| Aihe: Pakolliset työkalut | |
|---|
|
Tosiaan.. mitä kaikkea tarvitsen kitaran tekemiseen? Varaa ei tosiaankaan olisi panostaa hirveästi koneisiin, joten käytetän sitten vaikka vähän enemmän aikaa sen takia. Eli mahdollisimman halvalla (järkevällä työmäärällä) työkalujen osalta. |  Illu
13.04.2011 22:16:46 | |
|
Jipper: Tosiaan.. mitä kaikkea tarvitsen kitaran tekemiseen? Varaa ei tosiaankaan olisi panostaa hirveästi koneisiin, joten käytetän sitten vaikka vähän enemmän aikaa sen takia. Eli mahdollisimman halvalla (järkevällä työmäärällä) työkalujen osalta.
Isäukon serkku teki aikoinaan puuliterissä toimivan ja siistin kitaran kirveellä, puukolla, sahalla ja höylällä. Vähän porakonetta ja hiomapaperia tarvittiin myös ja maalia kilikalipullosta. Niin, ja juotosvehkeitä tietty tarvitaan, että saa sähköt pelaamaan. Itse tein myös yhden tekeleen suunnileen samoilla vehkeillä, tosin meillä oli pylväspora, pikkunen pöytäsirkkeli ja sähköhöylä. Ei siitä minun kitarasta kaksinen tullut, mutta olihan jotain pientä puuhasteltavaa.
Tarvittavien työkalujen määrä vähän riippuu siitä, kuinka alkutekijöistä alat kitaraa tehdä. Esivalmiista osista vai lankusta, valmista otelautaa vai pelkkä aihio ilman nauhauria jne. | |
Tarvitset rungon raakaleikkomiseen sirkkelin
hyvän huomaamattoman liimasauman tekoon oikohöylän (teetä tämä vaikka puusepällä, älä yritä kikkailla liimapintaa suoraksi muuten.
Liimaamiseen 6 k-raudan halpaa alumiinikiskopuristinta tai sit 2 sellasta kunnollista.
Ja liimaamisen jälkeen viet taas sepälle tasohöylättäväks tais sit iso hiomapalikka ja joku karkee paperi. Grafittikynä pinnan värittämiseen että näät tuleeko tasanen.
Ääriviivan suurpiirteiseen leikkaamiseen vannesaha tai pistosaha
Muodon ja mikki/talla/kaulatasku jyrsimiseen tarvit yläjyrsimen, 2 kopiojyrsinterää, toisessa ohjainlaakeri terän yläpuolella ja toisessa alapuolella. Tarvit myös pyöristyksien tekoon pyöristysterän.
Pylväsporakone esim virittimien reijille tai edes porakone ja penkkituki tai sit vakaa käsi.
Pylväsporakone jos sulla on niin siihen hiomarumpu.
Hiomapaprua 60 - 1200 karheudella.
Otelautahommiin radiusklsossi, nauhanpyöristysjigi (tai tilaat pyöristetyt nauhat)
Nauhaurille japaninsaha jonka terä noin 0.6 mm leveä.
Suosittelen hommaamaan stewmacilta sellsen caulin jolla painetaan nauha uraan pylväsporakoneen avulla tai sit radiusblogi ja vasara.
Nauhojen viimeistelyyn esim vatupassi jossa kaksipuolisella teipillä kiinni 100 karkee hiomapaperi. nauhojen pyöristämiseen pyöristysviila.
Kaularaudan uran jyrsimiseen 6mm tappijyrsinterän
Kaulan profiilin tekoon esim kavahöylä ja raspi.
Satulan tekoon satulaviilat tai sit rakotulkki modattuna
Viimeistelyyn ruisku/pensseli/spraytölkkejä/mangnustin ripulikakkaa tai mitä nyt millonki haluat
sähköihin kolvi ja ainaski apikopihrit
saattopa unohtuu aika moniki muitta muut sit täydentää....
