| Aihe: Nuottien lukeminen ja käsijärjestys | 1 |
|---|
 OPJ1974
05.08.2007 22:59:41 (muokattu 05.08.2007 23:00:50) | |
|
No niin, olisi kysymys teille nuoteista sujuvasti soittaville kannuttajille.
Itse - vaikka nyt 25 vuotta onkin kolistelua takana - en kummoinen nuoteista lukija ole ollut koskaan, puhumattakaan, että olisin joskus harjoitellut nuorena sällinä soittamaan nuoteista.
Olosuhteiden pakosta olen viime vuosina "joutunut" jonkin verran tutustumaan rumpunuottien kiehtovaan maailmaan ja varsinkin nyt settisoitto-kärpäsen jälleen puraistua innostunut tosissaan harjoittelemaan nuoteista lukua ja kokeilemaan, onko tällaisesta vanhasta ketusta vielä oppimaan minkäänlaiseksi Prima Vista -soittajaksi.
Rudimentteja kysymykseni ei siis koske, niissähän käsijärjestys voidaan opetella ja opetellaankin erikseen, jompi kumpi käsi liidaavana.
Itse kysymys koskee lähinnä nyt nuoteista soitettaessa käsijärjestystä, kun soitetaan vaikka jotain rumpuetydiä marssirummulla. Kumpi tapa on suositumpi/paremmaksi havaittu/oikea/säännön mukainen: se, että soitetaan vuorokäsin koko ajan riippumatta siitä, mikä tai missä kohtaa nuoteissa seuraava nuotti on vai niin, että tietyillä iskuilla on määrätty lyövä käsi?
Tarkoitan tällä vaikka neljäsosa-iskuja ajateltaessa, että oikea lyö aina ensimmäiselle ja kolmannelle neljäsosatahdille tulevat ja vasen toiselle ja neljännelle tulevat iskut:
| O V O V |
tai | - V O V |
tai | O - O V |
jne.. Eli tässä kyseessä ns. liidaava käsijärjestys?
Vai onko sittenkin parempi, että soitetaan koko ajan vuorokäsin:
| O V O V |
tai | -O V O |
tai | O - V O |
Onko kumpikin tapa mahdollinen, kumpi kannattaa mieluummin opetella?
Pahoittelen, jos aloitin vanhasta uuden aiheen - en haulla löytänyt aiheeseen liittyvää.
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" | |
Rudimenttipiiseissä käsijärjestykset on useimmiten merkattu nuotteihin.
Joskus mulle opetettiin että esim. Syncopationia soittaessa pitäisi iskulliset soittaa oikella ja iskuttomat vasemmalla. 8-osia soittaessa siis.
Kaipa se on vaan että mikä tuntuu luonnollisimmalta itelle. Äkkiseltään ajatellen soittaisin ite juurikin niin että oikea käsi tulee aina iskulle, jolloin siis 16-osatkin niin että seuraava iskullinen lyönti on oikealla kädellä. | |
Rudimenttipiiseissä käsijärjestykset on useimmiten merkattu nuotteihin.
Joskus mulle opetettiin että esim. Syncopationia soittaessa pitäisi iskulliset soittaa oikella ja iskuttomat vasemmalla. 8-osia soittaessa siis.
Kaipa se on vaan että mikä tuntuu luonnollisimmalta itelle. Äkkiseltään ajatellen soittaisin ite juurikin niin että oikea käsi tulee aina iskulle, jolloin siis 16-osatkin niin että seuraava iskullinen lyönti on oikealla kädellä.
Ah, no sitten. Melkoisen luonnollinen tapa siis, näin olen itsekin opetellut / vaistonvaraisesti ainakin suurimmaksi osaksi tehnyt. Kiittää ja kumartaa tästä.
