| Aihe: Plektra.com Blitz-kitarat | 1 |
|---|
|
Olisiko tuosta mihinkään? (pieneen kakkos-kitara LP kuumeeseen) Perusasiat on kuitenkin olemassa, runko ja kaula mahonkia, kansi vaahteraa ja otelauta ruusupuuta, talla kromi tune-o-matic. Plektra.com väittää tämän kiinalaisen valmistajan olevan OEM-valmistaja paremmille merkeille (Epiphone?) ja tehneen näitä Blizt-kitaroita omalla merkillä.
http://www.plektra.com/product_details.php?p=15
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Todennäkösesti kaikki raudat jotain merkitöntä pikkuhilua, ja puutkin saattaa olla jostain jämäerästä. | |
Voi myöskin olla hyviä, samoilta tehtailta tod näk tulee kuin muutkin halpikset. Ei voi tyrmätä kokeilematta | |
Aikalailla samanlainen kuin Epiphonen LP Standard Ebony.
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Yallup: Aikalailla samanlainen kuin Epiphonen LP Standard Ebony.
Kokeilun vai ajattelun perusteella? |  McNulty
02.07.2013 15:29:34 (muokattu 02.07.2013 15:31:50) | |
|
Valitettavasti hintalappu kertoo soittimesta jotain. Sitä, kuinka hyvä se on hintaansa tai muutamia kymmeniä euroja kalliimpaan virkaveljeen nähden, on sitten asia erikseen. Noin yleisesti ottaen tuolla rahalla ei kannata hirveästi soittimelta vaatia. Saattaa olla soitettava, saattaa olla ettei ole. Ehkä se kestää käytössä, ehkäpä ei.
Tämä on vähän kuin todennäköisyyksiä laskisi. Ostaakko 500 euroa kalliimpi soitin joltain "merkkivalmistajalta" joka todennäköisesti takaa tietynlaisen laadun vaiko sokkona joku satkun parin tuote? Vieläpä sokkona testaamatta...
Mietitäänpä raaka-aineiden kustannuksia. Mitä sillä valmistuskustannuksien rahalla oikeasti saa? 200 eurosta todennäköisesti 20-50% on kauppiaan katetta. Sovitaan vaikka että melko perinteinen 30% on kauppiaan läskiä (eli soittopelin arvo kauppiaan läskien jälkeen on 140€). Toinen 30% valuu ihan pelkästään logistiikkaan (rahdit, tullit, verot, pakkaaminen yms. jotta sen soittimen saa Idästä tänne)... nyt soittimen "arvona" on 98€. Soittimeen käytettävä työ (työaika ja -resurssit) eivät hirveästi tuolla Idässä kustanna, joten voidaan arvioida että tässä vaiheessa soittimen arvo on 90€. Siitä murto-osan muodostavat valmistusmateriaalit, hardware yms. koska pitäähän tehtaankin tuottaa voittoa. Uskoisin että tuosta 90€ vähintään puolet ovat tehtaan voittoa. Meillä on siis 40-50 euroa jäljellä. Kyllähän niillä varmasti tuolla Aasiassa saa jo jonkinlaiset puut ja hardwaren ostettua (varsinkin kun tehdas hankkii niitä suuret määrät kerralla)... mutta millaiset? Eiköhän ne tässä vaiheessa ole kitsastellut jo niin paljon kuin mahdollista, joten voittojen maksimoimiseksi sinne valitaan myös halvinta mahdollista puuta ja rautaa. HUOM! En laskenut väliin minkään valtakunnan tukkuporrasta, eli esimerkissä myyjä/myyjäliike hankkii soittimen suoraan tehtaalta/valmistajalta.
Koska soitin on osiensa summa (yksittäisestä osasta viimeiseen hienosäätöön ja viimeistelyyn), en itse uskaltaisi kauhean korkeita odotuksia ladata uuden, alle 200 euron soittimelle. Ja tämähän ei tarkoita sitä, etteikö se halpis voisi yllättää ja haukkua hintansa. Taatusti voi, mutta ei sitä kannata automaattisesti odottaa eikä välttämättä ole realistista lähteä edes primääriarvona tavoittelemaan.
