Media ja viihde ›

Rojekti: Sitten se vain loppui vaikka toivoi, että jatkuisi - niinkuin kaikki hyvät kirjat. Se, että puhutaan Andromedasta, aiheuttaa varmasti jotain epäuskoisuutta kun puhutaan "raskaammasta tiedekirjallisuudesta", mutta voisin taata, että Reynoldsin uskottava ja ilmeisesti aika paljonkin ellei jopa täysin tunnettuihin ja esitettyihin tjs. fysiikan ja astrofysiikan teorioihin perustuva tapa esittää asiat on kyllä edelleen "uskottava" vaikka puhutaankin sellaisesta kliseestä kuin Andromedasta..
 
Eikös ainaki nykykäsityksem mukaan Linnunrata ja Andromedan galaxi yhdisty joskus miljardien vuosien päästä... Lintumedaksi? ;)
 
Reynoldsilta enno ite vielä lukenu muita teoksia kun just ton edelläkin arvostellun Jäänpuskijat, mut siitä ainaki tykkäsin kans, vaikkei mitn "maailmankirjallisuuden klassikoita" ehkä ollukaan (varsinkaan henkilökuvaukseltaan), mut ihan hyvä kirja kuitenki, ainaki just mullen...

NHR: Eikös ainaki nykykäsityksem mukaan Linnunrata ja Andromedan galaxi yhdisty joskus miljardien vuosien päästä... Lintumedaksi? ;)
 
Jep. Andromedan galaksi kaahaa kohti melkoisella sekuntinopeudella, mutta matkaa on vielä reilut pari miljoonaa valovuotta, joten siihen menee muutama tovi... kiertävät toisiaan muutaman kerran, jolloin vuorovesivoimat sotkevat molempien kierteishaarat - netistä löytyy hienoja simulaatiovideopätkiä.

Joo, Andromedan ja Linnunradan törmäys on kyllä aina yhtä hyvä puheenaihe hämmästyttää näihin avaruudellisiin asioihin ei-niin-paljoa perehtyneitä ihmisiä.
 
ps. veikkaanpa, että paljon muutakin hollywoodmaista ehtii tapahtua ennen ko. aikoja.

Rojekti: ps. veikkaanpa, että paljon muutakin hollywoodmaista ehtii tapahtua ennen ko. aikoja.
 
Hohoho, varmaam paljoki ei-holivuud-maista-ki kerkee tapahtuum totaennem... ;)
 
E: Tsorim, nytm lipsutaam aiheestam näköjääm...

Charles Dickens - Oliver Twist
 
Dickensit on jääneet jostain kumman syystä lukematta tähän saakka. Tällä romaanilla olikin hyvä lähteä paikkailemaan aukkoa sivistyksessä. Tykkäsin tuosta vanhanaikaisesta tarinankerronnasta. Tarinanahan tämä on perinteinen ryysyistä vaikeuksien kautta rikkauksiin tyylinen. Suosituksia muista Dickensin teoksista otetaan vastaan.

Lähes tuhat sivua kapellimestareista. Vesa Sirén on jälleen tehnyt hienoa työtä. Suomalaiset kapellimestarit kertoo suomalaisesta kapellimestari-ilmiöstä, joka ei ole alkanut Salosesta vaan paljon aikaisemmin jo. Panula toi armottoman videodokumentoinnin kapellimestari-oppiin. Hyppimiset ja turhat liikkeet karsittiin. Leif Segerstamin ura on ollut lähes rockmainen liito. E-P Salonen seukkasi Outi Poppin kanssa. Sirén ei siloittele kapellimestarien uraa, vaan heittelee välillä hiekkaa hampaiden väliin kun aihetta on.
 
Enpä ole tiennyt aikaisemmin, kuinka paljon kapellimestarit lopulta vaikuttavat orkesteriensa tasoon. Ja usein on ollut minä vastaan ne -asetelma. Samalla, kuten kirjan alussa mainitaan- on Kaput kirja tavallaan myös johtamistaidon kirja.
 
