Media ja viihde ›

Eti semmosen tyypin ku Vlastimil Kula tekemiä kuvia.

Herra Tinto Brass, tehnyt aivan upeita "ropnoja"... voi jesu niitä naisia:
 
http://www.imdb.com/name/nm0000972/

Herra Tinto Brass, tehnyt aivan upeita "ropnoja"... voi jesu niitä naisia
 
Enpä ole itse näynyt tietääkseni ainoakaan leffaa mutta työpaikan seinällä on Suutele persikkaani leffan juliste ja sen nähtyäni uskon sinua. :o)
 
e: ei kun olenhan Caligolan sentään nähnyt.

Oon enempi lehtimiehiä. Netissä ei oo samaa tunnelmaa kun omassa veskissä. Sitäpaitsi täällä opiston julkisissa tiloissa ei ehköä viitti...
 
Nössö! Anna palaa vaan. Muutkin saattaisivat innostua ja sitten teitä olisi aina torstaisin puoli kuuden aikaan oma runkkurinki. Vähän vastapainoa oppilaskunnalle kato.

Missä menee taiteen ja viihteen raja?
 
Mikä on taiteen määritelmä? Jos taide on mitä tahansa, joka on vain tehty esille laitettavaksi, viihteen ja taiteen ero on siinä , että viihdetaiteen ensisijainen funktio on viihdyttää.
 
"Taideporno" taasen on käsite, jota en ymmärrä.
Estetiikasta luulisin, että on kyse, mutta mitä esteettistä siinä on kun karvaperse-Gunther vetää slow motionina jotain "varaosapakettia" rööriin, jonka jälkeen ruiskauttaa elämän eliksiirit vonkuvan pornokoneen naamaan ja tukkaan?
 
Estetiikalla ja taiteella (varsinkaan nykytaiteella) ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, tähän käsitykseen olen tullut Kiasman reissuillani.
 
Muutamia ns. taide-pokeleffoja olen nähnyt ja ainoa ero tavallisiin tattiinhakkausleffoihin on helevetin huono ja korni musiikki ja se, että slow motion on päällä kokoajan.
Sitten voihkimisissa on hirveät reverbit ja delayt päällä.
 
En ole varma nyt että mikä tämä "taideporno" on. Muutamia sellaisia olen itsekin nähnyt, tsekkiläistä tuotantoa, kaikki saman ohjaaja-käsikirjoittajan tehtailemia. Yhdessä joku mamma runkkasi itseään kummallisessa huoneessa jonkun vaahdon keskellä.
 
Luulisin, että kyse olisi enemmänkin fetissiviihderopnosta, kuin taiteesta...mutta siis voihan sitä kutsua miksikä tykkää.
 
Mikä tekee "taidepornosta" taidetta?
Mitään sanomaa niissä ei ole, sisällöstä puhumattakaan.
 
Pitääkö taiteessa olla sanomaa tai sisältöä, jotta se olisi taidetta? Mikä tekee jostain asiasta taidetta? Voiko sitä edes määrittää universaalisti, vai onko se ihan subjektiivinen kokemus? Millä perusteella Kiasmassa esillä olevat romut ovat taidetta?
 
Eih, en osaa määritellä taidepornoa, enkä ainakaan koe siihen törmänneeni ainakaan videolla.

Nössö! Anna palaa vaan. Muutkin saattaisivat innostua ja sitten teitä olisi aina torstaisin puoli kuuden aikaan oma runkkurinki. Vähän vastapainoa oppilaskunnalle kato.
 
Tääl o alaikäsiä aikas palijo...

Mikä on taiteen määritelmä? Jos taide on mitä tahansa, joka on vain tehty esille laitettavaksi, viihteen ja taiteen ero on siinä , että viihdetaiteen ensisijainen funktio on viihdyttää.
 
Taide on sitä mitä taiteilija on tehnyt ja kutsuu taiteeksi.
 
Estetiikalla ja taiteella (varsinkaan nykytaiteella) ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, tähän käsitykseen olen tullut Kiasman reissuillani.
 
Estetiikkaa se on epäesteettisyyskin.
 
En ole varma nyt että mikä tämä "taideporno" on. Muutamia sellaisia olen itsekin nähnyt, tsekkiläistä tuotantoa, kaikki saman ohjaaja-käsikirjoittajan tehtailemia. Yhdessä joku mamma runkkasi itseään kummallisessa huoneessa jonkun vaahdon keskellä.
 
