Aihe: runo (2007) | 1 |
---|
|
Häviävän pieniä ovat ajatukseni joita yritän tarjoilla sinulle. Näet vedessä luodon, jonka yli aalto käy.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Runo (2007)
Omikoon malttamattomat elämyksien loputtomuuden. Hiljaiset saapuvat ensin rannalle, nukahtavat tasaisiin laineisiin. Kaukana vastarannalla suljetaan päivänvarjoja, vuorovesi etenee ja paljastaa kuolleen puun.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
runoja 2007
Pyydän hiljaisuutta, ajatusteni tahto käy lumisilla vuorilla, jäisissä vesissä uivat kalat. Kesällä hedelmien aika täyttyy, viinille maistuvat huulet sulkeutuvat. Aurinko kuorii puunkaarnaa. Aitan portaille yltävät pihlajanoksat, tupaan katoaa lämmin tuuli, ovi jää raolleen.
**
Rakensimme majaa tunteille teit hitaasti perustaa minä halusin jo katon sanoit, ei vielä katsotaan yhdessä taivasta omenapuiden kukkiessa.
**
Harmaata heinäkuuta ei ole koskaan on vain muistikuvia keltaisista heinistä ladosta jonka ovi suljetaan säppiin sisäpuolelta oljista joista kömpelöt sormesi rakensivat lintuhäkin sinne me lensimme sinä kesänä. **
Ohueksi käy ihminen, vuode leveäksi siinä me uinuimme heinänkorret kaareksi tosillemme meistä ei ole ikkunaan tarttuvat märät lehdet siivekkäät luovat rihmastoaan, syksyn saattue jatkaa.
**
illan haiku yön vesi huokaa, sumu aamua kohti kaisloihin kuoli
**
Mikään puu ei voi peittää taivasta, ei koskaan, eikä missään.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|