Mielessäni oli siis straton tai telen teko
Nii ja jos otat valmiin otelaudan niin säästät paljo työkaluis
kölö |  Wradlin
13.04.2011 23:29:28 (muokattu 13.04.2011 23:30:40) | |
|
e0700719: ...
Aika välineurheilua :)
Asiaan; porakone, kolvi, taltta, vasara, hiomapaperia, tarvikkeet pintakäsittelyn tekoon, liimaa, puristimia ja viiloja. Nuillakin pärjää jos ei muuhun panosta.
Toki mitä enemmän laitteita ja välineitä -> todennäköisemmin parempi lopputulos. Tuo e0700719:n lista on aika hyvä.
Edit: Niin ja pistosahakin riittää jo rungon ja kaulan sahaamiseen mut toki esim. vannesaha on parempi. Puukosta voi kans olla apua vaikka missä, kuin myös ruuvareista. | |
Jos minimiin pyritään, niin enempi käsityökaluja, jolloin menee myös enempi aikaa, mutta vähemmän rahaa.
e0700719: Tarvitset rungon raakaleikkomiseen sirkkelin
Tai käsisahan.
hyvän huomaamattoman liimasauman tekoon oikohöylän (teetä tämä vaikka puusepällä, älä yritä kikkailla liimapintaa suoraksi muuten.
Tätä olen miettinyt, notta onnistuisiko tavan käsihöylällä? Ennen oikohöyliä lienee käytössä ollut viritys, jossa höylän terä pilkottaa ikäänkuin "pöytälevyn" uumenista vähäsen. Ikäänkuin erittäin suuri käsihöylä käännettynä ylösalaisin, leveämpi terä vaan.
Ja liimaamisen jälkeen viet taas sepälle tasohöylättäväks tais sit iso hiomapalikka ja joku karkee paperi. Grafittikynä pinnan värittämiseen että näät tuleeko tasanen.
Tai käsihöylällä tasottelet enimmät, minkä jälkeen vaikka hiomakalikalla hienosäätö.
Ääriviivan suurpiirteiseen leikkaamiseen vannesaha tai pistosaha
Suurpiirteisyyden asteesta riippuen onnistunee myös ei-sähköisillä sahoilla. Käsin jää vain enemmän siistittävää.
Muodon ja mikki/talla/kaulatasku jyrsimiseen tarvit yläjyrsimen, 2 kopiojyrsinterää, toisessa ohjainlaakeri terän yläpuolella ja toisessa alapuolella. Tarvit myös pyöristyksien tekoon pyöristysterän.
Kolot, kuten mikkikolot ja kaularaudankin kolon ovat hurjimmat raportoineet tehneensä talttaillen. Ehkä enimmät puut poralla ensin poistettuna. Jyrsin ois kyllä varsin hyödyllinen kapistus, omalla ostoslistalla on myös.
Omat tekeleet ovat syntyneet ilman kopioteriä, ei ole rungon muotoa ollut kopioitavana vanerimallista tms. Budjetilla jos mennään edelleen, niin sahailun jälkeen karkealla paperilla liimattuna lankkuun saa muodon kaivettua esiin.
Otelautahommiin radiusklsossi, nauhanpyöristysjigi (tai tilaat pyöristetyt nauhat)
Nauhaurille japaninsaha jonka terä noin 0.6 mm leveä.
Radiusta varten täälläkin on ollut välillä vinkkiä tee-se-itse -palikan tekemiseen. Omissani en ole käyttänyt sellaista, vaan nauhahiomakoneen pitkällä sivulla radiuksen laittanut alulle ja lankkuun liimatulla hiomapaperilla hinkuttanut tarkemmin. Tarkasti johonkin tiettyyn radiukseen tuolla tavalla toki ei saa, mutta kuitenkin haluamansa laisen radiuksen voi tehdä ilmankin radiuskalikkaa.
