Kitarat: kitarakamat ›

azlag:Kuten sanottu, muutaman sadan kitarastakin VOI saada yhtä hyvän kuin 2000€:n kitarasta, mutta ei siitä alkuperäisestä sitten jäljellä ole välttämättä kuin kielilukot. Ja rahaa on kuitenkin kulunut miltei yhtä paljon.
 
Tässähän vertaillaan lopulta kahta kahden tonnin kitaraa. ;) Edullisten kitaroiden tuunaajan kannattaa pitää mielessä että jos kitaraan vaihtaa vaikka kaikki rautaosat, mikit ja satulan niin se ei enää olekaan parinsadan kitara. Voisi olla kannattavampaa ostaa heti se kalliimpi johon ei välttämättä rarvitse tehdä mitään. Yleensä ne kitaran osat on aika hyvässä linjassa keskenään sen kokonaisuuden laadun kanssa, eli Squierista ei tule Custom Shop Fenderiä vaikka siihen CS mikit laittaisikin. Mutta joo, olen minäkin osittain samoilla linjoilla näiden sinun pointtien kanssa.
 
paperilla MINÄ en pysty ymmärtämään sitä eroa. En väitä kenenkään olevan väärässä mutta väitän että itse en yksinkertaisesti ymmärrä. Jos siinä CS:ssä ei ole mitään eroa vaikka kahden tonnin Fenderiin, täysin samat osat, täysin saman näköinen, yhtä hyvin tehty viimeistely, samasta puusta veistetty... Mikä siinä tekee sen eron tonnin eron? Selittäkää nyt herran tähden joku tyhmälle kun varmaan jo 5 postausta olen tätä yrittänyt kiertoteitä kysellä.
 
Tuossa sulle jo vastattiinkin yllä. Vertailen vielä neljää omistamaani yksilöä jos se vaikka valaisee vähän asiaa: Squier Classic Vibe, Tokai 80-luvulta, Fender American Vintage ja Fender Custom Shop.
 
Classic Vibe (pari sataa käytettynä) oli tosi hyvä peruskitara. Kyllä siitä huomasi että säästetty on aina missä on voitu. Kaula vaati aika paljon säätöä aina vuodenajan vaihtuessa ja nauhatyö ei ollut parhaasta päästä ja puutkin siinä oli varmaan sitä mitä oli sattunut tulemaan. Kieliä en saanut säädettyä niin alas kuin olisin halunnut. Mutta hinta-laatusuhde oli tästä kaikesta huolimatta älyttömän hyvä ja kyllä silläkin sai soitettua kaikki mitä piti soittaa.
 
Tokai oli ihan hyvä kitara ja maksoi alta 700e. Selvästi parempi kuin Classic Vibe, mutta selvästi huonompi kuin Custom Shop. AVRIin nähden ero ei ollut niin merkittävä, suurimmat erot olivat huonompi lakka ja rautaosat (mikit ja sähköt siihen oli uusittu). Puut siinä oli AVRIin verrattuna ihan kelvolliset ja kitara piti kohtuullisesti säätönsä, pientä hienosäätöä vuodenajan vaihtuessa. Kaulatasku olisi voinut olla pikkuisen tiukempi ja olisin tähänkin halunnut kielet vähän alemmas, nauhojen ja satulan vaihdolla olisi varmaan onnistunut. Mutta mojoa tässä kitarassa oli todella paljon ja tällaisen voisi vielä kyllä laittaa takaisinkin
 
American Vintage sarjaan (käytettynä 1200e) siirtyminen ei Tokaihin nähden tarjonnut mitään maailmoja mullistavia eroja. Pintakäsittely oli edelliseen nähden parempaa ja lakka miellyttävämpi, myös rautaosat olivat paremmat. Kielet sai kohtuullisen alas ilman ongelmia. Tässäkin olisi kaulatasku saanut olla tiukempi ja kaula eli pikkuisen ilman mukaan. Yleisesti ottaen siitä sai kuitenkin hiukan laadukkaamman vaikutelman.
 