The world suffers a lot. Not because of the violence of bad men but because of the silence of good men. |  zapateados
02.07.2013 16:17:44 (muokattu 02.07.2013 16:23:44) | |
|
Koska soitin on osiensa summa (yksittäisestä osasta viimeiseen hienosäätöön ja viimeistelyyn), en itse uskaltaisi kauhean korkeita odotuksia ladata uuden, alle 200 euron soittimelle. Ja tämähän ei tarkoita sitä, etteikö se halpis voisi yllättää ja haukkua hintansa. Taatusti voi, mutta ei sitä kannata automaattisesti odottaa eikä välttämättä ole realistista lähteä edes primääriarvona tavoittelemaan.
Hyvin sanottu.
Blitz-kitaroista ei ole kokemusta, mutta yleisesti noissa 100-200e hintaluokan soittimissa J&D:n kitarat ovat keränneet kehuja niin täällä kuin ison maailmankin foorumeilla. Tämä pohjautuu siis puhtaasti siihen, mitä olen lukenut. J&D:n toimintaperiaate on sama kuin Blitz:llä, eli iso OEM-valmistaja, joka valmistaa isoja määriä soittimia ja myy osan omalla brändillä ja kilpailee puhtaasti hinnalla.
Kannattaa tsekata nämä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=133484#p6102341
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=820
http://muusikoiden.net/artikkelit/1594
Itse säästäisin rahaa käytettyyn Epiphoneen, mutta GAS ja säästäminen sopii huonosti yhteen....
"Ain't nobody now can play the blues that I play" - Junior Kimbrough |  Gabe
02.07.2013 16:34:19 | |
|
McNulty: ...
Naputin plussaa, tuota kun alkaa oikein pohtimaan. :-) | |
McNulty: Mietitäänpä raaka-aineiden kustannuksia. Mitä sillä valmistuskustannuksien rahalla oikeasti saa? 200 eurosta todennäköisesti 20-50% on kauppiaan katetta. Sovitaan vaikka että melko perinteinen 30% on kauppiaan läskiä (eli soittopelin arvo kauppiaan läskien jälkeen on 140€). Toinen 30% valuu ihan pelkästään logistiikkaan (rahdit, tullit, verot, pakkaaminen yms. jotta sen soittimen saa Idästä tänne)... nyt soittimen "arvona" on 98€. Soittimeen käytettävä työ (työaika ja -resurssit) eivät hirveästi tuolla Idässä kustanna, joten voidaan arvioida että tässä vaiheessa soittimen arvo on 90€. Siitä murto-osan muodostavat valmistusmateriaalit, hardware yms. koska pitäähän tehtaankin tuottaa voittoa. Uskoisin että tuosta 90€ vähintään puolet ovat tehtaan voittoa. Meillä on siis 40-50 euroa jäljellä. Kyllähän niillä varmasti tuolla Aasiassa saa jo jonkinlaiset puut ja hardwaren ostettua (varsinkin kun tehdas hankkii niitä suuret määrät kerralla)... mutta millaiset? Eiköhän ne tässä vaiheessa ole kitsastellut jo niin paljon kuin mahdollista, joten voittojen maksimoimiseksi sinne valitaan myös halvinta mahdollista puuta ja rautaa. HUOM! En laskenut väliin minkään valtakunnan tukkuporrasta, eli esimerkissä myyjä/myyjäliike hankkii soittimen suoraan tehtaalta/valmistajalta...
