Studiotyöskentely ›

hallu: Ymmärrän hyvin, että kaupallisessa tuotannossa ulkopuolinen tuottaja jolla on "päivän soundi" hallussa on paras vaihtoehto.
 
Kyllä se tuottaja moneen muuhunkin skenaarioon hyvin mahtuisi.

jätän tämän vain tähän https://muusikoiden.net/artikkelit/532
 
vaikka lähes 9v vanha teksti onkin

Henri Henri Olavi: Kyllä se tuottaja moneen muuhunkin skenaarioon hyvin mahtuisi.
 
Juu, totta kai mahtuisi. Olen itse sen verran vihreä aloittelija näissä asioissa, että sorrun näemmä vielä aikamoisen mustavalkoisiin näkemyksiin.

Danko: jätän tämän vain tähän https://muusikoiden.net/artikkelit/532
 
vaikka lähes 9v vanha teksti onkin
 
Ihan hyviä pointteja, mutta hieman ehkä kaupallinen lähestymis tapa tuossa asioihin. Mikä ei sinänsä ole huono, mutta ei sovi kaikkiin projekteihin.

Cathi777: Ihan hyviä pointteja, mutta hieman ehkä kaupallinen lähestymis tapa tuossa asioihin. Mikä ei sinänsä ole huono, mutta ei sovi kaikkiin projekteihin.
 
No, ne kovimmat pointit tuolla tähän hätään ovat esituotanto ja sovitus. Niiden pitäisi sopia kaikkiin projekteihin. Se paskan ja konvehtien erotteleminen pitää aloittaa niin ruohonjuurelta kuin mahdollista. Studiossa se on yleensä myöhäistä. Ihan sama mitä EQ:ta siinä sit on tarkoitus käyttää.

Tulen nyt hieman myöhässä tähän threadiin mutta...
 
Yksi suomalainen äänittäjähemmo on käynyt tuolla Scmittin "Mix With The Masters" -seminaarissa ja vahvisti mulle, että kun Schmitt äänittää (ja miksaa äänittämänsä matskun) itse, EQ:t ja kompurat jää aikuisten oikeasti bypassille. Mikkivalinnat ja -asettelut toimii sedän EQ:na. Kirkasta mikkiä pianoon (M49) ja tummaa saksofoniin (U67).
 
Huomionarvoisia pointteja on mm: Musa jota Schmitt äänittää ja miksaa (Jazz ja Swing yms.), ei perustu joihinkin rankasti EQ:tettuihin saundeihin (vaikka hevibasari tai rokkivirveli). Lisäksi vaikka Schmitt ei itse muuttaisi toneja mihinkään suuntaan, emme voi milään tietää kuinka paljon masteroija(t) puuttuu asioihin; voi olla, että muutaman resonanssin kuoppaamista ja yleispätevää kirkastusta saattaa siellä päässä mahdollisesti tapahtua.
 
Lisäksi tommonen statementin kanssa on varsin helppo unohtaa (paremman termin puutteessa) todellisuus sen ympäriltä. Kuulemma miksatessa muiden äänittämiä töitä Schmitt kyllä tarttuu EQ:hun jos jotain on vinossa.

Huomionarvoisia pointteja on mm: Musa jota Schmitt äänittää ja miksaa (Jazz ja Swing yms.), ei perustu joihinkin rankasti EQ:tettuihin saundeihin (vaikka hevibasari tai rokkivirveli).
 
Tätä olin just tulossa kommentoimaan kun threadia tuolta alustapitäen luin. Ite oon ainaki huomannu, että mitä kevyempää musaa äänittää, sitä enemmän tulee keskityttyä äänitysvaiheessa soundiin ja sitä vähemmän sitä tarttee säätää mixissä. Modernia rockia/metallia on vaan melkoisen haastava saada soimaan ilman melkoisen tanakkaa muljuttamista. Jos ei muljuta yhtään, ni tulee väkisellä semmosta hiton hyvää retrosoundia, missä kaikki poksaa ja kumisee ja kuulostaa luonnolliselta. =)

Mitä kauemmas tullaan tuolta perinneosaston klasari- ja jazzgenreistä kohti uudempaa poppia, rokkia ja metallia, sitä lähempää soundi-ihanne vaatii mikittämistä. Ja sitä enemmän mikkien signaali kaipaa korjaamista. Ditto: karrikoiden voi sanoa, että noissa perinteisissä genreissä pärjää vähemmällä prosessoinnilla kuin näiden uudempien ilmiöiden kanssa.