Nauhahommat ovat sitten oma lukunsa. Oikea vehje tuohon olisi japaninsaha 0,6 mm terällä, mutta saatavuus on heikko ja hankintahinta kallis. Budjettiratkaisu on joko tilata valmiiksi uritettu otelauta, tai hakea vaikka täältä vinkkejä vaihtoehtoisille sahoille - niitäkin on keskusteluissa käynyt ilmi. Ainakin joistakin rautasahoista on väellä ollut ilmeisesti hyviä kokemuksia, en muista onko vaatinut modausta vai ei. Nauhanpyöristysjigi on mulle tuntematon laitos, nauhoja olen taivuttanut kaarelle aivan tongilla toisesta päästä kiinni pitämällä ja käsin taivuttamalla, ja lopputulos on ollut onnistunut. Joskin peukku hellä operaation jälkeen. Toimii silti. Nauhoja saa valmiiksi pätkittynä tai semmoisina yhtenäisinä puolisenmetrin raakapötköinä, joista pätkitään itse. Hukkamateriaalin määrä on kokemukseni mukaan pienempi niitä pitempiä pötköjä käyttäessä.
Suosittelen hommaamaan stewmacilta sellsen caulin jolla painetaan nauha uraan pylväsporakoneen avulla tai sit radiusblogi ja vasara.
Budjetilla mentäessä stewmacin voi tässäkin kohtaa huoletta jättää myöhemmäksi. Vasara, mutta ei nauhan päälle suoraan. Muovi- tai kumpipäinen on tuo, millä omat nauhat on paikalleen pätkytetty. Jos käyttäisin tavisvasaraa, laittaisin nauhan ja vasaran väliin jonkin kalikan. Eikä taktiikalla ykösellä uran pohjaan, vaan vähitellen nauha uraan naputtamalla, jottei nauhaan tule mutkia.
Nauhojen viimeistelyyn esim vatupassi jossa kaksipuolisella teipillä kiinni 100 karkee hiomapaperi. nauhojen pyöristämiseen pyöristysviila.
Nauhojen päät pitää viilata myös, etteivät riivi soittajan sormia. Sekä niihin, että tuohon viimeistelyyn käy vaihtoehtoisena menetelmänä suoraksi todettu viila, josta on katkaistu varsi. Pyöristysviila on mahtikeksintö, thomannilta tilasin muun roippeen matkassa omani muistaakseni n. 19 eurolla. Sitä ennen soittelin nykyisellä ykkösbassollani pyöristämättömillä nauhoilla pari vuotta. Ei soittoa haitannut, silmää kylläkin. Pyöristelyäkin on kuitenkin tehty myös muilla tavoilla, haulla löytynee menetelmiä. Oliko joku käyttänyt neulaviiloja, joku toinen taas hienoa hiomapaperia ja sormea (!).
Satulan tekoon satulaviilat tai sit rakotulkki modattuna
Nämä, erityisesti jälkimmäinen. Jos työkaluja ei ole paljoa mahdollisuus hankkia, voi ensimmäisen vaihtoehdon jättää laskuista pois. Viilasatsien hinnat lähti sieltä saturaisen kieppeiltä, rapakon takaa yksi viila halvimmillaan oliko 13 e + kulut. Kuudelle kielelle siitä kertyy jo...:S Myös kielellä (käytöstä poistuneella) on väki hoonannut uria sopiviksi myös.
sähköihin kolvi ja ainaski apikopihrit
Kolvi. Johtojen pätkintään mieluusti pihdit, mutta peruspihdeilläkin pärjää. Kuoria voi vaikka niillä pihdeillä, jos terät on hyvät, tai jollain muulla terävällä. Mattoveitsellä olen itse joskus johtimia stripannut. On mulla jotkut muoviräppänäkuorimapihditkin, jotka on hintalaatuluokkaa "me maksetaan sulle, jos roijaat nämä täältä kaupasta veks". Käypät nekin ovat olleet.
