Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Bullitt: Vaikka itse lähtökohtaisesti Opethista sekä jossain määrin myös ns. viiksiprogesta pidänkin on pakko sanoa että tuo uusi levy ei uppoa ei sitten niin millään. Jotenkin vain tylsää ja teennäistä "tehdään nyt kunnon viiksiprogea 70-luvun hengessä väkisin" -tyylistä musiikkia.
 
Ei mitään lisättävää, todella suuri pettymys tältä bändiltä taas. Heritage oli jo niin lattea lätty mutta nyt ollaan jo täysin ojassa :(

laakeri: Tämä on häirinnyt alusta asti. Rumpukomppi kuulostaa tökerön amatöörimäiseltä, mutta en osaa sanoa miksi.
 
basarin polkaisut osuvat eri iskuille kuin basson ja kitaran nypläykset ja nyt se ei vaan toimi. kun tuo on kerran jätetty levylle, niin se on ilmeisesti haluttu menevän noin, mutta nyt se ei vaan groovaa yhtään, vaan kuulostaa spedeltä.

No mutta alkohan tämä levy aukeamaan.
Ihan hyviä on biisit! Varsinkin River-Voice Of Treason-Faith In Others.
 
En nyt menisi sanomaan, että kyseessä on mestariteos , mutta kyllähän tätä autoa ajaessa kuuntelee ihan mielellään.
 
peeäs, Goblin on ihan paska.

martti.k: , Goblin on ihan paska.
 
On. Oikeen huono.

ganesha: basarin polkaisut osuvat eri iskuille kuin basson ja kitaran nypläykset ja nyt se ei vaan toimi. kun tuo on kerran jätetty levylle, niin se on ilmeisesti haluttu menevän noin, mutta nyt se ei vaan groovaa yhtään, vaan kuulostaa spedeltä.
 
Kitarat mua tossa enemmän häiritsee. Ei Legolas mikään mr. Flow ole, mutta kitarat tuossa tuntuu myöhästyvän jokaisen 6 iskun sarjan alussa ja kiilaavan joka sarjan lopussa.

Tuli sitten kuitenkin hankittua vaikka meinasin jo boikotoida. Tämä tyylin vaihtuminen 70-luvun progen apinointiin joka toteutettiin huonosti Heritagella vei kyllä kiinnostuksen herrojen uudesta materiaalista. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja ne pari biisiä mitä tuli ennakkoon kuunneltua ei nyt "niin paskalta" kuulostanutkaan.
 
Heritagella itseäni ärsytti eniten:
- Biiseistä puuttui usein punainen lanka kokonaan, ne olivat vain kokoelma eri idiksiä joita oli pistetty peräkkäin, kuin progessa pahimmillaan. Proge genrenä on sydäntäni lähellä ja kyllä niissä klassikoissa on aina jotain joka kantaa läpi biisin.
- Välillä yritettiin olla rankkoja, mutta täysin munattomilla 70-lukua apinoivilla soundeilla
- Levy ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta jos 70-luvun progea on kuunnellut.
- Myytiin sivuprojektilta kuulostavaa materiaalia Opethin brändillä (vähän kuin menisi kauppaan ostamaan maitoa ja sisältö onkin piimää)
 
Täältä on tullut luettua, että samaa paskaa olisi siis tiedossa myös tällä uudella ja odotukset oli kyllä todella alhaalla. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että positiivisesti yllättyin.
 
- Biiseissä on jokin punainen lanka. Sovitus on onnistuneempi ja osiot erilaisuudesta huolimatta on sopivat yhteen.
- Turha rankkuuden tavoittelu on unohdettu, nyt ollaan rehellisesti fiilistelypohjalla Damnationin-tyyliin.
- Soundit on tälläiseen materiaaliin hyvät
 
Onhan tässä apinoitu niitä 70-luvun bändejä reippaasti, eka biisikin on puhdasta Camelia. Se Opethin oma juttu on jäänyt edelleen matkasta, mutta koska biisit kuitenkin toimii ihan mukavasti en tätä paskaksi pysty haukkumaan. Arvosana 3,5/5 tähteä (jos tykkää myös vanhemmasta progesta kuten minä).
 
Ehkä tässä on vielä pakko mennä Opethiakin livenä seuraamaan jos kerran ovat luvanneet soittavan myös vanhaa rankempaa materiaalia (se Heritage kiertueen jäähallin keikka oli aivan kamala)

ganesha: basarin polkaisut osuvat eri iskuille kuin basson ja kitaran nypläykset ja nyt se ei vaan toimi. kun tuo on kerran jätetty levylle, niin se on ilmeisesti haluttu menevän noin, mutta nyt se ei vaan groovaa yhtään, vaan kuulostaa spedeltä.
 
