Kitarat: akustinen ›

^Ohi aiheen tämäkin, mutta kommenttina siihen, että Kauko Käyhkön Dobro olisi ollut ensimmäinen maassamme minulla on Dallapén historian kirjoittaneelta Marko Tikalta saatu tieto, että Käyköä aiemmin Dobro on ollut multi-instrumentalisti Helge Pahlmanilla. Kuvista päätellen se on samanlainen, kuin Käyhkön Dobro. Oliko Pahlmanin Dobro ensimmänen maassamme, on auki.

Hauska tietää tuokin !. 80 -luvulla oli Kotkassa yhden lyhytaikaisen musiikkiliikkeen ikkunassa vanha resonaattori,jota omistaja ei myynyt,sanoi sen olleen vaimonsa suvulla iät ja ajat .Ostin sieltä kuitenkin model 33h Dobron ,joka on vieläkin minulla.

Sanokaa tietävämmät/tarkkakuuloisemmat, että soittelivatko Los Indios Tabajaras resonaattorikitaroilla? Hitissään "Marina Elena" taitaa soida toki naikkari, mutta joissakin biiseissä olen ollut kuulevinani vähän sellaista (hyvässä mielessä) rämisevämpää ja metallisempaa saundia. Voin toki tuonnempana ulkomusiikillisten tekijöiden salliessa etsiä ja linkitellä jotakin.

T-kaupassa on nyt National Reso-Phonic kartioita sekä 9,5 tuumaa että Tricone-sarja 3kpl.
Laitoin tilaukseen molemmat,tosin olivat kalliin puoleisia,joten odotukset ovat melkoiset.
Toisaalta vaihdoin Stagg:n squareneckin Regal RD 52:een ,jossa on quarterman kartio ja sointi on kuin eri planeetalta,joten kartion vaihdolla pitäisi olla todella suuri äänellinen parannus...

Terve
 
Reosnaaattoria eli dobroa olen hankkimassa, mutta laatutietoisuus soittimesta on melko huono. Tätä ketjua lueskellessa asiasta kyllä sai jonkunlaisen käsityksen, mutta olisikohan tietoa tai jopa ihan kokemusta malleista ja valmistajista joita olen pyöritellyt.
 
Testasin Deanin Spideria http://www.deanguitars.com/query?upc=819998161750, joka oli kieltämättä hyvä oloinen musiikkiliikkeessä. Toinen jota testasin oli metallirunkoinen Johnsonin dobro, jossa oli mikki. Se tuntui jäävän soittotuntumalta ja ehkä saundiltakin Deanin jalkoihin.
 
Kuitenkin tuo mikitetty vekotin alkoi hieman houkuttaa, lähinnä bändi käyttöä ajatellen. Tarkoitus on rämpyttää, pääasiassa kovaa ja joskus putkella.
 
Niin kuin sanottua dobrojen kohdalla tuo laatutietoisuus ei ole oikein hallussa ja jokaista vekotinta ei saa ehkä tilattua testiin.
Deanit on melko hintavia, mutta metallirunkoisena niistä tuntuu löytyvän hyvännäköisiä malleja akustisena ja piuhoilla. Minkälaisia kokemuksia Deanista dobrojen valmistajana löytyy, ovatko hintansa väärttejä?
 
Sagan Regal Triconeja on tullut myös katseltua, varsinkin Texas mallia. Mutta merkki on ihan vieras minulle.
 
Samoin Vintage, jolla ainakin VRC800AMF on herättänyt kiinnostusta. http://www.soitinlaine.fi/sumuCMS/s … tuote_id/25691&kategoria_id=369
 
Löytyykö jollakin painavaa sanaa näistä romppeista?
 
Ihan budjettisoitinta ei nyt haeta, mutta toisaalta tähtiä taivaaltakaan en kurkottele. Ritsoja saa metsästä, niitä en tarvitse kitaralaukkuun.

Aikomuksenani olisi hankkia lähiaikoina National Reso-phonicsin resonaattorikitara. Perusteellisen tiedonetsinnän ja mahdollisimman monen eri mallin testaamisen jälkeen sopivammaksi vaihtoehdoksi on valikoitunut Style O. Kitaran speksit on listattu tarkasti valmistajan sivuilta, mutta en ole onnistunut löytämään mistään tietoa soittimen kaulaprofiilista. Onko kaikissa ko. mallin variaatiossa (12 Fret, Deluxe, Replicon, 14 Fret, 14 Fret Replicon) samanlainen kaulaprofiili? Kaulaprofiililla on lopullisen ostopäätöksen kannalta ratkaiseva merkitys, sillä en missään tapauksessa tahdo V-kaulaista kitaraa.
 
