| Aihe: J.J.Cale | |
|---|
|
Pitkästä aikaa olen tässä kuunnellut herran vinyylejä sekä cd-lättyjä ja saanut sellaisen varmistuksen että miehellä on loistava kyky tehdä maukkaita pikkubiisejä. Hänen luoma oma tyyli ja soundi kertoo myöskin miehen näkemyksestä tehdä musiikkia.
Tuo soundi aiheuttaa varmasti mukavia kommentteja
teiltä muilta roots jengiltä, joita olis hauska kuulostella.
Tältä palstalta ei löytynyt minkäänlaista keskusteluu äijän tekemisistä??
Kova juttu olisi jos joku ois päässy tsegaa äijän "live"
meininkiä. |
|
Olen ollut "tosi-fani" vuodesta 1991 lähtien. Bootleggejä ei ole (paitsi pari kasetilla) mutta studiotuotanto ja live-DVD on. (JOS JOLLAIN ON BOOTLEGEJÄ NIIN OLEN KIINNOSTUNUT!!)
Olen monta kertaa funtsinut että koska tulee se päivä että lennän USAan katsomaan äijää livenä. Eipä JJ paljon kiertele soittamassa, joten en tiedä milloin avautuu mahdollisuus.
Nimim. eihä 800€ yhdestä konsertista nyt niin iso raha ole...
PS
jjcale.net lienee ainoa jossain määrin toimiva fanisaitti (virallisen lisäksi)? Tiedättekö jotain muita?
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
|
No joo, tutustuin itse JJ Cale'en jo 70-luvulla. On kaverilla kyllä erehtymätön tyyli. Muistelisin että olen jostain lukenut tuosta eräästä hänen kitarastaan jutun. Hän oli itse laittanut mikin johonkin vanhaan akustiseen kitaraan mutta kitarasta tuli aika herkkä kiertämään. Niinpä JJ otti takakannen kokonaan pois ettei kaikuisi ja kumisisi. Sitten kitara rupesi toimimaan ja siinä oli lievästi sanottuna omalaatuinen soundi. Kerrotaan että moni olisi halunnut ostaa tämä kitara häneltä mutta kuten arvata saattaa niin se ei ole myytävänä.
"G-strings are for strippers" |
|
Muistelisin että olen jostain lukenut tuosta eräästä hänen kitarastaan jutun.
Minun kuulemani version mukaan kyse oli akustisesta Harmonystä (eli ameriikan landolasta), jossa oli alkuaan yksi mikrofoni. Se petti joskus keikalla, ja J.J. asensi kitaraan varmuuden vuoksi sitten toisenkin. Ja kolmannen. Ja neljännen. Kierto-ongelmien takia hän irrotti pohjan ja sooloja varten leikkasi siihen soololoven. Sitäpaitsi aina kun Cale lensin kitaransa kanssa jonnekin, lentoyhtiö onnistui rikkomaan sen.
Ei ihme, että herra on ko. kitaran sittemmin siirtänyt eläkkeelle...
Mutta mitä J.J. Calen musiikkiin tulee, olen ollut suuri ihailija jo jostain 1980-luvun alusta alkaen. Myös teknisen toteutuksen kannalta: entinen äänittäjähän saattaa höylätä biisit kasaan pikkutarkasti otto otolta, paikkaus paikkaukselta - ja kokonaisuus kuulostaa siltä kuin pienellä porukalla olisi heitetty sisään kertaotolla hyvillä fiiliksillä. Calehan on yksi ensimmäisiä rumpukoneen käyttäjiä (Naturally-esikoisella, kuulemma siksi ettei ollut varaa palkata rumpalia kaikille raidoille) ja järkyttipä äijä fanejaan 80-luvulla ilmestymällä keikoille Casion kitarasyna kourassaan. Ja - millaiset vehkeet sitten alla onkin - mies kuulostaa aina itseltään.
Yksi rokkitoimittajauran Hetkiä: istuin puhelimen luuri kourassa ja ajattelin: "Jumalauta, mä olen just puhunut puoli tuntia puhelimessa J.J. Calen kanssa!"
.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
 Jii
04.10.2003 20:56:34 | |
|
Calesta pidän. Minimalistisestä äijästä, joka pistää aina ne oikeat äänet "lauluun" ja soittoonsa, en halua sanoa ylisanoja. Cale sanoisi vähemmän.
Tutustuin Caleen Mark Knopflerin kautta. Soittotyylejään ilmeisesti verrattiin keskenään jossain kirjoituksessa jossain (80-luvulla) ja en Calea olisi varmaan muuten tavoittanut. Knopfler mediassa kuitenkin esiintyy aika usein. Cale ei mulle muutenkaan ole joku After Midnight tai Cocaine, joista hänet olisin voinut tuntea. Tyypillinen Cale-soitto on minulle aika erilaista.