Mikä biisi menee tolleen kuin mainitsit? Itsellä levyä ei vielä ole mutta kiinnostaisi tietää.

reaper666: Mikä biisi menee tolleen kuin mainitsit? Itsellä levyä ei vielä ole mutta kiinnostaisi tietää.
 
heti biisin alussa kuulee ton epäsynkan. jos basari olis soittanut kitarariffin ihan vain tylysti uniksessa, rytmisesti, vois toimia paremmin, mut nyt synkooppi jättää sieltä välistä jotain iskuja veks ja kuulostaa vähän liikaa Lars U:lta :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=JHq9yMXw3iA

Eipähän oo tullu kiinnitettyä ees huomiota moiseen mutta tiukemmin menee esim heillä https://www.youtube.com/watch?v=Nz04FHL6U_I
 
Mutta noin muuten olen nimimerkkien Useful Idiot ja Scrobble 120% samaa mieltä rumpuraidan laadukkuudesta.

Vielä pitää ihmetellä lisää tuota Voice of Treasonia. Biisin ekat kuus minuuttia täyttä kuraa, kuulostaa joltain aloittelevan lukiolaisprogebändin turhalta jamittelulta. Mitäköhän vittua ne ajatteli kun menivät tommosen levylle laittamaan?

Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k

Hokkane: Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k
 
Liikaa nuotteja ja osat sopii peräkkäin.

Hokkane: Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k
 
Tätä klassikkoa kuunnellessa huvitti yhä enemmän ne Rumban arviossa olleet sanat:
 
"Voice of Treason ja Faith in Others muodostavat yhdessä lähes sanattomaksi vetävän lopetuksen, ja ne molemmat todistavat Åkerfeldtin sävellyskynän olevan edelleen loistavassa terässä. Kappalekaksikko saattaa olla parhaimpia lauluja, mitä Opeth on uransa aikana levyttänyt."
 
http://koti.kainuu.com/blackout/984591.gif

Hokkane: Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k
 
Ristus nuo örinät kuulostaa tuossa hyvältä!

Joo Rumban arvostelua lukiessa mietin vaan, että olenkohan kuunnelut samaa levyä kuin kriitikko.

Hokkane: Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k
 
Paras biisi. Vielä kun olisi ollut toinen Martti rummuissa, olisi ollut myös paras kokoonpano.

Hokkane: Missä on tämä bändi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7XvDmYcmc2k
 
Siellä, mihin parhaat bändit menee kuolemaan, ennen kuin muuttuvat yhdentekeväksi paskaksi. Sieltä löytyy opethin lisäksi mm. In flames.
 
On ihan jäätävän kovia nämä vanhemmat livet. Albert hallin keikka kärsi jo Åken huonontuneesta mörinästä. Kyllä on aina mahtavaa iskeä soittimeen joko roundhouse tai lamentations ja fiilistellä hyvää musiikkia, mahtavalla esiintymisellä.

Decadetroll: Siellä, mihin parhaat bändit menee kuolemaan, ennen kuin muuttuvat yhdentekeväksi paskaksi.
 
Tämä kyllä harmittaa edelleen, sillä ennen Heritagea ei ollut edes keskinkertaista levyä. Watershedissä ei mikään muu tökkinyt kuin porcelain heart ja kahdessa ensimmäisissä levyissä tuotanto. Minulle Opeth oli pitkään niitä bändejä jolta ei olisi osannut odottaa huonoa levyä.

Vähän nihkeästi tämä on lähtenyt toimimaan, vaikka sinänsä ihan mukavaa tavaraa onkin. Kunpa vaan pystyisi jotenkin pyyhkimään kaikki aiemmat muistijäljet Opeth-nimisestä bändistä, niin pystyisi antamaan objektiivisemman arvion levystä, kun takaraivossa eivät jyskytä muistot aiemmasta Opethista ja sen muuttumisesta kiveksiinsä puhaltevaksi proge-aikakoneeksi. Että äijät, joista osa käy jo neljänkympin toista puolta, kokevat nyt vaan normaaliksi aikuisen ihmisen kehitykseksi siirtyä elämässä eteenpäin, ja tehdä sitä, mikä nyt tuntuu luontevimmalta eikä väkisin esittää vihaista nuorta itseään. Itse on tietysti vähän vaikea asennoitua siihen, kun on tottunut hieman erilaiseen standardiin.
 
Mutta jos Pale Communionin olisi tehnyt joku muu, uransa alkuvaiheessa oleva pumppu, kutsuisin sitä kursailematta lupaavaksi.