Media ja viihde ›

Informaatiokameli: China Miéville - Toiset
 
... kauhisteltua sitä, voisiko samanlaista typeryyttä nähdä oikeassa maailmassa.
 
Voi, hyvinkin helposti. Tuota kirjaa suomentaessa käytin Borlún hahmon ymmärtämiseksi mielikuvaharjoitteluna sitä, miten minä itse väistän ja kierrän niin kerjäläiset kuin feissaritkin. Heitä varsinaisesti näkemättä, heihin reagoimatta, mutta myös heihin kompastumatta tai törmäämättä.

Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet
 
Melko hengästyttävää luettavaa. Kärryiltä putoamisen vaara oli aina läsnä. Kannattaa lukea tiiviiseen tahtiin. Hiukan pettymys odotuksiin nähden.

Flash: Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet
 
Kaksi kirjaa, joita en ole saanut luettua loppuun, tuo yllämainittu ja James Joycen Ulysses Saarikosken suomennoksena (Odysseus)

Olli Jalonen - Poikakirja
 
Näin lähelle hengitettyä elämää ja kokemusta siitä oikeastaan harva proosassa yltää. Tämä Poikakirja, 60-lukua koulupojan kautta kuvattuna, on loistava.

Lasketaaks sarjakuvat?
 
Hetki sitten sain Hellboy:n päätökseen ja oon alottanut HB -spinoff B.P.R.D:n. Lisäks kesken on tällä hetkellä Richard Adamsin 'Ruohometsän kansa' (Watership down.) Jännältä vaikuttaa so far.

Pitkästä aikaa olen yrittänyt taas aktivoitua lukemisen suhteen ja pari kirjaa tässä on tullutkin tavattua läpi.
 
Terry Pratchett - Elävää musiikkia. Toinen kerta kun yritin päästä Pratchettiin sisälle eikä lähtenyt vieläkään. Mukanokkelaa/hauskaa ja sekavaa sanailua. Ei jatkoon.
 
Stephen King - Auringonlaskun jälkeen. Kingin kirjojen järjestelmällinen lukeminen jäi joskus Mustan Tornin nelososaan, tuntui että ukolla oli tatsi kadonnut tai sitten vain kyllästyin. Tässä oli suurin osa 2000-luvulla kirjoitettuja novelleja ja vaikka jälki oli vähän epätasaista niin kyllähän tämä viihdytti. Ei nyt mitään huippua mutta ei paskaakaan.

Moby Dick
 
Pakko tulla avautumaan, että sainpahan tuon luettua. Ja englanniksi siis. Oli kyllä melkosta tervanjuontia jossain kohtaa, mutta onneksi tuntu hieman kevenevän loppua kohden, kun oli viimein saatu millintarkasti kuvailtua kaikki käytössä olleet köydet ja harppuunat. Vähän tyhjä olo tuosta jäi, kun vihdoin sen sai loppuun luettua, enkä oikeen osaa vieläkään sanoa oliko se sen arvoista.
 
Pienen sulattelun jälkeen tuli mieleen ajatus, että kirjan tyyli kuvailla mitättömiä yksityiskohtia sivu tolkulla ja sitten muutamassa rivissä hurahtaa joittenkin merkittävien tapahtumien ohi olisi tietoinen valinta kuvata elämää tuommoisella reissulla. Niinhän se varmasti on ollut, että jos monta vuotta ollaan merellä, niin yli 90% ajasta tehdään sitä samaa puuduttavaa rutiinia ja kun sitten yht'äkkiä jotain tapahtuukin, se tapahtuu niin äkisti ettei sitä siinä hetkessä edes tajua.
 
Pienellä varauksella suosittelen!

Neil Young - Muistelmat
 
Neil on yksi omia suosikkejani, joten innoissani tartuin tähän joululahjaksi saamaani opukseen. Harmi vain että kyseessä oli varsin tylsä kirja. Neil kirjoittaa sinänsä ihan hyvin, mutta sähköautosta ja uudesta äänimuodosta vaahdotaan aivan liikaa. Jos suunnilleen puolet kirjasta itketään (sinänsä aiheesta) nykyaikaisen äänenlaadun heikkoudesta, niin onhan se nyt ihan liikaa. Vastapainona uransa alkuaikojen muistelu on mieluisaa luettavaa, mutta sitäkin vaivaa tietty epäloogisuus. Vuosikymmenistä toiseen hypitään miten sattuu ja se tekee kirjasta vähän hankalaa luettavaa. Vaikea kuvitella että tästä ketkään muut kuin Niilon fanit kostuisivat tippaakaan.
 
---
 
Daniil Harms - Sattumia
 
Varsinaista tajunnanvirtaa ja THV:tä. Hauskoja ja mielikuvituksellisia tarinoita, mutta toisaalta myös liikaa suorastaan hölmöä tuherrusta. Plussan puolelle jäädään silti, mutta tuskin tätä toista kertaa tulee koskaan luettua. Pari muutakin Harmsin teosta tuli kahlattua läpi. Niille samat arviot.

Charles Arthur: Taistelu Internetistä. Microsoftin, Applen ja Googlen digisodat
 
Äärimmäisen kiinnostava ja suositeltava kirja kaikille jotka ovat ihmetelleet miksei Altavistalla ole vuosiin löytänyt mitään tai miten iOS ja Android sytyttivät Symbianin lautan tuleen muutamassa vuodessa. Nörtähtävästä aiheesta on kirjoitettu suht. nopeatempoisesti.
 