Fender Custom Shop (käytettynä pari tonnia) taas oli kaikkiin edellisiin nähden jo ihan omalla tasollaan. Olen laittanut kitaran säätöihin heti kun ostin sen ja mitään kielien vaihtoa kummempaa ei ole ollut tarve tehdä. Kielet saa ihan niin alas kuin haluaa. Kitara soi jokaiselta nauhaväliltään edellisiin nähden paremmin ja tasaisemmin. Pintakäsittely on yksityiskohtineen ja käytettyine lakkoineen paljon laadukkaampaa ja yksilöllisempää. Kaulatasku on paras mitä olen nähnyt ja tuon kitaran puut soivat ihan tautisen hyvin. Rautaosat lienevät samaa tasoa kuin AVRIssa.
 
Eli itse olen huomannut eri yksilöitä kokeilemalla ja soittimia omistamalla/käytännössä että kitara selvästi paranee soittimena tasaisesti ja varmasti mitä kalliimpiin yksilöihin siirrytään. Ne hypyt laadussa tosin pienenevät aina mitä ylemmäs hintahaitaria kivutaan mutta kyllä ne silti pykälittäin paranee sen parinkin tonnin jälkeen, siinä olemme samoilla kyllä linjoilla että ne erot eivät niin huimia enää ole. Pulttikaulaisen kanssa sanoisin että kolmen tonnin jälkeen ei välttämättä enää itse soittamisen, luotettavuuden ja soundin kannalta tapahdu mitään ihmeitä kun taas Les Paulin kohdalla vetäisin rajan viiteen tonniin.. mutta yksilöllisyys tämänkin jälkeen kasvaa. Eikä sekään ole merkityksetön tekijä. Mutta kuten sanottua niin ne edullisetkin soittimet ovat nykyään ihan oikeita soittimia eikä ole mikään häpeä soittaa sillä Classic Vibellä, kyllä minä itsekin pärjäisin sellaisella jos muuhun ei olisi mahdollisuutta. Mutta enpä voi väittää että se yhtä hyvä olisi.
 
Olen soittanut, joitain, mutta niitä ei oikein voi laskea. Itse pääsen siihen kitaraan kiinni vasta kun olen sitä viikon parin verran pyöritellyt, hienosäätänyt ja sivusilmällä (toivottavasti myös -korvalla) etsinyt niitä erilaisia nyansseja. Omat kokemukseni ovat enimmäkseen haitarilta 300€-2500€ (huom! uutena). Mielelläni kylläkin kokeilen jos jollakulla on tarjota testaukseen, ilmoitan sitten mielipiteeni viikon parin päästä ;)
 
Ymmärrän kyllä, pitäisihän se pitkässä juoksussa kokea. Tilaa Thomannilta ja lyö takaisin katumusajan puitteissa jos se ei kelpaakaan?
 
Ideaalia tietty olisi jos ihmiset haluaisivat niitä ylimääräisiä miljooniaan käyttää vaikka siihen, että saisi tehtyä edes jostain pienestä nurkkauksesta tässä maailmassa kivemman paikan elää, itselleen
 
Minähän teen yhdestä nurkkauksesta tässä maailmassa parempaa paikkaa elää itselleni, nimittäin kitaranurkkauksestani. :D No joo, vitsi. Mutta minun omatuntoni on puhdas, autan rahoillani myös muita lahjoittamalla sitä aina aika ajoin sinne missä sitä tarvitaan. Perhe ei näe puutetta mistään ja autan myös lähimmäisiäni ja vanhempia perheen jäseniäni jos tulee tarvetta. Säästöönkin menee rahaa joka kuukausi. Ylimääräisen rahan mikä tästä kaikesta jää jäljelle pistän kitaroihin ja teen sen ihan puhtain mielin. Itse sen ansaitsen ja säästän sitten kaikilla muilla osa-aluilla millä moni muu "tuhlailee". Mulla on elämässä ainoastaan yksi harrastus ja yksi ainoa rahareikä enkä aio kokea siitä huonoa mieltä. :)