Kitarat: soittaminen ›

Jucciz:
 
Tämä taas...
http://nuara.ru/galadriel/files/2011/02/050714-1.gif
 
Tosta vois tehdä coverin.

Kännykän nauhotustoiminto on osottautunut parhaaksi tavaksi tallentaa nopeasti ideat talteen. Varmaan sata biisinrunkoa ja riffiä on tullut about vuodessa, kun oivalsin ottaa kännykän apuvälineeksi. Osa on tietysti paskaa, mutta paljon on hyviä, joita en millään olisi muuten muistanut!
 
Tosta nuotinluvusta oon taas sitä mieltä, että en jaksa enempää tällä hetkellä opetella. Joku aika sitten yritin paljon, mutta se rupes maistuun paskalta ja päätin että tän takia en musiikkia harrasta. Oon aina soittanut korvakuulolta paljon ja aina osannut kompata sujuvasti lapuista, mutta melodiat opin niin paljon helpommin kerta kuulemalta ku lapuista, että ei millään kiinnosta opetella nuotteja _hyvin_. Tokihan niitä sen verran osaa, että niistä melodiat saa selville, mutta primavistamiestä musta ei näillä näkymin oo tulossa.
 
Huttukeikat tulee jostain kumman syystä soitettua lapuista, vaikka biisit osais ulkoa lähes kaikki mitä kansiosta löytyy.
 
Tabulatuureissa on se hyvä puoli että niistä näkee nopeesti ne oikeat äänet (toki netin paskatabulatuureissa ei oo monesti yhtään oikeeta ääntä). Rytmiikan voi sitten tsekata levyltä! Yleensä kuitenkin kaikki tulee etittyä ite korvalla, mutta joskus on ollut niin kiire plokata paljon biisejä, että on tabulatuureista (myös nuoteista toki) ollut aika paljon hyötyä. Vain lopputulos ratkaisee!
 
Katotaan tota nuotinlukua taas syssymmällä - aina sitä sillon tällön jaksaa ruveta treenaamaan niitäkin! Useimmiten sitä kuitenkin tuppaa reenaamaan mielummin musiikkia kun lukemista/kirjoittamista!:)

Jucciz: Klasaribiiseissä sormitus tai asema usein merkataan nuottikuvan oheen, jos sillä voidaan edistää kappaleen soittamista. Olen taipuvainen näkemään tämän kuitenkin eri asiana kuin uloskirjoitettu tabulatuuri.
 
Kyllähän tuo nuotti sormituksineen on todella paljon informatiivisempi kuin tabulatuuri. Näkee heti sävellajin, pystyy heti analysoimaan soinnutkin. Näitä ei kovinkaan helposti tabulatuurista näe ensisilmäyksellä, jos toisellakaan.
 
Tuntuu, että klassista musiikkia vaivaa, joku monimutkaisuuden peikko ihan sen takia, että sitä soitetaan nuoteista ja joku tyyppi on säveltänyt noita biisejä yli sata vuotta sitten.
 
Aluksi mennään A-duuri- ja D-duurisointuja pääasiassa A-urkipisteen päällä. A-osan lopussa tullee F7-E7-A. Toinen osa menee D-duurista, eikä sekään ole kovinkaan monimutkainen. Tämä kaikki informaatio on luettavissa pelkästään nuotista, ilman soittimeen koskematta.
 
Näyttää, btw, ihan soitettavissa olevalta kappaleelta, oikeasti. Ei toki mun nuotinlukutaidolla, mutta jollekin ammattiklasarikitaristille takuulla mahdollinen - luultavasti jopa prima vistana, vähintään muutaman minuutin tutkiskelun jälkeen.
 
Ei tuo ole oikeasti mitenkään älyttömän vaikea soitettava, eikä se ole mitenkään erityisen vaikea primavistatakaan. Vaikken klasaria ole soittanut moneen vuoteen, niin kyllä tuon minunkin nuoteistalukutaidolla saisi kohtuullisen kivuttomasti irti.

Noin sivuhuomautuksena: keskivertokitaristin äänenkuljetustaidot ovat havaintojeni mukaan aika paljon keskivertopianistia jäljessä - jos niistä ylipäätään on mitään hajua. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huomaan itse kiinnittäväni huomiota siihen, että sointuvaihdokset ovat paitsi sujuvia, myös äänenkuljetuksellisesti mielekkäitä, eli ettei vaan sitä samaa barre-otetta liikutella ympäri kaulaa. Käännöksien opetteluahan se vaatii, mutta lopputulos kyllä palkitsee.

Jucciz: Noin sivuhuomautuksena: keskivertokitaristin äänenkuljetustaidot ovat havaintojeni mukaan aika paljon keskivertopianistia jäljessä - jos niistä ylipäätään on mitään hajua. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huomaan itse kiinnittäväni huomiota siihen, että sointuvaihdokset ovat paitsi sujuvia, myös äänenkuljetuksellisesti mielekkäitä, eli ettei vaan sitä samaa barre-otetta liikutella ympäri kaulaa. Käännöksien opetteluahan se vaatii, mutta lopputulos kyllä palkitsee.
 