Samaa mieltä, mutta eikös tuosta pidä ottaa ensin alvi pois ja sitten vasta kate. En tahdo nussia pilkkua, mutta eihän siitä jää mitään osien hinnaksi...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
zapateados: Blitz-kitaroista ei ole kokemusta, mutta yleisesti noissa 100-200e hintaluokan soittimissa J&D:n kitarat ovat keränneet kehuja niin täällä kuin ison maailmankin foorumeilla. Tämä pohjautuu siis puhtaasti siihen, mitä olen lukenut. J&D:n toimintaperiaate on sama kuin Blitz:llä, eli iso OEM-valmistaja, joka valmistaa isoja määriä soittimia ja myy osan omalla brändillä ja kilpailee puhtaasti hinnalla.
J&D tekee kyllä hyviä budjettikepukoita. Tosin niissä hardware onkin sitten parhaimmillaankin "vain" kelvollista. Itse myin juuri pois vimosen päälle tuunatun J&D Telecasterin, jossa kaikki oli puita ja ruuveja vaille vaihdettu vuosien saatossa parempaan. Lopulta en vain jaksanut enää tuunata, seuraava liike olisi ollut vaihtaa puut eikä se sitten enää olisi ollut J&D millään tasolla vaan palacaster a la Corto. Mikä järki? Alkuperäisessä kuosissaankin se olisi kelvannut soittopeliksi, mutta nälkä kasvaa syödessä eikä modaamiselta voinut välttyä...
Tarinan opetus: mitä halvempi skitta, sen varmemmin ajan mittaan joko kyllästyt sen pieniin puutteisiin tai rupeat itse fiksailemaan niitä puutteita vaihto-osilla. Jos tämän "faktan" hyväksyy, voi budjettikitara ollakin ihan jees valinta. Yleisesti ottaen suosittelen kuitenkin hankkimaan kitaran, jossa on jo lähtökohtaisesti kohtuullisen hyvä hardware (eli lähinnä mikit, virittimet, satula ja talla). Ettei niitä tarvi lähteä heti tai hetkenkään päästä vaihtamaan.
Itse säästäisin rahaa käytettyyn Epiphoneen, mutta GAS ja säästäminen sopii huonosti yhteen....
Itse jättäisin nämä halppiskitarat sikseen ja kyttäisin Muusikoiden.netin Torilta parinsadan budjetilla juurikin jonkun halvemman Epiphonen tai Tokain. Sellainen ei välttämättä kitarana ole yhtään sen parempi kuin Blitz tai J&D, mutta ompahan edes jollain tasolla tunnettu merkki. :D
En ole brändirasisti: minulle kelpaa niin Gibson kuin Fenderkin | |
Wradlin: Kokeilun vai ajattelun perusteella?
Ihan vaan näytti samalta ja jonkinlainen linkki Epiphoneen/Gbsoniin voisi olla olemassa. Jossakin netissä Blitz yhdistettiin Ariaan. Piruko noista kiinalaisista OEM-tehtaista tietää. Vaikka eihän se mitään kerro, että kinkkifirma tekisi tuotteita/alihankintaa tunnetulle merkille. "Oma"-merkki saattaa silti olla täyttä soopaa. Tai sitten samoista osista valikoitua parempaa? Tai laaduntarkkailussa hylättyä, josta kasattu jotakin.
"Tosta se taitaa lähteä.." | Gabe
03.07.2013 08:49:49 | |
|
Yallup: Ihan vaan näytti samalta
Nettikuvien ja ulkonäön perusteella ei tietysti voi sanoa laadusta oikein mitään. :) Kannattaa hakeutua ihan itse testaamaan, jos se mielestäsi tarjoaa tarpeeksi vastinetta rahalle ja muutenkin kelpaa niin ei muuta kuin rahat tiskiin. |  fox
03.07.2013 09:38:05 | |
|
Yallup: Ihan vaan näytti samalta ja jonkinlainen linkki Epiphoneen/Gbsoniin voisi olla olemassa. Jossakin netissä Blitz yhdistettiin Ariaan. Piruko noista kiinalaisista OEM-tehtaista tietää. Vaikka eihän se mitään kerro, että kinkkifirma tekisi tuotteita/alihankintaa tunnetulle merkille. "Oma"-merkki saattaa silti olla täyttä soopaa. Tai sitten samoista osista valikoitua parempaa? Tai laaduntarkkailussa hylättyä, josta kasattu jotakin.