Ja sujuvasti kirjoitettu on.

Kellokosken prinsessa
 
Pidin paljon, kirjasta välittyneen ajankuvan, tiivistetyn mielisairaanhoitomme historian sekä tietenkin Prinsessan uutta luovan harhaisuuden vuoksi: "Ole sinä hullu hiljaa, minä laulan nyt Suomenlahden lokeille!"

Kauko Röyhkä: Aave joka maalasi taulun
 
Röyhkän toinen romaani vuodelta -82, hiukan ehkä "hakee tyyliään" tässä vielä (vaikka toisaalta esim. esikoiskirjastaan Tien laidalla Waterloo muistaisin tykänneeni enempiki), "mielenkiintoisen tylsät" kielikuvat rupes aika äkkiä mulla lyömään vastaan, muutenki juoni tuntu pikkasen sekavahkolta, mut ehkä oli tarkotuski? Ei läheskään parasta textiä mitä muistan Röyhkältä lukeneeni, mut menihän se taas paremman puutteessa...
 
Nyt oon sitte koittanu lueskella kirjaa Tiede kautta aikojen - antiikista nykyaikaan, jonka on näköjään kirjottanu läjä ilmeisesti intialaisia eri alojen asiantuntijoita, ja suomennettukin tää oli kahden eri tyypin toimesta, sillai fifti-sixti. Eli kirjassa on siis neljän eri tieteenalan (fysiikka, kemia, biologia ja geologia) historiikit samoissa kansissa. Ensinnäki tää tuntuu jostain syystä vähä sekavalta, kun erilliset "tietolaatikot" on ripoteltu varsinaisen tekstin sekaan vähän miten sattuu, eikä aina oikein tiedä jatkuuko juttu seuraavalta vaiko vasta sitäseuraavalta sivulta. Toiseks kirja on hankalan kokoinen, kovakantinen ja aika isosivuinen. Kuvia on kyllä paljon, mut suurin osa niistä tuntuu ainaki musta aika turhilta. Aika paljo tulee mieleen tietosanakirjat, joita oon myös ihan huvikseni usein lueskellu, uskokaa tai älkää. Luin ensin alun fysiikka-osion, jossa en isompia asiavirheitä ainakaan huomannu, mut sitte kun käänsin lopun geologia-osion alkuun, niin niitä tuntu suorastaan tulvivan silmille, ihan kirotus vihreistä varsinaisiin asiavirheisiin (esim. miljardit ja miljoonat sekotettu taas), joitten luulisin tässä menevän kyllä lähinnä suomentaja(i)n piikkiin. Onhan tästä selvästi yritetty selkeetä ja kattavaa esitystä, mut ainakaan mun mielestä siinä ei olla onnistuttu nyt kovinkaan hyvin. Jonkinlaisena hakuteoksena tää ehkä menis (jos noi virheet eka korjattais), muuten en kauheesti viitti suositella nyt kyllä...

Raymond Carver - Vielä yksi asia
 
Jos diggaa Carverista, niin diggaa myös tästä kokoelmasta.

Sammy Hagar - Red: My Uncensored Life in Rock
 
On tullut luettua paremminkin kirjoitettuja ja jäsenneltyjä elämäkertoja, mutta oli tämäkin ihan hyvä. Jos siis Hagar ja Van Halen kiinnostavat pätkääkään. Kirjan mielenkiintoisinta antia olivat sellaiset osuudet, jotka käsittelivät itselleni ennestään vähemmän tunnettuja asioita, kuten Hagarin perhetaustoja ja monia musiikin ulkopuolisia bisneksiä. Hagarhan meinasi jäädä eläkkeelle musiikin parista juuri ennen kuin Van Halenilta tuli pyyntö liittyä bändiin. Muillakin bisneksillä meni jo siinä vaiheessa sen verran hyvin, että niilläkin olisi pärjäillyt hyvin. Myöhemmin tulivat sitten vielä nämä paremmin tunnetut Cabo Wabo ja miljoonien tequilabisnes... Kirjan lopussa Hagar miettiikin motivaatiotaan takoa lisää rahaa. Sitä kun on jo ihan tarpeeksi ja miljardööriksi asti ei ole haluja. Nykyään lisämotivaatiota tuokin hyväntekeväisyystyö (The Hagar Family Foundation). Lisäksi vakavaraisuus antaa täydellisen riippumattomuuden musiikin harrastamisen suhteen.

