Roots ›

Sanovat Robert Johnsonia ennennäkemättömän taitavaksi Kitaristiksi. Missä määrin se on totta? Oliko hän todella muita niin paljon parempi? Itse en (toistaiseksi) ole hänen musiikkiaan soittanut, joten en ole varma. Välillä Johnson tuntuu vähän yliarvostetulta, ei hänen soittonsa muista, (kuten Son Housesta) kovin paljon eroa. Pitkälti hänen maineensakin perustuukin E. Claptonin ja K. Richardsin ihailuun, eikö?

Joo-o.Näin on!

Toki Robertin maineessa on varmasti hehkutusta. "Piru" risteyksessä (joka oli alunperin toisen mainion soittajan eli Tommy Johnsonin tarina) varmasti lisäsi legendaa, sekä tosiasia, että hänen elämästään ei tiedetä paljoakaan varmaan Mutta, kyllähän Robert toi blues-kitaran soittoon paljon uusia juttuja: jazzia, pianokuvioita jne.
 
Joku aika sitten Bluesministeri Kuloniemi sanoi, että Robertin tuotannon läpi soittaminen on eräänlainen blues-soittajan koetinkivi, josta selvitä.
 
Lainaus netistä: "Näiden vaikutteiden pohjalta Johnson kehitti tyylin, jota on pidetty aiempaa kehittyneempänä. Hän käytti kitaran paksumpia, matalampia kieliä vakaasti kulkevan rytmin luomiseen ja soitti samalla ylemmillä kielillä omaperäisiä melodioita, jotka kulkivat omia polkujaan laulumelodiaan nähden. "
 
Lainaus netistä: " . Vanhempiin kollegoihinsa verrattuna Robert Johnson edusti täysin uutta sukupolvea. Pattonilta ja kumppaneilta aikansa oppia kerjättyään ja ainoastaan pilkkaa osakseen saatuaan, keksi nuori Robert sekoittaa sekä kitaransoittoonsa että sävellyksiinsä erilaisia tyylejä. Siinä missä vanhemmat mestarit perustivat esityksensä toisiltaan kuulemaansa perinteeseen, oli Johnsonin aikalaisilla mahdollisuus laajentaa musiikillisia näkemyksiään esimerkiksi äänilevyjen välityksellä. Robert Johnsonin musiikissa yhdistyi raskaaseen deltabluesiin vaikutteita mm. jazzahtavampaan ilmaisuun suuntautuneelta Lonnie Johnsonilta. Hän oli myös inspiroitunut Leroy Carrin ja Scrapper Blackwellin melodisista piano/kitara-duetoista, Mississippi Sheiksin string band -musiikista tai kaupunkilaisten boogie woogie -pianistien rullaavasta rytmityksestä. Johnsonin luomaa tyyliä pidettiin jo aikanaan mullistavana. "

Preachin' Blues on eräs suosikeistani. En usko että kukaan on enää myöhennyt yltänyt vastaavanlaiseen vimmaan - lieneekö kukaan uskaltanut yrittäkään?

Kiitos kaikille hyvistä vastauksista!
Aivan mahtava meininki tuossa Preachin' Bluesissa, joka kyllä jättää varjoonsa Housen version. Vaikea uskoa, että soittamassa on vain yksi mies. Todellakin aikansa Jimi Hendrix tuo Robert Johnson :D

Jaahas, löysin taas ties kuinka monennen aukon blues-sivistyksessäni. En muistakaan Son Housea kuulleeni, siis ylipäätänsäkään. Perehdyn noihin youtubeihin heti ulkomusiikillisten seikkojen salliessa.

Aiheestahan lienee varmaan puitu aiemmin täällä toisaallakin, mutta ainakin joissakin Stockan levyosastoilla olen bongannut Complete-tuplaa, muistaakseni 16 euroa. Jos ei siis levyä hallussa...? Ja tietty 52 CD:n ABC of The Blues-boxilta löytyy levyllinen Robert Johnsonia ja paljon muuta asiallista bluesia monine sävyineen.
 
En ole kitaristisesta näkökulmasta niin perehtynytkään Robert Johnsoniin. Biisejä "Last Fair Deal Goin Down" ja "Four Till Late" kokeilin viime kesänä.