Olisin kiitollinen, mikäli joku viisaampi osaisi kertoa tarkemmin kaulaprofiileista. Missä Nationalin malleissa on C-profiilin kaula?

National kitaroiden kaulaprofiileista en osaa ihan tarkaksi sanoa. Oma sähköinen National ei kuitenkaan ole v mallinen kaulaltaan, mutta ei se ole resonaattorikitarakaan.
 
Aasiaasa tehdään paljon sellaisia resonaattorikitaroita joiden kaula on aika sähkökitaramainen. Niistäkin saisi varmasti ihan hyvin soivia pelejä tallan, satulan ja kennon/kennot vaihtamalla laadukkaimpiin.
 
Kuitenkin itselle on tullut vastaan muutamia metallikoppaisia resonaattorikitaroita joiden kaula on aika leveä, varsinkin jos on soitellut enimmäkseen sähkökitaroilla tai normaaleilla teräskielisillä akustisilla. Tämä on minusta isompi juttu kuin kaulan profiili. Tosin käytetyt virityksetkin vaikuttavat siihen, millainen toimii kenellekkin. Jotkut avoimet viritykset ovat kuitenkin itselle sellaisia, että niitä ei oikein kunnolla pysty soittamaan leveällä kaulalla. Tämä on tosin jokaisen helppo itse kokeilla mistä tykkää.
V-mallin profiileita ei ole itselle tullut vastaan, mutta lähes nylon kielisen kitaran leveydellä olevia soittimia kylläkin.
Aikoinaan kitaroissa käytettiin muutoinkin paljon paksuimpia setteja kielissä kuin nykyään ja resonaattoreissa kyllä se setti saa ollakkin hieman paksumpi kuin normaalissa akustisessa tai sähkökitarassa.
Makuja on tietysti monia.

Sain muutama päivä sitten syntymäpäivälahjaksi Vintage VRA400SB resonaattorin. Nyt innokkaan soittelun jälkeen alkaa soittotuntuma löytymään. Kielten korkeus oli tehtaan jäljiltä hieman korkealla, mutta viilasin satulan uria vähän matalammaksi ja uskoisin ettei tallaa tarvitse alkaa viilailla matalammaksi; nyt sopii hyvin normisoittoon ja slideen. Ainakin mun mielestä hyvä peli; soinnut soi hyvin ja rosoisempikin bluussi kuulostaa hyvältä.
Elikkä tämmönen:
 
http://www.jhs.co.uk/New%20Products/vintage%20resovra400vsb.html

Moro!
 
Ostin Gretschin Alligator Bisquit puukoppaisen resonaattorikitaran ja tarkoitus olis laittaa siihen jonkinlaista mikkiä. Tahtosin saada vahvistimeen asti mahdollisimman paljon resonaattorin metallista soundia joten ihan humpparin lyöminen kaulan juureen eibyaida olla järkevin ratkaisu. Pietsoista mun ainut kokemus on 50sentin kalvopietso melodicassa että tuota...
 
Olisiko antaa vinkkiä mahdolliseen mikkiin...? Budjetti on asenteella kerralla hyvä.
 
Saman viestin laitoin jelppikerhoonkin ennenkuin huomasin tämän olevan melkein ensimäisenä aiheena..

Apaas: Moro!
 
Ostin Gretschin Alligator Bisquit puukoppaisen resonaattorikitaran ja tarkoitus olis laittaa siihen jonkinlaista mikkiä. Tahtosin saada vahvistimeen asti mahdollisimman paljon resonaattorin metallista soundia joten ihan humpparin lyöminen kaulan juureen eibyaida olla järkevin ratkaisu. Pietsoista mun ainut kokemus on 50sentin kalvopietso melodicassa että tuota...
 
Olisiko antaa vinkkiä mahdolliseen mikkiin...? Budjetti on asenteella kerralla hyvä.
 
Saman viestin laitoin jelppikerhoonkin ennenkuin huomasin tämän olevan melkein ensimäisenä aiheena..
 
