Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Eiks toi loru oo Toonikasta ;-) . Aikoinaan (70-luvulla) kun näitä asioita opeteltiin Ogelissa kävi niin, että Seija Järvinen ihmetteli ja kehui meikäläistä, kun opin skaalat ja sävellajit niin nopeasti. No mä tyhmänä menin väläyttämään, että ei tää oo vaikeatakaan bassonsoittajalle, jonka sivusoitin on kitara, opettelee vaan sormitukset ja siirtää kättä "päässään" kaulalla. Arvatkaapas tuliko lisätehtäviä tämän jälkeen kitaristeille musiikkiteorian osalta ;-) . Ei ollut paljon kavereita vähään aikaan. Toonika on mun mielestäni hyvä, siellä on asiat mukavassa muodossa. Itselläni on Sibis First, se on mulle ok. Itse en koskaan kirjoittaisi tuplapistettä, en löydä siihen mitään relevanttiutta. Selkeys on tärkeintä. Toi sävellajijuttukin toimii tosin hyvin kitarassa aloittamalla C:stä. Meet alemmalle kielelle ja laitat ylennysmerkin, no je G-duuri (sormituksesta katsot, miten menee), no sieltähän se löytyy f ylennetty. Pitää etsiä kahden ylennysmerkin sävellaji, menet G:hen ja taas alemmalle kielelle, no je, D. Sormituksella katsot, ja löytyy f ja c ylennetty .... näin jatkat, kunnes tulee 6 täyteen. Alennukset päin vastoin, "joka itsensä alentaa - se ylentää". Eli C:stä lähdet, seuraavalle ylemmälle kielelle, ja mikä on, no F. Sormituksilla katsot, ja löytyy bb. Taas sama homma, no je, löytyy Bb. Sormituksilla katsot, löytyy bb ja eb. ... Pitää muistaa, että tämä toimii bassokitarassa hyvin, mutta B-kielelle ei saa mennä, vaan pitää kitarassa käyttää neljää ylintä kieltä. Tommoinen muistisääntö ;-) Toivottavasti auttoi jota kuta. Ja kun on se rytmi. Niin kaksijakoiset on kei-nu kei-nu kei-nu ja kolmijakoiset keu-nut-taa kei-nut-taa. Jos ette ota huomioon mitään speciaali-juttuja (5/8 7/8 13/8 tms), niin kertokaapa, milloin kansanmusiikissa löydätte kohdan, jossa tota ei voisi soveltaa. Laulajat siis opettelevat laulamaan korvakuulolta. Kommentit aina tervetulleita.