Etno, proge, latin ›

Tässä videota ekalta keikalta. Video ei ole mahtavaa, mutta äänenlaatu on hyvä.
http://www.youtube.com/watch?v=DoM09pdbMso

Siitä The Thin Icesta ABitW Pt2. saakka.
http://www.youtube.com/watch?v=0UXMsE3odI8

Bongowingille paljon plussaa!

Visuaalisesti hienoin konsertti, missä olen kuuna päivänä ollut. Ja visuaalisuudella oli sisältö.

glx405: Visuaalisesti hienoin konsertti, missä olen kuuna päivänä ollut. Ja visuaalisuudella oli sisältö.
 
Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä?

velipesonen: Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä?
 
Etkö sä sit nähnyt?

Mother
http://youtu.be/aXJnuvscRn8?hd=1

PJS: Etkö sä sit nähnyt?
 
En ilmeisesti ollut tarpeeksi päissäni.

Jokapaikanapina: Bongowingille paljon plussaa!
 
Kiitokset kuuluu jäsen Borlagille.

Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
 
Ei mulla muuta.

AnonHero: Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
 
Ei mulla muuta.
 
Niin on. Tosi hieno tunnelma albumilla ja mahtavat saundit. Tosi kivasti toimii koko konsepti salaperäisine levyvihkosineen (+ Publius Enigma -jutut). Ainoo vaan on, että High Hopesista sais mun mielestä järjettömän finaalin, mutta se ei tunnu lähtevän liikkeelle sillain ku haluisin, möh!

AnonHero: Varmasti täälläkin monesti jo todettu mutta en jaksa selailla sivuja taaksepäin:
The Division Bell on aivan järkyttävän aliarvostettu levy.
 
Ei mulla muuta.
 
Järkyttävää paskaa se on.

antnis: Järkyttävää paskaa se on.
 
Samaa mieltä, jotenkin elotonta ja pliisua. High Hopes on ainoa biisi jota tulee kuunneltua tolta lätyltä.

velipesonen: Näitkös sinä sitä Gilmouria siellä?
 
Se oli siinä possun sisällä.
 
Kyllähän konsertin suurin puute oli Gilmourin puuttuminen. Comfortablyssa jäi odottamaan Gilmourin uljasta sooloilua.

glx405: Se oli siinä possun sisällä.
 
Kyllähän konsertin suurin puute oli Gilmourin puuttuminen. Comfortablyssa jäi odottamaan Gilmourin uljasta sooloilua.
 
Joo se soolo oli semmoista jäljittelyä, että kunhan huttumuusikot soittelee vähän sinne päin.

velipesonen: Joo se soolo oli semmoista jäljittelyä, että kunhan huttumuusikot soittelee vähän sinne päin.
 
Älä viitsi,
 
vaikka soundien suhteen oli yritetty kovinkin jäljitellä levyä, niin ainakaan omasta mielestä ei sitä Gilmouria jäänyt kaipaamaan - ei tuo ole kiinni sellaisista yksityiskohdista. Wall on Watersin levy.

nirzin: Heh.
 
Oli tosiaan törkeän huonosti saatavilla etukäteen tietoa tämän konsertin luonteesta ja sisällöstä. Minäkin luulin että kyseessä on Pink Floydin alkuperäinen kokoonpano Syd Barrettin kanssa. Ja sitten tosiaan ihan yllättäen siellä esitettiinkin The Wall -albumi vaan. Pitäisi jonkun keksiä joku systeemi, jolla voisi etukäteen saada tietoa, että mitä jossakin tapahtuu ettei tarttis näin suomalaisena hävetä. Alkaa meinaan tämä suomalaisena häpeäminen jo ihan hävettää. Olis ollut vaikka joku puhelinnumero, josta olisi voinut kysellä, että mitä siellä Roger Watersin The Wall -konsertissa oikein esitetään. Tai osoite, josta olisi voinut tilata painetun infoesitteen. Niin ja tosiaan, koko proggiksen tilasivat, olisi kyllä Suomeen hyvin riittänyt ekan levyn A-puoli vaan.
 
Et ilmeisesti osaa lukea? Mulle oli jo lippujen tilaamisen aikoihin selvillä, että Roger Waters bändinsä kanssa esittää Pink Floydin The Wall-teoksen. Mun mielestä tuo kävi ihan selvästi ilmi mainoksista.
Ja hieno pläjäys tuo oli. Ei yhtään haitannu ettei Gilmour ollu mukana, tuskin olis haitannu myöskään vaikka olis ollu.
Marko

qak: Älä viitsi,
 
vaikka soundien suhteen oli yritetty kovinkin jäljitellä levyä, niin ainakaan omasta mielestä ei sitä Gilmouria jäänyt kaipaamaan - ei tuo ole kiinni sellaisista yksityiskohdista. Wall on Watersin levy.
 
Kuka mistäkin pitää. Ilman Gilmourin henkilökohtaista kosketusta käy liian karmivalla tavalla selväksi että biisit loppuvat The Wallilla ensimmäisen parinkymmenen minuutin jälkeen palatakseen kuulovaikutelmaan Comfortably Numbissa ja In the Fleshin toisinnossa. Näin minä sen koen. Watersin sävellyskynä on tehty lyijystä ja betonista, usein tuloksena on kalvakkaa marssimusiikin ja iskelmän parodiaa (eikös rock ole juuri sitä varsin usein).
 
Gilmourin soitto sekä myös laulu tuovat Wall-levyllä tiettyä syvyyttä, kiinnostavuutta ja jopa viehkeyttä puisevampaankin materiaaliin. Ilman Gilmouria päähuomion varastaa Watersin konsepti, muuri itse. Ilman Gilmouria musiikki muuttuu muurin taustamusiikiksi. Sellaiseksi kai Waters on sen tarkoittanutkin mutta eihän sellaisesta ole pakko pitää.
 
Kuunnelkaa huviksenne cd:ltä Watersin ooppera Ca Ira. Ihan samaa kamaa, kalvakkaa sotilasmusiikkia ja pula-ajan iskelmää tällä kertaa sinfoniaorkesterin ja laulajien esittämänä. Se jätkä nauttii kurjuutensa maksimoimisesta ja tienaa sillä rahaa, ehkä se on eräänlainen liikemaailman nero.

Onhan se selvä, että The Wall on enemmän lyriikka- ja tunnelmalevy kuin sävellys-, sovitus- tai saundilevy, joita ovat enemmän sitten DSOTM ja WYWH. The Wallilla kierrätetään monia samoja musiikillisia motifeja pitkin levyä, kuten esimerkiksi Another Brick in the Wallin laulumelodia, joka toistuu kitaralla soitettuna heviriffinä ainakin Hey Youssa ja Waiting for the Wormsissa. Toinen toistuva juttu on "oh babe"-hoilaukset. Toisaalta kun levyn tarinaan ja meininkiin pääsee kunnolla sisään, niin levy on todella elokuvamaisen vangitseva, ja onnistunut musiikillisen tarinankerronnan merkeissä. Lisäksi muutamat huippusävellykset voidaan tarvittaessa irroittaa kontekstistaan.