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" | |
Itse soitan useimmiten painolliset tahdinosat oikealla ja painottomat vasemmalla. Tietynlaisissa aksenttikuvioissa käytän oikean (tai vasemman) käden liidiä, jossa aksentit soitetaan oikealla ja haamulyönnit vasemman käden tuplaiskuina tahi vasemman ja oikean käden tuplien ja yksittäisten lyöntien yhdistelminä. Tähän meininkiin paradiddlejen vatkaaminen tuo rutkasti puhtia. | |
Itse soitan useimmiten painolliset tahdinosat oikealla ja painottomat vasemmalla. Tietynlaisissa aksenttikuvioissa käytän oikean (tai vasemman) käden liidiä, jossa aksentit soitetaan oikealla ja haamulyönnit vasemman käden tuplaiskuina tahi vasemman ja oikean käden tuplien ja yksittäisten lyöntien yhdistelminä. Tähän meininkiin paradiddlejen vatkaaminen tuo rutkasti puhtia.
Juuh, tuohon jälkimmäiseen metodiin tuossa karnevaalisamban/batucadan soittamisessa onkin tullut perehdyttyä jo vuosia.
Mutta tärkein tulikin jo näissä vastauksissa esille. Kiitoksia siis vain! Ja harjoitukset jatkuvat...
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" | |
Pistämpä tähän, kun sen verran liippaa läheltä.
Viime aikoina olen paljon soitellut Teekkaritorvissa suoraan nuoteista. En niinkään prima vistana, paitsi ensimmäisinä kertoina kun nuotit tulee esiin.
Minulla kuitenkin on ikävä tapa tippua nuoteista kesken kaiken pois. Jopa silloinkin vaikka olen laskevinani koko ajan neljään tahtiin. Yhtäkkiä vain huomaa, että on missanut jossain fillissä tai osiossa, monennessako tahdissa sitä ollaankaan menossa ja huomaa ettei ole hajuakaan missä päin nuottia sitä onkaan menossa, kun sitä ei sen fillin aikana ole voinut tuijottaa kuin haukka.
Ei se mitään sinänsä, onhan sitä päästä tässä soitettu jo kymmenen vuotta, ja komppi kyllä kulkee ilmankin nuotteja, mutta onhan se vähän noloa melkein 30-henkisessä orkesterissa missata tärkeät iskut, rumpalin soolot ja lopetukset, kun ei tiedä missä päin nuottia on menossa - puhumattakaan dynamiikan vaihoksista.
Ulkoakaan kun kaikkia noita biisejä ei ole oppinut tuntemaan noilla sovituksilla vielä - kaksi kansiollista biisejä, lukumäärältään jotain 100 kappaleen luokkaa varmaan, ehkä hieman vähemmän - varsinkin kun monet biisit on semmosia joita en ole koskaan kuullut, genreä mitä en oo kuunnellut, esim. swingiä, dixielandia, jotain humppia ja lattareita, kasari limudiskobiisejä sun muita vastaavia, joten ei ihan osaa sitä musiikkiakaan niin pallikutinalta soittaa uskottavasti.
Niin nuotithan sinänsä ei ole vaikeita, vain tyyliin komppi ja laiskan taheilla seuraavaan vaihtoon asti ja jotain filli-merkintöjä, tai dynamiikkamerkkejä tai muuta vastaavaa, eikä se niin nöpötin nuukaa iskujen päällee ole.
Olisiko kellään mitään neuvoa, jolla pysyisin nuotissa/tahdeissa? Tai edes mitään tapaa, jolla tuota nuotissapysymistä voisi harjoitella? Anyone? | |
Tarthur_: Pistämpä tähän, kun sen verran liippaa läheltä.
Viime aikoina olen paljon soitellut Teekkaritorvissa suoraan nuoteista. En niinkään prima vistana, paitsi ensimmäisinä kertoina kun nuotit tulee esiin.