Tuota tuota, näähän on kaikki ihan sinun ikiomia spekulaatioita/päätelmiä.. ;)
Ihan ensittäin: Miksi Epiphonen tehdas, joka on Kiinaan pykätty ihan ko. merkin kitaroitten valmistusta varten, ryhtyis tekemään "toiselle osapuolelle" jotain halpiksia? =)
Tällä tarkoitan siis QuingDao -tehdasta, Epiphone, Inc. kun on käyttänyt monituisia muitakin tehtaita..
Kuitenkaan, ei kai sitä voine pitää sen kummallisempana "linkkinä" tai yhteytenä jos joku Epille tekevä tehdas sattumoisin valmistaa muillekin merkeille soittimia? Otetaan nyt vaikka Korean-poikien tehtaat, jotka saattoivat aamupäivät tehdä Epiphonea, ja iltapäivällä sitten Tokaita, väliajoilla sitten vaikka ESPejä..
Pikkuisena kertauksena vielä nuo Epiphonen tehtaat ja "sopimusvalmistajat" jotka selviävät siitä sarjanumeron alkukirjaimesta/kirjaimista..
Melkoisen pitkä lista, eikö??
F= Fuji Gen(Japani)- (Elite / Elitist Models)
F/FN = Fine Guitars - Korea
J = T Terada - Japan
K = Korea Ins Korea
M= Matsumoku (Japani) Casino, Riviera etc.
T= Terada (Japani)
L= ??
DW = DaeWon (China)
EA = Gibson/QuingDao (China)
EE = Gibson/QuingDao (China)
I = Saein (Korea)
MC = Muse (China)
O = Choice - Korea
P/R = Peerless - Korea
R = Peerless (Korea)
S = Samick (Korea)
SI = Samick - Indonesia
SJ = SaeJung (China)
SM = Samil Samil, Korea
U = Unsung (Korea)
UC = Unsung China
Z = Zaozhuang Saehan - China
ja sitten
B = Bohêmia Musico-Delicia (Czech Republic)
Tuossa on minun tiedossa olevat valmistajat, saattaa olla vielä joku muukin..
Sinällänsä "itämaitten valmistus" on aina ollut hieman hankalaa selvittää, siis se, että "kuka teki kenelle mitä" - esimerkiksi ei ole olemassakaan "Ibanezin tehdasta" vaan homma menee samalla tavalla kuin Epiphonella. Ja erittäin merkittävää on se, että valmistava tehdas saattaa tehdä todella hinnakkaita kitaroita, samoin sitten halvalla halpaa.. Tilaaja, oli se sitten "Epiphone" tai "Bliz", asettaa tehdashinnan/soitin, johon raamiin se soittopeli on tehtävä. Näin ollen ei voida vetää mitään yhtäläisyysmerkkejä sen tuotteen "laadukkuuden tai hinta/laatusuhteen" puitteissa, kahden eri brändin välillä, olkoonkin että ne olisivat samasta tehtaasta kotoisin. Ei mikään valmistaja tee satasella kolmensadan soitinta. (Tehdashinnasta puhuttaessa siis, vähittäismyyntihinnasta tuolla McNulty jo kertoili)
Toinen juttu sitten on tuo vertaus Ariaan - jos tarkoitetaan sitä "vanhaa ja vintagee" eli japsi-Ariaa, niin nykyisellä Arialla ei ole mitään yhtenevyyttä siihen, onpahan vaan "ostettu brändi". Matsumoku meni nurin jo 80-luvun loppupuolella, ja tuotemerkit myytiin Koreaan. Tätähän sattuu ja tapahtuu, koska markkinoinnissa on helppoa nojata "vanhaan ja tunnettuun" brändiin, jos sellainen sattumoisin on myynnissä. QED.