Plussaa tästä! Soinnut pohjaavat musiikista tosi paljon, ja noiden osaaminen tuo uskomattoman paljon lisää myös improvisaatiopohjaiseen musiikkiin. Ne samat sävelet liikkuu sillä samalla periaatteella improvisoidessa, kuin sointusoitossa pelaten hyvällä äänenkuljetuksella ja pienillä, hyvän kuuloisilla liikkeillä mm. suuria rinnakkaisintervalleja vältellen(in other words juuri tuo yhden barré-otteen liikuttelu eri asemiin vailla sen kummempia mietteitä).

Jucciz: Noin sivuhuomautuksena: keskivertokitaristin äänenkuljetustaidot ovat havaintojeni mukaan aika paljon keskivertopianistia jäljessä - jos niistä ylipäätään on mitään hajua. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huomaan itse kiinnittäväni huomiota siihen, että sointuvaihdokset ovat paitsi sujuvia, myös äänenkuljetuksellisesti mielekkäitä, eli ettei vaan sitä samaa barre-otetta liikutella ympäri kaulaa. Käännöksien opetteluahan se vaatii, mutta lopputulos kyllä palkitsee.
 
Mutta eikös se saman barre-otteen liikuttaminenkin sovi joihinkin musatyyleihin todella hyvin? Eikös mm. Kravitzin Lennyllä ole biisejä, jotka perustuvat tuohon "F-duuri"-barren liikutteluun. Musatyyli ratkaisee myös äänenkuljetuksellisissa asioissa.

Aalimupina: Mutta eikös se saman barre-otteen liikuttaminenkin sovi joihinkin musatyyleihin todella hyvin? Eikös mm. Kravitzin Lennyllä ole biisejä, jotka perustuvat tuohon "F-duuri"-barren liikutteluun. Musatyyli ratkaisee myös äänenkuljetuksellisissa asioissa.
 
Toki ratkaisee, eikä barre-otteiden liikuttelu itsessään olekaan automaattisesti huono asia. Lähinnä tarkoitin sitä, että on paljon musiikkia, jossa sulavampi äänenkuljetus puoltaa paikkaansa. En mää jotain Smells Like Teen Spirit:iä lähtisi veivaamaan "mahdollisimman pienillä siirtymillä", ellei sitten tosiaan haluaisi tehdä vähän toisenlaista sovitusta.

Meikäläinen joko nuottittaa ideat tai sitten, Zoom H2 esiin ja ne äänittetään sillä.
 
Aalimupina: Tabulatuuri on kyllä välillä hyvä nuottikuvan ohessa, jos vaikka soittaa jotin tiettyä tyyliä, niin on valaisevaa myös nähdä, että mistä kohtaa ko. nuotintaja suosittaa äänet otettavaksi.
 
Ton takia itse suosin tätä...
 
http://imageshack.us/f/690/2papoikaa.jpg/
 
...ei tartte selittää, miten ja mistä soitetaan. Tai millä sormilla. Otteet laitoin mukaan, koska ne nyt sattui mahtumaan sinne. Yleensä jätän ne pois, kun ne vie vaan turhaa tilaa. Ja koska nuotit & tabulatuurit kertoo jo kaiken, tarpeellisen informaation.
 
(Ja GP5:n takia: "Let ring" ilman sitä "valitaan joku nuotti + sieltä viimiseen iskuun ___kaari =
Jos sitä ei tee, se "let ring" jatkuisi seuraava tahtiin / sointuun, oli välissä tauko tai ei.)

Jucciz: Tämä taas...
http://nuara.ru/galadriel/files/2011/02/050714-1.gif
 
Tuo 54/32 tahtilaji vaikuttaa haastavalta.
Pitäiskö tuokin osata prima vistana?

baron: Tuo 54/32 tahtilaji vaikuttaa haastavalta.
Pitäiskö tuokin osata prima vistana?
 
Itte voisin hoitaa ton kohdan "remove cattle from stage".

Jucciz: Itte voisin hoitaa ton kohdan "remove cattle from stage".
 
Varsinaiseen aiheeseen:
Meidän humppabändille tulee joskus "pakko" opetella piisejä, joista on vain nuotit, ei äänitettä.
Suunnilleen ainoana prima vista taitoisena bändissa mun pitää soittaa piisi muutaman kerran läpi niin että ne lahjakkaat jotka soittavat korvalla/tabuista tai miten mistäkin saavat hajun millainen piisi se on.

baron: Varsinaiseen aiheeseen:
Meidän humppabändille tulee joskus "pakko" opetella piisejä, joista on vain nuotit, ei äänitettä.
Suunnilleen ainoana prima vista taitoisena bändissa mun pitää soittaa piisi muutaman kerran läpi niin että ne lahjakkaat jotka soittavat korvalla/tabuista tai miten mistäkin saavat hajun millainen piisi se on.
 
Eiks niissä nuoteissa oo sointumerkkejä? Vai eiks soittajat osaa ees niitä? Kuinka monen pitää osata soittaa myös viivastolta pallukoita?