Minulla kuitenkin on ikävä tapa tippua nuoteista kesken kaiken pois. Jopa silloinkin vaikka olen laskevinani koko ajan neljään tahtiin. Yhtäkkiä vain huomaa, että on missanut jossain fillissä tai osiossa, monennessako tahdissa sitä ollaankaan menossa ja huomaa ettei ole hajuakaan missä päin nuottia sitä onkaan menossa, kun sitä ei sen fillin aikana ole voinut tuijottaa kuin haukka.
Ei se mitään sinänsä, onhan sitä päästä tässä soitettu jo kymmenen vuotta, ja komppi kyllä kulkee ilmankin nuotteja, mutta onhan se vähän noloa melkein 30-henkisessä orkesterissa missata tärkeät iskut, rumpalin soolot ja lopetukset, kun ei tiedä missä päin nuottia on menossa - puhumattakaan dynamiikan vaihoksista.
Ulkoakaan kun kaikkia noita biisejä ei ole oppinut tuntemaan noilla sovituksilla vielä - kaksi kansiollista biisejä, lukumäärältään jotain 100 kappaleen luokkaa varmaan, ehkä hieman vähemmän - varsinkin kun monet biisit on semmosia joita en ole koskaan kuullut, genreä mitä en oo kuunnellut, esim. swingiä, dixielandia, jotain humppia ja lattareita, kasari limudiskobiisejä sun muita vastaavia, joten ei ihan osaa sitä musiikkiakaan niin pallikutinalta soittaa uskottavasti.
Niin nuotithan sinänsä ei ole vaikeita, vain tyyliin komppi ja laiskan taheilla seuraavaan vaihtoon asti ja jotain filli-merkintöjä, tai dynamiikkamerkkejä tai muuta vastaavaa, eikä se niin nöpötin nuukaa iskujen päällee ole.
Olisiko kellään mitään neuvoa, jolla pysyisin nuotissa/tahdeissa? Tai edes mitään tapaa, jolla tuota nuotissapysymistä voisi harjoitella? Anyone?
Tuon tyylisissä biiseissä on usein selkeä rakenne. Eli kappaleen osiot ovat usein esim. 8 tai 16 tahtia pitkiä. Usein fillit tulevat osien väliin, jolloin myös niiden välit ovat samoja. Jos ei meinaa pysyä mukana, kannattaa merkitä nuotteihin, kuinka monta tahtia kukin osa kestää. Toinen hyvä tapa on opetella kuuntelemaan muita. Varsinkin suuremmassa orkesterissa osan vaihtumisen kuulee usein siitä, kun alkaa jotain uutta tai jokin soitin tulee mukaan. | |
Kuuntelee ja kattoo muita. Kirjoittaa vaikka rakenteet "ulos" yhdelle A4:selle ja siihen kirjoittelee iskut myös mukaan jos ei meinaa monisivuisissa lapuissa pysyä messissä... | |
mattjuha: Varsinkin suuremmassa orkesterissa osan vaihtumisen kuulee usein siitä, kun alkaa jotain uutta tai jokin soitin tulee mukaan.
Siinä vaiheessa voi olla jo myöhästä, fillit tulee usein ennen kun osa on vaihtunut..=) Mutta onko teillä kapua, se usein näyttää osien vaihtumiset, tai ainakin voit pyytää näyttämään.. Muun bändin kuunteleminen on tärkeää, samoin kun musiikkiin tutustuminen kuuntelemalla kyseistä tyyliä.. Harvoin rumpalin nuoteissa olevat asiat on "oikein" tai niin hyvin kirjoitettu että niistä välittyisivät kaikki ne asiat joita itse voisit musikaalisuudellasi tuoda esille.
Jos olet soittanut paljon korvakuulolta, uskoisin että pystyt helposti/nopeasti hahmottamaan kappaleen rakenteita sekä kuulemaan soinnuista, melodioista yms asioista biisien kulkua. Tommosessa musassa ne menee aika usein suht loogisella tavalla.. eli samalla tavalla..=) Muutenkin nuoteista kannattaa yrittää päästä irti mahd pian, mukavampi katsella tyttöjä yleisöstä kuin pampuloita paperilta..;) Tokihan nuotit voi olla vierellä "varuiksi", ja vaikkei biisien rakenteita ulkoa osaisikaan voi niitä vilkuilla siinä sivussa.. Ylimerkkaus kynät on oivia apureita, joilla voi tärkeempiä paikkoja merkkailla ylös, niin ne löytyy sitten helposti..