Kiistojahan noista on tullut, ja varmasti tulee, mutta... ;) | |
Ihan omia ajatuksia ja päätelmiä ovat. Ihmetyttää kylläkin se, että vastaavaa Blitz-merkkiä ei näytä myyvän kuin tuo Plektra.com, joka väittää tehtaan tekevän kitaroita tunnettujen valmistajien halpamalleille. Toisaalta aika harvoin tuossa hintaluokassa olevien LP-kopioiden puumateriaali on mahonkia/vaahteraa, mahonkia/ruusupuuta ja vielä liimaliitoskaula. Aivan varmaa on, että rauta on halvinta ja mikit surkeita, kuvan perusteella viimeistelyäkään ei voi arvioida. Näyttäähän T-kaupan kuvissa HB:kin hienolta. Eipä sitä kyllä huippuhyvänä myydäkkään, vaan Plektra.com mainitsee alottelijat ja kakkoskitaran, jota itsekin mietiskelin.
Se on kuitenkin selvää, että nimi maksaa aina hurjasti. Jos Fender tekee straton meksikossa ja myy sitä hintaan 500 e, samantasoisen saa Squierina 350 e, jossa vieläkin kummittelee emoyhtiö ja "by Fender" taustalla. Tehtaalta lähtiessä Squier maksaa paljon vähemmän, koska jonkinlainen siivu pitää emoyhtiöllekin tulla. Tehdas pystyisi myymään sitä pienellä "kinkkikatteella" omana "Sqitz"-merkkinä ehkäpä parin sadan hinnalla. Sillähän ei ole rasitteena kallis johto, markkinointi ja tuotekehitys, eikä sen tarvitse investoida yhtään mihinkään jos tehdas muutenkin valmistaa OEM-kitaroita.
Kuinkahan paljon jonkun aidon Les Paul Standardin OKA (=omakustannusarvo) lopulta on? Kuinka paljon maksetaan muusta kuin valmistukseen kulutetusta materiaalista? Eihän noin vähäiset arvopuupalat ja metalliosat voi olla lopulta kalliita. Joku huippumikkikin on oikeastaan aika yksinkertainen värkki. Toisaalta kinkkitehtaan ei kannata tehdä 500 e maksavaa huippukitaraa omalla merkillä, joka vastaa 2000 euron Gibsonia, koska sitä ei kuitenkaan kukaan ostaisi. Parempi tehdä Epiphone/Squier/Ibanez ja omana merkkinä mahdollisimman halpa rämpytin, joka myy juurikin vaan hinnan perusteella. Tämä asia tulee kyllä tulevaisuudessa muuttumaan. Kiinan omat merkit ovat jo ilmaantuneet länsimarkkinoille, eikä siinä paljon tarvita kuin joku tiluttajamannekiini, jota ihaillaan ja fanitetaan. Kohta rynnätään ostamaan uutta merkkiä. Aivan varmasti ne kykenee tekemään oikeasti hyviä kitaroita, onhan niillä pitkä kokemus OEM-puolelta.
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Jos oletetaan ,että vaikka Epiphone ja Blitz kitarat tehtäisiin samalla tehtaalla niin siihen kumpi on laadukkaapi on aika yksinkertainen selitys.
Maahantuojat tekevät sopimuksen jossa jonkin merkkistä soitinta ostetaan vuodessa vaikka 100 kpl ja tehdas myy ne hintaan X,mutta jos maahantuoja tilaa niitä samanmerkkisiä soittimia 1000kpl niin hinta on silloin X miinus jotain. Näinhän se menee mitä enemmän niitä ostetaan niin sitä halvemmalla niitä voidaan sitten myydä. Kappalehinta jää silloin halvemmaksi jokaiselle soittimelle.
Maahantuojalla ostaminen tapahtuu ihan samalla lailla kuin yksityisellä henkilöllä. Jos menet musiikki liikkeeseen ja ostat plektran 2 euroa kpl niin se on varmaan ok,mutta jos ostat niitä 500 niin kyllä ne varmasti alle 1000 euron saa. Jos jostain syystä ei saa niin kannattaa silloin vaihtaa kauppaa.
