Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:megatherium
Alue:Klassinen
Aihe:Suomen paras sävellys
Aika:12.01.2017 17:01   (muokattu 13.01.2017 23:25)
santakasa: Onpas pari hassua valintaa Sibeliukselta. Valse triste toki on semmoinen hittikappale, mutta sävellyksenä ei juuri anna paljon hienoja jippoja. Finlandia nyt pääsi sen takia, kun on noh.. Finlandia. Toki hymniosa on kauneimpia osia, mitä itse kuullut. Kullervo on tykitystä koko teos, mutta siitä huomaa nuoremman säveltäjän rönsyilevän sävelkynän. Tuonelan joutsen kuuluu Lemminkäis -sarjaan, mutta ei kait se niin vakavaa ole, jos saa irrottaa osan suuremmasta teoksesta.
 
Valse Tristen olisi voinut korvata Melartinin sinfonialla, kun ei koko herraa näkynyt listalla. Tiedä johtuuko vaan ettei ole saanut nimeään historian saatossa esille tarpeeksi. Kullervon korvaisin Sibeliuksen myöhemmällä sinfonialla. Viides tai seitsemäs sinfonia. Myös neljäs sinfonia voisi olla hyvä vaihtoehto omaperäisellä maailmallaan.
 
Jaah, tämmöistä liiba laabailua. Listat on listoja.

 
Kyselyssä varsinaiset sinfoniat käsiteltiinkin omana ryhmänään ja itse kyllä valitsisin hyvin melartin pitoisen edustuksen siihenkin.
 
Joitakin fougstedtin, tuukkasen, saikkolan, madetojan, leiviskän, aaltosen, rannan, englundin, kokkosen, meriläisen, linnalan ym. Sinfonioita valitsisin myös listaan sibben sijasta, jonka sinfoniat eivät oikein enää nappaa ekspressiivisten ominaisuuksien, melodisen kauneuden ja rytmisen draivin puutteessa.
 
Valitut teokset saattavat kieliä myös ulkoisesta paineesta joka yleisön taholta soittajiin kohdistuu ja siksi lista vaikuttaakin niin konservatiiviselta ja tavanomaiselta yhden säveltäjän monopolilta jonka oletetaan lähtökohtaisesti miellyttävän yleisöä.
 
Olisi uskonut että joitakin selkeästi modernimpiakin teoksia, kuten omassa listassa esitän, olisi tullut valittua, niin vaikuttavan, tuntemattomuudesta yleisön tietoisuuteen kohonneen uuden tulemisen tehneen väinö raitionkin aikanaan suorastaan revolutionäärinen säveltaide on renessanssin kokenut, että se on lunastanut paikkansa repertoaarista ja on soittajille suomalaisen musiikin perusteoksia, vaikka onkin jättänyt ansaitsematta varjoonsa muutamia tonaalisen musiikin tunnetuimpia säveltäjiämme ja ihailemansa säveltäjäkollegan maisteri sulho rannan polystylistisen tuotannon, niin ultramodernistina kuin rannan varhaisteoksia aikanaan pidettiinkin konstruktiivisessa vapaassa atonaalisuudessaan.
 
Ranta kysyikin erään tunnetumman säveltäjän tavoin: olenko ajanut takaa turhaa kolmea jänistä saamatta kii ainuttakaan. Kansanomaista lempeää diatonisuutta edustavaa kainuun kuvia sarjaa joskus ehkä esitetään hersyvine ja rytmisesti vitaalisine poronkellopolskineen tai uusklassista piccola sinfoniaa ja ehkä endymion ohjelmallisesta sinfoniasta suurelle orkesterille.
 
On tosiaan mahdoton tehtävä pistää teoksia ja säveltäjiä objektiivisesti tiedoittuun ehdottomaan paremmuusjärjestykseen ellei ratkaisuun vaikuta subjektiiviset mieltymykset. Itsekin jouduin valitsemaan lähinnä vain sellaisia teoksia jotka entuudestaan ovat tuttuja. Orkesterisoittajien lista on juuri niin konservatiivinen kuin arvata saattaa mutta ei lähelläkään totuutta, väittäisin. Kumma ettei järnefeltin kehtolaulukaan hittikappaleena ole listalla.
 
Eihän melko pinnallisessa kullervo-sinfoniassakaan ole oikeastaan muita musiikillisesti mieleenpainuvia jaksoja, kun sen joskus kauan sitten nuorempana levyltä kuulin, joka on pölyttymässä toisessa levyhyllyssä, kuin se kohta jossa kuoro alkaa laulamaan: kullervo kalervon poika... Soolo-osuudetkin ovat hieman väkinäisiä, karkean hiomattomia, kömpelösti muotoiltuja ja joskus jopa tahattoman koomisia, sikäli kun muistiin on luottamista mutta eihän sibestä koskaan myöskään mitään suurta oopperasäveltäjääkään tullut.
Copyright ©1999-2021, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=234052