Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron:
 
Missä vaiheessa McCartney on ehtinyt Levinensä opiskella?
 
eiköhän Levinen kirja itsessään ole "havaintoja ympärillä tapahtuvista asioista ja sen hetken opetettavista näkemyksistä" yhden tyypin kirjaksi painamana. eli: hä?

baron: Se on F-duuripiisi
 
Ennemmin D-mollibiisi.
 
Zeeboo: http://www.icce.rug.nl/~soundscapes/DATABASES/AWP/y.shtml
 
Eipäs, eipäs. :D

levesinet: Eipäs, eipäs. :D
 
Elä, elä kuule ruppee. Se on sentään Pollac ruotinut juurimultineen jokaisen Beatles-rallin. ;)

levesinet: Ennemmin D-mollibiisi.
 
Jep, jos se olis made in Finland! : )

baron: "Moni asia ihmetyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"
 
Nyt mä oon taas törmännyt ongelmaan joka vaivaa:
Beatlesin (tai McCartneyn) Yesterday.
 
Se on F-duuripiisi (ainakin mun laput on siitä, en oo tarkistanut originaalista) ja sen viimeisten kahden tahdin soinnut
 
|Dm - G7 | Bb - F |
 
Sen vika tahti (IV - I) on käsittääkseni plagaalinen lopuke?
Edellinen olisi II - V C-duurissa mutta meneekin Bb:hen.
F-duurissa se on VI - V/V - IV - I ? (Onko?)
 
Mikä tuo tuollainen on?
 
Mä lähtisin miettimään sitä siltä pohjalta, että miltä ne Dm7- (jousisatsissa on C-sävel) ja G7-soinnut kuulostavat siinä yhteydessään, eikä jotenkin irti reväistynä.
 
Mun mielestä se G7 ei kuulosta välidominantilta, koska se ei edes välillisesti pura C-pohjaiseen sointuun. Ja välidominanttina sen itse asiassa pitäisi, jotain poikkeuksia on, mutta ne on marginaalisia, eikä ymmärtääkseni päde tähän.
 
Mun mielestä se Dm7-G7 ei myöskään kuulosta kakkosvitoselta, koska Dm (joka mun nähdäkseni on toinen biisin tonaalisista keskuksista, toinen on F, ja näiden välillä pallotellaan) kuulostaa niin vahvasti I asteelta.
 
Se, miltä se G7 mun korvaan kuulostaa, onkin Dm-sävellajin duurimuotoinen IV asteen sointu (vrt. jos ko. kohta menisi Dm-Gm-Bb-F), jonka purkaus Bb-duuriin ei tosin ole duuri-molli-tonaalisen soinnutuksen mukainen, vaan modaalinen.
 
Yksi tulkinta voisi vielä lähteä kaksiäänisestä harmoniasta mikä tuohon sisältyy: toinen ääni pysyy paikallaan F:ssä ja toinen liikkuu kromaattisesti alaspäin C-B-Bb-A. Dm7-G7-Bb-F -soinnut olisivat vain tuon kulun harmoninen laajennus (vrt. F-G/F-Bb-F). Mutta koska nuo perustehot on olleet varmaan Paulilla ensin ja George Martin on sitten rakentanut siihen tuon linjan, niin ei valita tätä tulkintaa. :) Ja tuo linkitettynä ollut nettianalyysikin vilauttaa tuota modaalisuusmallia ikäänkuin sivulauseessa siellä aika lopussa.
 
Siinäpä pohdintaa lytättäväksi! :)

levesinet: Ennemmin D-mollibiisi.
 

 
Eipäs, eipäs. :D
 
elekää alakako.
 
Meillä on sama näkemys! Kuin myös, koskien tuota mod.muunnesointua.

MacGyver: Jatketaanpa sointuanalyysikysymyksillä, tosin klasaripuolelle mennään tällä kertaa. Sain vastikään Kontusen Jorman Kenraalibasson tehtyä loppuun, mutta modulaatiota koskevan osion viimeisessä tehtävässä en osannut analysoida tehtävää. Reaalisointumerkintänä progressio menee näin (tehtävä 201 jos jollakulla on ko. kirja):
 
| G Em/G | A7/G D/F# | G7/F C/E | F#7/E H/D# | E7/D A/C# | D7/C G/H | Am7b5 D | G |
 
Tehtävänannon mukaan modulaatiosävellajeja on tasan yksi ja modulaatiotapoina on joko kromaattinen tai diatoninen. Mielestäni ylläoleva näyttää kahdelta välidominanttiketjulta ja loppuun on hämäykseksi laitettu Am7b5. Auttakaa osaamatonta, sillä korpeaa melkoisesti kun kirjan 212 tehtävästä yksi on jäänyt vaille tyydyttävää analyysia.
 