Yksi rokkitoimittajauran Hetkiä: istuin puhelimen luuri kourassa ja ajattelin: "Jumalauta, mä olen just puhunut puoli tuntia puhelimessa J.J. Calen kanssa!"
Aiaiai. Olen todella kateellinen. Tosin en pahansuovasti. |
|
Vaivattoman kevyttä ja helpon oloista. Kun JJ:tä kuuntelee aika pysähtyy, biiseissä on FIILISTÄ. Erityisesti Shades ja Naturally on tullu kuunneltua puhki eikä niihin kyllästy. Miellyttävä äijä. |
 weelie
09.10.2003 11:55:23 (muokattu 09.10.2003 11:55:42) | |
|
Vaivattoman kevyttä ja helpon oloista. Kun JJ:tä kuuntelee aika pysähtyy, biiseissä on FIILISTÄ. Erityisesti Shades ja Naturally on tullu kuunneltua puhki eikä niihin kyllästy. Miellyttävä äijä.
Itse kuuntelen JJ:tä usein keväällä.
Kaikki levyt on hyviä... paitsi 8 ja 10. Shadesillä on hyviä sanoituksia ja live-meininki, Naturallyllä on debuutin tuntua, usvaset saundit, enemmän roots-poljento.
In Session DVD on muuten pääosin todella hyvä! Itse taisin tilata sen Play.comista Jerseyn saarilta. Leon Russelin laulamia paria biisiä en oikein jaksa kuunnella, mutta muuten aivan timanttia (sisältää pari haastattelupätkää, muun muassa kitarn tarinan, ja muutaman ylimääräisen levyille tarkoitetun biisin pidemmän version audiona). Miksi sillisalaatin oloinen "JJ Cale Live"-CD julkaistiin eikä jotain kokonaista keikkaa tai tätä in sessionia... en ymmärrä.
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
|
Tutustuin Caleen Mark Knopflerin kautta. Soittotyylejään ilmeisesti verrattiin keskenään jossain kirjoituksessa jossain (80-luvulla)
Eikö When It Comes to You (On Every Streetiltä)kuullostakin aivan JJltä?
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 3580 päivää vanhaan aiheeseen!
Mutta eikös tämän hienon keskustelun nosto voisi olla sitten eräänlainen tribuutti edesmenneelle Oklahoman Hiljaiselle Trubaduurille? Ei ole levyhyllyssäni nyt niin pitkälti Jee Jee Kalen plattoja, mutta CD:inä löytyy Naturally, Okie ja Grasshopper ja LP:nä sitten Special Edition (vuonna 1984 julkaistu kokoelmalevy). Tällä hetkellä spotifysta kuuntelussa Troubadour.
Vaikutus Knopflerin stailiin mainittiin ja jättihän tuo aika lähtemättömän vaikutuksensa itse Claptoninkin soolouraan, etenkin viimeisimmällä Old Sock-kiekolla aika J.J.Cale-meininkiäkin - mutta onhan siellä laulamassakin ainakin yhdellä biisillä. Ehkä pitäisi antaa vielä joskus uusi tilaisuus Calen ja Claptonin kimppalevylle.
Mutta löytyypä härmärokin historiastakin ainakin yksi suomenkielisellä tekstillä levytetty J.J.Cale-cover, kuka tietää? Eräs tälläkin hetkellä hyvin aktiivi artisti julkaisi kyseisen versionsa 33 vuotta sitten.
No joo, näitä J.J.Cale-aiheisia keskusteluja näyttääkin löytyvän useampiakin. Sehän kertoo vaan miehen suuruudesta.
"Näitä laulan joita tiiän..." |
 RänxY
28.07.2013 22:35:16 (muokattu 28.07.2013 22:39:57) | |
|
Mutta löytyypä härmärokin historiastakin ainakin yksi suomenkielisellä tekstillä levytetty J.J.Cale-cover, kuka tietää? Eräs tälläkin hetkellä hyvin aktiivi artisti julkaisi kyseisen versionsa 33 vuotta sitten
Lieneekö Kari Peitsamon Ilpo, joka siis versio Cocainesta.
Iselleni Cale tuli tutuksi 70-luvulla, kun isoveli osti albumit Okie ja Really. Älyttömän hyvät soundit molemmissa, edelleenkin toimii hemmetin hyvin. Hieno mies, vaatimaton kaveri taisi olla. Diggasin ja diggaan edelleenkin todella paljon.