Voi olla siis niinkin että kaupassa on kaksi kitaraa vierekkäin kummatkin ovat vaikka telecastereita ja toinen maksaa 300 ja toinen 400 euroa. Kummatkin soittimet voivat olla kuitenkin samassa maassa tehtyjä ja se halvempi voi olla merkiltään sellainen ,että sitä myydään täällä Suomessa niin paljon että sen hinta on siellä valmistusmaassa oikeasti kalliimpi kuin se 400 euroa maksava kitara joka on merkiltää lähes tuntematon.
En ole itse törmännyt Blitz kitaroihin,enkä ole niistä mitään kehujakaan mistään lukenut. Jos nyt jostain syystä on pakko sellainen hommata niin kannattaa ainakin kokeilla ensin. Tätä merkkiä ei ainakaan kovin paljoa Suomessa vuosittain myydä. | fox
03.07.2013 14:59:43 | |
|
Yallup: Ihmetyttää kylläkin se, että vastaavaa Blitz-merkkiä ei näytä myyvän kuin tuo Plektra.com, joka väittää tehtaan tekevän kitaroita tunnettujen valmistajien halpamalleille.
Kyllähän noita "house brandeja" tuntee kitarahistoria vaikka miten paljon - itämailla on ollut tapana että jos joku ketju, tai vaikka yksittäinen toimija, tilaa tarpeeksi (määrällisesti) niin siihen lapaan voidaan lyödä vaikka mikä nimi.. ;)
Esimerkkeinä nykyisistä Kiina-/Vietnam- taustaisista vaikka "Vintage", joka on JH&S -ketjun "brändi, J&D Bros, tai vaikka Harley Benton..
Ja onpa noita muitakin..
Voi toki väittää mitä hyvänsä, mielikuvamarkkinointia näet. Eipä silti, voi se olla aivan paikkansapitävääkin tietoa.
Se on kuitenkin selvää, että nimi maksaa aina hurjasti.
No, "hurjasti" on ihan henkilöstä riippuvainen käsite. Joku kokee, että sen "brändin" myötä saa tiettyä lisäarvoa, "tuotekehityksen hetelmiä" ja laatua. Puhumattakaan siitä, että ne "tietynnimiset" soittimet ovat vähintäänkin "roadproof & tested.." Työkaluina käytetyiltä vehkehiltä yleensä vaaditaan joitakin ominaisuuksia, joita ehken ei ihan millä tahansa ole..
Jos Fender tekee straton meksikossa ja myy sitä hintaan 500 e, samantasoisen saa Squierina 350 e, jossa vieläkin kummittelee emoyhtiö ja "by Fender" taustalla. Tehtaalta lähtiessä Squier maksaa paljon vähemmän, koska jonkinlainen siivu pitää emoyhtiöllekin tulla. Tehdas pystyisi myymään sitä pienellä "kinkkikatteella" omana "Sqitz"-merkkinä ehkäpä parin sadan hinnalla. Sillähän ei ole rasitteena kallis johto, markkinointi ja tuotekehitys, eikä sen tarvitse investoida yhtään mihinkään jos tehdas muutenkin valmistaa OEM-kitaroita.
Voip olla, vaan voip olla olemattakin. Nääs siellä saattaa olla takana vaikka minkä moisia sopimusteknisiäkin juttuja.. Ja edelleen, niinkuin jo aikaa sitten sanoin, ei ole yksinkertaisesti mahdollista tehdä kolmensadan kitaraa satasella.. Ei, vaikka koittais miten todistella mustaa valkeaksi. Kyllä sitten täytyy jo radikaalisti mennä laadun puolelle. Niin raaka-aineissa, kuin rauta/sähköpuolessakin.
Kuinkahan paljon jonkun aidon Les Paul Standardin OKA (=omakustannusarvo) lopulta on?