No se on vissiin sellasta että siihen on yhdistetty just jotain jänniä ulkoisia elementtejä, just esim. jotain vaahtoa, ilmapalloja tms. Mun mielestä kuulostaa aika tekotaiteelliselta, mutta jos jollain oikeasti on luomisen tuska ja visio, niin siitä vaan. Milläs erotat tekotaiteen oikeasta taiteesta, ja onko niillä loppujen lopuksi edes mitään eroa? Taidettahan se tekotaidekin on.
 
Luulisin, että kyse olisi enemmänkin fetissiviihderopnosta, kuin taiteesta...mutta siis voihan sitä kutsua miksikä tykkää.
 
Niin just tuota tarkotin, kun oon noita alan dokkareita katellut. Esim. ilmapallot on jonkun fetissi.
 
Eih, en osaa määritellä taidepornoa, enkä ainakaan koe siihen törmänneeni ainakaan videolla.
 
Mun mielestä hyvä seksi on taidetta.

No joo.. Tarkemmin ajatellen Andrew Blaken kuvat on aika taiteellisia. Osa niistä on pelkästään sitä että kuvataan hyvännäköisiä naisia hiplaamassa mutta loppunjen lopuksi ei tapahdu mitään. Ilmeisen kalliilla tehtyjä vielä.
 
Vannotaanpas taas vanhan kunnon saksapoken nimeen (siis niitten missä ei kusta ja paskanneta jonkun päälle) JAA-A!!!

Tääl o alaikäsiä aikas palijo...
 
ääh. Anna mennä. Kerro niille kukista ja mehiläisistä :D
 
Yllyttämiseni alkaa vaikuttamaan jo jonkin asteen perversiolta. Yritän päästä siitä eroon.

ääh. Anna mennä. Kerro niille kukista ja mehiläisistä :D
 
Yllyttämiseni alkaa vaikuttamaan jo jonkin asteen perversiolta. Yritän päästä siitä eroon.
 
Ei nyt jaksa.

Mikä on taiteen määritelmä? Jos taide on mitä tahansa, joka on vain tehty esille laitettavaksi, viihteen ja taiteen ero on siinä , että viihdetaiteen ensisijainen funktio on viihdyttää.
 
Mutta mitä on sitten viihdetaide? Menisikö esim. Vesa-Matti Loirin joulukonsertti tuohon kategoriaan? Onko Mona Lisa viihdetaidetta? Voiko Loirin joulukonsertti olla olematta viihdetaidetta? Varmaankin kaikkiin kysymyksiin vastaus on "kyllä" (tai sitten ei).
 
Estetiikalla ja taiteella (varsinkaan nykytaiteella) ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, tähän käsitykseen olen tullut Kiasman reissuillani.
 
Samassa käsityksessä olen minäkin. Teoksen funktion ei tarvitse olla esteettisen nautinnon tuottaminen, vaan ehkä jonkinmoinen ajatusten herättäminen. Jos tarkoitus olisi estetiikka, olisi taide pelkkää viihdettä, jolloin koko taide-käsitettä ei tarvittaisi. Taiteen harrastajille (joko taiteen tuottajina tai sitä seuraavina) taide tuskin on pelkkää viihdettä, viihteeksi taiteilijatkin saattavat hyvinkin töllöttää Top Gun-leffoja videolta. Taide palvelee jotain muuta tarkoitusta.
 
Viihteeseen voidaan kytkeä termi "kuluttaa", mutta käykö se yksiin taiteen kanssa? Voinko kuluttaa taidetta? Viihdettä voin kuluttaa. Voin katsoa telkkarista Ketun, nauttia hetken aikaa jännityksestä, samastua hahmojen kokemuksiin, tuntea vihaa syyllistä kohtaan ja surua uhrin omaisten puolesta. Jakson loputtua voin unohtaa kaiken siinä tapahtuneen. Seiskalla voin viihdyttää itseäni tunnin verran viikossa lueskellen siitä juorut, ja televisio-ohjelmatiedot jatkavat lehden käyttöikää viikolla, jonka jälkeen voin heittää lehden pois ja käydä ostamassa uuden. Mutu sanoisi, että taiteen kanssa ei toimita näin. Toki voin ulkomailla käydessäni piipahtaa museoissa, koska turistioppaassa sanotaan että niissä kannattaa käydä, mutta onko se sitten taiteen kuluttamista? Vai onko kyse enemmänkin viihteestä, jos en kuitenkaan koe varsinaisia taide-elämyksiä, mutta pidän reissuja "ihan kivoina" visiitteinä eikä aikani käy museossa pitkäksi? Kokeeko taiteellisesti orientoitunut ihminen museoiden teoksia katsellessaan "kuluttavansa" taidetta? Vaikka olisikin maksanut pääsylipun (=kuluttanut rahaa) päästäkseen katsomaan näyttelyä.
 