"I refuse to join any club that would have me as a member."
Groucho Marx |
|
Joskus 70-luvun jälkipuoliskolla J.J. kävi Kultuuritalolla. Eipä ollut ovella tungosta, mahduin hyvin mukaan. Kelpo keikka! |
weelie
29.07.2013 11:29:30 (muokattu 29.07.2013 11:32:45) | |
|
RIP suuri mestari joka piti itsestään pientä ääntä.
Demo Harrison:
Mutta löytyypä härmärokin historiastakin ainakin yksi suomenkielisellä tekstillä levytetty J.J.Cale-cover, kuka tietää? Eräs tälläkin hetkellä hyvin aktiivi artisti julkaisi kyseisen versionsa 33 vuotta sitten.
No joo, näitä J.J.Cale-aiheisia keskusteluja näyttääkin löytyvän useampiakin. Sehän kertoo vaan miehen suuruudesta.
Eikös Kaartamo tms vetänyt JJ Cale coverin joskus suomeksi. Hienolta saundasi kun Radio Helsingistä sen kuulin.
weelie: Olen ollut "tosi-fani" vuodesta 1991 lähtien. Bootleggejä ei ole (paitsi pari kasetilla) mutta studiotuotanto ja live-DVD on. (JOS JOLLAIN ON BOOTLEGEJÄ NIIN OLEN KIINNOSTUNUT!!)
Olen monta kertaa funtsinut että koska tulee se päivä että lennän USAan katsomaan äijää livenä. Eipä JJ paljon kiertele soittamassa, joten en tiedä milloin avautuu mahdollisuus.
Nimim. eihä 800€ yhdestä konsertista nyt niin iso raha ole...
PS
jjcale.net lienee ainoa jossain määrin toimiva fanisaitti (virallisen lisäksi)? Tiedättekö jotain muita?
Ha haa... vastaan itselleni 10v myöhemmin: fani olen yhä, buutleggejäkin kasa. Ja maksoin sen 800€ että näin miehen neljästi livenä 2009.
JJ Cale Net on yhä pystyssä mutta Calen management sitä kuukausi sitten vaati suljettavaksi (tai siis tuon osoitteen itselleen). Silloin jo pelkäsin että JJ voi olla huonossa hapessa.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
|
RänxY: Lieneekö Kari Peitsamon Ilpo, joka siis versio Cocainesta.
Iselleni Cale tuli tutuksi 70-luvulla, kun isoveli osti albumit Okie ja Really. Älyttömän hyvät soundit molemmissa, edelleenkin toimii hemmetin hyvin. Hieno mies, vaatimaton kaveri taisi olla. Diggasin ja diggaan edelleenkin todella paljon.
Juu, Peitsamo juuri.
"On sulla taksikuskin virkahattu, mut et mitään virka, Ilpo.
Sun mittari vaan raksuttaa ja radiossa soi Kirka, Ilpo.
Aja vaan, aja vaan, aja vaan... Ilpo! http://youtu.be/CeLYLS1o6_A
Itseasiassa toisaallakin joku muisteli että oisko J.Karjalainen versioinut suomeksi Mama Don't-biisin.
"Näitä laulan joita tiiän..." |
|
Ainakin muutama löytyy viime vuosi tuhannelta:
Säveltäjä_ Cale J. J.
Kappale
After midnight
Kokaiin
Kulkijan tie
Niin pal itkin
Tunteellinen
Tyttö-irwini
Tytöt suuren kaupungin
Älä koskaan
Säveltäjä_ Cale Jean Jacques
Kappale
Call me the breeze
Hei päivi
Ilpo
@ http://www.aanitearkisto.fi/
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
|
Demo Harrison: Itseasiassa toisaallakin joku muisteli että oisko J.Karjalainen versioinut suomeksi Mama Don't-biisin.
Mama Don't ei ole Calen oma biisi vaan versiointi vanhasta Trad./Charles Davenport Mama dont' allow kipaleesta. |
 Kefiiri
30.07.2013 07:13:37 (muokattu 30.07.2013 07:14:36) | |
|
Calen meininki oli (ja on!) ihan parasta.
Olikos se siinä tv-dokkarissa, kun Cale soitti Claptonin bändin kanssa After Midnightin? Cale ilmeisesti ei ilmoittanut bändille sen paremmin kappaleen nimeä kuin sävellajiakaan, alkoi vaan soitella kitaraansa. Clapton soittaa mukana hämmentyneen ja tarkkaavaisen näköisenä, ja vasta laulun alettua yleisökin tunnistaa biisin.