Juuri asensin dobron keksitallan juureen Uraltonesta 40 sentillä ostamani pietson. Se toimii oikein hyvin (vastaavaa sijoitusta käyttävät nekin butiikkivalmistajat, jotka haluavat systeemistään satasen). Kunnon etuaste sen perään ja soon avot siin. Otin tähän käyttöön LR Baggsin Para DI:n.
 
Toinen usein käytetty pietson sijoituspaikka on kartion keskellä, tallan ja kartion alla, ruuvattuna siihen samaan kohtaan jossa kartio ja talla toisiinsa liittyvät. (Kokeilen ehkä omaani sijoittamista siihenkin, vaatii minun tapauksessani kyllä reiän tekemistä kartioon, koska jakin laitoin resonaattorin kanteen.)
 
Pietsossa on tärkeintä se, että se on kunnolla kiinni, ei siis jää osittain irti, jolloin se särisee niin sähköillä kuin ilmankin. Kokeilujen jälkeen päädyin käyttämään mandoliiniprojektista ylijäänyttä K&K Soundsin kaksipuolista teippiä. (Sellaista paksumpaa kumimaista töhnää).
 
Nämä molemmat systeemit voi siis myös ostaa satasella tai parilla. Ja etunen päälle. Ja asennus, jos ei itseltä taivu. Valmistajia tuli tuossa mainittua, K&k pure resonator, Fishmanin systeemeistä pitävät kovasti myös jotkut.

T.R.N.:
Sagan Regal Triconeja on tullut myös katseltua, varsinkin Texas mallia. Mutta merkki on ihan vieras minulle.
 
Regal-merkillä taisivat Suomeen tulla ensimmäiset edulliset resonaattorikitarat 1990-luvulla. Itse merkki on vanha ja logossa lukee edelleen pienellä San Francisco, vaikka Aasiassahan nuo nykyiset on tehty. Muistelisin, että vanha Amerikan Regal olisi tehnyt resonaattoreita jo 1930-luvulla.
 
Hommasin joka tapauksessa itse parisenkymmentä vuotta sitten puukoppaisen, soololovella varustetun single cone -Regalin, joka on edelleenkin hyvässä käytössä, tosin jossain määrin modattuna (siihen on laitettu magneetti- ja pietsomikit). Eilen tarttui täällä Berliinissä hihaan sitten RC-56 -tricone, joka vaikuttaa sekin asiapeliltä.
 
Tulin kokeilleeksi myös mm. Thomannilta löytyvää Paramount-merkkiä, joka saattaisi olla jonkun saksalaisen firman idässä teettämä tuotesarja. Olisi maksanut pari sataa enemmän kuin Regal, mutta kaula oli minun käteeni turhankin period correct, paksu ja halkomainen: muuten oikein hyvä vehje. Regalin kaula oli minun sormilleni luontevampi.

Templar: Miten tämä Regal suhteutuu laadullisesti muihin halpismerkkeihin?
 
Regalin resonaattorikitarat ovat luultavasti laadullisesti aika lailla samalla viivalla muiden halpisresonaattorien kanssa. Suuri osa halvemmista resonaattorikitaroista tehdään samassa tehtaassa, usein vielä saman valmistajan toimesta. Käsittääkseni esim. Regalit, Vintaget ja Johnsonit olivat vielä ainakin joitakin vuosia sitten samoja kitaroita eri nimellä.
 
Omistin joskus metallikoppaisen Vintagen AMG-1, joka oli hyvin tyypillinen "budjettiresonaattori". Se muistutti soundiltaan resonaattorikitaraa, mutta ei varsinaisesti herättänyt ihastusta. Sustainia ei ollut nimeksikään ja soundi oli jotenkin lattea. Hintaisekseen se oli kuitenkin kelpo peli. Kitara muistutti hyvin paljon testaamiani Johnsonin, Recording Kingin ja Regalin resonaattoreita. Regal saattaa siis olla harkitsemisen arvoinen soitin.
 
Jos harkitset puista resonaattoria, kannattaa sinun tutustua Gretschin katalogiin. Puisista malleista ainakin Boxcar ja Bobtail vaikuttavat varsin asiallisilta soittimilta. Ko. malleissa on tavoitettu hieman puiselle dobrolle ominaista "makeaa" soundia. Gretschit ovat olleet myös huomattavasti herkempiä kuin muut testaamani "budjettiresonaattorit".
 
