Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuinka kehittyisin sellaisten ihan perus kitara-laulu-renkutusten tekemisessä? Tietenkin tekemällä niitä huonoja mutta onko muita kehittymiskeinoja lisäksi. Minkä yhtyeen sanoituksia kannattaisi lueskella että saisi jotain järkeä noihin omiin sanoituksiin?

Tyhmä vinkki, mutta ihan oikeasti kannattaa harmoniat sunmuut opiskella suht hyvälle tasolle. Sieltä kyllä löytyy ideoita kun oppii ymmärtämään miten ja mitkä soinnut kuulostaa hyvältä yhdessä. Taisit muuten puhua lyriikoista? Sori :) Tsekkaa nyt alkuun semmoiset vähän oudommat hemmot kuin Richard Thompson ja Ben Harper. Varsinkin Thompsonin lyriikat ovat mulle tippuneet ihan kympillä.

Ota joku hieno pätkä jostain biisistä ja muuta niin paljon ettei sitä voi enää huomata plagioinniksi

Jos joku keksii, miten draamantajua voi harjoittaa, siitä vain treenaamaan.
 
Teorian osaaminen on toki hyödyllistä, mutta jonkinlainen tasapaino olisi kai hyvä säilyttää, se 'taika' musiikissa on hyvinkin merkitsevä, vaikkakin pieni osa kokonaisuutta. Hulluahan se olisi, jos kaikki koulunsa käyneet teoriagurut osaisivat tehdä musiikkia, joka koskettaa. Tosin tästäkin päädytään kiistelemään makuasioista, joten ainoa 'pätevä' ohje on hyvinkin kliseinen: tee sitä, miltä tuntuu / mikä tuntuu hyvältä. Muita ohjeita on vaikea antaa.

Luet vaan muiden tekemiä lyriikoita tai jotain muuta kirjallisuutta. Kai ne kaikki yhtälailla rikastuttaa kieltä..

Juo maljansa pohjaan täysin siemauksin! Puristaa sitruunan viimeiseen pisaraan! Elää elämänsä niin että on pakko laulaa laulut pois rinnasta! Kuuntele muita ihmisiä, lukee hyviä kirjoja, miettii asioita ja rypee katuojissa!
 
Ja tekee aluksi tuhansittain huonoja lauluja ja alati kehittää taitoaan sekä armottomasti heittää tyydyttävät ja keskinkertaiset tekeleet tuleen ja tyytyy vain kaikkein parhaaseen!
 
Ja jos joku laulu on hyvä niin miettii ajatuksen kanssa mikä siinä on hyvää ja mikä huonoa.

Kannattaa muiden biisien rakenteita, sointukiertoja ja kaikkea muuta niihin liittyvää tarkastella ja sitten voi käyttää itse niitä soveltaen.

Kannattaa muiden biisien rakenteita, sointukiertoja ja kaikkea muuta niihin liittyvää tarkastella
 
Tämä on hyvä vinkki.Kannattaa huomioida kuinka siirrytään sävellajista toiseen,kuinka osat vaihtuvat,montako "kiertoa" kussakin osassa on jne.Yksi hienoimpia rakenteita mitä on tullut opeteltua on mielestäni Rainbown Gates of Babylon vaikkei nyt singer-songwriter -raamiin mahdukaan.

Ota joku hieno pätkä jostain biisistä ja muuta niin paljon ettei sitä voi enää huomata plagioinniksi
 
Aevan, nyt ollaan asian ytimessä.
Mestareiksi tullaan kopioimalla toisilta mestareilta.

Kuinka kehittyisin sellaisten ihan perus kitara-laulu-renkutusten tekemisessä?
 
Mä keskityn seuraavassa lähinnä sanoittamiseen ja kappaleeseen yleisellä tasolla.
 
