Etno, proge, latin ›

Exhausted: Onhan se selvä, että The Wall on enemmän lyriikka- ja tunnelmalevy kuin sävellys-, sovitus- tai saundilevy, joita ovat enemmän sitten DSOTM ja WYWH. The Wallilla kierrätetään monia samoja musiikillisia motifeja pitkin levyä, kuten esimerkiksi Another Brick in the Wallin laulumelodia, joka toistuu kitaralla soitettuna heviriffinä ainakin Hey Youssa ja Waiting for the Wormsissa. Toinen toistuva juttu on "oh babe"-hoilaukset. Toisaalta kun levyn tarinaan ja meininkiin pääsee kunnolla sisään, niin levy on todella elokuvamaisen vangitseva, ja onnistunut musiikillisen tarinankerronnan merkeissä. Lisäksi muutamat huippusävellykset voidaan tarvittaessa irroittaa kontekstistaan.
 
Levy onkin ihan hyvä (vaikka onkin Waters-Floydin ehkä huonoin), mutta ainakin minun korvissani, niin uskon, juuri Gilmourin tekemiset saavat meininkiin tiettyä houkuttelevuutta, tylsänkin asian voi soittaa niin monella tavalla ja parhammillaan niin ettei se sitten tylsä ollutkaan. Lavalla hääränneet vara-Gilmourit eivät vain olleet tarpeeksi hyviä kumoamaan Watersin puisevuutta. Eli The Wall on sittenkin bändilevy!
 
Sitten vielä sanoisin että The Wall -albumin hienous on juuri tuossa näköjään Gilmourin taikomassa hypnoottisuudessa joka vallitsee yllättävässä ympäristössä eli Watersin kurjuudenmaksimoinnissa. Animalsista voisi sanoa samaa mutta kappaleet ovat täysin erilaisia joten eipäs sanotakaan mitään siitä aiheesta.

velipesonen: Levy onkin ihan hyvä (vaikka onkin Waters-Floydin ehkä huonoin), mutta ainakin minun korvissani, niin uskon, juuri Gilmourin tekemiset saavat meininkiin tiettyä houkuttelevuutta, tylsänkin asian voi soittaa niin monella tavalla ja parhammillaan niin ettei se sitten tylsä ollutkaan. Lavalla hääränneet vara-Gilmourit eivät vain olleet tarpeeksi hyviä kumoamaan Watersin puisevuutta. Eli The Wall on sittenkin bändilevy!
 
Eiks kyse ollu kuitenkin enemmän tuosa showsta ja Gilmourin puutteen siinä mahdollisesti esille tulleista seikoista.

Bongowing: Eiks kyse ollu kuitenkin enemmän tuosa showsta ja Gilmourin puutteen siinä mahdollisesti esille tulleista seikoista.
 
Suomennatko, ei saa selvää.

velipesonen: Suomennatko, ei saa selvää.
 
Olin huomaavinani tiettyä punaisen langan katkeamista, kun siirryttiin keikan arvioinnista itse levyn arviointiin, liittyen Gilmourin osuuteen tai sen osuuttomuuteen.

Bongowing: Olin huomaavinani tiettyä punaisen langan katkeamista, kun siirryttiin keikan arvioinnista itse levyn arviointiin, liittyen Gilmourin osuuteen tai sen osuuttomuuteen.
 
Jaa että mitenkä?

Levy on loistava, sitä ei oikein voi verrata muihin Floyd-levyihin. Periaatteessa se on Watersin levy, mutta veikkaanpa että ilman Gilmouria yhtälö olisi hajonnut. Ei noi Watersin soololevyt vaan iske samalla tavalla mulle.
 
Liveshow kyllä pärjäs ilman Gilmouriakin kun pääosassa oli itse seinä.

The Wall nousi noitten Watersin keikkojen jälkeen Floydin ykköslevyks meikäläisen listalla, ainakin toistaseksi siis, mieltymykset aina tuppaa kausittain vaihtelemaan.
 
