 Spiral
30.04.2011 11:09:46 | |
|---|
|
 The Rikza
30.04.2011 13:42:46 | |
|---|
"Get over it Roger, I'm Dead!" - Roger Watersin isä |
Spiral
30.04.2011 16:29:14 | |
|---|
|
 Jokapaikanapina
30.04.2011 16:39:57 | |
|---|
Bongowingille paljon plussaa! |
 texjazz
30.04.2011 21:25:09 | |
|---|
Visuaalisesti hienoin konsertti, missä olen kuuna päivänä ollut. Ja visuaalisuudella oli sisältö. Älleh ellus allo nodhat. -Elprup Peed, 1634 |
 velipesonen
30.04.2011 21:46:27 | |
|---|
glx405: Visuaalisesti hienoin konsertti, missä olen kuuna päivänä ollut. Ja visuaalisuudella oli sisältö.
Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä? Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
 PJS
01.05.2011 01:11:12 | |
|---|
velipesonen: Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä?
Etkö sä sit nähnyt? Peace! |
Spiral
01.05.2011 08:37:19 | |
|---|
|
velipesonen
01.05.2011 09:33:12 | |
|---|
PJS: Etkö sä sit nähnyt?
En ilmeisesti ollut tarpeeksi päissäni. Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
Bongowing
01.05.2011 11:37:13 | |
|---|
Jokapaikanapina: Bongowingille paljon plussaa!
Kiitokset kuuluu jäsen Borlagille. But where the heck is magenta? |
 AnonHero
01.05.2011 13:44:05 | |
|---|
Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
Ei mulla muuta. |
Jokapaikanapina
01.05.2011 14:16:52 | |
|---|
AnonHero: Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
Ei mulla muuta.
Niin on. Tosi hieno tunnelma albumilla ja mahtavat saundit. Tosi kivasti toimii koko konsepti salaperäisine levyvihkosineen (+ Publius Enigma -jutut). Ainoo vaan on, että High Hopesista sais mun mielestä järjettömän finaalin, mutta se ei tunnu lähtevän liikkeelle sillain ku haluisin, möh! |
 antnis
01.05.2011 16:51:58 | |
|---|
AnonHero: Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
Ei mulla muuta.
Järkyttävää paskaa se on. |
 Tigerstedt
01.05.2011 18:10:56 | |
|---|
antnis: Järkyttävää paskaa se on.
Samaa mieltä, jotenkin elotonta ja pliisua. High Hopes on ainoa biisi jota tulee kuunneltua tolta lätyltä. |
texjazz
01.05.2011 20:06:52 | |
|---|
velipesonen: Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä?
Se oli siinä possun sisällä.
Kyllähän konsertin suurin puute oli Gilmourin puuttuminen. Comfortablyssa jäi odottamaan Gilmourin uljasta sooloilua. Älleh ellus allo nodhat. -Elprup Peed, 1634 |
velipesonen
01.05.2011 20:10:02 | |
|---|
glx405: Se oli siinä possun sisällä.
Kyllähän konsertin suurin puute oli Gilmourin puuttuminen. Comfortablyssa jäi odottamaan Gilmourin uljasta sooloilua.
Joo se soolo oli semmoista jäljittelyä, että kunhan huttumuusikot soittelee vähän sinne päin. Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
 qak
06.05.2011 04:28:43 | |
|---|
velipesonen: Joo se soolo oli semmoista jäljittelyä, että kunhan huttumuusikot soittelee vähän sinne päin.
Älä viitsi,
vaikka soundien suhteen oli yritetty kovinkin jäljitellä levyä, niin ainakaan omasta mielestä ei sitä Gilmouria jäänyt kaipaamaan - ei tuo ole kiinni sellaisista yksityiskohdista. Wall on Watersin levy. __
Ostetaan romua, myydään antiikkia. |
nirzin: Heh.
