Media ja viihde ›

Tässä hiukan omia näkemyksiäni spekulaatioihin.
 
Playback:
 
Tätä ei ole harjoitettu. Kaikki ohjelmassa nähdyt laulusuoritukset ovat liveä. Antin Sata salamaa oli toki singback, eli tausta tuli kovalevyltä. Kovalevy oli muutenkin avustamassa mahtavaa bändiä. Omissa biiseissäni kovikselta tuli taustalauluja, perkussioita sekä joitakin kitara- ja kiippariraitoja, jotka olivat peräisin ennakkoon tekemiltäni demoilta. Jälkikäteen näihin telkkariversioihin ei kuitenkaan lisätty mitään.
 
Sannin Levoton tyttö -versiota epäiltiin tuossa ylempänä playbackiksi. Sehän nyt oli niin liveä kuin on vain mahdollista olla. Sanni sekoilikin hiukan luupperinsa kanssa: vasta kolmas tai neljäs otto taisi olla sellainen, jonka hän pääsi loppuun asti. Luupeissa meni ensimmäisillä yrityksillä aina jotain hiukan pieleen. Luupperin käyttäminen ei ole helppoa ja eikä Sanni mennyt muutenkaan helpoimman kautta, vaan käytti kahta eri luuppia, oktaaveria ja vielä filtteri-efektiä. Ärsyttävän lahjakas ihminen!
 
Joskus biisejä otettiin muutenkin uudestaan jos tuli joku pahempi moka tai tekninen ongelma. Minä jouduin ottamaan kerran uusiksi: 2080-luvulla ei mennyt ykkösellä, kun mikrofonista irtosi fonisoolon aikana piuha.
 
Autotunesta:
 
Mökissä oli hyvät olosuhteet kuunnella esityksiä, kaikki kuului hyvin. Laulutkin pölähtivät selkeästi pöydän ääreen ja kiinnitin jo kuvauksissa huomiota siihen, kuinka puhtaasti kaikki koko ajan lauloivat. Varsinkin Antin laulu löi ällikällä. Hän on kehittynyt laulajana valtavasti Idols-ajoistaan ja laulaa nykyisin todella nätisti ja puhtaasti. Kuunnelkaapa ensi perjantaina hänen versionsa Paven biisistä. Se oli mykistävä suoritus ja kuulosti livenä aivan samalta kuin telkkarissakin. En usko tunetukseen, koska ei sille vain olisi ollut mitään tarvetta.
 
Minä korjasin itse jälkeenpäin yhtä lauluraitaani. Anthrax-henkinen versioni Maijan Luokkakokouksesta tuli vedettyä sen verran ronskilla otteella, että siellä oli yksi rivi, joka lipesi todella pahaan alavireeseen: ennen viimeistä trash-osaa tulleet "mutta niin" -sanat olivat niin pahasti skutsissa, että ruuvasin ne omin käsin lähemmäs virettä.
 
Tuossa Luokkakokouksessa oli muuten myös fuskattu siinä mielessä, että televisiossa kuullut kitararaidat olivat itse asiassa peräisin aiemmin päivällä pidetyistä treeneistä. Kun treenasimme bändin kanssa biisiä, niin äänitimme yhden vedon siten, etten laulanut lainkaan ja keskityin vain skebaan. Tämä raita oli backuppina siltä varalta, jos myöhemmin esityksessä olisi tullut soitettu mitä sattuu. Näin myös tapahtui: soitin yleisön edessä ihan pitkin vittua. Niinpä käytimme kitaroiden osalta treenivetoa. Tavallaan kyse oli siis livestä, mutta kitarat olivat vain peräisin eri otosta kuin rummut, basso ja laulu.
 
Levyversiot:
 
Kesän aikana biisit äänitettiin osittain uudestaan levyjä varten. Niinikoski paukutti (yhdessä päivässä!) kaikki rummut uusiksi. Samoin lauluraidat uusittiin. Käsittääkseni rumpuja lukuunottamatta muut pohjaraidat ovat kuitenkin peräisin rantamökistä. Ehkä foneja ja muita vuoto-ongelmaisia instrumentteja tehtiin toiseen kertaan, en ole ihan varma.
 
Minä äänitin omat raitani itse kotonani. Lisäilin samalla vähän stemmoja ja soittelin hiukan kitaraakin. Ai niin, ja myös bassoa yhteen biisiin. Esim. Luokkakokoukseen soitin levyä varten kokonaan uudet kitararaidat.
 
Joku epäili, että Ruutu-palvelussa olevat klipit olisivat näitä levyversioita. Eivät ole. Ne ovat niitä ihan samoja versioita kuin telkkarista tulleet. Joka jakson jälkeen on julkaistu yksi biisi Spotifyssa ja iTunesissa. Nämä puolestaan ovat levyversioita.
 
Televisiossa joitakin biisejä oli hiukan saksittu. Omista versioistani Luokkakokous ja 2080-luvulla joutuivat leikkauspöydälle. Luokkakokouksesta oli poistettu toinen säkeistö ja 2080-luvusta pieni pätkä fonisoolon jälkeistä "mulla on ikävä sua" -fiilistelyä. Levyllä kuullaan täyspitkät versiot. 2080-luvusta itse asiassa vielä pidennetty versio, sillä innostuin lisäämään jälkituotantona kokonaan uuden osan.
 
Tällaisia tuli nyt mieleen kommentoida. Toivottavasti tämä toi lisävalaistusta joihinkin ilmassa roikkuviin kysymyksiin.