-Lue tämä kirja - vaikka tilaamalla kirjakaupasta: Sheila Davis "The Craft of Lyric Writing". Sisältää aivan uskomattoman määrän erittäin käyttökelpoista tietoa. Usko mua tässä. Näe se vaiva että etsit tuon kirjan. Omaani en anna edes lainaan.
 
-lyriikkapuolella täällä taisi olla sanoittamisen tekniikan perusteita kerrottuna. Lue juttuja ja sisäistä ne. Jotkut väheksyvät noiden asioiden hallitsemista, mutta tekniikka on tärkeä työkalu: sen avulla saa esimerkiksi tekstin rytmiikan kohdalleen kivasti. Monet jutut menevät kohdalleen itsestäänkin rytmitajuisella ihmisellä. Runousopin kirjoista löydät lisää tietoa suomen kielen mikrorakenteista.
 
-muut ovat ehdottaneet kappaleiden kuuntelemista ja analysoimista, mikä onkin ihan fiksu juttu. Tässä vähän näkökulmaa tuohon: kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä analysoidessasi:
 
*mitä kappaleella tahdotaan viestittää?
*miksi se on ylipäätään olemassa?
*mikä kappaleen tarina on?
*tukeeko kielenkäyttö ja sanavalinnat tarinaa?
*eteneekö tarina luontevasti?
*mikä on kertosäkeen rooli sanoituksessa?
*keitä hahmoja sanoituksessa esiintyy. ja miksi?
*mikä on tarinan tapahtumapaikka - jos sellainen on, millä perusteella se on valittu?
*millainen draaman kaari tekstissä on?
 
...Luettuasi sen Davisin kirjan osaat kysyä enemmän kuin ennen lukemista.

Sävelkorvalla niitä biisejä tehdään.

Sävelkorvalla niitä biisejä tehdään.
 
Vitut. Pitää olla joku visio siitä millainen on hyvä melodia
ja sitten pyrkiä vain kehittelemään sellainen mielessään
(tai soittelemalla, viheltelemällä tms.)

Vitut. Pitää olla joku visio siitä millainen on hyvä melodia
ja sitten pyrkiä vain kehittelemään sellainen mielessään
(tai soittelemalla, viheltelemällä tms.)
 
Ei toimi kaikilla. Mä en ainakaan saa tolla tavalla aikaan ku paskaa. Parhaat jutut tulee ikään kuin intuition kautta. Parhaat riffit tulee, kun jammailee huvikseen ja sitten vahingossa soittaa jonkun hyvän kuulosen jutun. Sitten vaan rakentelee sen ympärille sen biisin. Näin täällä päässä. tekemällä tehftyä tulee kun suunnittelee liikaa

Ei toimi kaikilla.
 
Tapoja tehdä kappaleita on yhtä paljon kuin tekijöitäkin.
 
Itse pidän järkevänä sellaista toimintaketjua, että ensin on joku todellinen inspiraatio. Se voi olla mikä vaan innoitus: sävellyksellinen, sanoituksellinen, sovituksellinen, noiden yhdistelmä, mitä vaan. Sitten se täydennetään ja valmistellaan siihen muotoon, jossa se halutaan esittää. Tuon loppuosan voi monessa tapauksessa tehdä harkitusti ja hieroenkin ilman että lopputulos kuulostaisi laskelmoidulta ja populistiselta sonnalta. Riippuu miten tekee.
 
Jostain syystä en itse tykkää kovin paljon sellaisesta sävellystavasta, että soitellaan vaan jotain ja päädytään johonkin. Mun makuuni lopputulos on liian "soittimellinen", soittimen ohjaama. Ilman soitinta, vaikkapa metsässä kävelyretkellä päähän saatu, idea on mun mielestäni jotenkin puhtaampi ja vapaampi kaikesta ulkoisesta muodosta. Mutta täähän on todellakin vain mun mielipiteeni - moni klassikkobiisihän on saanut syntynsä niin, että on vaikkapa rämpytelty kitaraa telkkaria katsottaessa.