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
Tarthur_: Pistämpä tähän, kun sen verran liippaa läheltä.
Viime aikoina olen paljon soitellut Teekkaritorvissa suoraan nuoteista. En niinkään prima vistana, paitsi ensimmäisinä kertoina kun nuotit tulee esiin.
Minulla kuitenkin on ikävä tapa tippua nuoteista kesken kaiken pois. Jopa silloinkin vaikka olen laskevinani koko ajan neljään tahtiin. Yhtäkkiä vain huomaa, että on missanut jossain fillissä tai osiossa, monennessako tahdissa sitä ollaankaan menossa ja huomaa ettei ole hajuakaan missä päin nuottia sitä onkaan menossa, kun sitä ei sen fillin aikana ole voinut tuijottaa kuin haukka.
Ei se mitään sinänsä, onhan sitä päästä tässä soitettu jo kymmenen vuotta, ja komppi kyllä kulkee ilmankin nuotteja, mutta onhan se vähän noloa melkein 30-henkisessä orkesterissa missata tärkeät iskut, rumpalin soolot ja lopetukset, kun ei tiedä missä päin nuottia on menossa - puhumattakaan dynamiikan vaihoksista.
Ulkoakaan kun kaikkia noita biisejä ei ole oppinut tuntemaan noilla sovituksilla vielä - kaksi kansiollista biisejä, lukumäärältään jotain 100 kappaleen luokkaa varmaan, ehkä hieman vähemmän - varsinkin kun monet biisit on semmosia joita en ole koskaan kuullut, genreä mitä en oo kuunnellut, esim. swingiä, dixielandia, jotain humppia ja lattareita, kasari limudiskobiisejä sun muita vastaavia, joten ei ihan osaa sitä musiikkiakaan niin pallikutinalta soittaa uskottavasti.
Niin nuotithan sinänsä ei ole vaikeita, vain tyyliin komppi ja laiskan taheilla seuraavaan vaihtoon asti ja jotain filli-merkintöjä, tai dynamiikkamerkkejä tai muuta vastaavaa, eikä se niin nöpötin nuukaa iskujen päällee ole.
Olisiko kellään mitään neuvoa, jolla pysyisin nuotissa/tahdeissa? Tai edes mitään tapaa, jolla tuota nuotissapysymistä voisi harjoitella? Anyone?
Nuotissa pysyy parhaiten soittamalla nuoteista, eli siperia opettaa. Sun kohdalla saattaisi auttaa se että kirjoitat stemmaasi komppitahtien päälle numerointia esim. siten että joka tahdin päällä on järjestysnumero 1. 2. 3. jne, kun vastaan tulee filli tai joku muu muutos voit aloittaa numeroinnin alusta. Toinen vaihtoehto on laittaa esim kokonaisen rivin tai taitteen päälle tahtien kokonaislukumäärä esim. 1-8, jolloin voit laskea mielessäsi kahdeksan tahtia, etkä joudu välttämättä koko ajan tuijottamaan nuottia. Voit käyttää senkin energian kuuntelemiseen. | |
OPJ1974:
Tarkoitan tällä vaikka neljäsosa-iskuja ajateltaessa, että oikea lyö aina ensimmäiselle ja kolmannelle neljäsosatahdille tulevat ja vasen toiselle ja neljännelle tulevat iskut:
| O V O V |
tai | - V O V |
tai | O - O V |
jne.. Eli tässä kyseessä ns. liidaava käsijärjestys?
