Rock, pop, alternative ›

sirdickyj: Tää on tavallaan totta, mutta kun siellä on n.10 biisiä joita ilman ei voi olla AC/DC keikkaa. Lopputulostahan tämä tosiasia ei toki muuta mihinkään suuntaan, mutta sit pitää vaan miettiä että hommaako k.o. orkesterin livetallenteita tai meneekö kattomaan keikalle.
 
Onhan tossa Shot down in flames ja Dog eat dog, vakio-vakio biisien lisäksi.
 
Mutta siis, biisilista on tosiaan tylsä, jos omistaa muitakin livetallenteita.
 
High Voltage puuttuu tästä, väitän edelleen että siksi että Phil Rudd ei saa sitä rullaamaan.
 
High Voltage puuttuu siksi, että se ei ollut settilistassa vuonna 2009 (jolloin nämä Platen keikat soitettiin), vaan vasta vuoden 2010 puolella. HV:llahan korvattiin Dog Eat Dog (vrt. Helsinki-Tampere). Turha tuosta Ruddia on jälleen syyttää, eiköhän se rullauta ne biisit, mitkä Youngin pojat lyö listalle.
 
Mä diggaan tästä uudesta julkaisusta; blu-rayn kuva on uskomaton ja soundit on enemmän kuin kohdallaan. Soitto pelaa ja Brianin tuubitkin puhaltavat hyvällä höngällä. Jälkikäsittelystäkin voidaan keskustella, mutta eiköhän sitä tee kaikki bändit.
 
Settilistasta voidaan kinata maailman tappiin asti; siellä nyt sattuu vaan olemaan ne 10-15 biisiä aina, joita ilman ei kai AC/DC-keikkaa voi vetää. Ne on ne "pakkopullabiisit", joille setti rakentuu.
 
Kyllä mäkin haluaisin kuulla Riff Raffia, Gone Shootinia, Who Made Whota, Flickin aikasta kamaa yms., mutta jäänee haaveeksi. Uudet sukupolvet haluaa kuulla vanhat hitit ja bändikin sen tietää. En valita, kyllähän noitakin biisejä käy mielellään livenä kuuntelemassa ja Shoot To Thrill on aina ollut mulle eräänlainen kohokohta.