Yleistä keskustelua musiikista ›

Edit: poistin pätkän..
 
kuuntelen silloin tällöin modernia klassista musiikkia, tykkään eritoten jousikonsertoista ja pianomusiikista, jazzia en hirviästi kuuntele..

Itseasiassa olen viime aikoina kuunnelut (fuusio) jazzia melkeinpä enemmän kuin mitään muuta. Klassinen sen sijaan ei ole ikinä innostanut minua mitenkään suuresti, taustamusiikkina se menettelee.

Kyllä, molempia. Löytyy paljon hyvää ja mielenkiintoista, ja paljon kestävämpää kamaa sinänsä kuin pop/rockpuolella, klasarissa varsinkin. Tai jotain. Kuitenkin, monesti tekee mieli kuunnella molempia, ja paljon löytyy hyvää ja erityisesti paljon uutta tutustuttavaa, klasarissa varsinkin. Kannatan ja suosittelen.

Varmaan suurin osa musasta mitä nykyään tulee kuunneltua oikeasti on klassista. Ikäänkuin paluu juurille. Jazzia tulee myös kuunneltua aika paljon.

Tunteen tasolla klasari kuitenkin ehkä antaa mulle eniten. Se menee jotenkin syvemmälle. Mä en näe kummassakaan musiikkityylissä mitään "elitismiä", enemmänkin jotain aitoa musiikin kokemista...

Kaikkea vaan. Jazzia tulee kuunneltua, mutta muutakin korkeakylttyyrimusaa käyn kuuntelemassa konserteissa. Levyiltä tulee kuunneltua harvemmin, Bartokia ja Stravinskyä, sekä lyömäsoitinvetoista musaa.
 
Baron puhuu asiaa,mitkään musatyylit eivät sulje toisiaan pois.

Kuuntelen kaikkea hyvää.

Baron puhuu asiaa,mitkään musatyylit eivät sulje toisiaan pois.

Ei todellakaan! Joskus käy niin että hyvät poppikset iskee aivan yhtä kovaa. Ei tyylilaji sinänsä kerro musiikin arvosta mitään.

Tunteen tasolla klasari kuitenkin ehkä antaa mulle eniten. Se menee jotenkin syvemmälle. Mä en näe kummassakaan musiikkityylissä mitään "elitismiä", enemmänkin jotain aitoa musiikin kokemista...
 
Puhuit suullani.

Klassista ja jazzia kuuntelen hiukan enemmän, kuin rokkia. Jazzin suhteen olen sen verran rajoittunut, että hyvin harvat ennen 60-lukua tehdyt ovat millään tasolla siedettäviä.

Jaskaa tulee jonkun verran kuunneltua. Tai ehkä enemmän fuusiopuolta, mutta kumminkin.

Klassista kuuntelen enemmän kuin jazzia, rockia kuitenkin pääasiassa. Ja siinä jazzissakin se painottuu enempi jonkinlaisen fuusion suuntaan.
 
Klassisen puolen levyt joita omistan, painottuvat lähinnä barokkiin ja sitten tähän kitara/luuttu-osastoon. Aika kapealle alalle siis kuitenkin.

Jos klassisella tarkoitetaan Bachia ja kumppaneita, niin todellakin harvoin. (Lähinnä vain opiskelujen niin vaatiessa, kuuntelutenttien aikoihin todellakin usein.)
 
Jos klassisella tarkoitetaan esim. Philip Glassia ja kumppaneita, niin useimmin. (Mielellään myös opiskelujen niin vaatiessa)
 
Jos GrooveFM:n kuuntelu lasketaan jatsin kuunteluksi, niin usein.
 
Jos ei, niin harvoin. Siis jatsia.

jos klassisella tarkoitetaan esim. Philip Glassia ja kumppaneita, niin useimmin
 
Philip Glass rules ! ei paremmasta väliä....
 