Myöhemmin Clapton sanoo soittaneensa sointukulkua alkuun väärin päin, kun ei tunnistanut kappaletta. Mahtavaa, että homman vielä nykyaikanakin voi hoitaa noin herkullisen spontaanisti, jos vaan pokkaa ja pelimannihenkeä rittää. |
|
jyrgen: Joskus 70-luvun jälkipuoliskolla J.J. kävi Kultuuritalolla. Eipä ollut ovella tungosta, mahduin hyvin mukaan. Kelpo keikka!
Totta - 25.4.1976 oli tarkka päivämäärä. Itse en muistanut kuin vuoden ja vuodenajan, mutta "Live in Finland" -kirjassa oli David Bowien 9-sivuisen konserttikuvauksen ohessa pieni sivuhuomautus Calen konsertista! Että silleen...
Cale soitti vielä tuolloin "prototyyppi" Harmony'aan ja muistan ihmetelleeni, miten hitossa moisen vanerikopan(?) sai soimaan niin hienosti. Ja ellen ihan väärin muista, niin mies istui suurimman osan keikastaan isot nokilasit silmillään, eikä välispiikkejä juuri viljelty. Varsin asosiaalinen persoona siis, mutta suuri muusikko ja säveltäjä.
Kepeät mullat! |
|
2ndgtr: Totta - 25.4.1976 oli tarkka päivämäärä. Itse en muistanut kuin vuoden ja vuodenajan, mutta "Live in Finland" -kirjassa oli David Bowien 9-sivuisen konserttikuvauksen ohessa pieni sivuhuomautus Calen konsertista! Että silleen...
!
kiitos tästä tiedosta! En ole mistään tätä knoppia saanut selville. Itse en siellä toki ollut!
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
|
2ndgtr: Totta - 25.4.1976 oli tarkka päivämäärä. Itse en muistanut kuin vuoden ja vuodenajan, mutta "Live in Finland" -kirjassa oli David Bowien 9-sivuisen konserttikuvauksen ohessa pieni sivuhuomautus Calen konsertista! Että silleen...
Tarkistelin tuota päivämäärää... ainakin oli 23.4.76 Oslossa ja 26.4. Pariisissa, että sopii ainakin tuohon... vuonna 77 oli ilmeisesti taas Oslossa keväällä.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
|
Tässä pari lainausta Musa-lehden JJ Cale artikkeleista 70-luvulta:
"Kun viisi Musan toimittajaa liikuttavan yksimielisesti nimeää yhden ja saman tuntemattoman levyn erääksi viime vuoden parhaimmista platoista, täytyy olla kyseessä jotain todella erikoista. "
JJ Calessa on jotain, joka saa aikuiset miehet kiemurtelemaan lattialla silkasta nautinnosta päästellen itkun ja naurun sekaisia äännähdyksiä
...en ole kaukana poruun paukahtamisesta sillä niin kovasti hänen sydämen pohjasta purkautuva huokailunsa vaikuttaa.
Mutta sitten ... levy soi levylautasella jatkuvasti. Toimittaja Kari innostui sen keveästä svengistä yhä enemmän ja välillä meinasi tulla tappelu siitä kuka saisi sitä kuunnella. Jussi kuuli levyn, oli aivan myyty ja levy alkoi kiertää kolmella miehellä. Ennen vuoden päättymistä olivat myös Timo ja Dave saaneet kuulla levyn ja niin Suomessa oli jo ainakin viisi JJ Cale fania.
Minun on pitänyt tehdä jonkinlaista juttua Calesta reilun puolenvuoden ajan, jotta tieto miehestä vähän leviäisi. Vaikeutena on vain ollut ettei hänestä juuri ole saatavilla mitään tietoa, mitä levittää
(Waldemar Walleniuksen JJ Cale-artikkelista Musa-lehdestä vuodelta 1974)
Sitä on turha tulla kenenkään väittämään, että Naturally ja Really eivät kuuluisi kaikkien aikojen kymmenen parhaan albumin joukkoon. Se on fakta. Uskokaan huviksenne.
Tarkkasilmäisimmät ja terävämuistisimmat lukijamme ovat varmaan panneet merkille, että molemmissa levyarvosteluissamme maininneet J.J. Calen olevan sokean. Tämä muistikuva on peräisin jostain jo kauan sitten unohtuneesta lähteestä ja on vahvistunut häntä esittävistä kuvista, jossa hänen silmänsä eivät näytä oikein normaaleilta. Nyt kuitenkin tuosta tunnetusta Rolling Stone jutusta päätellen hän kuitenkin näkee varsin selvästi, koska oli mm. katsellut TV:tä. Mitenköhän sen kanssa nyt on? Tosin ei se musiikki siitä miksikään muutu.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