Saako näistä lähtökohtaisesti paremman soittimen kuin esim Harley Bentoneista, joita kuitenkin saa reippaasti edullisemmin, mutta jotka tuntuu saavan yllättävän hyvää palautetta asiakkailta?
 
Itse en ole testannut Harley Bentonia. Eräs tuttuni tosin omisti HB:n metallikoippaisen resonaattorin. Parin vuoden soiton jälkeen nauhat alkoivat putoilemaan otelaudasta. Suhtautuisin HB:n tuotteisiin siis varauksella.
 
Kannattaa myös muistaa, ettei pelkkä hintalappu tee soittimesta hyvää tai huonoa. Halvempien resonaattorikitaroiden joukosta voi löytää yllättävän hyviä kitaroita. Arvokitaroidenkin joukkoon mahtuu todellisia susia. Olen soittanut mm. ammattimaisen soitinrakentajan valmistamaa n. 3000 € hintaista resonaattorikitaraa, joka jäi selvästi Gretschin Bobtailin (hinta n. 500 €) jalkohin.

Kiitos vastauksista. Toi Gretsch on myös yhtenä ehdokkaana listalla...
 
Mietin sellaista, että voiko yleistää näin, että metallikoppaisesta joutuu maksamaan suhteellisesti enemmän saadakseen yleisesti laadukkaamman soittimen kuin puukoppaisesta esim toi Grezky? Toki siis se pitää koko ajan muistaa, että rahalla saa ehkä vain todennäköisyyttä puolelleen, että saa ehkä hyvän kitaran.
 
Ton Regalin metallikoppaisen listahinta F-musiikissa on about 600e, mutta myyjä lupasi heti kättelyssä tuosta aika reippaan alennuksen, joten menee varmaan alle ton Gretschin listahinnan.
 
pitäs varmaan vaan mennä testaamaan. Että mitä eroa puisella ja metallisella käytännössä on... Regalin metallinen tri-cone versio soi ainakin ihan kivasti, mutta sen hinta onkin sitten ihan eri :)
 
P.P.King: Regalin resonaattorikitarat ovat luultavasti laadullisesti aika lailla samalla viivalla muiden halpisresonaattorien kanssa. Suuri osa halvemmista resonaattorikitaroista tehdään samassa tehtaassa, usein vielä saman valmistajan toimesta. Käsittääkseni esim. Regalit, Vintaget ja Johnsonit olivat vielä ainakin joitakin vuosia sitten samoja kitaroita eri nimellä.
 
Omistin joskus metallikoppaisen Vintagen AMG-1, joka oli hyvin tyypillinen "budjettiresonaattori". Se muistutti soundiltaan resonaattorikitaraa, mutta ei varsinaisesti herättänyt ihastusta. Sustainia ei ollut nimeksikään ja soundi oli jotenkin lattea. Hintaisekseen se oli kuitenkin kelpo peli. Kitara muistutti hyvin paljon testaamiani Johnsonin, Recording Kingin ja Regalin resonaattoreita. Regal saattaa siis olla harkitsemisen arvoinen soitin.
 
Jos harkitset puista resonaattoria, kannattaa sinun tutustua Gretschin katalogiin. Puisista malleista ainakin Boxcar ja Bobtail vaikuttavat varsin asiallisilta soittimilta. Ko. malleissa on tavoitettu hieman puiselle dobrolle ominaista "makeaa" soundia. Gretschit ovat olleet myös huomattavasti herkempiä kuin muut testaamani "budjettiresonaattorit".
 

 
Itse en ole testannut Harley Bentonia. Eräs tuttuni tosin omisti HB:n metallikoippaisen resonaattorin. Parin vuoden soiton jälkeen nauhat alkoivat putoilemaan otelaudasta. Suhtautuisin HB:n tuotteisiin siis varauksella.
 
Kannattaa myös muistaa, ettei pelkkä hintalappu tee soittimesta hyvää tai huonoa. Halvempien resonaattorikitaroiden joukosta voi löytää yllättävän hyviä kitaroita. Arvokitaroidenkin joukkoon mahtuu todellisia susia. Olen soittanut mm. ammattimaisen soitinrakentajan valmistamaa n. 3000 € hintaista resonaattorikitaraa, joka jäi selvästi Gretschin Bobtailin (hinta n. 500 €) jalkohin.

