Rock, pop, alternative ›

No mitäs helvettiä? Jääkiekko on iha paska laji. Hajaantukaa...

http://www.youtube.com/watch?v=rKemvvhjM_M
 
En tienny, että Pete osaa laulaa noin munakkaasti!

Hommasin Who Sell Outin.
 
Kyllä huomaa kuunnellessa, että tekovaiheessa elettiin vuotta 1967. Levy on ikäänkuin jonkinnäköinen siirtymävaihe siitä alkuaikojen mod-bändistä Tommyn ja Who's Nextin aikoihin. On hyviä biisejä kuten Tattoo, I Can See For Miles, Early Morning Cold Taxi. Ja sitten on aika paljon psykedeliaa, vaikkapa Jaguar ja Hall Of The Mountain Kingin käkätys-röyhtäilyversio. Olin huomaavinani, että yksi levyn biiseistä kuulostaa aivan Amazing Journey/Sparksin esiversiolta.
 
Täytynee kuunnella hieman lisää tätä levyä. Ainakin ensikuuntelulla hyvinkin sekava teos.

danny: Hommasin Who Sell Outin.
 
Kyllä huomaa kuunnellessa, että tekovaiheessa elettiin vuotta 1967. Levy on ikäänkuin jonkinnäköinen siirtymävaihe siitä alkuaikojen mod-bändistä Tommyn ja Who's Nextin aikoihin. On hyviä biisejä kuten Tattoo, I Can See For Miles, Early Morning Cold Taxi. Ja sitten on aika paljon psykedeliaa, vaikkapa Jaguar ja Hall Of The Mountain Kingin käkätys-röyhtäilyversio. Olin huomaavinani, että yksi levyn biiseistä kuulostaa aivan Amazing Journey/Sparksin esiversiolta.
 
Täytynee kuunnella hieman lisää tätä levyä. Ainakin ensikuuntelulla hyvinkin sekava teos.
 
Niin siis tämä joka sinulla on on Sell Outin bonuspiiseillä laajennettu remaster-cd. Rael oli tavallaan luonnos, jonka raaka-aineet muodostivat Tommyn temaattisen rungon kun Townshendista tuntui että bändin pelastamiseen ei riitä mikään vähempi kuin ooppera.
 
Kuunteles sillä korvalla I Can't Reach You, eikö olekin ensiluokkaista euroviisukamaa?

Onkohan Quadropheniasta vieläkään luvassa uutta painosta? Samanlaista deluxe editionina kuin mm. Tommysta, Who's nextistä ja Live at leedsistä on tarjolla.

Kyllä mä jostain muistaakseni luin että Townshend on miksannut sitä kauan ja hartaasti surroundiksi. En kyllä muista että mistä.

http://www.youtube.com/watch?v=iJCXpFy0E5s&feature=related
 
The Who Isle of Whitella kyykyttää vanhaa miestä. Osoitus siitä, että kaikki on jo tehty. Pete niputtaa soittoonsa hevit ja kaikki. Ja John soittaa jossain tuolla puolen tätä maailmaa. Tämä on vaarallista, vmaista ja rock.

glx405: http://www.youtube.com/watch?v=iJCXpFy0E5s&feature=related
 
The Who Isle of Whitella kyykyttää vanhaa miestä. Osoitus siitä, että kaikki on jo tehty. Pete niputtaa soittoonsa hevit ja kaikki. Ja John soittaa jossain tuolla puolen tätä maailmaa. Tämä on vaarallista, vmaista ja rock.
 
Paremmin tuota ei voi sanoa!

glx405: http://www.youtube.com/watch?v=iJCXpFy0E5s&feature=related
 
The Who Isle of Whitella kyykyttää vanhaa miestä. Osoitus siitä, että kaikki on jo tehty. Pete niputtaa soittoonsa hevit ja kaikki. Ja John soittaa jossain tuolla puolen tätä maailmaa. Tämä on vaarallista, vmaista ja rock.
 
Ei saakutti tota Entwistlen bassottelua. Ei noin menevästi VOI soittaa! Uskomatonta.

Totta joka sana, tässä vielä suht koht messevää rummuttelua laid back -asenteella. http://www.youtube.com/watch?v=0i8ogKj4nB8
 
Eikä tuo kitarasoolokaan kaikessa tyyneydessään paljoa jää jälkeen.

Hyviä esimerkkejä siitä miksi The Who ei mulle toiminut koskaan Moonin jälkeen. Ei sitä voi korvata. Siis munsta.

Kailis: Hyviä esimerkkejä siitä miksi The Who ei mulle toiminut koskaan Moonin jälkeen. Ei sitä voi korvata. Siis munsta.
 
Ei voi, mutta on se silti nykymuodossakin ihan mahdottoman hyvä bändi.