Juntunen: Tätä olin just tulossa kommentoimaan kun threadia tuolta alustapitäen luin. Ite oon ainaki huomannu, että mitä kevyempää musaa äänittää, sitä enemmän tulee keskityttyä äänitysvaiheessa soundiin ja sitä vähemmän sitä tarttee säätää mixissä. Modernia rockia/metallia on vaan melkoisen haastava saada soimaan ilman melkoisen tanakkaa muljuttamista. Jos ei muljuta yhtään, ni tulee väkisellä semmosta hiton hyvää retrosoundia, missä kaikki poksaa ja kumisee ja kuulostaa luonnolliselta. =)
 
Tässä on mun mielestä hyvin kiteytetty se, että mikä ehkä osaltaan on hommassa pielessä. Eli ns. luomusoundi ei oikein tunnu kelpaavan vaan kaikki pitää olla ns. muovisen kuuloista. Eli haetaan soundia, jolla ei ole mitään tekemistä ns. sen oikean soundin kanssa. Se on toisaalta aika harmillista. Metallimusiikissa se tuppaa johtamaan vielä siihen, että kaikki kuulostaa soundipolitiikaltaan aika identtiseltä. Ei oikein uskalleta riskejä ottaa vaan mennään samalla kaavalla kuin muutkin.

Cathi777: Tässä on mun mielestä hyvin kiteytetty se, että mikä ehkä osaltaan on hommassa pielessä. Eli ns. luomusoundi ei oikein tunnu kelpaavan vaan kaikki pitää olla ns. muovisen kuuloista. Eli haetaan soundia, jolla ei ole mitään tekemistä ns. sen oikean soundin kanssa. Se on toisaalta aika harmillista. Metallimusiikissa se tuppaa johtamaan vielä siihen, että kaikki kuulostaa soundipolitiikaltaan aika identtiseltä. Ei oikein uskalleta riskejä ottaa vaan mennään samalla kaavalla kuin muutkin.
 
Toisaalta nykyään on tää retrotrendi aika vahvalla monessa genressä. Popin puolella tulee kokoajan näitä soul-naikkosia ynnämuita, jotka soi tosi "luonnollisesti" ja vanhahtavasti. Laulutki saturoituu niin että korvissa soi. Sit tietty kuppaselta kuulostavat indiebändit ja valtavirremmasta vaikka Rival Sons. Tai sit tää Oranssi Pazuzu. En tiiä meneekö se black-metallin laariin vai mihin, mutta mahtavan luomusoundista rouhintaa.
 
Sinänsä nuo esimerkit ei takuulla edusta threadin titleä, muljutettu on varmasti ja paljon, mutta soundi kuulostaa enemmän vähemmän muljutetulta.

Joo, korostan itsekin vielä paria asiaa. Näitä jo mainittiinkin tuolla aiemmin.
 
Jos on mietitty ennalta (sovitus ja (esi)tuotanto) valmiiksi se, mitä kahdelle raidalle on tulossa, ja käytössä on Mikaelinkin mainitsemat laatua tihkuvat signaalitiet sekä A1-tason muusikot, tarvitsee korjausliikkeitä tehdä hyvin vähän. Mutta mielestäni on vähän niinjanäin sanoa, "ilman eq:ta ja kompressointia", kun niitä on kuitenkin piilossa vähän joka paikassa. :)
 
Olen todistanut itse tilannetta, kun aikoinaan oli eräässä bändissä basisti jonka saundi hänen mielestään oli aina vähän niin ja näin ja piti hankkia milloin mitäkin apuvärmettä, kun on paska saundi. No, kerran sitten häntä tuurasi eräs (lahes) A1-tasoa oleva basisti juurikin noilla samoilla paskoilla vehkeillä, bassosta lähtien (ilman purkkeja ja piuha suoraan comboon). Saundissa ei ollut mitään moitittavaa. Päinvastoin.
 
Tätä mieltä.

A-tason soittajat :D
 
http://youtu.be/SfxYjQ9ZuSU

Kuulin tällä viikolla studiovierailulla bändiäänitystä joka soi hyvin tasapainoisesti ilman eq:ta. Syy tähän oli nähdäkseni kalliit etuasteet jotka muokkasivat soundia rutkasti ja myös hyvät lähtösoundit soittimissa. Silti, ei siitä ihan valmista tule ilman pientä korjailua, vähintään joku exciter masterointiin.
 
Olen itse onnistunut viime aikoina saamaan suoraan styrkkarista hyviä kitarasoundeja joita ei tartte enää ruuvata. Paljon diskanttia vaan :D