Dean R. Koontzin Naamio. Nyt olen lukemassa Koontzilta Pimeyden Palvelijoita.

Dieettitytön huimat seikkailut / Shauna Reid ; suomentanut Tarja Kontro
 
Tämä tuli lukaistuksi tuossa jo jokin aika sitten, mutta muistin vasta nyt sen palautettuani tännekin ilmoittaa. Kirjan alussa Shaunalla on pahanlaatuinen syöpöttelyongelma. Alushousut on kokoa 52, painoa lähes 160 kiloa, ja siinä nuori nainen pohdiskelee pyykkinarun alla, että jotain tarttis tehrä.
 
Sellainen sisupussi, että pisti miettimään, että itellä on paljon pienempi urakka: mä sentään kykenen viel kävelemään suht vaivatta, eikä kummostakaan syöpöttelyongelmaa ole. Tosin näin vanhempana painonpudotus lienee vaikeampaa.
 
Raskaasta, jos sana tässä yhteydessä sallitaan, aiheestaan huolimatta keveää luettavaa. Tarina on sitäpaitsi tosi, mikä lisää sen kiinnostavuusarvoa huimasti. Perustuu Shaunan Dieettityttö-blogiin, joka pitäisikin tässä ehkä seuraavaksi etsiä. Tosin en tiedä uskallanko, jos se vaikka onkin taas retkahtanut.

Lottaliina Lehtinen: Muusikon sopimusopas.
 
Nyt mua ei enää diileissä huijata mutta jos pidän kiinni kaikesta mitä kirja opettaa voi jäädä keikat saamatta:-)

NHR: Reynoldsilta enno ite vielä lukenu muita teoksia kun just ton edelläkin arvostellun Jäänpuskijat, mut siitä ainaki tykkäsin kans, vaikkei mitn "maailmankirjallisuuden klassikoita" ehkä ollukaan (varsinkaan henkilökuvaukseltaan), mut ihan hyvä kirja kuitenki, ainaki just mullen...
 
Reynolds uppoaa ainakin meikäläisen lukuhermoon mukavasti. Varsinkin Revelation Space- trilogian kaks ensimmäistä kirjaa menivät alta aikayksikön, kolmas oli vähän "meh". Chasm City oli kans todella, todellla hyvä kirja. The Prefect on täyttä timanttia alusta loppuun, ja Pushing ice oli ihan hyvä, vaikka täytyy myöntää että noihin samoihin juttuihin mitä tuossa arvostelussa tuli tisekin kiinnitettyä huomiota.
 
Summa summarum: Kannattaa lukea noita enemmänkin.

Dan Simmons - Endymion
 
Olihan tuo hyvä kirja, ja jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Vähän ongelmia tuli siitä, että kahden edellisen kirjan (Hyperion ja Fall of Hyperion, suosittelen lämpimästi scifin ystäville jos eivät ole vielä tuttuja) lukemisesta on vähän liikaa aikaa, joten välillä piti oikein muistella että mitä hittoa aikaisemmin tapahtuikaan.