Oli tosiaan törkeän huonosti saatavilla etukäteen tietoa tämän konsertin luonteesta ja sisällöstä. Minäkin luulin että kyseessä on Pink Floydin alkuperäinen kokoonpano Syd Barrettin kanssa. Ja sitten tosiaan ihan yllättäen siellä esitettiinkin The Wall -albumi vaan. Pitäisi jonkun keksiä joku systeemi, jolla voisi etukäteen saada tietoa, että mitä jossakin tapahtuu ettei tarttis näin suomalaisena hävetä. Alkaa meinaan tämä suomalaisena häpeäminen jo ihan hävettää. Olis ollut vaikka joku puhelinnumero, josta olisi voinut kysellä, että mitä siellä Roger Watersin The Wall -konsertissa oikein esitetään. Tai osoite, josta olisi voinut tilata painetun infoesitteen. Niin ja tosiaan, koko proggiksen tilasivat, olisi kyllä Suomeen hyvin riittänyt ekan levyn A-puoli vaan.
Et ilmeisesti osaa lukea? Mulle oli jo lippujen tilaamisen aikoihin selvillä, että Roger Waters bändinsä kanssa esittää Pink Floydin The Wall-teoksen. Mun mielestä tuo kävi ihan selvästi ilmi mainoksista.
Ja hieno pläjäys tuo oli. Ei yhtään haitannu ettei Gilmour ollu mukana, tuskin olis haitannu myöskään vaikka olis ollu.
Marko Ite kun tekee saa sellasta kun tulee |
velipesonen
06.05.2011 09:39:16 | |
|---|
qak: Älä viitsi,
vaikka soundien suhteen oli yritetty kovinkin jäljitellä levyä, niin ainakaan omasta mielestä ei sitä Gilmouria jäänyt kaipaamaan - ei tuo ole kiinni sellaisista yksityiskohdista. Wall on Watersin levy.
Kuka mistäkin pitää. Ilman Gilmourin henkilökohtaista kosketusta käy liian karmivalla tavalla selväksi että biisit loppuvat The Wallilla ensimmäisen parinkymmenen minuutin jälkeen palatakseen kuulovaikutelmaan Comfortably Numbissa ja In the Fleshin toisinnossa. Näin minä sen koen. Watersin sävellyskynä on tehty lyijystä ja betonista, usein tuloksena on kalvakkaa marssimusiikin ja iskelmän parodiaa (eikös rock ole juuri sitä varsin usein).
Gilmourin soitto sekä myös laulu tuovat Wall-levyllä tiettyä syvyyttä, kiinnostavuutta ja jopa viehkeyttä puisevampaankin materiaaliin. Ilman Gilmouria päähuomion varastaa Watersin konsepti, muuri itse. Ilman Gilmouria musiikki muuttuu muurin taustamusiikiksi. Sellaiseksi kai Waters on sen tarkoittanutkin mutta eihän sellaisesta ole pakko pitää.
Kuunnelkaa huviksenne cd:ltä Watersin ooppera Ca Ira. Ihan samaa kamaa, kalvakkaa sotilasmusiikkia ja pula-ajan iskelmää tällä kertaa sinfoniaorkesterin ja laulajien esittämänä. Se jätkä nauttii kurjuutensa maksimoimisesta ja tienaa sillä rahaa, ehkä se on eräänlainen liikemaailman nero. Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
 Exhausted
06.05.2011 12:38:14 | |
|---|
Onhan se selvä, että The Wall on enemmän lyriikka- ja tunnelmalevy kuin sävellys-, sovitus- tai saundilevy, joita ovat enemmän sitten DSOTM ja WYWH. The Wallilla kierrätetään monia samoja musiikillisia motifeja pitkin levyä, kuten esimerkiksi Another Brick in the Wallin laulumelodia, joka toistuu kitaralla soitettuna heviriffinä ainakin Hey Youssa ja Waiting for the Wormsissa. Toinen toistuva juttu on "oh babe"-hoilaukset. Toisaalta kun levyn tarinaan ja meininkiin pääsee kunnolla sisään, niin levy on todella elokuvamaisen vangitseva, ja onnistunut musiikillisen tarinankerronnan merkeissä. Lisäksi muutamat huippusävellykset voidaan tarvittaessa irroittaa kontekstistaan. |
MPU