Tähän hommaan on olemassa tosi paljon erikoistyökaluja, mutta jos on aikeissa tehdä "vain sen yhden" soittimen kokeilumielessä vaan (kuten me kaikki... silloin joskus kauan sitten...:D), ja koittaa pitää homman tiukan budjetin rajoissa, niin erikoistyökalujen sijaan kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Ovat meinaan monet soitinrakennustyökaluista sikahintaisia. Ja useat työkalut vaikka stewmacinkin tarjonnassa ovat luonteeltaan muutenkin semmoisia, että paremminkin vain nopeuttavat jotakin työvaihetta, eivät suinkaan ole "se ainoa oikea tapa" tehdä ko. vaihe ja siksi välttämätön kapistus. Pääasiassa kitaroita rakennettaessa kuitenkin "vain" työstetään puuta, ja siksi perus puuntyöstön välineet kannattaa pitää mielessä. Kukin tekijä itse sitten aprikoi mitä työskentelyä nopeuttavia työkaluja hankkii, vähän sen mukaan mitä työkaluja tulee käytettyä ehkä muissakin hommissa.
Yks, mikä jyrsimen lisäks on omalla toivelistalla, on työpenkki. Siis jotakuinkin tämmönen: http://www.blackanddecker.fi/images/improveyourhome/t2.1.jpg . Noita on ajoittain näkynyt huokeallakin hinnalla myynnissä, vielä en ole vain ahtaaseen yksiööni kantanut. Mutta höyläpenkin korvikkeena menisi, ja tarvittaessahan tuon naamiois vaikka kukkapöydäksi (jos ois kukkia).
Oma listani olisi:
- jonkinlainen pora (akku-/sähkö-/old-skool-käsipora...)
- talttoja
- käsihöylä
- hiomapaperia
- lankkuja, mihin liimata hiomapaprua
- puristimia
- kolvi
- vasara
- viiloja, raspi, kavahöylä
- ainakin... ehkä jotain jää nyt mielestä, eijjaksa miettiä tähän aikaan.
"Oh my dog...
Oh Long John...
Oh Long Johnson...
Oh Don Piano...
Why I eyes ya...
All the live long day." -kissa | |
Sanotaan sen verran tuosta otelauta hommasta notta...
Ite teinh just tarkan 50 cm pitkän radiusblokin 12" radiuksella, halpaa ku keksii jigiä jigin perään. Nauha on oikeesti hyvä taivuttaa tasasesti ja koko salosta, 3 noin 5cm haalkasialtaan pyörää johki kiinni sopivasti ja siinä oli jo taivutuskoneen alku. Melkeen kaikki on sovellettavissa.
Sen kitaran voi tehdä käsin ilman sähköä, tosimies tekee kynsillä ja hampailla. Oon seurannu forumia missä japanilainen kaveri tekee lespaulia ilman sähköä, viekäpä maanjäristyksen, tsunamin ja lady gagan menestyksen aikana.
Tee itelles hyvä pöytä ja muokkaa sitä aina haluamasi ergonomian ja työstötarpeiden mukaan. Ite oon pultannu jyrsimen oman yhden pöytäni päälle. Kaikenlaisia ratkasuja kannattaa ettiä. Soitinrakennus on oikeastaan työkalunrakennusta
http://kuvablogi.com/nayta/2991700/
tuossa on mun jyrsintäratkasu, ei maksanu paljoa mutta eipä lipeä jyrsin vinoon. Työskentely korkeus on jotain metrin luokkaa, jaksan seisoskella ton ääres kauan.
kölö | |
Ai niin...
Piti sanoa että mitö ikinä ostatki, älä osta halvinta kiinakuraa. Mielummin vaan muutama mutta laadukas työkalu.