Nuo ne on niitä liikesalaisuuden puolelle meneviä juttuja.. Suuntaa-antavana ihan faktana kuitenkin vuoden -67 tilanteesta on olemassa tietoa: Les Paul, uusiessaan sopimusta, sai 5% jokaisesta "Les Paul" -nimeä kantavasta soittimesta, niiden "factory cost" -hinnasta. Tuolloin se oli esim. LP Deluxesta 6,5 dollaria.
Kuinka paljon maksetaan muusta kuin valmistukseen kulutetusta materiaalista? Eihän noin vähäiset arvopuupalat ja metalliosat voi olla lopulta kalliita. Joku huippumikkikin on oikeastaan aika yksinkertainen värkki.
Unohdat sujuvasti kaikki kiinteät kustannukset, työvoima- ym. kustannukset, markkinoinnin, tuotekehitykset ja kaikki..
Eikäpä sitä ihan noin voi sanoa, että "huippumikki on yksinkertainen värkki". Kyllä sen kehitykseenkin ym. toimeen on hakattu taaloja hieman. =)
Toisaalta kinkkitehtaan ei kannata tehdä 500 e maksavaa huippukitaraa omalla merkillä, joka vastaa 2000 euron Gibsonia, koska sitä ei kuitenkaan kukaan ostaisi. Parempi tehdä Epiphone/Squier/Ibanez ja omana merkkinä mahdollisimman halpa rämpytin, joka myy juurikin vaan hinnan perusteella.
No, sitten olisi referenssisoittimina kannattanut käyttää jotain "halpamerkkiä".. Noilla kaikilla mainitsemillasi kun on se hinta/mallipaletti verraten laaja. Ja huomattavaa on se(kin) että oikein halpojen soittimien markkinoilla kovin harvoin operoivat nuo "isot toimijat" kovinkaan onnistuneesti, koskapa ne koittavat "säilyttää tason" ..
Tämä asia tulee kyllä tulevaisuudessa muuttumaan. Kiinan omat merkit ovat jo ilmaantuneet länsimarkkinoille, eikä siinä paljon tarvita kuin joku tiluttajamannekiini, jota ihaillaan ja fanitetaan. Kohta rynnätään ostamaan uutta merkkiä. Aivan varmasti ne kykenee tekemään oikeasti hyviä kitaroita, onhan niillä pitkä kokemus OEM-puolelta.
Niinkö tulee?? (siis muuttumaan..)
Itse olen nähnyt japsi-invaasion, sitten siirrot Koreaan, ja kuitenkin kaikitenkin nuo muutamat nimet siellä komeilee edelleen "työkalu-osastolla" kaikesta huolimatta. |  käsi
14.07.2013 15:04:36 | |
|
http://www.epiphone.com/News-Featur … tory-All-Epiphone-All-The-Time.aspx
Tuolla tulee ilmi että vain epin omia tekee | |
Halpiskopiossa on tärkeää se, että se on esikuvansa näköinen. Halvoissa LP-kopioissa alasarvi... tai eihän niissä yläsarvea olekaan... on nykyisin usein masentavan terävä, ilmeisesti kopiointisyytösten välttämiseksi. Puheena olevan kitaran runko on yllättävän vakuuuttavan mallinen. Myös nauhojen päät näyttäisivät yltävän bindingin päälle. Moinen ei sinänsä toki takaa laatua. Voi hyvin olla, että kun kieli lipsahtaa otelaudalta, se jää nauhan pään alle jumiin =D
Laaduntarkkailustahan se on kiinni, millaista tavaraa Kiinasta tulee. Tuohon hintaan saa nykyisin jo ihan soitettavia kiinteätallaisia kitaroita. Kiina-ilmiön yleinen problematiikka on sitten asia erikseen.
Varmasti kaikki osat ovat järkiään huonolaatuisempia kuin kalliimmissa kitaroissa, mutta haittaako se? Ei välttämättä. Halvan soittimen soittokunnossa pysymiseen tarvitaan enemmän hyvää tuuria kuin arvokkaamman värkin kanssa :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