Itsellä on HB metallikoppainen resonaattori, jonka ostin käytettynä joskus 5 vuotta sitten. Jos tuota kitaraa vertaa näihin uusiin Gretsch merkkisiin metallikoppaisiin resonaattoreihin, niin itse ainakin soitan HB:lla mielummin. Kaula toimii hyvin ja soundikin on aivan toista luokkaa. Tosin tähän on kenno vaihdettu paremmaksi, mutta kokonaishinta on silti halvempi kuin uuden Grestch kitaran joka eräässä kaupassa maksoi 500 euron kieppeillä. Tämä HB kyllä soi paremmin tuota Gretsch kitaraa jo ennen kennon vaihtamista. En sitten tiedä onko noissa Honeydrippereissä ja muissa biscuit Gretsch kitaroissa sama kenno. Luulisin olevan, mutta voin olla väärässäkin. Tällä hetkellä tuollainen Honeydripper maksaa Thomannilla halvimmillaan 639 euroa.
 
Eikä ole nauhat tippuneet ja virityskoneistotkin ovat todella hyvät. Harmi vaan, että näitä HB metallisia resoja sai vielä muutama vuosi sitten noin 150-180 euron hintaan. Nykyään ovat uutena mallista riippuen noin 300 euron tietämillä.
 
Monet puiset on spider kennoisia, merkistä riippumatta ja niissä on enemmän sellainen country/bluegrass soundi. Taas Biscuit tyylinen on omiaan bluesin soittoon ja siitä lähtee sellainen honottava hieman banjomainen soundi.
Spider on kirkkaampi soundiltaan, mutta kyllä silläkin bluesia voi soitella. Yleensä blues miehet suosii noita metallikoppaisia biscuit tyylisiä kitaroita ja HB:ltä sellaisen saa uutana 300 eurolla.
 
Kannattaa käydä kuitenkin kokeilemassa erilaisia jos se vain suinkin on mahdollista. Merkistä huolimatta tämä kitara on ollut todella hyvä hankinta ja joskus on ollut Dobro merkkinenkin reso joka maksoi useita kertoja tämän hinnan verran. Se ei myöskään ollut soundillisesti näin hyvä, mutta se oli spider kennoinen että se hieman vaikeuttaa vertaamista.
 
HB resossa on myös sellainen hyvä, että satula on 43 milliä ja monessa muussa se voi olla hyvinkin leveä(Gretsch kitaroissakin on ainakin joissain malleissa hieman leveämpi). Nationaleissa on normaalista 46-48 millin satula metallikoppaissa ja ainakin minulle noin leveä kaula on jo aika tuhti, monessakin suhteessa. Näissä kun ei kaula ole muutenkaan mikään Ibanez Wizard profiilin tikku, vaan ihan normaali akustisen kaula.
Kannattaa tarkistaa nuo kaulan tiedot jos päädyt soittimen jostain tilaamaan, ettei tule pettymyksiä sen suhteen.

Templar: Mietin sellaista, että voiko yleistää näin, että metallikoppaisesta joutuu maksamaan suhteellisesti enemmän saadakseen yleisesti laadukkaamman soittimen kuin puukoppaisesta esim toi Grezky?
 
Metallikoppaisten korkeampi hinta selittynee luultavasti korkeammilla raaka-ainekustannuksilla sekä valmistuksen hankaluudella. Esimerkiksi kaulan liittäminen metalliseen koppaan on yllättävän hankalaa. Myös kopan kokoon hitsaaminen saattaa olla työlästä. Kokemukseni mukaan rakennusjälki on yleensä parempaa halvassa puisessa kuin metallisessa resonaattorikitarassa. Saatat siis olla asiassa oikeilla jäljillä.
 
Että mitä eroa puisella ja metallisella käytännössä on...
 
Eroja on paljonkin. Yleensä erona on lähinnä materiaalin vaikutus soundiin sekä kitaran sisäisen resonaattorikartion kiinnitystapa. Kartio voidaan tukea joko bisquit- tai spider-tallalla.
 
Kuvailen sinulle lyhyesti eri materiaalien ja rakenteellisten ominaisuuksien eroja. Kannattaa muistaa, että oheiset kuvaukseni pohjautuvat omaan subjektiiviseen kokemukseeni. Kyseessä ei siis ole absoluuttinen totuus. Joku toinen saattaa kuulla kitarat ja kokea materiaalit todella erilaisina. Myös soittotyylillä on vaikutusta. Sama kitara ei välttämättä kuulosta samanlaiselta sinun ja minun soittamana. Liitän oheen muutamia videoita, joiden avulla voit vertailla eri materiaalien eroja. Halvemmissa resonaattorikitaroissa materiaalien erot eivät ole niin erottuvia kuin kalliimmissa Nationaleissa. Halvemmissa resonaattoreissa on myös vähemmän valinnanvaraa eri materiaalien suhteen.
 