Olin sen verran vaikuttunut siitä ekasta showsta, että menin seuraavana iltana kattomaan sen vielä uudestaan ja roudasinpa vaimokkeenkin mukaan. Ehdottomasti huikein, näyttävin ja hienoin produktio, mitä oon koskaan nähny. Ja nyt kun noitten keikkojen jälkeen oon kuunnellu Wallia enemmälti, niin onhan se ihan pelkkiä sävellyksiäkin ajatellen aivan timanttinen levy. Tykkään kovasti.
 
Edit. Sen verran pitää vielä mainita, että ennen noita keikkoja The Wall oli mulle melko toissijainen levy Dark Sideen, Wish You Were Hereen, Animalsiin ja muihin aikaisempiin klassikoihin verrattuna, mutta nyt on eri ääni kellossa.

Mulle taas kävi silleen, että kun kuulin että Waters tuo The Wall-shoyn Suomeen, niin päätin silloin vaan juntata levyn haltuun vaikka väkisin. Noh lopulta siinä kävi niin, että The Wallista tuli yksi tärkeimmistä levyistä joita olen koskaan kuunnellut :) Se toimii niin monella tasolla, ja tarinaan on tosi helppo samaistua. Musiikki ja tuotanto sopivat lopulta myös kokonaisuuteen kuin nyrkki naamaan.

Hmm, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta uudelleenjulkaisuprojektilta. Kuultavaksi jää, millaista käsittelyä noille bonusraidoille annetaan.

No kyllähän tätä ootettiin. Olisin luullu että jo pari vuotta sitten olis tullu. Täytyy alkaa säästää rahaa.

Mallaslahti: http://www.whypinkfloyd.com/
 
Ostakaa joku mun vanhat cd-versiot pois, tuli rahalle tarvetta :)
 
Tulee kyllä tarpeeseen, varsinkin kun osa Euroopassa nykyisin myynnissä olevista versioista ei ole remasteroitu. Esim Animals kuulostaa tosi sumealta verrattuna vuonna 1997 remasteroituun Amerikassa mynnissä olevaan versioon. http://www.stevehoffman.tv/forums/showthread.php?t=231317

NPF:ssa luki, että DSOTMin Experience-versiolla on tuota Wembleyn '74 matskua. WYWHin bonuksilla tulee olemaan lisää Wembleya "Shine on you crazy diamond 1-6". "Raving and Drooling" ja "You gotta be Crazy". Lisäksi Household Objects-kamaa, sekä Have a Cigarin ja Wish you were heren aiemmin julkaisemattomat versiot.
 
Niin, ja noilla Immersion-bokseilla on vaikka mitä mixejä ja bonusmatskua ja tilpehööriä etc.

No olisi se Nick voinut muutakin kuin Tamburiinia takoa, mutta kyllähän tuo sydäntä lämmittää.

http://www.youtube.com/watch?v=TTHX6VsU2ZA
 
siinähän herrat seisovat, melko hyväntuulisina.

Pedroz: http://www.rollingstone.com/music/n … oger-waters-show-in-london-20110512
 
Masonin mukanaolo tuli vähän yllätyksenä, kun ei siitä oltu mitään puhuttu. Mutta hienoa että tapahtui!
 
Gilmourin virallisessa faniblogissa muuten luki, että tuota eilisiltaista Comfortably Numbia missä Gilmour soitti soolon, ei tulla sisällyttämään DVD:lle.

danny: Masonin mukanaolo tuli vähän yllätyksenä, kun ei siitä oltu mitään puhuttu. Mutta hienoa että tapahtui!
 
Gilmourin virallisessa faniblogissa muuten luki, että tuota eilisiltaista Comfortably Numbia missä Gilmour soitti soolon, ei tulla sisällyttämään DVD:lle.
 
Vittu.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Mallaslahti: Lisäksi Household Objects-kamaa - -
 
Onko Household Objects -materiaalia julkaistu muuten bootleginäkään koskaan? Ois ihan kiinnostavaa kuunneltavaa.