En ole varma nyt että mikä tämä "taideporno" on. Muutamia sellaisia olen itsekin nähnyt, tsekkiläistä tuotantoa, kaikki saman ohjaaja-käsikirjoittajan tehtailemia. Yhdessä joku mamma runkkasi itseään kummallisessa huoneessa jonkun vaahdon keskellä.
 
Luulisin, että kyse olisi enemmänkin fetissiviihderopnosta, kuin taiteesta...mutta siis voihan sitä kutsua miksikä tykkää.
 
Taideporno on käsitteenä hieman ristiriitainen. Käsitteen makustelu tuottaa tuloksen, että pornon tarkoitus olisi tarjota katsojalleen visuaalisten ja auditiivisten keinojen avulla ensisijaisesti fyysistä mielihyvää mahdollisimman tehokkaasti, ja tuossa prosessissa merkitysten pohdinta tuntuu tarpeettomalta. Taiteen ensisijainen tarkoitus taas ei ole tuottaa välitöntä nautintoa (vaikka esim. monet maalaukset varsin esteettisesti miellyttäviä ovatkin), vaan "koskettaa jotenkin syvemmältä".
 
Joka tapauksessa, Catherine Breillatin "Romance" on näkemistäni elokuvista lähinnä "taidepornoa" vastaava. Elokuvassa nähdään niin erektioita, ihkaoikeaa panemista kuin ejakulaatiokin, mutta ensisijaisesti elokuva ei ole "eroottinen", kiihottava, eikä sitä olla julkaistu "porno" -otsikon alla. Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.
 
Pitääkö taiteessa olla sanomaa tai sisältöä, jotta se olisi taidetta? Mikä tekee jostain asiasta taidetta? Voiko sitä edes määrittää universaalisti, vai onko se ihan subjektiivinen kokemus? Millä perusteella Kiasmassa esillä olevat romut ovat taidetta?
 
Duchamp (mnettiin sopivasti DADA-artisti, vissiinkin) laittoi aikanaan taidenäyttelyssä esille pisoaarin (http://www.cvm.qc.ca/mboudreault/Images%20Jpeg/Marcel%20Duchamp.jpg). Hän haastoi tempauksella väkeä pohtimaan sitä, että onko kaikki taidetta, mikä roijjataan näytille jonnekin hitsin galleriaan, vai mikä tää taidejuttu nyt niiQ oikeesti on. Hänen pisoaaristaan tuli mielestäni taidetta, mutta ei siksi että se oli näytillä jossain, tai siksi että taiteilija sanoi sen olevan taidetta, tai siksi, että pisoaari oli mahdollisesti esineenä kaunis (tai no, ainakin yhtä kaunis kuin pisoaarit keskimäärin) vaan siksi, että se haastoi pohtimaan jotain muutakin kuin tulevan kauppareissun ostoslistaa. Tai hienostellusti sanottuna, "se asettui taiteen diskurssiin", eli teos otti osaa taiteesta käytyyn keskusteluun.
 
Taiteen määritelmän tekee mielestäni hankalaksi juurikin se, että kysymys on subjektiivisesta kokemuksesta. Loirin konserttiin voi mennä viihtymään musiikin parissa ("aivot narikkaan"-hengessä), mutta yleisöstä saattaa löytyä joku, joka kokee sanoitukset keskimääräistä koskettavampina kuin miltä viihde tuntuu heidän kohdallaan. Olisikohan turvallista sanoa, että he nauttivat konsertissa enemmän sen taiteellisesta annista, kuin viihteellisestä puolesta. Mona Lisan voi käydä tsekkaamassa livenä ihan huvin vuoksi sen kummemmin teokseen syventymättä, tai sitten sitä pällistellessään voi miettiä sommittelua, värien käyttöä, kuvan mystistä naishahmoa, aikakauden muuta taidetta jne. Tuossa tapauksessa tarkastelu osuu enempi "taiteellisen" tarkastelun puolelle kuin viihteellisen vilkaisuun.
 
