musiikkia sielläkin kuulee, ja kävelymatkan päässä on ikään kuin "autenttisempiakin" paikkoja (esimerkiksi Frenchmen Streetillä). Taannoin telkkarista tullut ja levyillä saatavissa oleva Tremé-sarja kertoo kaupungista aika paljon. "Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
New Orleansissa pistäydyin pari viikkoa sitten ja se oli kyllä hieno kokemus, jota voi suositella lämpimästi jokaiselle musiikin ystävälle.
Maceo Parkerin keikan näin Tipitina'sissa ja Preservation Hall Jazz Bandin heidän omassa kotiluolassaan Preservation Hallissa, mutta vähän enemmällä jaksamisella ja rohkeudella olisi voinut bongata vaikka mitä muutakin Buddy Guysta paikallisiin suuruuksiin kuten Treme-sarjassakin mukana olleeseen Kermit Ruffinsiin tai huikeaksi kehuttuun Rebirth Brass Bandiin. No, niiden lisäksi tuli sitten nautittua ihan vaan satunnaisista mutta hyvätasoisista orkestereista, joita kohdalle osui baarissa tai kadulla.
Ja olihan NOLA:ssa muutakin hauskaa nähtävää, hyvää ruokaa ja juomaa, kiinnostavia museoita ja lähiseudulta löytyi vielä alligaattoreita ja 1800-luvun plantaaseja.
Vähän olin etukäteen huolissani rikollisuudesta, enkä aluksi oikein viitsinyt yksikseni lähteä hortoilemaan pimeän aikaan sellaisille kujille joita en etukäteen tuntenut, minkä takia taisi jäädä ainakin tuo Rebirth Brass Band kokematta. En kyllä kokenut oloani missään vaiheessa epämukavaksi, mutta etenkin yksikseen liikkuessa ei siitä huolimatta halunnut ottaa riskejä. "Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) |
Mä oon ollut neljä kertaa Havannassa kuuntelemassa salsaa ja kerran
Rio De Janeirossa bossa novaa ja sambaa.
Jos tuollaisesta musasta sattuu tykkäämään niin kannattavia reissuja!
(Oon mä ollut kerran Buenos Airesissa, mutta tango ei oo mun laji) You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
rheinone
jPekka
Marlowe
baron