Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:megatherium
Alue:Klassinen
Aihe:Suomen paras sävellys
Aika:10.01.2017 16:25   (muokattu 12.01.2017 20:22)
jorre: Mitäs megatherium tuumaa tästä ammattimuusikoiden listauksesta?
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/a … yksen-katso-top10-listaus-24185690/

 
uskoisin, että kysymys on tai voi olla nuorista ja kokemattomista orkesterimuusikoista, joille suppean ja sibelius-painotteisen ohjelmiston vuoksi ei ole voinut (vielä) muodostua laajempaa ja kattavampaa näkemystä suomalaisen klassisen musiikin kaanonista ja repertoaarista taikka suuret sinfoniat, kuten melartinin 3., eivät ole vielä avautuneet heille syvimpiään myöten koska lista vaikuttaa niin pinnalliselta, yksipuoliselta ja ankealta siben ylitarjonnassaan, se kun ei muutoinkaan minua fasinoi.
 
Lisäksi tuo aika hyvin kuvastaa sitä paradoksia, ettei yhtä stemmaa soittaville soittajille itselleen voi ehkä muodostua sisältäkään käsin orkesterissa sitä kokonaiskuvaa teoksesta joka yleisölle konsertissa välittyy ja joka on musiikista potentiaalisesti välittyvän syvällisen ja kokonaisvaltaisen psykofyysisen tilan ja emotionaalisen kokemuksen kannalta välttämätön kun jo itse tekniseen ja oikea-aikaiseen soittosuoritukseen keskittyminen vie soittajilta kaiken huomion teoksen kokonaismuotoon ja nuottien taakse kätkeytyvään metafyysiseen ytimeen ja maailman olemukseen keskittymisen sijasta.
 
Kärkikastiin valitut teoksetkin ovat sieltä helppotajuisimmasta ja varhaista ja varsinkin orkesterijohdannossaan melko epäsibeliaanistakin kullervosinfoniaa lukuunottamatta mittasuhteiltaan ekonomisimmasta päästä. Valse triste jopa hieman salonkityylinen ja pienimuotoinen musiikillisesti vaatimaton karakterikappale. Pylkkäsen mare oopperan fantastinen tanssi sen sijaan kasvaa vaikuttavaan ja intohimoisten, iskevien ja tulisten tanssirytmien kiidättämään sinfoniseen suuruuteen.
 
Itse kysymyskin on jo varsin mahdoton, sillä on joltisenkin mahdotonta oppia tuntemaan kaikkia suomalaisia merkittäviäkään sävelteoksia, siten että näistä voisi muodostaa pitävän mielipiteen saati että ne voisi asettaa johonkin luotettavin objektiivisin kriteerein laadittuun paremmuusjärjestykseen, kun läheskään kaikkia teoksia ei ole edes levytetty tai niitä esitetään sangen harvoin jos koskaan ja niiden paremmuutta on millään objektiivisillakaan mittareilla hyvin vaativaa ellei hankalaa ratkaista.
 
Taide on olemassa oman itsensä vuoksi metafyysisen olemisen puhtaana tuloksena jolle artefaktien välinen keskinäinen vertailu on vieras käsite.
 
Lista lieneekin laadittu muusikoita itseään miellyttävistä teoksista, jotka työn puolesta ovat heille tuttuja, ei absoluuttisesti kaikista olemassaolevista ja unohdetuista teoksista.
 
Ja totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että Finlandian kaltaiset isänmaalliset ohjelmalliset tilapäisteokset omaavat lähinnä vain lämmittelyteoksen statuksen edustamatta musiikillisilta ansioiltaan kaikkein painokkainta antia repertoaarissa, joka kuuluu konsertin sinfoniset mittasuhteet omaavalle rakenteeltaan laajamuotoiselle päänumerolle, sinfonialle tms. Joskus finlandiaa kuuluu esitettövän myös konsertin päätösnumerona tilanteesta riippuen.
 
Laadin tässä vain eräänä mahdollisena esimerkkinä ex tempore monipuolisemman, värikkäämmän ja kunnianhimoisemman listan, joka edustaa koko suomea ja suomalaisen säveltaiteen historiaa, ei vain sibbeä:
 
Melartin: traumgesicht
Melartin: 3. Sinfonia
Melartin: 6. Sinfonia
Melartin: 5. Sinfonia
Melartin: 4. Sinfonia
Melartin: 2. Sinfonia
Merikanto: sinfoninen fantasia
Tuukkanen: meri sinfonia
Tuukkanen: karhunpyynti
Pylkkänen: mare, varjot ja sudenmorsian
Launikselta: beduiiniooppera, jehudiath, aavikon lukki
Melartin: viulukonsertto
Linko: pianokonsertot, konsertto D-duuri
Melartin: prinsessa ruusunen sarja
Raitio: fantasia estatica
Raitio: antigone
Raitio: kuutamo jupiterissa
Ranta: kirsikkapuunkukka, tanssipantomiimi
Ranta: endymion, nymfi soittaa
Sonninen: pessi ja illusia
Sonninen: seitsemän veljestä sarja
Klami: revontulet
Tuukkanen: luonnekuvia
Phnordgren: taivaan valot
Tuukkanen: pienoissarja näytelmästä pilvi.
Karjalainen: pasuunakonsertto
 
Kauniiksi lopuksi on todettava, että erkki melartin on suvereenisti suurin, kaunein ja voimallisin sinfoniain kuningas suomessa tähän asti. Mutta kauas eivät jää hänestä jälkeen tuukkanen, saikkola, madetoja, fougstedt, ranta, H L, aaltonen, linnala jne.
Copyright ©1999-2021, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=234052