Itse en kuulu Applen ylimpiin ystäviin mutta kirjan perusteella voisi todeta, että omenafirmassa on tiedostettu kuluttajatuotteissa sen kuuluisan punaisenlangan olemassaolo huomattavasti paremmin kuin Microsoftilla. Jobsin elämänkerta seuraaaksi lukuun.

Stephen Kingin Kuulolla tuli lukaistua. Ihan jees, vähän WalkingDead-henkinen tarina. Ei nyt ihan riemusta laittanut hihkumaan mutta kelpo viihdettä.

akuankkakomppi: Juuri ennen Neil Youngin kirjaa luin Ville Kaarnakarin Operaatio Ûbung-42. Erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu, sopivasti sekaisin faktaa ja fiktiota.
 
Suosittelen lukemaan samalta herralta Operaatio Chevalierin. Oli kanssa mukaansatempaava. Sarjan kolmas, Operaatio Finljandijan hain kirjastosta tänään. Odotukset on korkealla.
 
/e korjailin lainaukset

Rod Stewart - Rod: The Autobiography
 
Hyvin kohteensa näköinen teos, jonka parissa viihtyy hyvin vaikka ei hirmuinen fani olisikaan. Rod ei ota itseään turhan vakavasti ja muistaa juurensa, sekä kiittelee hyvää onneaan moneen otteeseen. Tarina ei koko aikaa etene ihan kronologisessa järjestyksessä, mutta itseasiassa on ihan hyvä, että jalkapallo ja muut harrastukset, sekä tärkeimmät naiset käsitellään omissa kappaleissaan. Kirjassa keskitytään yllättävänkin paljon itse musiikkiin, mikä on mukava yllätys, koska monen "vakavasti otettavamman" artistin elämäkerroissa musiikki tuntuu olevan ihan sivuosassa. Ehkä syynä on se, että Stewart ei ole pelehtinyt erinäisten huimausaineiden kanssa niin paljon, kuin moni muu ja rahatkin ovat pysyneet hyvin tallessa, joten konkursien ja menetettyjen omaisuuksien peräänkään ei tarvitse itkeä. Kaveri tuntuu löytäneen ihan uudenlaisen kipinän omien biisien tekemiseen vielä vanhoilla päivillään ja tämän vuoden aikana onkin kai luvassa ensimmäinen Rod Stewart levy, jolla kaikki(?) biisit ovat omaa tekoa.

Yleissivistykseni taso nousi ja sain päätökseen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

TheMusiikkmies: Yleissivistykseni taso nousi ja sain päätökseen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.
 
Tästän voisikin johtaa kysymyksen Veljesten loppuratkaisusta eli luovuttivatko veljeskset palatessaan sivistyksen pariin sen sijaan että olisivat jääneet metsäläisiksi.

tsugaru: Tästän voisikin johtaa kysymyksen Veljesten loppuratkaisusta eli luovuttivatko veljeskset palatessaan sivistyksen pariin sen sijaan että olisivat jääneet metsäläisiksi.
 
Ei ne minun mielestä luovuttaneet, vaan ihan itse halusivat tehdä parannuksen ja tulla sopuun kaikkien kanssa. Onnellisiltahan nuo vaikutti saadessaan vaimot (paitsi Simeoni) ja 2 suurta tilaa ja ylpeinä oppivat lukemaan ja saivat mainetta ja kunniaa muuttuneina ahkerina miehinä.

TheMusiikkmies: Ei ne minun mielestä luovuttaneet, vaan ihan itse halusivat tehdä parannuksen ja tulla sopuun kaikkien kanssa. Onnellisiltahan nuo vaikutti saadessaan vaimot (paitsi Simeoni) ja 2 suurta tilaa ja ylpeinä oppivat lukemaan ja saivat mainetta ja kunniaa muuttuneina ahkerina miehinä.
 
Sivistyksen voitto barbariasta..

Honey Aaltonen: Hurriganes
 
Sopivan pituinen kirja, jossa hienoja ja ei niin hienoja tarinoita ehkä merkittävimmästä Suomirock-bändistä.
 
Jerry Bloom: Ritchie Blackmore - Musta Ritari
 
Hyvin kiinnostava kirja, jonka lukemista ei voinut lopettaa! Oli niin hyviä juttuja ja kiinnostavaa faktaa "rockin vaikeimmasta henkilöstä", että tuli luettua kirja 2 päivässä.

JusBB: Suosittelen lukemaan samalta herralta Operaatio Chevalierin. Oli kanssa mukaansatempaava.
 
Täysin samaa mieltä. Melkein yhdeltä istumalta tuon luin, loppuhuipennuksen säästin aamukahville.
 
Sarjan kolmas, Operaatio Finljandijan hain kirjastosta tänään. Odotukset on korkealla.
 
Hyvä kirja tuokin.

Ace Frehley - No Regrets
 
Odotukset eivät olleet todellakaan kovin korkealla tämän kirjan suhteen, mutta ehkä juuri siitä johtuen tämä olikin positiivinen yllätys. Etenkin ensimmäiset n. sata sivua, jotka käsittelivät varhaisvuosia, oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Oikeastaan kirja lässähtää kunnolla vasta loppua kohden, kun vuosia hypitään surutta yli. Mukana on myös ihmeellisiä väittämiä, kuten se, että Acen biisejä olis poistettu CD julkaisuilta, tai että videoita olisi editoitu uudestaan ja lähikuvia hänestä olisi poistettu. Vainoharhaista läppää. Mutta kokonaisuutena jäi silti positiivisen puolelle. Suosittelen varauksetta Kiss faneille.