Mulla ei tuota kirjaa ole, mutta jos yksi modulaatiosävellaji (=modulaatiokohta) sallitaan, niin mun nähdäkseni se on silloin tuo kolmannen tahdin C/E, joka ois napolilainen H-duurille. Ja diatoninen modulaatio ois siis kyseessä. Ja heti E7/D -soinnussa pitäisi sitten kai palata takaisin välidominanttiketjulla G-duuriin. Vähän kummallinen tehtävä...

Epämuusikko: elekää alakako.
 
Emä mellakkahan siitä syntyy, kun ihan vaan korvakuulolta biisejä värkätään. Ei pitäisi säveltää, jos ei tiedä, mitä on tekemässä. (aiheeseen sopiva hymiö)

MacGyver: Jatketaanpa sointuanalyysikysymyksillä, tosin klasaripuolelle mennään tällä kertaa. Sain vastikään Kontusen Jorman Kenraalibasson tehtyä loppuun, mutta modulaatiota koskevan osion viimeisessä tehtävässä en osannut analysoida tehtävää. Reaalisointumerkintänä progressio menee näin (tehtävä 201 jos jollakulla on ko. kirja):
 
| G Em/G | A7/G D/F# | G7/F C/E | F#7/E H/D# | E7/D A/C# | D7/C G/H | Am7b5 D | G |
 
Tehtävänannon mukaan modulaatiosävellajeja on tasan yksi ja modulaatiotapoina on joko kromaattinen tai diatoninen. Mielestäni ylläoleva näyttää kahdelta välidominanttiketjulta ja loppuun on hämäykseksi laitettu Am7b5. Auttakaa osaamatonta, sillä korpeaa melkoisesti kun kirjan 212 tehtävästä yksi on jäänyt vaille tyydyttävää analyysia.
 
Hmm.. klasaripuolta ja kensubassoa missä pitäisi saada tiettyjen (tarkkojen)sääntöjen mukaan harmoniaa, hyvää äänenkuljetusta aikaiseksi..
Mutta noiden sointujen ja bassoäänien perusteella olisin aikalailla samaa mieltä kun "Rantsu".
Varsinainen soinnutus ja sointuanalyysihän tulee järjestyksessä vasta Kentsubasson jälkeen.
Pitäisköhän mielenkiinnosta vilkaista tuota Kontusen kirjaa? : )

Rantsu:
Dm (joka mun nähdäkseni on toinen biisin tonaalisista keskuksista, toinen on F, ja näiden välillä pallotellaan) kuulostaa niin vahvasti I asteelta.
Se, miltä se G7 mun korvaan kuulostaa, onkin Dm-sävellajin duurimuotoinen IV asteen sointu (vrt. jos ko. kohta menisi Dm-Gm-Bb-F), jonka purkaus Bb-duuriin ei tosin ole duuri-molli-tonaalisen soinnutuksen mukainen, vaan modaalinen.
 
Miten tuo sitten D-mollissa kirjoitettaisiin sointuanalyysissä:
I - IV - bVI ???
 
Miten kirjoitetaan että se neljäs aste on duuri?
Mikä sointukierto tuo sitten on? Modaalinen? Miten niin modaalinen?
 
Beatlesin All My Lovingissa on samat soinnut toisinpäin:
C-duurissa Dm Bb G7?
Mitä se sitten on?

baron: Miten tuo sitten D-mollissa kirjoitettaisiin sointuanalyysissä:
I - IV - bVI ???
 
Miten kirjoitetaan että se neljäs aste on duuri?
Mikä sointukierto tuo sitten on? Modaalinen? Miten niin modaalinen?
 
Fiksuinta olisi sisällyttää tolppamerkintöihin soinnun pohjasävelen lisäksi soinnun tyyppi.
 
Im - IV - bVI.
 
Doorisessa mollissa IV aste on dominanttiseptimisointu.

baron: Miten tuo sitten D-mollissa kirjoitettaisiin sointuanalyysissä:
I - IV - bVI ???
 
Miten kirjoitetaan että se neljäs aste on duuri?
Mikä sointukierto tuo sitten on? Modaalinen? Miten niin modaalinen?
 
Tässä tapauksessa ehkä paras tapa on realisointumerkkeinä.
Sun pitäis enste ite päättää pidätkö modaalisena vai et?
Mun mielestä edelleen se sun ekaks tekemä analyysi oli ihan ok!

Kohta ei auta muu kuin harmonisoida biisi uusiksi.

levesinet: Kohta ei auta muu kuin harmonisoida biisi uusiksi.
 