Jazz on mielenkiintonen genre mutten koskaan ole siihen hirveän hyvin päässyt sisään. Pari enemmän tai vähemmän jazzia olevaa levyä omistan, mm Sun Ra - Cosmos ja Lan Xang - Hidden Gardens ja kyllähän noita mielellään kuuntelee. hypnoottista suorastaan....

Levyhyllyssäni on tavaraa Sibeliuksesta Miles Davisiin, joiden välistä löytyy myös Slipknotia ja ihan kaikkea mahdollista.
 
Maailmassa on, kuten sanotaan, vain kahdenlaista musiikkia: hyvää ja huonoa. Musiikin lajilla ei ole tähän asiaan mitään vaikutusta.

Maailmassa on, kuten sanotaan, vain kahdenlaista musiikkia: hyvää ja huonoa. Musiikin lajilla ei ole tähän asiaan mitään vaikutusta.
 
Ei näistä loogisesti seuraa etteikö jonkun tyylin kaikki tekeleet voisi kallistua siihen huonoon

Noniin, sulla on mun luonto arvon Bonham. Juuri tuonne jats-proke -osastolle päivittelin tätä mystistä jatsin ja swingin huumaa, joka tuntuu kuplivan suonissani itsepintaisesti. Hieman huolettaa että mitä tästä seuraa?

Jazzia vähemmän. Klassista melko paljonkin.

Juu, kuuntelen.
Enempi kyllä jazzia, jo ihan "oppimateriaalina" tulee sitä joskus pistettyä soimaan.
Omat jazz-suosikit ovat kyllä aika perinteistä tavaraa, Buddy Rich Big Bandista alkaen. Mutta kotimaista modernimpaa kuten Töykeät tai Perko & Pyysalo ei sovi väheksyä. Vähemmän tunnettuja mutta pirun taitavia tekijöitä on vaikka miten.
Totta pirussa joku nyt tulee ja valittaa, että "ku ei siitä tajua mitään".
Tähän voisi todeta, että tajuaapa, kun malttaa tunnustaa senkin että biisin ei tarvitse kulkea koko aikaa - jos o llenkaan - 4/4 tahtilajissa tai siinä olla laulusolistia.
Minulla meni totta puhuen jonkin verran aikaa jo, että pääsin sisään Tuomari Nurmion tai Kauko Röyhkänkään kaikkiin biiseihin, mutta hiljainen opettelu kannatti -- mahtavat musiikkikokemukset niidenkin miesten tuotannosta saa.
 
Klassisen kanssa on hiljaisempaa, jotenkin tuntuu siltä että sen kuuntelu vaatisi aina aikaa ja vastaanottavaisen mielentilan.
Mutta kerrottakoon nyt tilanne, kun olin viime kesänä ajamassa autolla keskellä yötä kotiin, mistä sitten mahtoikaan. Siinä pläräsin radiota ja sain puolivahingossa päälle Ylen ykkösen. Sieltä oli juuri alkamassa niinkin tuttu juttu kuin Mozartin Eine Kleine Nachtmusik. Ajattelin, että kuunnellaan hetki, katsotaan kauanko äijä jaksaa.
Lopulta kävi niin, että kuuntelin sitä koko jäljellä olevan 200 km matkan ajan. Mozart sopi kesäyöhön ja vanhaan mersuun kuin nenä päähän, ja siinä tyhjää maantietä ajellessa oli helppo mielessään siirtyä johonkin rokokoo-ajan linnanpuistoon...harmitti oikein, kun saapui kotikylään niin nopeasti.
 
Menipä runolliseksi.
 
Yhtä kaikki, ei kannata dissata jotain musiikkilajia vain, koska se on jazzia tahi klassista. Joka lajista löytyy varmaan jotain, mitä ei opi millään sietämään -- mutta se ei tee siitä huonoa.

Klassista. Beethoven on yli muiden, Bach toimii myös. Mozart ei, on kuin joisi tislattua vettä: ei maistu miltään.

Metheny,
Scofield,
Henderson,
Montgomery,
Parker,
Corea,
Stern,
Carlton,
 
Noita tulee kuunneltua, klasaria ei.