Luin Etienne Kleinin 90-luvun alussa kirjottaman Keskusteluja sfinksin kanssa - Paradoksien merkitys fysiikassa nyt uudelleen, olihan se vieläki ihan jees kirja. Toinen suunnilleen samanikänen kirja, ehkä vähä parempi vielä, on Lawrence Kraussin Oleta pyöreä lehmä. Pelkäsin vähä kuimbal nää on jo ehtiny "pudota kehityksen kärryiltä" parissakymmenessä vuodessa, mut molemmat käsitteli niin yleisiä juttuja, eikä mitään "tieteen eturintamaa", että suht hyvin tuntu kaikki edelleen täsmäävän. Voin suositella muillekin fysiikasta kiinnostuneille, varsinki tota Kraussin kirjaa.
 
Jaahans, kirjastoon vois taas kohta lähtee hakeen lisää luettavaa...

Miguel de Unamuno: Usva
 
Kumpi on todellisempI, Cervantes vai Don Quijote? Mm. tätä pohtii yksi Espanjan kirjallisuuden kärkihahmoista. Vuosisadan vaihteen Madridin olemassaolon usvassa ja tragikoomisessa rakkauskertomuksessa harhailee kuolematon(ko) sankarimme Augusto Perez. Kertakaikkisen viihdyttävä lukukokemus kepeässä pohdinnassaan.
 
Samaa voi sanoa myös
Jose Saramagon kirjasta Elefantin matka.
 
Kirja pohjaa tositapahtumiin, eli intialaisen elefantin ja saattajiensa matkasta halki 1500-luvun uskonnoista nahistelevan Euroopan. Saramagon kuplivaa kerrontaa kuten edeltävässä käännöksessä Oikukas kuolema.

Kuumeisena olo muistuttaa muuten aika paljon kännissä oloo, paitsi että kuumeisena jaksaa näköjään ees lukee...
 
Lamppu Laamanen: Tavastia Klubi, Helsinki
 
Tämmönen romaanin kaapuun kai puolväkisin puettu Tavastia-historiikki. Olihan se ihan semmosta mukavan "soljuvaa" tekstiä, ihan mielelläänhän noita viimevuostuhannen loppukymmenten (70-90-luvut) keikkakuvauksia ym. bändeihin liittyviä juttuja lueskeli, mut "kehyskertomus" juoposta roudarista ja sen rokkaripojasta tuntu ainaki loppuu kohti jo vähä puuduttavalta. Erilaiset sanaleikit tuntu toimivan suht mukavasti aina välillä, eli kyllä äijällä selvästi sana ihan hyvin hallussa on ollu, mut vähä liika pitkältä tää kaikenkaikkiaan nyt kuitenki tuntu. Ehkä odotin sit vaan pikkasen "puhtaampaa" historiikkia, kaipa niitäki löytyy...
 
E: Juha Vuoriselta luin kans pari kirjaa jo taas, vaikken oikeen tiedäkään mix. Kristianin nuoruusvuodet (tää sarja on ainaki tullu luettuu ihan vääräs järjestyxes, mut huuskeös) ja Viimeinen Suuri Seikkailu, joka oli oikeestaan aika huono, tai ei ehkä huonokaan, mut ei kuitenkaan naurattanu, vaikka varmaanki piti. Narkkarit järjestämässä jotain Suuri Seikkailu -tyylistä kisaa raivoraittiille kilpailijaporukalle Kontulan ostarin lähistöllä, palkintona lappalainen vesijohtoliike, kuulostaa hauskalta, vaikkei ole. Pesosen perheen etelänmatkalle ja Kristianin ekoille sexikokemuxille sensijaan jaksoin vähä hörähdellä, se oli sitä "taatumpaa kamaa" Vuoriselta, ainaki mun mielestä. Panojuttuja tuntu kyl molemmissa olevan vähä liikaa mun makuuni taas, mut kaipa seki kuuluu sit vaan tyyliin...

Nick Kent - Apathy For The Devil: A 1970s Memoir
 
Mielenkiintoiset muistelmat journalistin ja fanin näkövinkkelistä kirjoitettuna. Suosittelen erityisesti punkkareille.