Vai onko sittenkin parempi, että soitetaan koko ajan vuorokäsin:
| O V O V |
tai | -O V O |
tai | O - V O |
Onko kumpikin tapa mahdollinen, kumpi kannattaa mieluummin opetella?.
ns. Liidaava käsijärjestys on hyvä opetella, se helpottaa prima vista -soittoa ja systemaattisuudessaan edesauttaa myös rytmikuvioiden tarkkuutta jne.
Siinä vaiheessa kun nuotinluku sujuu ja on mahdollista ja tarpeellista miettiä yksityiskohtia, voi pohtia myös muita käsijärjestyksiä.
Musiikinlajista riippuen ja tarpeen vaatiessa voi vaikuttaa kuvion tai fraasin sävyyn hyvinkin paljon sillä minkälaisen käsijärjestyksen valitsee.
esim. jos OVOV vastaa neljää kuudestoistaosanuottia
niin O - O V painottaa kahdeksasosia kuvion sisällä, kun taas O-VV tekee kuvion lopusta "legatomaisemman" jne. O-VO on erottelevampi.
Itse lähden aina liikkeelle oikean käden liidistä ja muutan toiseksi sen mukaan mitä musa pyytää. | |
Kiitos, ihan hyviä neuvoja on tullut.
Tilannehan on oikeastaan se, että nuotteihin on jo kirjotettu suurimpaan osaan päälle, monesko tahti on menossa. Sinänsä ollaan siis aika väljillä vesillä. :P
Oikeastaan mikä tässä ahistaa on se, että suurimman osan rummutteluajastani en ole soitellut nuoteista (ennen tätä vuosiluokkaa), ENKÄ LASKENUT. Mä oon vaan tuntenut laskemattakin aina, miten biisien rakenteet sun muut menee logiikalla, kuulolla, musikaalisuudella jne. Nyt kun pääsis molempia harrastamaan, niin ei malta olla tekemättä kumpaakaan, vaikkakin vielä ontuu.
Ja sehän on totta, ja olen kuullut kokeneempien Torvirumpaleiden sanovan, että "joka nuottiin tarttuu se nuottiin hukkuu", mutta onhan tuo kätevä taito osata, varsinkin silloin kun on ihan uppo-outo biisi edessä.
Mutta arvelen minäkin, ettei oikeastaan taia olla muuta keinoa noita handlata kuin kantapään kautta opettelemalla. Ja juomalla vähemmän kaljaa niin ei silmät harita nuotteja tuijotellessa. XD
Kiitos kaikille vastauksista! Jos jollakulla tulee vielä jokin kikka mieleen jota ei ole sanottu, antaa palaa. | |
Tarthur_:
Kiitos kaikille vastauksista! Jos jollakulla tulee vielä jokin kikka mieleen jota ei ole sanottu, antaa palaa.
Joskus nuotti on kirjoitettu niin, että riveillä on n-määrä tahteja, vaikka musa meneekin selvästi 4:n tahdin sykleissä. Tällöin vedän itse selkeän vahvan viivan tahtiviivan päälle 4:n tai 8:n tahdin välein (riippuen tilanteesta). Numerot tahtien päällä ajavat periaatteessa saman asian, mutta joissain tapauksissa tämä kikka selkeyttää nuottia entisestään.
Mikäli käytössä on hieno neitseellinen nuotti, joka on taroitus palauttaa keikan jälkeen, niin kannattaa ottaa nuotista kopio, johon sitten tekee omat merkintänsä. Näin alkuperäiskappale säilyy siistinä. | |
Tarthur_: Mä oon vaan tuntenut laskemattakin aina, miten biisien rakenteet sun muut menee logiikalla, kuulolla, musikaalisuudella jne. Nyt kun pääsis molempia harrastamaan, niin ei malta olla tekemättä kumpaakaan, vaikkakin vielä ontuu.
Mitä biisejä ja miten sinä olet niitä aiemmin opetellut?