Miksi kiasman romut ovat taidetta? En tiedä minkäkään.:) Suurin osa romuläjistä ei puhuttele minua, tai ne eivät "puhu minulle" (meneepäs huuhaaksi... No, menkööt), ehkä tietämykseni on niin kapea taiteen kentässä käytävästä keskustelusta, etten osaa yhdistää teoksia mihinkään, eli en osaa tulkita niitä. Joskus taiteen yhdeksi edellytykseksi on mainittu tarkoituksellisuus. Eli teos täytyy olla tuotettu takoituksella, eikä sattuman tai vahingon oikusta. Esim. eläntarhojen kärsässään sivellintä pitämään ja sillä maalia kankaalle huiskimaan koulutetut norsut eivät tuota taidetta, koska ne eivät käytä toimintaan luovuutta, vaan huiskivat kärsällään kouluttajan ohjeiden mukaan. Kiasman romuläjiin tämä soveltuu sikäli, että ainakin joku on koonnut ne kiasmaan, valinnut ja asetellut romut parhaaksi katsomallaan tavalla, ja romut esiintyvät paikassa, jossa ihmiset olettavat törmäävänsä taiteeseen, mikä on erona siihen että romut olisivat vain jossain romuttamon takapihalla sattumanvaraisessa läjässä. Mutte edelleenkään en tajua mitä niillä koitetaan sanoa.
 
Ketjun aloittajan kirjoituksessaan kuvailemien elokuvien kaltaisia en ole nähnyt. Mutta jos elokuvat eivät ole antaneet taide-elämyksiä, pohtimisen aihetta, eivätkä ole olleet edes kiihottavia, niin on mahdollista että kyse taidepornon sijaan ihan vaan huonosta pornosta.

Joka tapauksessa, Catherine Breillatin "Romance" on näkemistäni elokuvista lähinnä "taidepornoa" vastaava. Elokuvassa nähdään niin erektioita, ihkaoikeaa panemista kuin ejakulaatiokin, mutta ensisijaisesti elokuva ei ole "eroottinen", kiihottava, eikä sitä olla julkaistu "porno" -otsikon alla. Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.
 
Aika hyvä esimerkki. Leffassahan on kuuluisa pokestara Rocco Siffredikin messissä. Breillatin leffat ei muutenkaan ole mitään mukavaa katseltavaa (esim. À ma soeur! aka Fat Girl).

Elokuvassa nähdään niin erektioita, ihkaoikeaa panemista kuin ejakulaatiokin, mutta ensisijaisesti elokuva ei ole "eroottinen", kiihottava, eikä sitä olla julkaistu "porno" -otsikon alla. Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.
 
Samaa voi oikeastaan sanoa Nagisha Oshiman "Aistien valtakunnasta". Joissakin suhteissa pornografinen elokuva - mitään ei juuri jätetä arvailun varaan, pääesiintyjäparin parittelua eri variaatioineen näytetään niin paljon että koko juttu alkaa muuttua todella ahdistavaksi. Mikä on, tietysti, tarkoituskin, ja petaa loppuratkaisua.
 
Hieno elokuva, mutta ei välttämättä kannata katsoa jos tuntee seksuaalisuutensa jollakin tapaa ongelmalliseksi juuri sillä hetkellä. Tuo ei ainakaan helpota.

Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.
 
Aika monta kyseisen ohjaajan tuotasta olen itsekin "joutunut" näkemään ja jokaisesta on tullut ahdistunut olo.

Joka tapauksessa, Catherine Breillatin "Romance" on näkemistäni elokuvista lähinnä "taidepornoa" vastaava. Elokuvassa nähdään niin erektioita, ihkaoikeaa panemista kuin ejakulaatiokin, mutta ensisijaisesti elokuva ei ole "eroottinen", kiihottava, eikä sitä olla julkaistu "porno" -otsikon alla. Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.

 
Eli ihan yksiin vetää Ken Park-leffan kanssa.
Sitä leffaa katsellessa tuli mieleen, että ehkä se ilman panokohtauksiakin olisi toiminut, toisaalta nyt ne olivat piste i:n päälle. Kun tehdään rankkaa, tehdään kanssa. Ja toisaalta taas: miksi näyttää em. asioita aitoina, kun tapahtumat kuitenkin muuten ovat täysin fiktiivisiä. Hm

Samaa voi oikeastaan sanoa Nagisha Oshiman "Aistien valtakunnasta". Joissakin suhteissa pornografinen elokuva - mitään ei juuri jätetä arvailun varaan, pääesiintyjäparin parittelua eri variaatioineen näytetään niin paljon että koko juttu alkaa muuttua todella ahdistavaksi. Mikä on, tietysti, tarkoituskin, ja petaa loppuratkaisua.
 
