Kitarat: kitarakamat ›

Tämä ketju on ollut viihdyttävää luettavaa, mutta myös esimerkki siitä miten monella tapaa voimme ymmärtää toisiamme "väärin". Ensinnäkin kun jätetään mainitsematta mistä kitaratyypistä puhutaan, niin ollaan jo valmisteltu ensimmäinen "ansa" mihin kompuroida. Esimerkkinä voisi mainita tilanteen jossa jazzari, joka soittaa enimmäkseen jotakin archtop jazzlootaa arvioi että hyvä kitara maksaa kolmesta tonnista ylöspäin, viittaa itseasiassa kokopuiseen kitaraan joka väistämättä on käsityönä valmistettu ja sen aro edullisempaan laminaattikitaraan on jopa amatöörin mahdollista havaita. Tässä kohtaa lankkukitaristi pyörittelee silmiään, että ei voi olla ja mun Squieri on kyllä ihan hyvä kitara (ja on luonnollisesti ihan oikeassa siinä).
 
Tosiasiassahan laatuerot näyttäytyvät eri kitaratyypeissä eri tavalla. Toinen sudenkuoppa piilee siinä, että me ihmiset ihan oikeasti ymmärrämme laadulla vähän erilaisia asioita. Lisäksi vaikka kitaroissa voidaan nähdä ihan todellisiakin eroja, niin arvotamme niitä todellakin hyvin yksilöllisesti.
 
Itse olen kuullut tai lukenut, että monimutkaisissa tilukeihäissä laatu näkyy erityisesti näissä kelluvissa tremoloratkaisuissa niin, että ne halvemmat eivät ole niin kulutuskestäviä kuin kalliimmat. Puoliakkareissa isoin vedenjakaja menee juuri kokopuisissa ja laminaattisissa, mutta ne kokopuiset ovat kuten mainittua tosi kalliita ja toisaalta laminaattiset eivät ole huonoja.
 
Muuten tuntuisi, että asiallisia soittopelejä saa nykyisin kovin edullisesti ja peruslankkukitaroissa se vain alkaa olemaan aika vaikeaa yksiselitteisesti perustella miksi se kalliimpi olisi parempi. Enemmän tuntuisi, että ihmiset löytävät ihan sellaisia ikiomia perusteluja sen kalliimman ostamiselle ja ne perustelut eivät ole päteviä enää toisen soittajan kohdalla, joka ajatteleekin asiaa ehkä ihan toisella tavalla.
 
Omasta mielestäni se kallis kitara ainakin lankkukitaroiden osalta, tarjoaa lähinnä luksusta (kaunista lakkaa, aitoa kultausta, aitoa helmiäistä, kaunista puuta, etc.) enkä paheksu sitä, että joku haluaa itseään hemmotella hienolla esineellä. Sitä paheksun, että asiallisia edullisia soittimia mollataan perusteettomasti vain siksi, että voidaan rationalisoida sitä omaa luksusta.
 
Hieno kitara on hieno kitara ja toki sellainen kiinnittää huomiota ja kerää ihailua, mutta itse kuitenkin ihailen enemmän sitä miten sitä kitaraansa käyttelee. Ja jos joku sukkahousuihin sonnustautunut pitkätukka ei saa tiluja lähtemään kun on väärän värinen kynsilakka, niin ei se kovin ammattimaista vaikutelmaa tee:-)
 
E: korjasin pari typoa ja pikkuisen tekstiä.