Kuten jo aiemmin epäilit, metallikoppaisen resonaattorikitaran soundi on rosoisempi ja aggressiivisempi. Lisäksi metalliset resonaattorikitarat ovat yleensä lujempia äänenvoimakkuudeltaan.
 
Eri metalleissa on keskinäisiä eroja. Metalliset resonaattorikitarat valmistetaan yleensä joko messingistä tai teräksestä. Messinki on tyypillisesti soinniltaan hieman terästä lämpimämpi ja syvempi. Alataajuudet soivat hieman "pehmeämmin" ja ylä-äänet "makeammin". Messingissä on hieman enemmän sustainia kuin teräksessä.
 
Messinkinen singlecone (National Style O)
https://www.youtube.com/watch?v=cT32QJReAlo
 
Teräksiset resonaattorikitarat ovat huomattavasti metallisia aggressiivisempia ja äänenvoimakkuudeltaan lujempia. Sustain on heikompi ja soundi yleisilmeeltään raaempi. Ylärekisteri on "nasaalimpi" ja alarekisteri "kovempi".
 
Teräksinen single cone (National NRP Black Rust)
https://www.youtube.com/watch?v=wSZAyFtOWE0
 
Tällä videolla sekä teräksinen että messinkinen tricone (National NRP Tricone & National Style 1 Tricone)
https://www.youtube.com/watch?v=_EqHW9gvtpc
 
Puiset resonaattorikitarat ovat soinniltaan lähempänä tavallista akustista kitaraa. Äänenvoimakkuudeltaan ne ovat metallisia resonaattorikitaroita vaimeampia ja soundiltaan pehmeämpiä sekä lämpimämpiä. Puiset resonaattorit eivät ole aivan yhtä aggressiivisia kuin metalliset.
 
Puulajeilla on luonnollisesti keskinäisiä eroja. Mahonki on syvä, tumma, lämmin ja bassovoittoinen. Mahongissa on myös runsaasti sustainia ja aivan erityistä "pehmeyttä"
 
Mahonkinen singlecone (National El Trovador)
https://www.youtube.com/watch?v=oi6Ycg8ILsQ
 
Mahonkinen tricone (National M1 Tricone)
https://www.youtube.com/watch?v=QzQQtCo0avQ
 
Koivu ja vaahtera ovat soundiltaan hieman mahonkia "napakampia". Kumpikaan ko. puulajeista ei ole soinniltaan aivan yhtä tumma kuin mahonki. Ylärekisterissä ne soivat mahonkia kirkkaammin. Vaahtera on soundiltaan hivenen koivua "kuivempi".
 
Vaahterainen singlecone (National Estralita Deluxe)
https://www.youtube.com/watch?v=hhBrwAQ31GU
 
Myös resonaattorikartion kiinnitystapa vaikuttaa soundiin. Metallikoppaisissa resonaattoriessa on yleensä ns. bisquit-talla. Kartio tuetaan paikalleen keskireikään asetetulla puisella kiekolla siten, että kartio lepää kopassa kupera puoli ylöspäin. Bisquit-talliset kitarat soivat yleensä rosoisemmin ja lujempaa, mutta ovat sustainiltaan heikompia. Kuten mpekkanen totesi, bisquit talla on yleensä ollut bluesmuusikoiden suosiossa.
 
Puukoppaisissa resonaattoreissa törmää toisinaan spider-tallaan. Kartio tuetaan paikalleen sen päälle viritetyllä teräskehikolla, siten, että kartio lepää kitarassa kupera puoli alaspäin. Spider-tallaiset kitarat ovat soundiltaan pehmeämpia ja äänenvoimakkuudeltaan vaimemampia, mutta ne tarjoavat enemmän sustainia. Spider-tallaa suositaan tyypillisesti bluegrassmuusikoiden keskuudessa etenkin dobrolla steelia soitettaessa.

mpekkanen:
 
Olen testannut muutaman kerran Gretschin Honeydipperia. Täytyy myöntää, ettei kitara ole tehnyt minuunkaan suurta vaikutusta. Ongelmana on lähinnä se, ettei kitara kuulosta lainkaan bisquit-tallaiselta metallikoppaiselta resonaattorilta. Omaan korvaani tuo kuulostaa hämmästyttävän samankaltaiselta kuin spider-tallaiset dobrot. Puukoppaisista minulla ei ole moitteen sijaa. Bisquit-tallaista puista Gretschin Alligatoria olisi mielenkiintoista päästä testaamaan. Omistan puisen Boxcarin squareneckin, enkä ole katunut ostostani. Testaamani Gretschin resonaattorit ovat tuntuneet myös varsin tasalaatuisilta.
 