Kiertäkää erityisesti Motonetin Finnbulletit kaukaa. Aika hyvä nyrkkisääntö näyttää olevan "jos työkalun merkki on englanninkielinen yhdys-sana, tulee se kiinasta ja on kuraa"
kölö |  Murgo
14.04.2011 07:26:32 (muokattu 14.04.2011 07:31:20) | |
|
sartzan:
Tätä olen miettinyt, notta onnistuisiko tavan käsihöylällä? Ennen oikohöyliä lienee käytössä ollut viritys, jossa höylän terä pilkottaa ikäänkuin "pöytälevyn" uumenista vähäsen. Ikäänkuin erittäin suuri käsihöylä käännettynä ylösalaisin, leveämpi terä vaan.
Varmasti onnistuu, eipä tainnut Stradivarilla ja kumppaneilla olla oikohöyliä. :)
Lankut vain yhteen ja pitkähöylällä tasaiseksi, kun laittaa ne silleen "kirjamaisesti" niin pieni kaltevuus ei haittaa kun se tulee samansuuruisena molempiin paloihin.
Tässä yksi video mikä aiheesta löytyi. http://www.woodsmithtips.com/2010/07/22/perfect-edge-joints/
Tässä myös jotain (kyllä, siinä höylätäänkin, se alun ammuskelu on jonkun mielestä hauska sanaleikki termistä shooting board). http://www.youtube.com/watch?v=2xOJAjdGZUY
Lisää vinkkiä löytyy googlamalla esim. jointing with hand plane
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! |  Jymi
14.04.2011 10:20:11 (muokattu 14.04.2011 10:23:20) | |
|
Sikli, viivotin, suorakulma ja työntömitta ovat myös hyödyllisiä monesti. Mutta kaikkein tärkein on hiomapaperi.
Ai niin, jos kaarevakantista tekee niin (halpa kiinan)rälläkkä on tosi hyödyllinen tosin ei pakollinen, koska kyllä sen kannen taltallakin kaarevaksi saa. | |
Hei jätkät jätkät nyt lähtee tuo käsityöläisyys jo käsistä....
Cädisofta, cämisofta, 5 akselinen cnc jyrsin.....
Ei vaan kyllä se taitavalta kaverilta onnistuu oihan noilla perus kaluilla mitä tossa on tullu mainittua. Itellä menee kyllä sormi nenään jos täytyy liimasaumaa ruveta tekemään niin ettei saa toisella kädellä syöttää höylälle ja toisella juoda juhlamokkaa :D
Kyllähän sen muodon leikkoo myös käsin ku vähä mielikuvitusta käyttää....
Kyllä mun mielestä silti yks järkevä investointi on just joku kiinaa osaava yläjyrsin.
kölö |  Sulo-Wilen
14.04.2011 11:05:50 (muokattu 14.04.2011 12:10:52) | |
|
Saha, mielellään hienohampainen. Nauhaurien teossa myöhemmin käytin 1,5eur mitälie kiinanpoikien minirautasahaa. Jos kaularauta mallia vintage, niin rautasaha/ pikkurällkkä ja katkoterä, että saa kierretangon poikki
Esmes kaulan lovien teossa on kyllä jokin muu saha kuin kirvesmies-malli on aika must, kun ei revi niin kovasti. tuolla saa kyllä ne aihiopuutkin poikki.
höylä.. ekalla kerralla oli ensin vain "perintö" stanley, myöhemmin aihion ohennukseen hankin 30 euron einhell- sähköhöylän.
Puristimia ainakin 400mm pitkiä, lyhempiä sitten MONTA.
Sähköpistosaha ja teriä, ja malttia, ettei työnnä sahaa poikittain terään nähden, niin lopputuloskin oon parempi tällä saa aihion irti about- kitaran mallisena.
Muutama taltta, kovasin. kaularaudan uren viimeistelyyn / tekemiseen, yhtälailla mikinkolot vänäsin näillä.
Porakoneella virittimen/tallan/katkaisijan/potikan reijät.. olisi varmaan mennyt navarillakin.. ja muutama pora tietenkin...
kannen muotoilin pikkurälläkällä ja hiomapaperilaikalla, karkeesti muotoonsa. sitten epäkeskokoneella lisää.