Eikä teidän esittämiä biisejä löytyisi esim. spotifystä tai juutuubista? Voisit niitä kuunnella joa soittaa päälle.. Tai voit nauhoittaa keikkasi ja soittaa biisit mahdollisimman hyvin, sitten voit kuunnella siitä ja soitella päälle että rakenteet alkaa hahmottumaan..
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
Speedy: Mitä biisejä ja miten sinä olet niitä aiemmin opetellut?
Eikä teidän esittämiä biisejä löytyisi esim. spotifystä tai juutuubista? Voisit niitä kuunnella joa soittaa päälle.. Tai voit nauhoittaa keikkasi ja soittaa biisit mahdollisimman hyvin, sitten voit kuunnella siitä ja soitella päälle että rakenteet alkaa hahmottumaan..
Ihan vain kuulolla ja ulkomuistilla opetellut. Mulla on hyvä muisti. Ja mitä biisejä opetellut: Rokkia, heviä ja funkkia ja mitä kaikkea sitä nyt koskaan onkaan kuunnellut, alkaa niitä olla kertyneenä pääkoppaan jo aikapaljon.
No, sinänsä, että en koskaan olisi laskenut on hieman puppua: paremminkin en ole koskaan aktiivisesti laskenut tahteja aina soitellessa rumpuja ja biisejä, kun en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.
Ja kyllähän noita biisejä löytyy Spotifystä, mulla onkin oma playlisti täynnä noita biisejä joita soitellaan. Ja onhan meillä kokeneempi rumpali siinä bändissä, jonka monesti laitan vetämään biisejä, joita en tiiä tai osaa jne.
Ai niin, unohtui vastata: ennen oli vielä tänä vuonna päätoiminen kapellimestari, mutta se joutu lähtemään. Nykyään yks trumpetisti vetää koplaa, mutta monesti keikoillakin soittaa trumpettia ja näyttää vain missä lopetus on biiseissä. | |
Tarthur_: Ihan vain kuulolla ja ulkomuistilla opetellut. Mulla on hyvä muisti. Ja mitä biisejä opetellut: Rokkia, heviä ja funkkia ja mitä kaikkea sitä nyt koskaan onkaan kuunnellut, alkaa niitä olla kertyneenä pääkoppaan jo aikapaljon.
No, sinänsä, että en koskaan olisi laskenut on hieman puppua: paremminkin en ole koskaan aktiivisesti laskenut tahteja aina soitellessa rumpuja ja biisejä, kun en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.
Ja kyllähän noita biisejä löytyy Spotifystä, mulla onkin oma playlisti täynnä noita biisejä joita soitellaan. Ja onhan meillä kokeneempi rumpali siinä bändissä, jonka monesti laitan vetämään biisejä, joita en tiiä tai osaa jne.
Ai niin, unohtui vastata: ennen oli vielä tänä vuonna päätoiminen kapellimestari, mutta se joutu lähtemään. Nykyään yks trumpetisti vetää koplaa, mutta monesti keikoillakin soittaa trumpettia ja näyttää vain missä lopetus on biiseissä.
Aika yleisesti opetetaan (tai ainakin Patrik Lax) neuvo, että pitää katsoa aina jo seuraavaan tahtiin,kun soittaa edellistä.
Varmaankin tuttuja juttuja, mutta mulla klikkasi primavistat tohon ennenkuin tajusin.
En kyllä yleensä tarvi keikalla nuotteja. Ihan joskus humppakeikalla katsonut ennen keikkaa tangon iskut;) |  Kailis
09.05.2011 05:24:40 (muokattu 09.05.2011 05:25:18) | |
|
Uskaltaako joku hullu ruveta antamaan tunteja meikäläiselle? Nuotteja lähinnä. Ja sitä kautta jotain harjoituksia.
Pistäkää hinta, jos jännittää niin liian korkea. Kalliita hinnasta voi tinkiä ja jos ei mene kaupaksi niin seuraavalla kierroksella vähän halvemmalla. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
