Roots ›

Toki Robertin maineessa on varmasti hehkutusta. "Piru" risteyksessä (joka oli alunperin toisen mainion soittajan eli Tommy Johnsonin tarina) varmasti lisäsi legendaa, sekä tosiasia, että hänen elämästään ei tiedetä paljoakaan varmaan Mutta, kyllähän Robert toi blues-kitaran soittoon paljon uusia juttuja: jazzia, pianokuvioita jne.
 
Joku aika sitten Bluesministeri Kuloniemi sanoi, että Robertin tuotannon läpi soittaminen on eräänlainen blues-soittajan koetinkivi, josta selvitä.
 
Lainaus netistä: "Näiden vaikutteiden pohjalta Johnson kehitti tyylin, jota on pidetty aiempaa kehittyneempänä. Hän käytti kitaran paksumpia, matalampia kieliä vakaasti kulkevan rytmin luomiseen ja soitti samalla ylemmillä kielillä omaperäisiä melodioita, jotka kulkivat omia polkujaan laulumelodiaan nähden. "
 
Lainaus netistä: " . Vanhempiin kollegoihinsa verrattuna Robert Johnson edusti täysin uutta sukupolvea. Pattonilta ja kumppaneilta aikansa oppia kerjättyään ja ainoastaan pilkkaa osakseen saatuaan, keksi nuori Robert sekoittaa sekä kitaransoittoonsa että sävellyksiinsä erilaisia tyylejä. Siinä missä vanhemmat mestarit perustivat esityksensä toisiltaan kuulemaansa perinteeseen, oli Johnsonin aikalaisilla mahdollisuus laajentaa musiikillisia näkemyksiään esimerkiksi äänilevyjen välityksellä. Robert Johnsonin musiikissa yhdistyi raskaaseen deltabluesiin vaikutteita mm. jazzahtavampaan ilmaisuun suuntautuneelta Lonnie Johnsonilta. Hän oli myös inspiroitunut Leroy Carrin ja Scrapper Blackwellin melodisista piano/kitara-duetoista, Mississippi Sheiksin string band -musiikista tai kaupunkilaisten boogie woogie -pianistien rullaavasta rytmityksestä. Johnsonin luomaa tyyliä pidettiin jo aikanaan mullistavana. "