Niinpä, kun ei oo nuotteja missään niin miks pitäs käyttää tolppia?

wavelength: Fiksuinta olisi sisällyttää tolppamerkintöihin soinnun pohjasävelen lisäksi soinnun tyyppi.
 
Im - IV - bVI.
 
Doorisessa mollissa IV aste on dominanttiseptimisointu.
 
Toi on ymmärrettävää mutta jos on vaihdettu dooriseen moodin niin mistä se Bb sinne saadaan?
 
levesinet: Kohta ei auta muu kuin harmonisoida biisi uusiksi.
 
Joo, jos siinä on monta II-V-I:stä niin miksi yhtäkkiä kaikkea kummallista?
Varmaan olisivat reputtaneet Arabianrannan apukoulussa.

EP: Hmm.. klasaripuolta ja kensubassoa missä pitäisi saada tiettyjen (tarkkojen)sääntöjen mukaan harmoniaa, hyvää äänenkuljetusta aikaiseksi..
Mutta noiden sointujen ja bassoäänien perusteella olisin aikalailla samaa mieltä kun "Rantsu".
Varsinainen soinnutus ja sointuanalyysihän tulee järjestyksessä vasta Kentsubasson jälkeen.
Pitäisköhän mielenkiinnosta vilkaista tuota Kontusen kirjaa? : )
 
Miten sitten tuo toiseksi viimeisen tahdin Am7b5? Pallottelin myös sitä mahdollisuutta, että ko. sointu olisi g-mollin II aste ja siihen tultaisiin kromaattisella modulaatiolla (d-es) ja heti saman tahdin jälkeen päätettäisiin picardilaiseen terssiin/palattaisiin pääsävellajiin diatonisella modulaatiolla. Edeltävät välidominanttiketjut etenisivät siis pääsävellajissa, sillä ne päättyvät G-duurin IV ja I asteille. Yhden tahdin mittainen modulaatio vaan tuntuu kohtalaisen hölmöltä.
 
Tuosta sointuanalyysistä vielä. Tuleeko se tosiaan kenraalibasson jälkeen? Olen ollut siinä käsityksessä, että sointuanalyysi olisi musiikinteorian entisen I kurssin sisältöä, ja harmoniaoppi/kenraalibasso olisi vasta tämän jälkeen. Kontunen muuten toistuvasti mainitsee Kenraalibassossa siitä, että jokin asia, kuten juuri modulaatiot ja muunnesoinnut, kuuluvat "musiikinteorian oppiainekseen" eikä niitä siksi käsitellä harmoniaopin puitteissa. Mitä sitten varsinainen musiikinteoria on, jos harmoniaoppi ei kuulu siihen. Jos sointuanalyysi todella tulee kenraalibasson jälkeen, tuntuisi hieman oudolta, että Kontunen lähinnä sivulauseessa viittaa eri modulaatiotyyppeihin ja tuntuu olettavan lukijan hallitsevan ne jo entuudestaan.
 
Muutoin Kontusen kirja oli kyllä oikein hyvä, joskin paikoin turhan kompakti. Kannattaa ihmeessä vilkuilla jos joskus saa hyppysiinsä.

MacGyver:
 
..Tuosta sointuanalyysistä vielä. Tuleeko se tosiaan kenraalibasson jälkeen? Olen ollut siinä käsityksessä, että sointuanalyysi olisi musiikinteorian entisen I kurssin sisältöä, ja harmoniaoppi/kenraalibasso olisi vasta tämän jälkeen. Kontunen muuten toistuvasti mainitsee Kenraalibassossa siitä, että jokin asia, kuten juuri modulaatiot ja muunnesoinnut, kuuluvat "musiikinteorian oppiainekseen" eikä niitä siksi käsitellä harmoniaopin puitteissa..
 
Joo tottakai ne pitää hallita, Kenraalibassoa ei päässyt ennen teoriakursseja opiskelemaankaan.
Hmm.. empä nyt muista tarkemmin kurssien sisältöä, mut jokatapauksessa myöhemmin tuota sointuanalyysiä tehtiin vielä paljon laajemminkin.
Meillä oli käytössä Wegelius-Linnalan Opus Kenraalibassossa ja löytyy se edelleenkin hyllystä.

EP: Joo tottakai ne pitää hallita, Kenraalibassoa ei päässyt ennen teoriakursseja opiskelemaankaan.
Hmm.. empä nyt muista tarkemmin kurssien sisältöä, mut jokatapauksessa myöhemmin tuota sointuanalyysiä tehtiin vielä paljon laajemminkin.
Meillä oli käytössä Wegelius-Linnalan Opus Kenraalibassossa ja löytyy se edelleenkin hyllystä.
 