Tuo Isle of Wight -versio on tyystin erilainen kuin Live at Leedsilla. Eli bändi lähti tuntemattomille vesille ainakin tuohon aikaan improvisoiden ja riskejä ottaen. Ei klikit haitanneet eikä koneet määränneet. Ja päinvastoin. Tuskin noita kaikkia muutoksia on etukäteen sovittu, ainakaan PT:n kitaroinnin suhteen. Arvaamattomuus ja vaarallisuus, niistä se homma muodostui.

glx405: Tuo Isle of Wight -versio on tyystin erilainen kuin Live at Leedsilla. Eli bändi lähti tuntemattomille vesille ainakin tuohon aikaan improvisoiden ja riskejä ottaen. Ei klikit haitanneet eikä koneet määränneet. Ja päinvastoin. Tuskin noita kaikkia muutoksia on etukäteen sovittu, ainakaan PT:n kitaroinnin suhteen. Arvaamattomuus ja vaarallisuus, niistä se homma muodostui.
 
Joo, niissä on yleensä määrämittaisuus joka sitten ilmeisen spontaanisti venyy ja paukkuu. Tiedä sitten onko Whon improvisointityylillä tekemistä jazzin kanssa, Townshend ja Entwistlehän olivat soittaneet jazzia, tosin pääasiassa dixie'ä. Olikos se nyt Ox itse joka sanoi ettei Whossa koskaan ollut basistia koska hän hoiti rumpalin tonttia bassollaan ja Moon soitti urkuja rummuillaan. Että tavallaan jonkinlaisen bassolinjan voi poimia myös Moonin bassorummuista. Toisaalta Townshend sanoi että hän olisi halunnut torvisektioita ja sen sellaisia biiseihinsä ja Entwistlen tehtäväksi jäi sitten matkia bassollaan kaikkea sitä.
 
Ehkä tää tällainen jatkuva rumpalin ja basistin roolien epämääräisyys ja häälyntä ruokkivat Townshendin soittoa, joka soolopuolella on raskaasti aliarvostettua. Kaikki on yhtä mieltä että komppi toimii kuin tauti mutta soolot ovat myös erinomaisia. Hienoa soittoa jota on erittäin vaikea matkia.
 
Mutta kaiken takana oli Keith Moon, jota ilman Who olisi jäänyt yhdeksi niistä bändeistä, joista nykyään sanottaisiin "He olivat parempia kuin Rolling Stones mutteivät koskaan saavuttaneet kuin paikallista suosiota". Kun Wholla on nykyään rumpuja soittava rumpali ja bassoa soittava basisti, Townshendille jää mielestäni liikaa hommia. Mies suoriutuu niistäkin erinomaisesti mutta on nää 60-70-lukujen vaihteen pätkät sentään jotain!

velipesonen: Toisaalta Townshend sanoi että hän olisi halunnut torvisektioita ja sen sellaisia biiseihinsä ja Entwistlen tehtäväksi jäi sitten matkia bassollaan kaikkea sitä.
 
Mun mielestäni yks alkuaikojen Whon hienoimpia juttuja on myös se käyrätorvi, jota Entwistle soittelee esimerkiksi Circlesissä.

kepe-5: Mun mielestäni yks alkuaikojen Whon hienoimpia juttuja on myös se käyrätorvi, jota Entwistle soittelee esimerkiksi Circlesissä.
 
Jos tuota ajattelee orkesterin kannalta niin Who saavutti tasapainon eri elementtien kesken Quadrophenialla. Alkuaikojen torventööttäilyt olivat joskus vähän päälleliimatun oloisia. Joukossa oli myös kiinnostavia puolipastisseja kuten Entwistlen Someone's Coming: http://www.youtube.com/watch?v=L9plMa1VvzM&feature=related
 
Quadropheniassa on sulassa sovussa särötöntä sähkökitaraa, särökitaroita, akustisia kitaroita, syntetisaattoreita, pianoja ja puhaltimia sekä Entwistle-Moonin leikkaamaton jytinäpommi. Jos jollekin ei vielä tuttu niin Gilmourkin on jälkikäteen tunkenut lusikkansa soppaan: http://www.youtube.com/watch?v=P_9FvKQ4xMw

Olikos se nyt Ox itse joka sanoi ettei Whossa koskaan ollut basistia koska hän hoiti rumpalin tonttia bassollaan ja Moon soitti urkuja rummuillaan.
 
Jostain haastattelusta luin että Ox joutui melko usein seuraamaan katseellaan Moonin basarityöskentelyä jotta pystyi poimimaan biitin. Samassa lehden erikoisnumerossa bändin tyypit sanoivat, että oli loppujen lopuksi jonkinlainen helpotus kun Moon kuoli. Ne loppuajat tais olla aika raastavia.

Vanhoja juttuja, mutta mitä Oxiin tulee: http://www.youtube.com/watch?v=YhmImkKvEDo

Kailis: Ne loppuajat tais olla aika raastavia.
 
No joo... Varmaan siksikin, kun Moon ei ollut enää soittokunnossa, ei esimerkiksi saanut soitettua 6/8 -tahdissa menevää Music Must Change -biisiä Who Are You -levylle...
 
Ja miehen kokonaisvaltaisen alamäen on täytynyt olla surkeaa seurattavaa kaiken kaikkiaan.