Jucciz: Eiks niissä nuoteissa oo sointumerkkejä? Vai eiks soittajat osaa ees niitä? Kuinka monen pitää osata soittaa myös viivastolta pallukoita?
 
Pelleiletkö?
Jos soittaja on tottunut soittamaan tuttuja kappaleita vain sanasointulapusta niin mitä se saa irti ventovieraista nuoteista vaikka niissä olisi sointumerkinnät?

Jucciz: Eiks niissä nuoteissa oo sointumerkkejä? Vai eiks soittajat osaa ees niitä? Kuinka monen pitää osata soittaa myös viivastolta pallukoita?
 
Ei hyvän kitaristin tartte mitään pallukoita osata. Sen kun vinguttaa menemään.

baron: Pelleiletkö?
Jos soittaja on tottunut soittamaan tuttuja kappaleita vain sanasointulapusta niin mitä se saa irti ventovieraista nuoteista vaikka niissä olisi sointumerkinnät?
 
No tuohon tarvii tasan kaksi vetokertaa. Ensimmäisellä muut vähän kiipeilee biisin edetessä kyytiin ja toisella kerralla mennään koko biisi kimpassa -> seuraava.

baron: Pelleiletkö?
Jos soittaja on tottunut soittamaan tuttuja kappaleita vain sanasointulapusta niin mitä se saa irti ventovieraista nuoteista vaikka niissä olisi sointumerkinnät?
 
Tä?
 
Jos soittaja osaa sointumerkit, eikö niitä saattaisi voida osata soittaa, vaikka juuri kyseistä lappua ei olisi nähnytkään? Ainakin itte oon vetänyt tuiki tuntemattomiin biiseihin sointukomppausta toivelaulukirjalapuista. Kyllä se käsinkirjoitettuun tuttuun lappuun kirjoitettu Am7 on sama asia kuin toivelaulukirjan Am7, ainakin mulle.

Jucciz: Tä?
 
Jos soittaja osaa sointumerkit, eikö niitä saattaisi voida osata soittaa, vaikka juuri kyseistä lappua ei olisi nähnytkään? Ainakin itte oon vetänyt tuiki tuntemattomiin biiseihin sointukomppausta toivelaulukirjalapuista. Kyllä se käsinkirjoitettuun tuttuun lappuun kirjoitettu Am7 on sama asia kuin toivelaulukirjan Am7, ainakin mulle.
 
Pitääkö vääntää rautalangasta:
Kun soittaja tarvitsee instrupiisiäkin varten sanasointulaput (siis sanat joiden päällä soinnut) jotta tietäisi millä kohdalla sointua vaihtaa, niin miten se nuottisointulapusta jos ei osaa nuotteja tietäisi milloin sointu vaihtuu.
Tää ei oo teoriaa, tää on oikeesti käytännön ongelma.
 
Ja jos piisissä sattuu olemaan 10 säkeistöä jotka menee saman 16 tahdin kierron mukaan, niin sanasointulapuista tulee monta sivua kun taas nuottisointulapusta jossa olisi kertausmerkit tulisi vain puoli sivua.
 
Mä luulin että sä oot sitä mieltä että nuottienlukutaidosta on hyötyä ja nyt ootkin kääntänyt kelkkasi?

Me ei nyt selvästikään Baron ymmärretä toisiamme.
 
Mikä ihmeen soittaja se semmoinen on, joka ymmärtää, mitä sointumerkit tarkoittaa, osaa jopa ottaa nämä soinnut soittimellaan, mutta ei pysty lukemaan vaikkapa toivelaulukirjanuottia sen vertaa, että tietäisi, missä kohtaa seuraava sointu vaihtuu?
 
Huonoa laskupäätä, vai jotain syvemmältä kumpuavaa hahmotusongelmaa?
 
Totta hitossa mun mielestä nuotinlukutaidosta on hyötyä - nyt en vaan selvästikään hahmota yhtään, mitä ajat takaa.
 
...vai tarkoitatko ihan oikeasti, että sää teet musiikillista yhteistyötä sellaisten soittajien kanssa, jotka eivät hahmota, esim. missä 4/4-biisin tahtiviivat sijaitsevat ja eivät siis osaa vaihtaa oikeaa sointua tahdin välein, jos vaikkapa uusi sointu vaihtuu aina tahdin ykkösellä? Tai jopa puolen tahdin välein, tai vaikka joka neljäsosalla... :O

baron: Pitääkö vääntää rautalangasta:
Kun soittaja tarvitsee instrupiisiäkin varten sanasointulaput (siis sanat joiden päällä soinnut) jotta tietäisi millä kohdalla sointua vaihtaa, niin miten se nuottisointulapusta jos ei osaa nuotteja tietäisi milloin sointu vaihtuu.
Tää ei oo teoriaa, tää on oikeesti käytännön ongelma.
 
Sun lapsenlapsesi osaa vetää nuoteista ja sun bändikaverit eivät pysty soittamaan edes sointulapuista. Kannattaisiko harkita bändikavereiden vaihtoa?