Raspeja kaulan muotoiluun/ muuhin karkeampaan viimeistelyyn.
Kolvi ja tinaa
ruuvimensseleitä
santapaperia
aikaa.
Sitten näitä"pikkujuttuja", kuten työpöytä, tila ja sen lämmitys. Nimittäin tuon ensimmäisen tein noin -15 astessa..työpöytänä gyproc- nippu.. tuli suunniteltua aika tarkkaan mitä tekee, ennen kuin lähti tekemään.
Se ei oo tarkoituksenmukaista, jos liima jäätyy puun päälle:(
Aihiopuut säilytin ja kuivattelin tottakai sisällä tuvassa.
Bodyvärkkinä käytin laudelautaa, ja tuo sandwich- rakenne antoi mahikset tehdä johtokolot puiden väliin ennen liimausta, jolloin ei tarvinnut porailla johtoreikiä jälkikäteen, vaikka ei olekaan irtokantta tässä ekassa LP- esityksessä. Tuohon ekaan käytin valmiiksi sahattua otelautaa.
Tuota ensimmäistä kun vänäsin, niin käytin käsisirkkeliä, kaularaudan uran karkeaan tekoon, ilmankin olisi pärjännyt.
Nyttemmin on sitten tullut hankittua muita vermeitä.. mutta osin muuhuinkin harrastamiseen.. toki kitaranrakentamisessakin on käyttöä jyrsimelle, oikohöylälle, tasohöylälle, pöytäsirkkelille, vannesahalle.. mutta ilmankin pärjää. tuleepa samalla opeteltua niiden käyttöä..ja teroitusta.
Edittiä:
Pintakäsittely multa unohtui tyystin, kas kun en tuota oo vielä tullut tervanneeksi.. Pari kertaa on kyllä pitänyt hioa uudelleen puhtaaksi :) | |
Käsiyläjyrsimellä voi tehdä suurimman osan kitaran työstöstä, jos jaksaa nähdä vaivaa erilaisten jigien tekemiseen. Itse teen rungot höyläämisen jälkeen hyvin pitkälti pelkästään yläjyrsimellä. Kaulassakin muoto, lavan ohentaminen, kaularaudan ura ja otelaudan radius tapahtuu jyrsimellä.
Sikli on kans pirun kätevä apuväline ja korvaa monesti hiomapaperin. Haluttuun lopputulokseen pääsee nopeammin ja ei tule ongelmaksi karkeampien papereiden tekemät naarmut.
Raspit, viilat ja taltat on myös tärkeitä. Halvatkin käy hyvin, mutta siklit ja taltat pitää osaa itse teroittaa ja pitää terävänä käytön aikana. Tylsästä työkalusta ei ole hyötyä kuin märän liiman poistoon tai vesilinnun metsästykseen.
Soitinrakentajan paras kaveri on muuten syanoakrylaatti.
No eipä tässä... Mitäs ite? | |
Sikli pitää olla. | |
Soitinrakentajan paras kaveri on muuten syanoakrylaatti.
Niin siis mikä?
kölö | |
hetipitikaikenkaikessaliima. | |
Soitinrakentajan paras kaveri on muuten syanoakrylaatti.
Erityisesti aktivaattorin kanssa. | |
Murgo: Varmasti onnistuu, eipä tainnut Stradivarilla ja kumppaneilla olla oikohöyliä. :)
Lankut vain yhteen ja pitkähöylällä tasaiseksi, kun laittaa ne silleen "kirjamaisesti" niin pieni kaltevuus ei haittaa kun se tulee samansuuruisena molempiin paloihin.
