Laulaminen ›

Oma äänihän välittyy omiin korvin osin kalloa ja pään onteloita myöden, joten eihän se tosiaan kuulosta samalta kuin muiden korvaan. Muista en tiedä, oma ääneni kuulostaa kirkkaammalta korvissani kuin nauhalla.
 
Osittain kyse on totuttelusta. Omaa ääntään tottuu kuulemaan myös nauhalta. Toisaalta, lauluharrastus pakkaa myös kehittämään ääntä.
 
Laulutunnit olisivat kuitenkin tärkeitä. Ryökäleen kalliitahan nuo ammattitaitoisen opettajan yksityistunnit ovat, mutta unohdetaan raha hetkeksi ja katsotaan niitä hyviä puolia. Hyvä laulunopettaja osaa kuulemansa perusteella kertoa, mistä kiikastaa, kun ei soi. Ja kun alkaa soida, hän opastaa tulkinnassa. Samoin asiansa osaava opettaja osaa antaa sopivia kappaleita harjoiteltavaksi. Liian vaikeita kappaleita ei kuitenkaan opi laulamaan kauniisti. Edelleen laulunopettajan tulisi olla innostava ja lisäksi hänellä tulisi olla yhteyksiä muihin muusikoihin, niin että hänen kauttaan voisi löytää toisia laulajia tai muusikoita. Vaihtoehtoina on sitten esimerkiksi työväenopistojen tai vastaavien laulunopetus, joka on hinnaltaan sopuisampaa ja mahdollisesti aivan yhtä korkeatasoista. Metallifanina muuten suosittelen nimenomaan klassisen laulun tunteja ainakin aluksi. Valitettavasti en osaa mitenkään rautaisesti perustella, paitsi että uskon klassisesta bel canto -tyylistä olevan helpompi siirtyä poptyyleihin kuin päin vastoin.
 
Moni vertaa itseään johonkin entuudestaan tunnettuun laulajaan. Yksi haluaisi olla kuin Tarja Turunen, toinen leipoo itsestään uutta Luciano Pavarottia. Arvelen sen olevan virhe. Harva asia on niin persoonallinen kuin lauluääni. Vaikka sitä kuinka kehittäisi, itsestään ei taida päästä eroon. Niinpä tavoitteena lienee juuri oman äänen kehittäminen ja siitä tulee sitten se mikä tulee - useimmilla kai oikein hyvä, jos jaksaa harjoitella kauan.
 
Ja sitten varoituksen sana, jos ken ei ole ennen ollut yksityistunnilla. Meno on melko intiimiä. Aluksi voi tuntua, ettei osaa edes hengittää. Itse olen maannut selälläni lattialla hengittämässä kun opettaja on havainnollistanut oikeaa tekniikkaa. Minua pakkasi naurattamaan, mutta opettajani kertoi, että jotkut alkavat itkeä. Ensimmäiset tunnit ovat kokolailla kaoottisia. Se johtuu siitä, että laulunopettaja ei voi näyttää läheskään kaikkia asioita. On vain luotettava siihen, että kun kokeilee tarpeeksi, opettaja sitten kertoo, kun menee hyvin. Ja sitten pitäisi vielä saada muistettua, mitä teki ja miltä tuntui, kun meni hyvin. Jos olen omilla, vähillä tunneillani jotakin tajunnut, niin sen, että yritän liikaa ja pyrin tekemään liian paljon asioita. Kaikki rehkiminen pitäisi saada loppumaan, mutta sepä se hankaluus juuri on - minulle.
 
Jostain syystä ihmiset ajattelevat, että joillakin harvoilla on jokin mystinen laulun lahja, ja lahjakkaat ihan harjoittelematta kajauttelevat ilmoille sulosäveliä kykykilpailuissa tai konservatorion tutkinnoissa. Jotkut varmasti ovatkin toisia lahjakkaampia. Lahjakkuus lienee kuitenkin sitä, että yhdellä on tavallista parempi tuntuma vartaloonsa, toisella tarkempi sävelkorva ja niin edelleen. Sävelkorva, hengityksen hallinta, äänenmuodostus, tyylitaju ja tulkinta, kaikki ovat asioita, jotka paranevat harjoittelemalla. Jos ei kärsi amusia-nimisestä ilmiöstä, laulun puutteet johtuvat pikemminkin harjoittelun kuin lahjojen puutteesta. Hyvässä laulamisessa on monta osatekijää, jotka pitää vähä vähältä saada toimimaan luonnollisesti ja vaivattomasti niissä rajoissa, jotka oma ääni asettaa.
 
Olen varma, että laulat kauniisti. Et olisi saanut laulukokeesta kiitettävää, jos olisit aivan hakoteillä! Älä ole itsellesi liian ankara tuomari, mutta ole nöyrä. Laulun opetteleminen tuntuu vievän vuosia, eikä valmista tule ikinä. Aina on lisää opittavaa. Vähäisestäkin edistyksestä saa iloita, kuten aina, kun opetellaan mutkikkaita asiakokonaisuuksia!