HB:n soitinten laatu on saattanut hyvinkin parantua vuosien saatossa. Ainakin resonaattorikitaroiden ulkonäkö on muuttunut huomattavasti. HB:n ostaminen voi kuitenkin olla pahimmillaan melkoista venäläistä rulettia. Instrumentti tulee harvoin perille ihannesäädöissä, joten jonkinlainen kokemus kitaroiden säätämisestä tai huoltamisesta lienee tarpeen.
 
Itseäni on tyypillisesti hiertänyt edullisemmissa metallisissa resonaattorikitaroissa dynamiikan puute. Lähes kaikissa testaamissani edullisemmissa metallikoppaisissa resonaattoreissa on ollut sama ongelma: alarekisteri on tukkoinen ja mutainen, eikä ylärekisterissä ole lainkaan kirkkautta. Sustainia on harvemmin nimeksikään, jonka vuoksi esim. huiluäänien liu'uttaminen ei tahdo luonnistua. Edullisemmat metallikoppaiset resonaattorit tuntuvat olevan lähinnä äänekkäitä, eivät dynaamisia. Kokemukseni mukaan saman hintaluokan puisissa resonaattoreissa tilanne on harvemmin yhtä paha.

Spider kenno on vähän kuin lautanen oikein päin ja sen päälle laitetaan se spider kehikko jossa on talla puu. Biscuit kenno taas on kuin lautanen alaspäin ja siinä on sitten talla lautasen pohjan päällä. Honottava soundi tulee spideriin verratuna siitä, että kartio on kitaran sisäänpäin.
Omien kokemusten mukaan spider kennoisissa on kovempi ääni ja sustainia enemmän. Spider kennoinen myös suuntaa äänensä enemmän suoraan kennon suuntaisesti. Nämä voivat kuitenkin varmaan vaihdella soittimien mukaan ja ei ole kuin minun kokemuksia resonaattoreista. Molempia on ollut ja niitä on myös tullut useita erilaisia kokeiltua.
Jos tarkoituksena on hankkia puukoppainen ja spider kennoinen kitara, niin niissä pätee varmaan enemmän nuo samat kriteerit kuin muissakin puisissa akustisissa. Ei siis kannata hankkia halvinta.
Toki niistäkin saa paremman kun sen kennon vaihtaa laadukkaampaan. Puisessa hankkisin myös ihan kokopuukantisen soittimen, olipa se kenno sitten minkälainen tahansa.

P.P.King:
HB:n soitinten laatu on saattanut hyvinkin parantua vuosien saatossa. Ainakin resonaattorikitaroiden ulkonäkö on muuttunut huomattavasti. HB:n ostaminen voi kuitenkin olla pahimmillaan melkoista venäläistä rulettia. Instrumentti tulee harvoin perille ihannesäädöissä, joten jonkinlainen kokemus kitaroiden säätämisestä tai huoltamisesta lienee tarpeen.
 
Itseäni on tyypillisesti hiertänyt edullisemmissa metallisissa resonaattorikitaroissa dynamiikan puute. Lähes kaikissa testaamissani edullisemmissa metallikoppaisissa resonaattoreissa on ollut sama ongelma: alarekisteri on tukkoinen ja mutainen, eikä ylärekisterissä ole lainkaan kirkkautta. Sustainia on harvemmin nimeksikään, jonka vuoksi esim. huiluäänien liu'uttaminen ei tahdo luonnistua. Edullisemmat metallikoppaiset resonaattorit tuntuvat olevan lähinnä äänekkäitä, eivät dynaamisia. Kokemukseni mukaan saman hintaluokan puisissa resonaattoreissa tilanne on harvemmin yhtä paha.
 