Tässä yksi video mikä aiheesta löytyi. http://www.woodsmithtips.com/2010/07/22/perfect-edge-joints/
Vaan eipä tunnettu Stradivarin aikaan lankkukitaraakaan. Minkä tahansa akustisen soittimen kannen ja/tai pohjan saumaa kyllä noin - ja itseasiassa noin saa paremmankin jäljen kuin oikohöylällä - mutta het kun osoitat mulle missä myydään käsihöyliä ~10cm levyisellä terällä niin ostan. Kyllähän käsihöylä on hieno työkalu, mutta fakta on se, että lankkukitaran teossa on konekalut on melkoisen korvaamattomia. Tai ainakin vähentää työn määrän kymmenykseen. | |
pardy: Vaan eipä tunnettu Stradivarin aikaan lankkukitaraakaan. Minkä tahansa akustisen soittimen kannen ja/tai pohjan saumaa kyllä noin - ja itseasiassa noin saa paremmankin jäljen kuin oikohöylällä - mutta het kun osoitat mulle missä myydään käsihöyliä ~10cm levyisellä terällä niin ostan. Kyllähän käsihöylä on hieno työkalu, mutta fakta on se, että lankkukitaran teossa on konekalut on melkoisen korvaamattomia. Tai ainakin vähentää työn määrän kymmenykseen.
Tämä tossa liimasauman taiteilussa käsihöylällä itteänikin on mietityttänyt. Ehkä se onnistuisi harjoittelemalla.
Yksi (ehkä itsestäänselvä) asia, mikä jäi mainitsematta aiemmin aloittajalle, oli semmoinen, että kannattaa tarkastaa paikallisten kansalais- ja työväenopistojen puutyökurssitarjonnat. Välttämättä soitinrakennusta ei löydy joka paikasta, mutta jollakin yleispuutyökurssillakin on talon työvälineet käytettävissä. Ja mahdollisuus tietty kysellä kurssin vetäjältä neuvoja ja ideoita vaikka käsityökalujen hyödyntämiseen. Kurssien vetäjät tuskin ovat kitaroita rakentaneet, mutta todennäköisesti muutoin kyllä ovat puuntyöstön guruja, ja puuntyöstöähän homma pitkälti on.
"Oh my dog...
Oh Long John...
Oh Long Johnson...
Oh Don Piano...
Why I eyes ya...
All the live long day." -kissa | |
pardy: Vaan eipä tunnettu Stradivarin aikaan lankkukitaraakaan. Minkä tahansa akustisen soittimen kannen ja/tai pohjan saumaa kyllä noin - ja itseasiassa noin saa paremmankin jäljen kuin oikohöylällä - mutta het kun osoitat mulle missä myydään käsihöyliä ~10cm levyisellä terällä niin ostan. Kyllähän käsihöylä on hieno työkalu, mutta fakta on se, että lankkukitaran teossa on konekalut on melkoisen korvaamattomia. Tai ainakin vähentää työn määrän kymmenykseen.
Ilman muuta, tarkoitin vain että on kyllä mahdollista, tottakai on koneella ja sata kertaa helpompaa ja nopeampaa.
Ja ei kai sen höylänterän tarvitse koko työkappaleen levyinen olla että saisi suoraa jälkeä jos osaa höylätä (enkä väitä että esim. itse osaisin :), kyllä ne akustisen soittimenkin aihiot aika paksuja ovat, jonkun sellon tai kontrabasson kansiaihio lienee helpostikin lankkukitaran rungon paksuinen liimausvaiheessa vaikkei siitä toki "ylimääräisen" puun poisvuolemisen jälkeen paljoa lopulta jää jäljelle.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Itellä tuo rungon liimaus filosofia on semmonene, että käyn puusepänluona ja se höylää ne pinnat liimattaviksi. Jos se jonkun muodollisen maksun siitä ottaa niin ei se ole paha.
En viitti ostaa mitään rempulahöylää klaasuulssonilta. Yks vaihtoehto olis tehdä pöytäsirkkeliin semmonen modaus että terän jälkeen asentaa ohjuria vasten terän vahvusen levyn.
kölö | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