Tämä on kyllä paitsi hieno ja näkemisen arvoinen, myös äärimmäisen raskas elokuva. En usko että haluan katsoa sitä enää toiste.

Missä menee taiteen ja viihteen raja?
Käsittääkseni "viihdeporno" on tätä peruskakkaa, jonka tahtiin moni hemmo hakkaa tattiin (minä en).
"Taideporno" taasen on käsite, jota en ymmärrä.
Estetiikasta luulisin, että on kyse, mutta mitä esteettistä siinä on kun karvaperse-Gunther vetää slow motionina jotain "varaosapakettia" rööriin, jonka jälkeen ruiskauttaa elämän eliksiirit vonkuvan pornokoneen naamaan ja tukkaan?
 
Muutamia ns. taide-pokeleffoja olen nähnyt ja ainoa ero tavallisiin tattiinhakkausleffoihin on helevetin huono ja korni musiikki ja se, että slow motion on päällä kokoajan.
Sitten voihkimisissa on hirveät reverbit ja delayt päällä.
 
Toihan nyt on tavallaan kysymys, johon jo itse vastasit; se etekee siitä taidetta, että on slow motion päällä ja öljytyty linssit, että on semmonen vähän utuinen kuva, ja sit se paneminen tapahtuu jossain rasittavassa kartanossa tai muualla. Mutta eihän se silti mitään sen kummempaa taidetta ole, pornoa se on. Joku voi haluta kattoa semmosta pornoa, joku jonkun muunlaista pornoa. Yhtä kaikki, kun elokuvassa ei ole mitään muuta funktiota kun näyttää ihmisisä panemassa ja imemässä kullia tai nuolemasa pimppiä, niin silloin se on pornoa.
 
Sitten taas elokuvat, joissa on muutakin, mutta jotka silti esittävät itse aktin sellaisena kuin se on, voivat kai kuvitella olevansa jotain muutakin. Mitä se sitten palvelee, että sitä panemista kuvataan ihan oikeesta, en tiedä. Mutta ei mulla mitään sitä vastaankaan ole. Herää vaan kysymys, että mikä funktio esim. elokuvissa Baise Moi (olikse Pane mua suomeks) tai 9 Songs sillä ihan oikean panon kuvauksella on, ei se sitä asiaa mihinkään syvennä tai muuta, kyllä kaikki tietäis mitä siinä tapahtuu, vaikkei ihan erikseen just kuvattaiskaan kun kalu uppoaa reikään. Niin, yleisöähän siinä kosiskellaan, kohua saadaan aikaseks. Kaipa se on sitä taiteeks julistettavaa pornografiaa?

Selvin ero leffoissa on muuten ison ja pienen budjetin leffoissa. Selvästi kivempi kattoa sellasta mikä on thehty hyvillä kameroilla kunnon seteissä eikä mitään "ohjaajan" takapihalla kotivideokameralla kuvattua. Lisäksi tyttelit tykkäävät olla nätempia näissä suuren luokan leffoissa.
 
Juuri näin!
 
Laajennetaan keskustelu vielä elokuvista tuonne lehdistön puolelle...
 
Suomalaisista käsityölehdistä Jallu ja Erotiikan Maailma ovat mielestäni todella loistavia ja taidolla painettuja julkaisuja.
Kotimaista kuvaa löytyy tarpeeksi, on artikkeleita ja henkilökuvia...
Mitä muuta enää tarvitaankaan silmän- ja kädentaitojen kehittämiseen?
 
;)

Boogie Nights-leffassa on hyvä se Burt Reynoldsin roolihahmo.

Selvin ero leffoissa on muuten ison ja pienen budjetin leffoissa. Selvästi kivempi kattoa sellasta mikä on thehty hyvillä kameroilla kunnon seteissä eikä mitään "ohjaajan" takapihalla kotivideokameralla kuvattua. Lisäksi tyttelit tykkäävät olla nätempia näissä suuren luokan leffoissa.
 
Must taas ei, koska noissa "kunnon seteissä ja kunnon kameroilla" kuvatuissa leffoissa ne mimmit on poikkeuksetta ihan niinku duunissa, ku taas noissa ns. reality-pornoissa on enempi meininkiä, esim. Seymore Butts, Blacksonblondes, Anabolic, ja Diabolic on aika hyviä. Bangbus ja nää on ihan pässejä, ku ne on niinku sitte olevinaan, että ne muka löytää niitä kimmoja sieltä kävelemästä, ja sit ne hups vaan on sakset katossa, vaikka ne on oikeesti ihan pornotähtiä keitä niissä on.