Oma HB resoni on sitä vanhempaa ja hieman erinäköisempää kuin nämä uudet nykyiset. Vaikka tätä merkkiä paljon haukutaankin, niin sanoisin kaikista kitaroista että niitä kannattaa kokeilla ennen lopullista ostopäätöstä. Huonoja kitaroita on jokaisessa hintaluokassa ja en minä tätä HB merkkiä sinänsä mainosta tai en halua olla minkään muunkaan myyntimiehenä. Itsellä on yli 50 vuotta vanha Nationalin sähkökitara ja siinä on tosi hyvä slidesoundi vaikka ei resonaattori olekkaan.
 
Tuosta halpojen resojen dynamiikasta ja säätöongelmista, niin niissäkin on varmaan eroa. Tuurillakin voi olla osuutta asiaan.
Soittotyyli tai kieltenpaksuus ei korjaa huonoa/kelvotonta intonaatiota, eikä myöskään täysin surkeaa dynamiikkaa. Yksi juttu joka mielestäni on ihan olennainen seikka resonaattorikitaroissa on se, että ne soivat ihan oikeasti kovempaa kuin normaalit akustiset. Joku voi niitäkin soittaa hiljaa ohkaisella plektralla ja säestää jotain kappaleita näin.
Minusta ne kuitenkin soivat parhaiten kun niissä käyttää hieman paksuimpia kieliä ja myös soittaa aavistuksen normaalia akustista kovempaa. Tämän takia on parikin resonaattoria tullut myytyä joskus kun niiden paras soundi aukesi vasta isommilla volumeilla. Ei tämä HB resokaan ole mikään kauhean hiljainen soitin ja paremmin se soi mitä kovempaa tavallaan soittaa. Resonaattorikitara voi olla aivan liian kova ääninen kitara kerrostalo-asuntoon(tosin riippuu naapureista ja siitä soittajastakin milloin soittaa) jos siitä haluaa parhaimman mahdollisen soundin soittoonsa.
 
Kyllä noista halvemmista kennon, tallan ja satula vaihtamalla saa kuitenkin hintaisekseen huomattavasti paremman soittimen. Tuskin kuitenkaan pärjää oikealla National resolle, mutta makuja on monenlaisia ja niin on soittotapojakin.
 
Itse ainakin suosittelen, että ostaapa sitten minkälaisen kitaran tahansa niin kokeilee tosiaan sitä ensin ennen lopullista ostopäätöstä. Thomannilla taitaa olla vielä se, että rahat saa takaisin jos ei tykkää.
Itse ostin omani tosiaankin käytettynä ja nykyään teen kaupat mieluiten ihan naamatusten(jos ostan joltain käytettynä) tai sitten ostan kivijalkaliikkeestä. Joskus kannattaa tehdä vaikka päivän reissu ja kokeilla soittimia ja tehdä sitten lopullinen ostopäätös.
 
Resonaattoreissa on vain tuo hintahaarukka sellainen, että alle tonnilla saa näitä lähes saman pajan tekemiä aasialaisia kitaroita. Sitten hinta pomppaakin tuonne 2500-3000 euron tienoille ja siitä ylöspäin. Tsekeistä taitaa saada uutena Amistar kitaroita hieman halvemmalla(nykyään Leewald), mutta taitavat nekin olla lähelle 2000 euroa halvimmillaan.
Ei ole siinä välissä oikein sellaisia "keskihintaisia".
Noista aasian halvoista kitaroista kuitenkin saa parempia kun niihin vaihtaa tosiaan paremmaksi nuo jo moneen kertaan kirjoittamani jutut. Eli kennon, tallan ja satulan.
Hienoa on kuitenkin, että näiden soitto on täällä Suomessakin yleistynyt.

Kiitoksia hyvistä vinkeistä!
 
Olen ehkä päätymässä tuhon Regalin duolianiin, jota saa mm. Äffältä.
http://www.f-musiikki.fi/kitarat-ja … regal-duolian-resonaattorikita-rc1n
ja ääninäytettä https://m.youtube.com/watch?v=E-ZmUXxVoZA
 
Menettelee varmasti aloitusresona... Yritän pitää mielessä kitaran käyttötarkoituksen kotisoittelussa, ja että mun pääsoitin on kontrabasso, joka vie jo ajan ja rahat, eli en laita Natikkaa tilaukseen, vaikka kieltämättä kuulostaakin maukkaalta :)
 
ja kitaraa pitää ehdottomasti päästä testaamaan, että tietää perusasioiden olevan kunnossa.