Mitä kursseja tarkoitat yllä mainituilla teoriakursseilla? Musiikin teoria I/D? Virallisestihan en ole ainuttakaan teoriakurssia käynyt, mutta itseopiskeluna olen käynyt läpi Erkki Salmenhaaran Sointuanalyysin ja Jorma Kontusen Musiikin kieli 1-3. Sisällöltään nämä olivat sointuanalyysiä sekä muoto- ja tyylioppia. Menevätkö nämä sitten "musiikin teorian" alle, ja mikä varsinaisesti erottaa harmoniaopin varsinaisesta musiikinteoriasta? Mihin sitten musiikkianalyysi sijoittuu tässä oppiainekentässä? En kaipaa välttämättä eksakteja oppijaksokuvauksia vaan henkilökohtaisia kokemuksia opintojen aineksen jakautumisesta.

baron: Toi on ymmärrettävää mutta jos on vaihdettu dooriseen moodin niin mistä se Bb sinne saadaan?
 
Tässä varmaankin tarkoitettiin sitä, että tuo G7 on (D-) doorinen laina. Kun puhutaan näistä modaalisista lainoista, niillä tarkoitetaan sitä, että tonaalisessa kappaleessa lainataan tonaliteetin perussävelestä alkavasta moodista väri.
 
Tässä tapauksessa jos analyysin lähtökohdaksi otetaan sävellajiksi D-molli, silloin G7-sointu löytyy D-doorisesta moodista, ja sitä voidaan siksi kutsua "dooriseksi lainaksi". Samoin esimerkiksi EbMaj7-sointu olisi D-mollissa nimeltään fryyginen laina, koska D-fryygisestä löytyy EbMaj7. (Mikäli halutaan analysoida tämä kappale F-duurissa, silloin G7 olisi lyydinen laina (löytyy siis F-lyydisen tokalta asteelta).
 
Se Bb sitten saadaan sinne ihan sieltä D-mollista, koska pelkkä G7-sointu on se laina. Lainan ideana onkin se että se ei kestä loputtomiin, vaan palataan taas alkuperäiseen sävellajituntumaan.
 
Joo, jos siinä on monta II-V-I:stä niin miksi yhtäkkiä kaikkea kummallista?
Varmaan olisivat reputtaneet Arabianrannan apukoulussa.
 
Sitten vielä pikkujuttu noista kekkosviitosista. Koska ne ovat etenkin tonaalisessa jazzmusiikissa niin elimellinen osa harmoniaa, kakkosvitosia käytetään joskus soinnutuselementtinä siten, etteivät ne välttämättä johda voimakkaan peruskuljetuksen mukaisesti jonnekin. Kakkosvitonen siis tavallaan itse perustelee olemassaolonsa, sen soundi on niin vakiintunut että sen voi laittaa miten vaan mihin vaan, kunhan soinnut ja melodia vaan toimivat keskenään. Joskus siis ihan tarkoituksella voidaan soinnuttaa jokin kohta melodiasta sellaisella kakkosvitosella johon ei tulla, eikä siitä poistuta voimakkaiden peruskuljetusten mukaisesti. Usein nämä voidaan analyysissä selittää sävellajin vaihdolla (kun melodia on sävelistöltään sellainen että sävelet löytyvät useasta eri sävellajista), mutta ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että loogista ja olemassaolevaan teoriaan kauniisti istuvaa selitystä ei löydykään, ainakaan siten että pitäydytään selkeästi tonaalisessa ympäristössä.
 
Itselleni tämä kohta Yesterdayssä on aina perustellut itsensä (korvieni mukaan, en ole ajatellut tätä niinkään teorian kannalta) sillä linjalla joka äänenkuljetuksesta syntyy. Dm7:n C --> G7:n B --> Bb:n Bb --> F:n A. Linja on sama joka syntyisi perustonaalisesta progressiosta Bb:n tilalla C7. Nyt kun melodiassa on F vahvalla iskulla siinä kohden jossa C7:n "kuuluisi olla", tilannetta ei voi soinnuttaa C7:lla, joten pitää käyttää jotain toista sointua. Tässä tapauksessa on käytetty Bb:tä. (Saivarrellen, jos basisti soittaa tuohon Bb:n alle C:n, niin saadaan siitä Bb/C eli toisin sanoen C9sus4 ja sittenhän ollaan kiltisti tonaalisuuden puitteissa. Tästä viedään ajatusta hieman eteenpäin ja pistetään siihen C9sus4/Bb josta jätetään perussävel soittamatta voicingissa - vielä parempaa: nyt on perusteltu että se Bb onkin itse asiassa pidätysmuotoinen dominantti valeasussa) ;D Analyysi on ihanaa!!